Syksy kiipeää kalliollekin

Talomme sijaitsee kallion päällä. Pyörällä tuottaa vaikeuksia päästä taluttamatta ylös asti.  Talvisin ei välillä autolla pääse kotiin, jos hiekoitusauto ei ole ehtinyt käymään. Mutta jos tässä jotain hyvääkin on, niin hallat eivät tänne ihan ensimmäisenä kiipeä. Ei syksyllä eikä keväällä.

 Loputtomiin ei voi kallionkaan voimaan luottaa - kyllä se pakkanen sieltä ennemmin tai myöhemmin puraisee. Parasta kuvata daaliat nyt.

Kuiva kesä ja laiska kastelija saivat aikaan sen, että daalioiden kukinta on myöhässä. Nuppuja on vielä vaikka kuinka.

Tämä uusi daalia on hienon värinen. Ostin muutamaa lajia lisää ja talvetus näytti vanhoilla sujuneen ihan hyvin. Haluaisin daalioistani monivuotisen ilon.

 Metsäpuutarhassa ovat pensaat tajunneet alkaa valmistautua väistämättömään ilman pakkasen puremaakin. Pensasmustikat etualalla ja atsalea takana ovat punertuneet kauniisti.

 Varsinkin aroilla kasveilla, jotka eivät ole meidän vuosirytmiin tottuneita, jää joskus talveen varautuminen liian myöhäiseksi. Varsinkin minun kanadalaiset ruusuni kuuluvat näihin. Ne kukkivat joulukuulle asti ja sitten pakastuvat lehtineen kaikkineen. Jännästi ne silti selviävät  ilman vaurioita. Ylhäällä kuvassa on ilokseni keväällä istuttamani kesäkamelia (Stewartia rostrata) alkanut jo punertumaan. Kaunis syysväri tulossa. Tämän haluaisin niin kovasti selviävän talvesta ja asettuvan metsäpuutarhani iloksi.

Vaikka magnolioita pidetäänkin herkkinä kasveina Suomeen, niin minun kokemukseni mukaan ne alkavat aina valmistautua talveen ajoissa. Niiden ruskaväri on hailakan vaalea, vähän niin kuin köynnöshortensian. Kukkanuppuja on jo näkyvissä. Ihanaa, ettei kuiva kesä rokottanut niiden kehittymistä.

 Persikkapuuni (Red haven) sen sijaan ei tajua talvilevosta yhtään mitään. Raukka parka paleltui puoliksi viime talvena ja pahoin pelkään että ensi talvi tulee olemaan sen viimeinen. Kovasti se on silmuja (olisivatkohan ihan kukkasilmuja) tehnyt. Ehkä jos talvi on erityisen lauha tänä vuonna, niin siitä jotain tulee.

Kiinankeltakärhö Anita on tosi myöhäinen kukkija ja aloittaa yleensä vasta syyskuulla. Kukat muistuttavat vähän lumikärhön kukkia, mutta ovat isompia. Aivan ihana minusta.

 Pelargoneja pitäisi alkaa siirtää talviteloilleen autotalliin ja kuistille. Erikoispelargonit ovat jo kuistilla, mutta ajattelin yrittää talvettaa mahdollisimman monet kesäkukat tänä vuonna. Tuo pelargonien seurana oleva vihreä on muuten huonekasvina tunnettua liisankukkaa, josta äitini toi minulle keväällä ison kasan pistokkaita. Sopi tosi hyvin tarkoitukseensa lisukekasviksi kesäkukille. Pistokkaat, jotka eivät istutuksiin mahtuneet jätin kahteen parvekelaatikkoon ja nekin villiintyvät kasvuun kesän aikana. Nyt pitäisi näistä muutama kasvi valita sisälle talveksi. Jos joku on vailla ihanaa vanhanajan huonekasvia, niin täältä saa! Sääli niitä poiskaan on heittää.

Hobittien hyötytarha

Kaikki hyötykasvini ovat tähän mennessä olleen mökillä, mutta koska sato siellä päätyy aina peuroille, olen alkanut viritellä ajatusta hyötytarhasta myös kaupungissa ja päätynyt perustamaan sen pihan nurkassa kohoavalle kalliolle. Ehkä ajatus perustaa hyötytarha kalliolle voi vaikuttaa huonolta, mutta koska tonttimme on metsäinen ja aivan täynnä suuria mäntyjä, on aurinkoisten paikkojen löytäminen vaikeaa. Kallio nousee talon pohjoispuolella ja kiipeää naapurin rajalle ja sen päältä tipahtaa kadulle, jos kovasti säheltää. Kukaan ei onneksi toistaiseksi ole tipahtanut.  Kallio näkyy keittiön ikkunasta ja halusin siihen jotain kaunista, sillä se oli tosi ruohoittunut ja villiintynyt, mutta kuitenkin täynnä puita. Ongelmallisin juttu oli iso valtavalle alueelle levittäytynyt syreeni. Kalliota ei myöskään voinut rajattomasti kaivaa esiin, sillä puiden juuret kasvoivat myös kallion päällä. (tällä alueella ei ole sallittua kaataa puita)

Tuijottelin tuota kalliota monta vuotta, enkä keksinyt mitä sille tekisin. Pari vuotta sitten alkoi muodostua idea hobittien kasvimaasta, jossa pienet polut risteilisivät kalliolla ja kivien koloissa ja kallion syvänteissä kasvaisi marjapensaita, mansikoita ja muita hyötykasveja yhdessä kukkivien koristekasvien kanssa. Siellä voisi sitten kuljeskella ympäriinsä ja kerätä satoa. Söpöä.Toteutuksessa auttoi viime syksynä käynyt kaivuri, joka kaivoi ison läjän syreeniä ja angervoja ja muuta kalliolla kasvanutta pois ja toi tilalle ison kuorman multaa.

Viime vuonna aloittelen projektia. Tein kangasta ja soraa käyttämällä pieniä polkuja ympäriinsä ja rakentelin kivistä ja puista pieniä istutusalueita. Tein kallion laelle penkin, jossa on noin 10 cm hiekkamultaa. Tänne olen keräillyt erilaisia maksaruohoja, joiden toivon täyttävän pinnan jo ensi kesän aikana. Penkin toiseen päähän oli tarkoitus kylvää ahomansikkaa, mutta hukkasin siemenet johonkin. Uusi yritys ensi keväänä.

Kalliolla kasvoi paljon vuorenkilpeä, mutta siitä en kokonaan halua eroon. Joskus jos haluan laajentaa kivikkokasvien tai hyötykasvien osuutta, voin raivata tilaa vuorenkilviltä. Kivikkopenkkiin pitäisi lisätä kuivuutta kestäviä yrttejä ensi kesänä: salviaa, timjamia, oreganoa, iisoppia.

Yhdessä kohtaa on kalliossa syvänne ja harvinaisesti jo valmiiksi multaa. Kärräsin paikalle vielä paaaljon multaa ja tein ison kohopenkin. Kesän mittaan olen siihen istuttanut rungollisen punaviinimarjan, piikittömän karviaisen, raparperia, ruukkuvadelman, persikkapuu Mairan, minttua sekä reunoille neljäkymmentä mansikantaimea.

Koska tilaa oli vielä istutusten jälkeen runsaasti heittelin mullan peittääkseni toukuun alussa kosmoskukan, tsinnian ja unikoiden siemeniä. Koska kevät oli niin kuiva, eivät siemenet lähteneet itämään ja kauan tämä olikin ihan surkean näköinen pläntti. Mutta jossain vaiheessa siemenet saivat ilmeisesti jostain vettä (ehkä kaupungissa satoi, kun olimme saaressa) ja loppukesästä koko pläntti oli ihan täynnä kylvökukkia. Unikot ja tsinniat alkoivat kukkia elokuussa mutta kosmoskukat kasvattivat vain tillimäisiä varsiaan. Lopulta näkyi nuppujakin ja jännitinkin, jaksavatko nuput enää aueta. Onneksi kalliolla lämpöä riittää vielä ja tosiaan viime viikonloppuna ollessamme Tukholmassa koko istutus oli saanut kymmeniä lisäkukkia.

Toiseen kohopenkkiin pitäisi istuttaa aprikoosi, mutta se jäi ja taidan siirtää hankinnan suosiolla ensi kevääksi. Viime keväänä kylvin siemenestä paljon kuukausimansikkaa ja pikkuriikkisiltä tuntuneet taimet hurahtivat kasvuun ja tuottivat makeita marjoja koko kesän. Nytkin ne ovat ihan täynnä kukkia. Minun täytyy harventaa tätä istutusta, sillä taimet kasvoivat yllättävän isoksi. Kylvän näitä kyllä ensi keväänä lisää. Haluan koko aprikoosipuun alusen täyteen mansikoita.

Uusin istutus kalliolla on pari viikkoa vanha ruusukvittenipenkki vanhan syreenin vieressä. Tämän vanhan käkkyräoksaisen syreenin halusin säästää ja rajasin sen kivillä penkkiin. Tästä kohdasta löytyi ilokseni paljon savista multaa, vaikka se sijaitsee ihan kallion laella. Lisäsin taas rutkasti maata ja istutin paikalle kaksi japaninruusukvitteniä ja yhden valkoherukan. Naapureilla on niin kaunis piha, etten halua näkymää täysin blokata. Ruusukvittenit jäävät sopivan mataliksi ja harvoiksi. Tähän maanpeitoksi laitoin kylvämiäni neilikoita.

Haaveissa olisi vielä ennen pakkasia nikkaroida kallion reunan ja lasten leikkipaikan rajalle isoja viljelylaatikoita yksivuotisia vihanneksia varten. Unelmissa on lisäksi pieni silta kallioiden väliin sekä suihkulähde kallion painanteeseen muodostuneeseen lampeen. Sitten paikka ehkä näyttää ensi vuonna jo hobittien hyötytarhalta.

Sallittujen kasvien lista Tukholmaan

Tänään lähden mieheni kanssa taas Tukholmaan. On kiva lähteä välillä kahdestaan pienelle viikonloppumatkalle, mutta silloin ei halua turhia tuhlata siirtymisiin. Onneksi on Tukholma, johon täältä Turusta pääsee lyhemmäksikin aikaa helposti. Tällä kertaa menemme omalla autolla ja laivalla yli, sillä minä haluan tehdä ostoksia. Sellaisia ostoksia, joita ei lentokoneeseen mahdu. No te nyt kaikki tiedättekin, mitä haluan ostaa. Olen Tukholmassa käynyt aiemminkin Zetasin myymälässä sekä Ulriksdalin puutarhassa, mutta kummassakin parhaan taimiajan ulkopuolella. Nyt pitäisi olla taimistakin vielä valikoimaa, joten olen tätä innolla odottanut. Yritän kuitenkin nyt kerrankin hillitä ostoksiani, joten olen laatinut ostoslistan. Yritän tosissani pysyä tässä enkä seota niin kuin yleensä tapahtuu. Veromätkyt täytyy maksaa ja joulukin on tulossa. Nyt täytyy hillitä vähän käytöstään.
Ostoslistallani on kuusi sallittua kasvia, jotka ovat sellaisia, joita en ole oikein Suomesta löytänyt. Olen etsinyt latinankielisen nimen kasvisuvusta, jotta löydän haluamani, vaikka en kaikkien nimiä ruotsiksi muistakaan.

Chaenomoles: ruusukvittenit. Perustin kallion laelle juuri viime viikolla istutuksen, jonne laitoin japaninruusukvitteneitä. Tilaa jäi vielä ja himoitsenkin Suomessa harvinaisempia kiinanruusukvitteniä tai tarharuusukvitteniä. Toivottavasti löytyy.

Tricyrtis: konnaliljat. Minulla on yksi karvakonnanlilja kärhökäytävän varrella, mutta näitä haluaisin kokeilla erilaisia lisää. Ihanan eksoottisen näköisiä puolivarjon kukkijoita. Pitää muuten jostain löytää jo pikkuhiljaa se kameran latausjohto. Nämä kännykkäkuvat eivät oikein tee oikeutta kohteilleen.

Tiarella: tiarellat. Rönsytiarella on metsäpuutarhani luottokasvi, mutta tarhatiarella Pink skyrocket ei oikein viihtynyt siellä. Sen paikka oli vähän turhan aurinkoinen ja hiekkainen, joten siirsin sen kärhökäytävän varrelle ja siellä se on viihtynyt makoisasti. Jaoinkin kasvit moneen osaan istutuksessa ja nyt jokainen on jo mukavan kokoinen mätäs. Olen lukenut, että näitä tarhatiarelloja olisi muitakin lajikkeita, joten sellaiset ovat sallittujen listalla.

Jeffrsonia: varjonäkki. Pohjoispuolen varjoisiin istutuksiin tahtoisin koittaa varjonäkkejä. En ole taimistoilta Suomesta onnistunut löytämään.

Pulmonaria: imikät. Olen aivan ihastunut erilaisiin imiköihin. Niissä on niin ihanan eksoottiset lehdet ja ne sopivat mielestäni tuonne varjon puolelle kuunliljojen ja saniaisten sekaan. En ole asiaan sen enempää perehtynyt, mutta sallittujen listalla on kaikki pulmonaria -alkuiset kasvit.

Lisäksi uusi saniaispenkkini kaipaa asukkeja. Varsinkin pieniä sellaisia. Isoiksi kasvavia saniaisia olen löytänytkin, mutta tahtoisin löytää vielä vähän pienemmäksi jääviä istutuksen etualle.

Tietenkin muutama heräteostoskin sallitaan.  Ja käsite "muutama" määritellään sitten vasta retken jälkeen. Koko aikaa ei ole tarkoitus puutarhamyymälöitä koluta. Vain perjantaina. Sitten tapaamme ystäviä, käymme syömässä, teemme ehkä retken Sigtunaan ja ihastelemme Mälaren maisemia. Illaksi on luvattu myrskyä, joten toivotaan, että laiva pysyy kurssissaan ja huomenna pääsen tutustumaan Tukholman tarjontaan. Ja toivottavasti en myrskyssä hukkaa omaa ostoslistaani ja joudu taas ihan heräteostosten vietäväksi.

Syksyn alennusmyyntien onnellinen uhri

Tänään lähdin lähipuutarhaliikkeeseeni ostamaan poppelimagnoliaa. Olen sellaista halunnut kauan ja nyt törmäsin loistavaan tarjoukseen netissä - vain 15€. Mistäköhän nurkasta taimistoa uuden magnoliani löytäisin.

Mutta mitäs tuossa onkaan? Mahtava rungollinen kiinanruusu vain 10€. Ja ihan täynnä nuppuja. Tätä olisi hauska kokeilla kuistilla. Ja näin halpakin vielä. Jos nyt tiistain kunniaksi hemmottelen vähän itseäni.

Tarkoituksena oli tänä vuonna karsia kuistilla talvetettavia kasveja, mutta patiopersikkapuu vain 10€ ja näin isokin vielä! Hyppää kärryyn vaan!

No nyt on sitten pikkupuita kuisti pullollaan...mutta hetkinen hetkinen... neidonhiuspuuu vain 10€! Tällaista olen aina halunnut.

Missähän ne magnoliat oikein ovat? Voi, ihana rungollinen pensaskirsikka. Se sopisi niin hyvin pieneen kirsikkalaaksooni (joka siis koostuu tällä hetkellä yhdestä pensaskirsikasta ja suurista unelmista). -30% kaikista hedelmäpuista. Nyt kyllä on paras sekin ostaa, kun alennuksella saa.

Ja mansikat kaikki puoleen hintaan! Lapset niin tykkäävän mansikoista. En minä nyt itselleni, mutta täytyy varmaan lasten takia näitä nyt ostaa. Kolmekymmentä. Ovat niin halpoja.

Kaikki perennat -50%! Apua! Rotkolemmikkejä! Syysvuokkoja! Uusi himalajanjalkalehti kuolleen tilalle! No nyt niitä kannattaa ostaa, kun puolet hinnasta on poistettu. Tätä maksaruohoakaan minulla ei taida olla. Valkoinen hurmesilkkiyritti. En ole koskaan nähnytkään. Sopisi hyvin valkoiseen puutarhaan. Ja sekin puoleen hintaan.

Ja siellähän ne magnoliat ovatkin. Näin iso taimi näin halvalla. Kyllä kannatti tulla nyt se ostamaan. Säästin vaikka kuinka paljon!

Millainen puutarhuri olen?

Olen huono vastailemaan haasteisiin. Aina mietin, että tähän vastaan, mutta sitten ajatukset harhautuvatkin jonnekin sivupoluille. Mutta nyt kerrankin muistin, että minut on haastettu Hiidenkiven puutarhassa -blogin toimesta vastaamaan Kukka & Kaali -blogista alkunsa saaneeseen haasteeseen, jossa kerrotaan itsestään puutarhurina. Nyt kun kameran latausjohto on taas kerran hukassa, enkä saa uutta kuvamateriaalia, niin vastaaminen ja kuva-arkistojen kaivelu sopii erinomaisesti tähän hetkeen.

Puutarhasuunnittelu
1.Piirrän suunnitelmat paperille ja arkistoin ne. Niistä on hyvä myöhemmin tarkistaa lajikkeiden nimet.
2. Nautin puutarhan suunnittelusta niin paljon, että kun tulee suunnitelmien toteutuksen aika, teen lennossa uudet suunnitelmat.
3. Teen aina uuden suunnitelman taimistolla löydettyäni taas ah, niin ihanan taimen, joka haluaa tulla meille.
4. Suunnittelen vain suuret linjat. Istuttelen minne milloinkin.
5. Puutarhasuunnittelu – kauhea sana. Eihän sitä voi tietää mikä fiilis sinä päivänä on kun alan taimia istuttaa

Minulle on tärkeintä puutarhassa erilaisten tunnelmien luominen. Suunnitelmani ovat hyvin suuren linjan suunnitelmia, joita sitten pikkuhiljaa tuon tarkemmaksi ja tarkemmaksi ihan kasvitasolle. Yksittäiset kasvit eivät ole niinkään tärkeitä ja olen heräteostoksien armoilla. Haaveilen kyllä ajasta, kun suuret puutarhan kunnostusprojektit ovat valmiina ja voin keskittyä yksityiskohtiin.

Ostokset
1. Minulla on nollabudjetti.
2. Fiksu puutarhuri tekee ostoslistan ja pitäytyy siinä.
3. Ostan kasveja hyvin maltillisesti, mutta minulla on pieni (paketti)auto eivätkä kaikki ostokseni meinaa sopia kyytiin.
4. Minulla on tapana pelastaa kasveja syksyn alennusmyynneistä. Olisi sääli jättää niitä seisomaan orpoina hyllyille.
5. Haalin puutarhaani kaikki uutuudet ja erikoisuudet maksoi mitä maksoi.

Ostan koko ajan kasveja. En mieti hintoja, vaan lastaan ostoskärryt hurmoksessa kerta toisensa jälkeen täyteen. Ja jos eksyn nettikaupoille, ostokoriin sujahtaa kuin huomaamatta 30 kuunlijaa tai 1500 sipulia. Muuten en shoppaile vaan ostan vain tarpeeseen, mutta kasvien kanssa järkevä ja taloudellinen persooni häviää yltiöpäiselle hamstraajalle.

Työkalujen säilytys
1. Kaiken pitää olla tip top. Minulla ovat sukatkin aakkosjärjestyksessä.

2. Paikka kaikelle, kaikki paikalleen tai ainakin sinne päin. Ei se ole niin nokon nuukaa.
3. Minä kyllä laitan tavarat paikalleen, mutta joku muu viskelee niitä minne sattuu.
4. Varaston ovessa lukee: "Vierailta pääsy kielletty." Voisivat saada sätkyn. Olisikohan Marie Kondolla käyntiä täällä päin?
5. Kuka sellaisen hullutuksen on keksinyt, että tavaroilla pitäisi olla paikat? Löydän talikon viimeistään ensi keväänä uudesta perennapenkistä tai ellen löydä, käyn katsomassa pellolta tai voihan se olla kompostikasallakin. Tallessa se ainakin on, siitä voin olla varma.


Puutarhavarastoon ei voi mennä, sillä sinne ei mahdu ovesta sisään. Puutarhahanankin saan auki vain äärimmäisille voimisteluliikkeillä yli ruukkuröykkiöiden. Kaikki käytössä olevat työkalut ovat siellä, missä niitä on viimeksi käytetty. Lokakuussa siivoan puutarhavajani! En kyllä ehkä vielä tämän vuoden lokakuussa...

Kitkeminen
1. Kitkeminen on minulle meditaatiota. Nautin joka ikisestä hetkestä.
2. Kitken ja itken.
3. No jaa. Otan kitkemisen puuhailun kannalta. Mikäs siellä kyykkiessä kun linnut laulavat ja leppeä kesätuuli puhaltaa.
4. Kitken vasta sitten kun ohdakkeet alkavat estää pääsyn kotiini.
5. Miksi kitkisin?

Minulle puutarha on harrastus ja harrastuksen pitää mielestäni tuoda energiaa, ei viedä sitä. Eli jos minua ei huvita kitkeä tai leikata nurmikkoa vaan sen sijaan huvittaa tehdä uusi kukkapenkki, teen niin. Puutarhat ovat itseäni varten ja rikkoja kitken, kun on sellainen olo. Minua eivät rikat myöskään haittaa. Monet ovat hyönteisille hyviä ravintokasveja.

Puutarhapuuhat
1. Riippumatto ja rikat ovat minun juttuni.
2. Pientä puuhaa riittää, mutta ei puutarhanhoito ole koko elämä.
3. Ensin työ, sitten huvi (siis puutarhaan). Missä välissä laittaisin ruokaa ja pesisin pyykit?
4. Puutarhassa, puutarhasta, puutarhaan... Niinhän se menee.
5. Oih! Vieläkö näitä kysymyksiä riittää? Minun pitäisi jo olla kitkemässä

Puutarha menee kotitöiden edelle. Välillä se menee töidenkin edelle. Lapset menevät kyllä puutarhan edelle, mutta mies saattaa välillä jäädä puutarhahulluudessa kakkossijalle. Mieheni kutsuu itseään välillä puutarhaleskeksi.

Puutarhan tyyli
1. Ihan perus
2. Aina cool
3. Suuruudenhulluja suunnitelmia hyvällä alulla
4. Iloinen hurlumhei
5. Täysi kaaos

Minun puutarhani on suunniteltu täysin ajattelematta ajan, rahan tai taitojen määrää. Olen päässäni kuvitellut ilmeisesti, että kaikkia niitä on rajattomasti. Senpä takia valmista ei ole vielä, mutta hyvällä alulla alkaa jo moni juttu olla.

Kasvivalikoima
1. Olen perinteen ystävä. Tulepa muuten katsomaan isotädiltäni perittyä joriinin mukulaa. (talvella) Se on jo talvehtimassa, mutta voin pikkuisen raottaa sen turvepeitettä, niin näet kuinka komea se on. Ja katsopas näitä valmun siemeniä... Oi, ja nämä floksit...
2. Kaikki kelpaavat. Jokainen kasvi on omalla tavallaan kaunis.
3. Olen aika tarkka. Värit. Leviäminen. Kestävyys. Vaivattomuus. Siinäpä niitä kriteereitä nyt alkuun.
4. Palasin juuri Japanista, josta kävin ammentamassa ideoita parvekkeeni/rivitalopihani/taloni pihan suunnitteluun.
5. Mahdollisimman modernia, kiitos!

Kaikki kasvit kiinnostavat ja olet loputtoman utelias hankkimaan uusia kasveja. Senpä takia puutarhassa täytyy olla erilaisia paikkoja, joihin niitä sijoittaa. Metsäpuutarhaan happaman maan kasvit, ruusutarhaan ruusut ja romanttiset perennat, valkoisen puutarhaan valkoisena kukkivat kasvit. kärhöpolulle varjon kasvit, maksaruohopenkkiin maksaruohot jne. jne. Nyt minulla on työn alla saniaispenkki ja kirkaanpunaisille kukille oma penkkinsä.

Minä hyötytarhurin

1. Menettäisin yöuneni, jos porkkanakempit uhkaisivat kasvimaatani.

2. Odotas, näytän Instasta kun voitin viime kesänä kylän komeimman kurpitsan kasvattajan tittelin.

3. Kylvän, kastelen, kitken ja lannoitan huolellisesti ja saan nauttia runsaasta sadosta. Kellarini on kuin suoraan Veikko Huovisen romaanista Hamsterit

4. En melkein raaski syödä kasvattamiani tomaatteja, koska niiden kilohinta hipoo parhaimman naudan sisäfileen hintaa.

5. Valitsen viljeltävät hernelajikkeet kukan värin perusteella.

....sitten peurat saavat nauttia sadosta. Joka vuosi.  Enpä ole vielä lannistunut, vaan ensi kesänä varmasti taas kasvatan ravitsevaa ja monipuolista ravintoa saaren valkohännille.

Minä ja sää1. Pidän sääpäiväkirjaa ja mittaan sademäärät. Haluatko, että näytän sinulle Excel-taulukkoni?
2. Ihan hirveetä kun aina vain sataa / paistaa / jotain! Eihän tässä sateessa / helteessä / missä lie säässä voi tehdä mitään kun aina vaan...
3. Jaahas, tälle päivälle on ennustettu 18 astetta lämmintä, pientä koillistuulta. Kello 14 ja 15 välillä pitäisi sataa. Yhtä tippaa näyttää. Illemmaksi on tiedossa poutaa. Aika lämmin yö tulossa.
4. Asennekysymys.
5. Jos saisin valita, koko kesän paistaisi aurinko. Silleen sopivasti. Yöllä sataisi sen verran mitä kasvit tarvitsevat.

Eipä säähän vaikuttaa voi, joten otan vastaan, mitä taivaalta kulloinkin tulee ja koitan pitää puutarhani hengissä. Tänä kesänä varsinkin saaressa homma tehtiin jo aika haastavaksi, kun vettä ei viikkokausiin tullut yhtään. Yleensä en kastele tai suojaa kasveja talveksi, sillä haluan kasvien, kuten minäkin, pärjäävän säällä kuin säällä.

Suhtautuminen vuodenaikoihin1. Ihanaa kun talvi on olemassa. En jaksaisi kontata puutarhassa ympäri vuoden.
2. Rakastan Suomen neljää vuodenaikaa.
3. Talven aikana näännyn puutarhapuuhien puutteeseen.
4. En voi elää ilman puutarhapuuhia. Siksi minulla on toinen puutarha Espanjassa / Kiinassa / jossain. Lennän sinne joka syksy heti kun en enää saa sipuleita maahan edes rautakangella.

Minun toinen puutarhani on lasitettu kuistini, jota kutsun myös talvipuutarhakseni. Siellä talvetan esim. välimerellisiä kasveja, mehikasveja, pelargoneja ja siellä sipulikukat nousevat ruukuistaan jo tammikuussa lohduttamaan talven keskellä. Olen myös hurahtanut huonekasveihin, joten niiden hoitaminen myös lievittää pahinta puutarhapuutosta. Eläkkeellä ostan talvikodin Madeiralta ja ympäröin puutarhani kiinanruusuaidalla.

Kiitos haasteen antamisesta Hiidenkiven puutarhaan ja haasteen laatimisesta Pauliinalle Kukka & Kaali -blogiin. On ollut hauska lukea kaikkien vastauksia. Suurin osa lukijalistastani onkin jo tähän vastannut, joten jätän haasteen nyt kohdistamatta kehenkään erityisesti. Jos joku ei ole vielä tätä tehnyt, niin nappaa tästä hyvä haaste matkaasi.

Kärhökäytävän ensimmäinen vuosi

Tehdään nyt tilinpäätös myös yhdestä toisesta tämän vuoden projektista eli kärhökäytävästä.

Toinen täysin koskematon paikka puutarhassa oli talon pohjoispuoli. Siellä kasvaa mäntyjä ja välissä on isoja kiviä, mutta muuten siellä ei juurikaan mitään ollut. Mitään käyttötarkoitusta ei tälle talonvierustalle tullut mieleen, lähinnä sitä käytetään läpikulkuun talon toiseen päätyyn. Ajattelin, että teen tästä tarpeettomasta kulkureitistä sitten edes vähän komeamman. Lisäksi halusin mahdollisuuden istuttaa kaikkia ihania varjon kasveja, joita minulla ei vielä ollut.

Toteutin kulkureitin helpoimman kautta, eli laitoin katekangasta maahan polun alle, rajasin sen turveharkoista sahatuilla paloilla (sahasin yhden turveharkon aina neljään osaan) ja sitten kärräsin kivituhkaa päällysteeksi. Ostin kolme köynnöskaarta ja laitoin kuhunkin kasvamaan toiselta puolelta alppikärhön ja toiselta tarhaviinikärhön. Sävyinä valkoinen, vaalea roosa ja vaalea laventeli. Idean tähän kaarikäytävään sain joskus katsomastani ohjelmasta Ne kesät Intiassa, jossa yhdessä talossa oli tällainen käytävä sisääntulossa. Ehkä en Intian väriloistoon yllä, mutta tuo tämä pientä ekstraa tänne mäntyjenkin katveeseen.

Yhtä kuivunutta lukuun ottamatta kärhöt kukkivat jo nyt ensimmäisenä kesänä mukavasti. Tarhaviinikärhöt ovat vieläkin kukassa ja mukava huomata, ettei paikka ollut niille liian varjoinen. Ehkä talon valkoinen seinä heijastaa riittävästi valoa. Ostin halvimmat kaaret mitä löysin parilla kympillä ja se on vähän harmittanut. Ovat aika rimpulat. Mutta ehkä kärhöt peittävät ne tukevasti alleen jo ensi vuonna.

 Polun reunojen istutusalueet täytin erilaisilla kuunliljoilla, kilpirikoilla, tiarellalla, saniaisilla, keijunkukilla, kärsäkalloilla, kolmilehdillä ym. Kuiva kesä tietenkin taas hillitsi näiden kasvua, varsinkin saniaiset kärsivät. Istutuksille katteeksi olen kerännyt käpyjä.

 Japaninsara kasvoi toisaalla pihassa, mutta täällä varjossa se on tuplannut kokonsa. Selvästi mieleinen paikka tälle.

Jack Frost on uusi paras ystäväni. Näitä tahdon lisää!

Tupastiarella kärsi kovasti liian hiekkaisessa maassa metsäpuutarhassani, mutta täällä sekin on piristynyt. Sen oikealla puolella on jotain kesän aikana ilmestynyttä. Näyttää ketunleivältä. Vai tunnistaako joku?

Pitäisi vielä nuo turveharkot käydä läpi ja muotoilla vähän reunuksia yhtenäisemmäksi. Nyt yksittäiset palat erottuvat liiaksi. Tosin nämä varmaan pian peittyvät lehtien alle suurimmaksi osaksi, joten ehkä turha kauheasti nyhrätä.

 Tuolta mutkan takaa kärhökäytävän päästä paljastuu vielä lisää urakoitavaa. Tuo männyn ympärillä oleva ympyrä pitäisi saada päällystettyä kivituhkalla ja sen ympärille haaveilen saniaispenkistä. Sen olen ajatellut vielä tänä syksynä toteuttaa.

 Vähän aikaa sitten kerroinkin, miten tämä koko pohjoispuolen istutus kasvoi mystisesti täyteen tomaatin, kurkun ja muiden kasvisten taimia. Tänään kitkin suuren osan jo pois, sillä en uskonut, että tomaatit näin varjossa tulisivat ikinä kypsiksi. Hauska oli nähdä, miten erilaisia taimia täällä kasvoi. Joissain oli isot tomaatit, joissain pisaranmuotoiset, joissain ihan kirsikkatomaatit. Kyllä on omituinen tapaus.

 Kitkiessä katselin tätäkin kasvia, joka minusta näyttää joltain kaalilta. Näitäkin kasvoi monessa paikkaa. Merkillistä.

Alkoi sataa oikein kunnolla, joten täytyi jättää kuvaamiset sikseen. Erittäin hyvä juttu, sillä kosteutta tämä kärhökäytäväni tosiaankin tarvitsee.

Tässä vielä kuva viime syksyltä tästä paikasta. Paljon mukavampi tällä hetkellä on kulkea. Ja havujen haravointi kivituhkapolulta on uusin meditaatiomuotoni. Ihanaa sadepäivää kaikille!