Kevään ensimmäinen puutarhaprojekti

Terveisiä junasta Kuopioon. Juuri kun aurinko ja sade olivat sulattaneet lähes jokaisen hippusen lunta pihasta, pitikin pistää talvitakki taas niskaan ja lähteä työn puolesta Kuopion kevättä ihmettelemään. Nappasin ennen lähtöä kamerasta vielä viikonlopun kuvasaldon mukaani. Ajattelin, että viiden tunnin junamatkalla on hyvin aikaa vähän postailla.

 Juna sitten hyytyi ekan kerran Paimioon ja lopullisesti Karjaalle. Sieltä erinäisten vaiheiden kautta pääsin vihdoin Kuopioon suuntaavaan junaan. Tosin saapumisaikani lähentelee valitettavasti puolta yötä. No, se siitä. Junamatkailussa on riskinsä. Sitten niitä puutarhakuulumisia.

 Krookukset ovat aloittaneet urakalla kukinnan kalliolla ja ruusutarhassakin näkyi muutama kukka jo näkyvän. Lumikellojakin on noussut ilahduttava määrä. Minusta on aina tuntunut, ettei näitä kevään ensikukkijoita ole koskaan tarpeeksi. Ei ehkä vieläkään tarpeeksi, mutta nyt alkaa jo näyttää lupaavalta. Jonain päivänä minulla on oikea krookusmeri puutarhassani.

 Sain vuoden ensimmäisen isomman puutarhaprojektinkin valmiiksi. Nimittäin kallion laelle tämän kuvassa näkyvän polun ja penkkien reunukset. Kivituhka sopii mukavasti tuohon kallioon ja niiden raja on yllättävän luonnollinen. Kalliota ei voi kulkureittienkään kohdalla kaikkialta kaivaa esiin, koska puiden juuret kärsisivät liikaa. Niinpä jossain kohdissa teen polut katekankaan ja kivituhkan avulla. Helppoa ja nopeaa.

 Tähän polun viereen muodostuneeseen istutusalueeseen laitoin jo viime kesänä kuukausimansikkaa reunuskasviksi ja tänä kesänä olisi tarkoitus viimeistellä homma. Kuukausimansikan taimia onkin koulittuna yli 50 kappaletta, joten ei pitäisi taimista tulla pula. Tuonne alueen keskelle istutan keväällä aprikoosipuun. Noiden oikealla olevien isojen kivien kupeessa kasvaa puupioni ja valkoinen syyssyrikkä (se saattaa tosin olla kuollut).

 Kivien takana on vielä iso kuoppa. Tämä pitäisi täyttää mullalla niin tästä tulisi tosi suojainen kasvupaikka jollekin arkajalalle. En ole vielä päättänyt mille. Mieleni tekisi kokeilla mulperipuuta (myöhemmin selviää ehkä miksi).

 Polku loppuu tällä hetkellä tähän. Mitäköhän keksisi tästä eteenpäin. Haljennut pöydänpala on tuossa, koska suunnittelin, miltä näyttäisi, jos polun sijaan tekisinkin tänne vähän pitkospuu-tyyppisen kulkureitin. Se kulkisi puikkelehtien mäntyjen ja kivien lomassa. Lapset ainakin tykkäisivät. Täytyy jättää hautumaan, sillä seuraava projektini on kasvilavojen rakentaminen. Se alkaa, kun palaan ensi viikolla työmatkalta.

Nyt siis viihdyn täällä junassa ihanan  kirjastosta lainaamani puutarhahistoriateokseni ja virkkausoperaation parissa. Kun lukee, mitä erikoisuuksia Suomessa on aikoinaan kasvatettu, lähtee ajatus väkisinkin leijailemaan. Oma orangeri olisi kyllä pakko joskus saada. Ja tietty se mulperipuu. Onneksi on vielä nelisen tuntia aikaa rauhassa haaveilla. Ellei tule taas mutkia matkaan...

Miniatyyrinarsissit

Pakko tehdä tällainen minipostaus, kun en kestä, miten ihania minun miniatyyrinarsissini ovatkaan.

Kun lumet sulivat, paljastui alta  viime keväänä sorakäytävälle hylkäämäni kevätkukkijoiden ruukut. Olin kaupasta ostellut tete-narsisseja ja hyasintteja ja kun kukinta oli ohi, nostanut ne pihalle kuivahtamaan ja odottamaan syksyä ja maahan istutusta. Sitä ei koskaan tullut, vaan unohdin ruukut sellaisenaan pakkasten ja hankien armoille.

Yllätyksekseni nämä sipulit olivat kaikki kasvussa, vaikka ruukut olivat aivan umpijäässä ja useimpia en edes saanut heti irti jäätyneestä maasta. Nostelin sipulit kuistille ja laitoin niitä eri astioihin. Nyt ensimmäiset kukkivat. Miten hellyttäviä mininarskuja. Mittasuhteiltaan kuin nämä tänä keväänä ostetut, mutta pienimmät ovat hädin tuskin viisi senttiä korkeita. Tulen niin hyvälle tuulelle joka kerta kun näen ne. Taustalla näkyvät hyasintitkin ovat minikokoa.

 Nostelin sipuleita vähän joka puolelle kuistia, kun niitä oli niin paljon. Yllä oleva pikkunarsissi kukkii kiiviköynnöksen ruukussa.

 Esikkojen kanssa laittamani narsissit kasvoivat vähän isommiksi.

 Ulkona on vielä iso ruukullinen odottamassa. Koitan ajoittaa näiden kukinnan pääsiäiseksi, joten saavat vielä olla ulkona.

Tänä keväänä ostamani narsissit alkavat olla jo vähän ylikukkineita. Taidanpa pian heittää ne mäkeen vuodeksi ja hakea sitten taas seuraavana keväänä hankien alta kuistille kukkimaan minikokoisina. Helppoa talvetusta.

Syvä onnenhuokaus

Ensimmäiset krookukset ovat melkein auki

Kallio oli täynnä heräileviä leppäkerttuja

Valkoisia krookuksia

Kohta syödään raparperia

Ihanaa, oikukas hybridipioni on elossa

 

Valkoisen puutarhan lumikellot kaulaileva

Leikkasin taikinamarja-aidan ja otin paljon pistokkaita juurtumaan

Polku tuli melkein valmiiksi - huomenna jatketaan

Melkein kevät

 Taas on melkein keväistä. Lunta tulee ja menee. Yöllä on vähän pakkasta, mutta päivällä vesi taas virtaa ja sulattaa yölliset pakastukset. Jouluruusuni on vihdoin uskaltanut avata nuppunsa. Senkin mielestä on melkein kevät.

 Kalliolta on lähes kaikki lumi jo sulanut. Haravoin eilen kalliot puhtaaksi havuista ja muusta talven moskasta. Innostuin niin, että haravoin kivituhkapolutkin puhtaaksi. Voi kun oli ihanaa vaihtaa lumikola haravaan.

 On mahtava kierrelle puutarhassa ja löytää kaikkea mielenkiinoista. Löysin kaukasiantörmäkukan nupun. Varmaan tehnyt tämän syksyllä ja sitten peittynyt lumeen. Mahtaakohan aueta?

 Viime keväällä siemenestä kasvattamani kuukausimansikat kasvoivat yhdessä kesässä tuuheaksi reunukseksi. Vähän littana nyt ja jänötkin ovat näköjään vähän lyhentäneet kasvustoa. Tästä on kuitenkin hyvä lähteä heti kasvuun ja tekemään makeita mansikoita. Uudet siemenkasvatukset ovat vielä pikkuisia, mutta tulevat tähän reunuksen jatkoksi muutaman kuukauden päästä.

 Bambu kasvoi minulla kuistilla ruukussa pari vuotta, mutta hermostuin kun se kasvoi liian isoksi ja alkoi kuivua. Vedin keväällä juuripaakun kahtia ja lykkäsin paakut pihan perälle metsämaahan, kun en hennonnut elävää kasvia suoraan kompostiinkaan heittää. Nyt molemmat paakut ovat elossa ja kasvussa! No täytyy varmaan etsiä niille sittenkin parempi paikka, jos ne kerta ovat talvenkestävää sorttia.

 Tulppaaneja ja kaikkia muita piippoja tunkee joka puolelta. Varsinkin valkoiseen puutarhaan istutin viime syksynä aika läjän erilaisia valkoisia sipulikukkia. Odotan todella kovasti, miltä täällä näyttää kun ne aloittavat kukintansa. Valkoista puutarhaa ympäröivä taikinamarja-aita näyttää muuten siltä, että silmut ovat valmiina puhkeamaan minä hetkenä hyvänsä. Varmaan pitäisi leikata se pian.

 Edellisvuonna kylvin valkoisen sormustinkukan siemeniä silloin alkuvaiheessa olevaan valkoiseen puutarhaan. Ruusukkeita kehittyi kymmenkunta ja nyt innolla näidenkin kukintaa odottelen.

 Kävin katsastamassa myös metsäpuutarhan tilanteen. Toinenkin jalohortensia, jonka istutin syksyllä maahan, on selvinnyt talvesta, eikä ole edes paleltunut maarajaan asti. Viime kesänä yksi jalohortensia kukkikin maassa talvehtimisen jälkeen, joten päätin laittaa toisenkin lahjaksi saadun ruukkuhortensian maahan. Eivät taida ollakaan niin arkoja. Ja paremmin nämä näköjään talvehtivat ja kukkivat kuin Endless summer -hortensiani, joka on pelkkä minikokoinen viherkasvi vuodesta toiseen. Tyhmää, että sitä edelleen niin markkinoidaan ja myydään, vaikka ilmeisesti vähän kaikkien kokemukset niistä Suomessa ovat huonoja.

Pieniä läkkiä lunta on vielä näkyvissä, mutta menin taas niin kevätfiiliksiin, kun maata alkoi näkyä, että tilasin eräältä tallilta peräkärryllisen hevosenlantaa. Nyt pitäisi äkkiä saada kasvilavat nikkaroitua, että sen saisi suoraan levitettyä niiden pohjalle. Eli nyt ei enää takatalvea, kiitos. Yksi takapakki riitti minulle tänä keväänä. Nyt täyttä höyryä lisää aurinkoa!



Latva-artisokat, kuukausimansikat ja muut kylvöt

Tänä vuonna ovat kylvöt pysyneet jotenkin kohtuudessa. Ainakin tähän asti. Tammikuussa istutin latva-artisokkia, joista kuusi on selvinnyt tähän asti. Ne joutuivat nyt luopumaan paikastaan kasvivalon alla ja siirsin ne porraskäytävään kattoikkunan alle. Joutuvat nyt luonnonvalokuurille.

Niiden vieressä pari settiä kuukausimansikoiden minialkuja. Tämä on jo kolmas vuosi kun kylvän kuukausimansikkaa, sillä minusta se on aivan loistava kasvi. Vaikka se esikasvatusvaiheessa onkin hidas ja hentoinen, niin taimet ovat sitkeitä ja ulos päästyään ottavat spurtin ja kasvavat komeiksi tuppaiksi ja tekevät marjoja. Laitoin näitä viime kesänä reunuskasviksi kummulle, johon pitäisi keväällä istuttaa aprikoosipuu. Nämä loput tulevat maanpeitekasviksi puun alle ja loput käytän muihin reunuksiin. Marjat ovat aivan mahtavan makeita ja nämä tekevät syksyyn asti marjoja. Nuo kuvassakin olevat Ikean kenkäalustat ovat muuten aivan mahtava apu kasvatukseen. Niille mahtuu kunnolla purkkeja ja ne ovat riittävän tukevia taimien siirtelyyn. Minulle on lisäksi yksi ruokahuoneen pöydällä alustana ruukutuksiin ja istutuksiin.

Loput kuukausimansikat ovat vielä koulimatta. Muutama vielä jäljellä :) Ainoa moka, jolla olen saanut kuukausimansikoiden kasvatuksen epäonnistumaan on ollut siirtää ne liian aikaisin kuistille. Siirto viileään on saanut ne jurottamaan ja lopettamaa kasvunsa täysin. Kuukausimansikoiden vieressä on tomaattikylvökseni, jotka vähän aikaa sitten tein. Muutama onkin jo lähtenyt kasvamaan. Ylhäällä kuvassa näkyy yksi kasvivaloviritykseni. Kahden kynttilänjalan väliin on viritetty naru, johon on kiedottu tuo kasvivalo. En ole keksinyt, mikä olisi hyvä teline näille lampuille.

Chilit kylvin viime vuoden sadon siemenistä. Otin yhden keltaisen ja yhden punaisen vähän kuivettuneen chilinpalon laatikkoon ja sitten niistä kaavin viime kuussa siemenet multaan. Itivät komeasti ja nyt minulla on vähän liian monta taimea näitä kasvamassa. Pikkuruisia ovat vielä, mutta eiköhän niistäkin ehdi satoa saamaan.

Sisällä ei tällä hetkellä muita kylvöjä ole. Huhtikuussa kylvän basilikat ja samettikukat. Kurpitsat ja kurkut odottavat toukokuulle, jotta voin kylvää ne kuistille. Loput siemenet saavat tyytyä suorakylvöön.

Kuistilla on syyskylvönä kylvettyjä kevätesikoita, valkoisia palloesikoita sekä punaisia japaninesikoita, sekä akileijoja mökille. Pieniä vihreitä pisteitä näissäkin monessa jo näkyy. Kevätesikot kasvattavat kylmyydestä huolimatta jo toista lehtipariaan.

Keväällä kylvin kuistille lisäksi sormustinkukkaa, punahattua, sinipallo-ohdaketta, väinönputkea sekä punakärsämöä. Monet niistä lähtivät myös yllättävän nopeasti kasvuun huolimatta siitä, että kuistilla on vielä kylmä. Tällä hetkellä siis kaikki hyvin ja tilaa riittää, mutta kun näitä täytyy alkaa tästä koulimaan omiin purkkeihinsa, aloittaa juurakoiden esikasvatukset sekä toukokuussa kylvettävät, niin alkaa aika täyttä taas olemaan. Toiveissa olisi, että kuistilla kasvaneet olisivat toukokuuhun mennessä niin karaistuneet jo kylmyyteen ja laskeviin yölämpöihin, että voisin ne siirtää sitten pois tieltä ulos kasvamaan. 

Onko teillä vielä tilaa uusille kylvöille, vai onko ikkunalaudat jo täynnä?

Kevätsiivous kuistilla

Kyllähän se taas pääsi yllättämään, että eihän se kevät tule kerralla. Piha peittyi jälleen kerran lumeen ja pilkistelevät piipot sen mukana. Onneksi minulla on kuisti, joka ei peity lumeen. Eilinen kirkas auringonpaiste sai minut vihdoin tarttumaan toimeen ja suorittamaan kuistilla kevätsiivouksen.

Talven aikana tulee aina menetyksiä. Menetin mm. yhden tuoksupelargonin, kameliani sekä muutamia mehikasveja. Myöskään chilit eivät näyttäneet talvehtineen. Jo kuolleiden kasvien poistaminen piristää kummasti kuistin ilmettä.

 Muutama kukkiva sipulikasvi lisää keväistä tunnelmaa. Perunanarsissit tuoksuvat niin ihanalta.

 Aprikoosi pääsi kuivahtamaan pahasti loppukesästä ja nyt se jaksaakin kukkia vain kahdella kukalla.

Yleensä erilaiset mehikasvit tykkäävät talvehtia viileällä kuistilla. Joskus vaan kylmä kosteus saattaa olla niille liikaa ja ne mätänevät.

Tein ekaa kertaa syksyllä perannakylvöjä kuistille. Täällä ne saavat kylmäkäsittelyn ja pääsevät kasvuun jo aikaisin kuistin lämmettyä. Kuvassa kevätesikoita, joita haluan mökille omenapuiden alle.

 Viikunaan on tullut söpöt hedelmien alut. Kohta suuret lehdetkin aukeavat.

 Kerroinkin aiemmassa postauksessa, että löysin viime kevään sipuliruukut maahan jäätyneenä grillikatoksen vierestä ja ne olivat yllätyksekseni alkaneet siellä vihertää. Olen niitä nyt repinyt irti jäätyneestä maasta ja tuonut kuistille kasvamaan. Narskujen lisäksi siellä näyttää olevan muutama hyasinttikin ja nupuista päätellen ihan kukkimassakin. Hauska nähdä kukkivatko tete-narsissit minikokoisena, niin kuin silloin kun olen niitä maahan istuttanut. Yleensä vartta on vain muutama sentti.

Kiiviköynnöskin kasvattelee jo lehtiään. (ei siis tuo tuossa vasemmalla, se on pelargoni). Piti vaihtaa kiivin mullat, mutta se on niin sievästi kieputtanut itsensä viime kesänä tuohon metallipylvääseen, etten raaskinut sitä alkaa irrottelemaan. Lisäilin uutta multaa vaan pintaan. Kiivi on jo useamman vuoden vanha, muttei ole vielä tehnyt hedelmää. Ehkäpä tänä vuonna.

Aurinkoista maaliskuuta!

Minkä taakseen jättää...

...sen edestään löytää. Mutta onneksi tänä vuonna näyttäisin selvinneen kunnialla melko monesta syksyisestä laiminlyönnistä. Olen hiihtolomalla ja arvata saattaa, että aika kuluu mullanvaihdoissa, esikasvatushuumassa ja kyykkimisessä pihalla, josko pakkasesta huolimatta krookukset olisivat taas kasvaneet millin.

Aamulla oli vielä tuntuvasti pakkasta. Ainakin sormissa tuntui, kun kävin ottamassa vähän kuvia.

Jätin syksyllä ruukkuihin ulos kauniit tertturuusu `Ballade`t, vaikka minun vakaasti piti nostaa ne varastoon talvehtimaan. Ilokseni niissä molemmissa oli jo kauniit punaiset silmut ja varretkin lähes kaikki vihreänä.

Kaktuksille suositellaan jonkinlaista katosta talveksi suojaamaan kosteudelta, mutta omani saivat hautautua paksuun lumikerrokseen. Kyllä nämäkin vaikuttivat elossa vielä olevan.

Toivotaan niin.

Kaktusten viereltä grillikatoksen suojista paljastui lisää iloisia yllätyksiä. Viime keväänä ostamani narsissiruukut, jotka minun piti kuivata ja istuttaa sipulit syksyllä maahan jäivät lillumaan syyssateisiin ja jäätyivät ja peittyivät lumeen.

Nyt ne ovatkin kaikki alkaneet kasvaa ruukuissaan. Tästäpä sainkin näppärästi kevätnarsissit taas istutuksiin. Vein ruukut kuistille ja toivon että kuistin lämpö saa niiden kasvun kiihtymään. Aika kestäviä kavereita nämäkin.

Puupioni on ensimmäistä talvea puutarhassani ja senkin suojaamista mietin syksyllä, mutta niin kuin kaikki suojaukset, jätin tekemättä. Tässä on jo aika isoja silmuja. Onnekseni myös levisia näyttäisi selvinneen talvesta. Se on ehkä ainoa kasvi puutarhassani, jonka talvehtimisessa on ollut ongelmia ja olen monta yksilöä menettänyt. Se kuoli sorarinteesta kaktustenkin viereltä vaikka olin varma, että nyt se ei talvimärkyydestä voisi kärsiä. Tämä yksilö kasvaa kalliolla.

Kaikkein iloisin olen kuitenkin siitä,  että viisi istuttamaani omenapuuta ja kolme kirsikkaa jäivät jyrsijöiltä syömättä. Laitoin minä niihin tuollaiset muovit rungonsuojiksi, ja ostin toki rullan verkkoakin, mutta rulla tuolla edelleen makoilee seinää vasten. Tämä oli kyllä kaikkein tyhmin tekoni ja onneksi tällä kertaa pääsin kuin koira veräjästä.

Ensi talvena lupaan suojata kaikki paremmin. Tai tuolla nuo rodotkin parhaillaan kärvistelee ilman säkkejään. Jotenkin nämä suojaushommat eivät vaan ole minun juttuni. Onneksi minulla on sitkeitä kasveja.