Merkityksellinen puu -haaste

Sain Tiiulta Puutarhahetki -blogista haasteen, joka on Parasta aikaa -blogin Tarjan alulle laittama. Puun päivän (27.9.) kunniaksi aloitetun haasteen tarkoitus on kertoa itselle merkityksellisestä tai kauniista puusta. Mikäs sen ihanampaa kun räntää ja lunta vihmoo taivaalta, kuin selailla läpi puutarhakuvia ja etsiä sieltä kuvia kauniista puista. Kuvia selaillessa tuli vastaan niin monta merkityksellistä puuta, että kirjoitankin yleisesti puista. Niillä on suuren suuri merkitys puutarhoissani.

Molemmat puutarhani sekä kaupungissa että saaressa ovat täynnä puita, vaikka en ole itse yhtään puuta vielä istuttanut. Tai olen minä kaupunkiin yhden japaninmagnolian istuttnut, mutta se ei ole vielä läheskään puun mitoissa.  

Kaupungissa kasvaa suuria suorarunkoisia mäntyjä, jotka elävät ihan eri maailmassa muun puutarhan kanssa. Siellä ne korkealla tuhahtelevat juurellaan tapahtuvalle kitkemiselle ja muulle piiperrykselle. Ne ovat olleet paikallaan jo ennen kuin talo on viisikymmentäluvulla rakennettu ja ovat nähneet puutarhakasvien tulevan ja menevän.

Mökillä männyt kasvavat madellen kallioita pitkin, kiemurrellen hitaasti ja monet muodot ottaen. Ne kasvavat ilman näkyvää maata mistä tahansa kallionkolosta kuin tyhjästä.

Vastakohtana kippuraisille kallioiden männyille mökkirakennusten suojaan puutarhaan on vuosikymmeniä sitten istutettu hevoskastanja, joka ihastuttaa rehevyydellään ja upealle kukinnallaan.

Voi mikä surina onkaan käynnissä keväällä, kun hevoskastanja kukkii. Koko piha pörisee kumeasti, kun kimalaiset juhlivat.

Hevoskastanjassa on näyttävän kukinnan lisäksi hienot lehdet sekä mahtavat piikikkään hedelmät sykysyisin, joita lapset rakastavat keräillä ja kuoria. Hevoskastanjan lehvästön alla on satumainen tunnelma ja se on loistava kiipeilypuu, sillä sen vaakasuoraan kasvavat oksat alkavat hyvin alhaalta rungosta.

Saareen en ole koskaan istuttanut yhtään puuta. Ei ole tarvinnut. Entuudestaan siellä kasvaa istutettuna mainittu hevoskastanja sekä kaksi isoa omenapuuta. Luonto on täällä muuten hoitanut istutuspuolen ja hyödyntänyt joka ikisen neliösentin maata. Eipä tähänkään kallion koloon olisi tullut mieleen istuttaa pihlajaa.

Puut tekevät minun puutarhani. Vaikka neulasia, lehtiä ja oksanpätkiä kertyy valtavasti ja puutarhakalusteet on harjattava aina puhtaaksi milloin mistäkin siitepölysateesta, en luopuisi puista. Puut tuovat sitä paitsi lintuja ja oravia ilahduttamaan minua talvella, kun muu puutarha on unessa.
Ensi vuonna istutan puun.
Päärynäpuun.  

1240 sipulia

Viime postauksessani harmittelin hävinneitä kukkasipuleitani ja nyt päästänkin teidät pitkään kestäneestä jännityksestä - sipulit ovat löytyneet! Itse asiassa ne löytyivät pian viime postauksen jälkeen, kun Eurobulb, josta tilasin suurimman osan sipuleistani tänä vuonna otti yhteyttä, että oli saanut selvitettyä lähetykseni sijainnin. Sipulini olivat majailleet jo kaksi viikkoa kilometrin päästä kotoani postin toimipisteessä. Seuraavana päivänä olisivat ilmeisesti palauttaneet ne lähettäjälle, sillä säilytysaika postissa on juuri tuo kaksi viikkoa. Onneksi siis ehdin, enkä jaksanut kovin painavaa palautettaa edes antaa siitä, että sipulini olivat viruneet kaksi viikkoa hyllyssä, eikä minulle oltu ilmoitettu niiden saapumisesta. Kuulemma he eivät voineet ilmoittaa, sillä lähetyksessä ei ollut puhelinnumeroani. Kysyin, eikö muita keinoja tullut mieleen... hmmm.. vaikkapa esimerkiksi postitse ilmoittaa, mutta ei kuulemma onnistu. No, pääasia, että sipulini saapuivat melko hyvässä kunnossa kotikuistilleni, jossa heti ne lajittelin istutuspaikan mukaan.

Sipulit saapuivat vihdoinkin!

 Minä olen hirveä sipulihamsteri joka vuosi ja rutiini niiden istuttamiseen on jo muotoutunut. Koska sipuleita oli 1200, päätin istuttaa noin sata sipulia joka päivä noin kahden viikon ajan. Näin olen tehnytkin, paitsi valkoisten sipulikukkien kohdalla, joiden piti tulla uudelle istutusalueelle, jonka kaivurin piti tulla muokkaamaan. (Kaivuria en ole vieläkään saanut paikalle. Kuljettajan sain jo kerran, mutta tuli ilman kaivuria, mutta se on taas ihan toinen juttu).

Kirjopikarilija on mielestäni yksi kevään kauneimmista kukista

Metsäpuutarhaan lisäsin erilaisia pikarililjoja mm.Fritillaria acmopetala, Fritillaria pallidiflora, Fritillaria pontica, Fritillaria raddeana ja Fritillaria uva-vulpis. Entuudestaan siellä kasvaa kirjopikarililjoja sekä ruudullisena että valkoisena. Kiva kokeilla vähän uusiakin lajeja. Lisäksi metsäpuutarhaan istin hajulaukkoja sekä Iris tuberosa -nimisiä sipuleita.
Kalliolle kesällä perustamaani maksaruohopenkkiin istutin viitisenkymmentä kevätkurjenmiekkaa ja saman verran erilaisia krookuksia. Kevätkurjenmiekat ovat kadonneet vuosien aikana pihasta ja krookusten kanssa olen myös jostain syystä usein epäonnistunut. Epäilen, että jokin eläin syö niitä.

Kevätkurjenmiekat kukkivat hätkähdyttävän kirkkain värein

Ruustarhaan lisäsin parisataa erilaista kevättähteä pensaiden alustoja kaunistamaan. Lisäksi istutin vaaleanpunaisia laukkoja sekä aprikoosin ja pinkin sävyisiä tulppaaneja. Tulppaani-istutukset jatkoin kesällä valmistuneeseen tropiikkipenkkiin, johon sävyiksi valitsin tänä vuonna aprikoosin, pinkin ja oranssin. Tulppaaneja tuli varmaan istutettua kolmisen sataa. Tropiikkipenkkiin istutin myös kymmenkunta martagon-liljaa.

Kevättähtiä on sinisen lisäksi violetin, valkosen ja vaaleanpunaisen sävyissä

Mökille päätyi niinikään martagon-liljoja sekä valkovuokkoja, pystykiurunkannuksia sekä erilaisia kasvitieteellisiä tulppaaneja kivikkoon. Tuli sinne muutama tulppaani ja keisarinpikarililjakin istutettua.

Ns. kasvitieteelliset tulppaanit kukkivat vuodesta toiseen ja leviävätkin mukavasti

Ruukkuihin kuistille laitoin myös erilaisia sipuli-istutuksia krookuksista, narsisseista, kevätkurjenmiekoista, jaloleinikeistä ja triteleioista. Niiden aikainen kukinta kuistilla on melkoista hunajaa talven väsyttämälle mielelle. Lisäksi ruukkuihin päätyi satunnaisia sipuleita, joista en ollut ennen edes kuullutkaan ja  joita tilasin ihan uteliaisuuttani.

Viime vuonna krookukset kukkivat jo helmikuun lopussa kuistilla

En jaksa nyt tarkemmin raportoida kaikkia 1240:tä sipuliani. Melkein ovat nyt maassa kaikki ja lumen sulettua laitan valkoisetkin kukat johonkin. Enää en jaksa odotella kaivuria saapuvaksi. Sitten saakin puutarha vaipua talvilepoon. Puutarhuri ei kuitenkaan lepoon vaivu, vaan alkaa entistä enemmän puuhastella suunnitteluvihkonsa ja viherkasviensa kanssa kunnes kevät taas koittaa ja pääsee tarkastelmaan, mitä kaikkea ihanaa tulikaan maahan istutettua.







Kateissa 17 kg sipuleita ja kaivuri

Syystyöt seisovat. Ensin katosi kaivuri. Se oli jo pihassa ja siitä otin blogiini kuvankin, mutta kuljettajaa ei vain näkynyt. Siinä se kaivuri seisoi pihassa ja joka päivä odotin töistä tullessani, että syreeninvesat olisivat kadonneet, kivet olisivat järjestyksessä ja itä- ja pohjoispäätyyn olisi muokattu sovitut istutusalueet. Yhtenä aamuna sitten kuulin ilokseni kaivurin ääntä. Vihdoinkin! Mutta turhaan innostuin. Kaivuri vain haettiin pois. Ilmeisesti kiireellisemmät kaivuutyöt odottivat. Eikä ole sen jälkeen kaivuria näkynyt, vaikka perään on muutaman kerran soiteltu. En oikein uskalla lisää taimiakaan alennusmyynneistä hamstrata, kun tämä kaivurin saaminen on näköjään jokin täysin korkeimpien voimien hallussa oleva asia.

Ruusut jaksvat vielä avata nuppujaan, vaikka ollaan jo lokakuussa

Toisaalta, ny on hukassa myös sipulit, joten ei sillä istutusalueen mylläyksellä niin kiire ole. Tilasin melkein tuhat kukkasipulia Hollannista ja sieltä tuli viestiä, että saapuvat 22.9. Eipä ole niitäkään kuulunut. Lajittelukeskuksessa vieläkin majailevat. Olen yrittänyt saada jotain tahoa kiinni, että selvittäisivät, miksi ne sipulit yhä vain siellä majailevat, mutta kukaan ei vastaa yhteydenottoihini.

Syyssyrikän pitäsi houkutella perhosia, mutta kukinta taisi alkaa vähän liian myöhään

Vähän on nyt siis mennyt plörinäksi nämä minun supersuunnitelmani tehokkaasta syksystä. En tahtoisi tuhatta istutuskuoppaa rautakangella routaankaan pistellä, joten peukut pystyyn ja sormet ristiin. Pelkkä kaivurin ajatteleminenkin saa ohimon tykyttämään tällä hetkellä ikävästi, joten jatkan itseni huijaamista ja odotan joka päivä töistä tullessani, että piha on siistitty ja täynnä syvämultaisia istutusalueita ja tuhat sipulia odottaa vahingoitumattomana kuistilla, että vain tökkään ne uuteen muhevaan multaan.

Seuraavana syyspuuhana onkin ruukkujen raahaaminen kuistille.