Merkityksellinen puu -haaste

Sain Tiiulta Puutarhahetki -blogista haasteen, joka on Parasta aikaa -blogin Tarjan alulle laittama. Puun päivän (27.9.) kunniaksi aloitetun haasteen tarkoitus on kertoa itselle merkityksellisestä tai kauniista puusta. Mikäs sen ihanampaa kun räntää ja lunta vihmoo taivaalta, kuin selailla läpi puutarhakuvia ja etsiä sieltä kuvia kauniista puista. Kuvia selaillessa tuli vastaan niin monta merkityksellistä puuta, että kirjoitankin yleisesti puista. Niillä on suuren suuri merkitys puutarhoissani.

Molemmat puutarhani sekä kaupungissa että saaressa ovat täynnä puita, vaikka en ole itse yhtään puuta vielä istuttanut. Tai olen minä kaupunkiin yhden japaninmagnolian istuttnut, mutta se ei ole vielä läheskään puun mitoissa.  

Kaupungissa kasvaa suuria suorarunkoisia mäntyjä, jotka elävät ihan eri maailmassa muun puutarhan kanssa. Siellä ne korkealla tuhahtelevat juurellaan tapahtuvalle kitkemiselle ja muulle piiperrykselle. Ne ovat olleet paikallaan jo ennen kuin talo on viisikymmentäluvulla rakennettu ja ovat nähneet puutarhakasvien tulevan ja menevän.

Mökillä männyt kasvavat madellen kallioita pitkin, kiemurrellen hitaasti ja monet muodot ottaen. Ne kasvavat ilman näkyvää maata mistä tahansa kallionkolosta kuin tyhjästä.

Vastakohtana kippuraisille kallioiden männyille mökkirakennusten suojaan puutarhaan on vuosikymmeniä sitten istutettu hevoskastanja, joka ihastuttaa rehevyydellään ja upealle kukinnallaan.

Voi mikä surina onkaan käynnissä keväällä, kun hevoskastanja kukkii. Koko piha pörisee kumeasti, kun kimalaiset juhlivat.

Hevoskastanjassa on näyttävän kukinnan lisäksi hienot lehdet sekä mahtavat piikikkään hedelmät sykysyisin, joita lapset rakastavat keräillä ja kuoria. Hevoskastanjan lehvästön alla on satumainen tunnelma ja se on loistava kiipeilypuu, sillä sen vaakasuoraan kasvavat oksat alkavat hyvin alhaalta rungosta.

Saareen en ole koskaan istuttanut yhtään puuta. Ei ole tarvinnut. Entuudestaan siellä kasvaa istutettuna mainittu hevoskastanja sekä kaksi isoa omenapuuta. Luonto on täällä muuten hoitanut istutuspuolen ja hyödyntänyt joka ikisen neliösentin maata. Eipä tähänkään kallion koloon olisi tullut mieleen istuttaa pihlajaa.

Puut tekevät minun puutarhani. Vaikka neulasia, lehtiä ja oksanpätkiä kertyy valtavasti ja puutarhakalusteet on harjattava aina puhtaaksi milloin mistäkin siitepölysateesta, en luopuisi puista. Puut tuovat sitä paitsi lintuja ja oravia ilahduttamaan minua talvella, kun muu puutarha on unessa.
Ensi vuonna istutan puun.
Päärynäpuun.