No onkos tullut kevät?

Kalenteri sanoo, että talvi on tulossa, mutta kun ulkona kiertelee, niin vaikea on merkkejä vielä nähdä. Esikot ovat aloittaneet uudelleen kukinnan ruusupensaiden alustoilla.

Niiden yllä ruusut avaavat koko ajan uusia nuppujaan.

 Alppiruusutkin ovat alkaneet avata lehtinuppujaan. En tiedä seuraako tästä mitään hyvää...

 Yllätyksekseni pikkusipulitkin ovat erehtyneet vuodenajasta ja alkaneet kasvattaa uusia lehtiä. Tämä taitaa olla helmililja.

 Päivänkakkarakin on päättänyt hypätä talven yli ja jatkaa suoraan uuteen kukintaan.

Kalenteri kuitenkin sanoo, että on jo lokakuun loppu, joten aloitin jo ruukkukasvien kantamisen kuistille. Tai pitäisikö sitä kutsua talvipuutarhaksi. Olisi vähän eksoottisempi nimi.:D Puksipallot nostin portaiden päätyihin toivottamaan tervetulleeksi talvipuutarhaani.

Persikka "Red Haven" oli jo pudottanut kaikki lehtensä, joten nostin sen nurkkaan valmistautumaan kevään kukintaan. Puu on kesässä kasvanut jo niin, että ensi vuonna se täytynee istuttaa ulos maahan. Turvaan kannoin niin ikään aitoviikunan, joka oli pihan talitiaisten lempikasvi jostain syystä. Tuossa vasemmaisessa ruukussa kasvavassa pikku puskassa oli parhaimmilleen useita talitiaisia kerrallaan. En tiedä miksi se niitä viehätti. Sisään nostin lisäksi bambun. Siitä en tiedä, pudottaako lehdet talveksi ja miten yleensä talvehtii. Ostin tuon keväällä ja terassilla se on ollut oikein kestävä ja mukavasti tuulessa kahiseva tuttavuus. Viimeisenä ruukkuna nappasin mukaan vielä sinisateen. Tämä on nimeltään "Blue moon" ja taimistolla lupailtiin sen mahdollisesti kestävän myös ulkona, mutta ajattelin ainakin alkuun kasvattaa sitä ruukussa. Kun on kerran mahdollisuus niitä tässä kuistilla pakkasettomassa valoisassa talvettaa. Olisi ihana saada se joskus kukkimaan.

Jättiverenpisaran olen jo nostanut aiemmin kuistille ja se on täällä jatkanut ihanasti kukintaansa. Nämä kukat ovat ihan mielettömiä. Jostain luin, että ne ovat kolibripölytteisiä. Voi kun minun talvipuutarhassa lentelesivät kolibrit pölyttämässä sitä :D

Syystöiden haikeutta

Viimeistä kertaa tänä syksynä viikonlopunvietossa saaressa ja syksyn tuntee jo nahoissaan. Vanha kansitakki on tarpeen kun pyörii puutarhassa, vaikka jalokurjenpolvi Roxanne kukkiikin vielä kuin kesä olisi. 

Kasvihuoneesta keräsin vielä viime kerralla ison kasan tomaatteja ja chilejä. Mutta talvi on tulossa, lukuisat raakileet, saati sitten uudet kukat joutavat mennä. On aika tyhjentää kasvihuone. Olen nikkaroinut uuden kasvilavan, jonka pohjalle olen jo tyhjentänyt kasvikompostia ja ruuantähteistä tekeytynyttä kompostia. Nyt ajattelin kumota sinne myös kasvihuoneen ruukut.

Pelargonit kukkivat yhä, mutta tänä vuonna en talveta niitä kellarissa. Ne selviävät siellä aina ilman huolenpitoa talven, mutta kuolevat, kun tuon ne sieltä pois. Nyt pidän siitä hommasta välivuoden. Loput chilit ja paprikat päätyvät myös lavaan. Tomaatinkasvustot maatuvat sen verran hitaasti, että ne pääsevät kompostiin. Kasvusäkkien mullat levitän parantamaan uutta perunamaatani.

Juuri oli kevät ja kuljetin veneellä taimikasseja kasvihuoneelle😞. Ja nyt se on taas tyhjä. Tai melkein tyhjä. Päädyssä kasvava viiniköynnös Fabel ja sen tyvellä kasvavat kuukausimansikat jäävät vielä talvehtimaan ja seurailemaan saaren elämää, kun me emme ole täällä.

Sitkeääkin sitkeämpi villiruusu kasvoi tällä paikalla, kun minä viitisen vuotta sitten aloin muokata puutarhaa tänne saareen. Valitettavasti se sattui olemaan juuri parhaalla kasvihuoneen paikalla, joten se kaivettiin ylös. Yritin silloinkin siitä siirtää palasta kaupunkiin ruusutarhaan kasvamaan, mutta eipä tuo villiruusu siellä viihtynyt, vaan kuoli heti pois. Olen tätä siirtoa sittemmin uudelleenkin yrittänyt, sillä sitkeästi tuo ruusu vuosi toisensa jälkeen työntää vesojaan milloin mistäkin. Mutta koskaan en ole saanut sitä elossa uuteen paikkaan juurtumaan.
Tänä vuonna ruusu kasvatti lattianraosta oksan kasvihuoneeseen :D Pitäisiköhän luovuttaa tila ensin täällä olleeelle ja antaa sen vallata koko kasvihuone? Ei taida Suomessa kovin montaa kasvihuonetta olla, jossa kasvaa villiruusu!

Kukkia vielä vaan

Ensilumi on lehtitietojen mukaan jos satanut pohjoiseen. Meillä ei pakkasista ole vielä ollut tietoakaan. Samettikukat ja laventelit kukkivat niinkuin kesälläkin.

Pelargonejakaan en ole vileä nostanut suojaan ja etualalla patioruusu on vielä ihan täynnä nuppuja. Havunneulasista sentään näkee, että on syksy. Niitä voisi harjata pihasta loputtomiin. Onneksi alapihan rodoistutuksiin voi kippailla aika monta lastia neulasia.

Tarhakeltakärhö Anita ei myöskään näytä välittävän lähestyvästä talvesta. Uusia kukkia avautuu koko ajan. Kärhöt yleensäkään eivät ole ollenkaan lähdössä talvilevolle, eivät alppikärhöt, jalokärhöt eivätkä viinikärhöt, jotka myöskin kukkivat vielä. Myöskin ruukusta maahan tänä syksynä istutettu vuorikärhö kasvattaa uusia versoja. Vähän jännittää, miten sen talvehtimisen kanssa mahtaa käydä.

T

Ruukussa kasvavia kärhöjä en myöskään ole vielä viitsinyt viedä kuistille talvehtimaan. Haluan, että ne vaipuvat kunnolla talvilepoon, ennenkuin nostan ruukut suojaan. Arabella -kärhökin kukkii vielä ruusujen joukossa. Tämä kärhö on ollut todella ahkara kukinnassaan koko kesän.

Hortensiat kukkivat myöskin vielä. Endless summer -hortensia vasta kasvattelee nuppuja, saa nähdä, ehtiikö tänä vuonna kukkia. Minulla tuo Endless summer ei ole ollut kovin runsaskukkainen. Se paleltuu joka talvi kokoaan, ja ehtii tehdä nuput vasta tosi myöhään. Joka vuosi siitä muutama kukinto avautuu, mutta ei kyllä mitenkään minun puutarhassani vastaa kovia myyntilupauksia jatkuvasti kukkivasta hortensiasta.

Hortensiat kukkivat puutarhassani muutenkin aika heikosti tänä vuonna. Taisi olla vähän liian kuivaa. Syksy on ollut ainakin ihan rutikuiva. Olen ensimmäistä kertaa koskaan joutunut kastelemaan sipuliistutuksiani. Yleensä on voinut luottaa siihen, että vettä tulee tai maa on muuten ollut jo niin kostea, ettei vettä ole tarvinnut.

 Kukkasipuleita tuli istutettua tänä syksynä noin 700. Mökille laitoin satakunta narsissia. Kotipihaan tuli laitettua taas kaikennäköistä. Mutta paljon vähemmän kuin edellisinä vuosina. Uutena kokeiluna laitoin myös ruukkuihin pikkusipuleita. Hauska nähdä, miten ne onnistuvat.

Ruusutarha näyttää myös vielä aika kesäiseltä. Ainoastaan jyrkemmässä rinteessä kasvavat suuremmat pensasruusut ovat ruvenneet vaihtamaan väriään keltaiseksi.

Neilikkaruusu ei tunnu lopettavan koskaan. Myöskin tarhakurtturuusu Sointu on jaksanut kukkia koko syksyn.

Nyt alkaa syksyn työt olla  tehtynä. Sipulit ovat maassa, penkit on kitketty, talvehtimaan mönkineitä kotiloita on kerätty, nurmikko on kertaalleen haravoitu. Mökillä on kasvihuone tyhjennetty, viimeiset chilit kerätty ja syyskylvöt tehty.  Vielä tekisi mieleni aloittaa tuonne talon itäpäätyyn suunnittelemani muotopuutarhan rakentaminen. Jos vaikka vähän alottaisin laatoituksen kanssa...Talvella ehtii sitten lepäämään.

Löytöjä puutarhan perukoilta

Katsoin viikonloppuna dokumentin, jossa todettiin, että nykypäivänä ihminen syö varsinkin länsimaissa vain murto-osaa niistä lajeista, joita se on ennen syönyt. Eli ruokavaliomme koostuu vain muutamista tuotteista, kun ennen söimme, mitä milloinkin löytyi. Tästä ajatuksesta inspiroituneena rupesin googlailemaan aikani kuluksi kaikkea villivihanneksista vanhoihin

viljelykasveihin ja törmäsin taas väinönputkeen. Olen ennenkin haaveillut väinönputken kasvattamisesta. Alunperin perhosentoukkien ruuaksi ja koristeeksi, mutta nyt löysin paljon reseptejä (mm. raparperi-väinönputkipiirakka), jotka vain lisäsivät innostustani. Kotona sitten lähdin kartoittamaan mahdollista paikkaa väinönputkelle, kun törmäsin pihan vielä villiintyneessä osassa hauskaan näkyyn.

Savisessa rinteessä keskelle pensasryteikköä kasvoi keltaisia hedelmiä. Lisää löytyi kasvamasta yhden metsäruusun juurelta maahan painuneina kuin kultamunat pesässä. Nehän olivat ruusukvitteneitä! Pari vuotta sitten raivasin tätä ryteikköä ja olin ilmeisesti leikannut nämä ruusukvittenit alas huomaamattani. Tänä keväänä ne olivat elpyneet ja kukkivat yllätyksekseni kirkkaan oransseina. Eipä blondiin mieleeni tullut, että kukista voi kasvaa hedelmiä.

Nyt ovat kvittenit keittiössä odottamassa käyttöä. Täytyyhän niitä koittaa - jos vaikka pienen marmelaadin valmistaisi. Hyviltä ne tuoksuvat.

Toinen yllättävä löytö oli unohdetut puolukat metsäpuutarhassa. Istutin niitä sinne maanpeitteeksi keväällä, mutta en ole sen jälkeen huomannut satoa odotella. Pääsinpähän niitäkin maistamaan, vaikkei näistä määristä vielä hilloa tehtykään.

Puutarhassa pyöriessä voi tehdä muitakin yllättäviä löytyjä. Pari viikkoa sitten mökillä etsin isomaksaruohoja. Näimme pihapiirissä viime kesänä apolloperhosen pariinkin otteeseen ja ajattelin keväällä kurkkia isomaksaruohojen joukkoon, josko sieltä löytyisi toukkia. Tällä retkellä törmäsin pariinkin hauskaan löytöön. Ensinnäkin vanhan pumppuhuoneen katolle oli kasvanut luonnon oma maksaruohokatto. Aikojen saatossa sinne on maatunut lehtiä sen verran, että isomaksaruohot ovat levittäytyneet peittämään kattoa. Aika hauskan näköinen oli tuo katto. Täytyy ottaa ensi kerralla kamera mukaan. Toiseksi metsästä löytyi kaksi levän ja sammalen peitossa olevaa lautasta. Otin lautaset mukaani ja pestyäni paljastui kultareunainen kahvitassi sekä vaalean harmaa ruokalautanen, kummassakin vanha Arabian leima pohjassa. Joku on joskus pitänyt vähän fiinimpää eväsretkeä metsässä, vai miten lie sinne joutuneet.
Vielä viimeinen "löytö" tältä päivältä. Varjosasta nurkasta pelastin sisälle pakkasen pelossa kaksi ruukkua. Toisessa jättiverenpisara ja toisessa kamelia. Kamelian olin hylännyt ulos, koska ajattelin, että se on ns. kertakäyttökasvi, jota ei enää uudestaan saisi kukkimaan. Mutta jotain nuppujen näköistä se on kesän aikana hylättynä kasvattanut. Mielenkiinnolla jään seuraamaan.