Löytöjä puutarhan perukoilta

Katsoin viikonloppuna dokumentin, jossa todettiin, että nykypäivänä ihminen syö varsinkin länsimaissa vain murto-osaa niistä lajeista, joita se on ennen syönyt. Eli ruokavaliomme koostuu vain muutamista tuotteista, kun ennen söimme, mitä milloinkin löytyi. Tästä ajatuksesta inspiroituneena rupesin googlailemaan aikani kuluksi kaikkea villivihanneksista vanhoihin

viljelykasveihin ja törmäsin taas väinönputkeen. Olen ennenkin haaveillut väinönputken kasvattamisesta. Alunperin perhosentoukkien ruuaksi ja koristeeksi, mutta nyt löysin paljon reseptejä (mm. raparperi-väinönputkipiirakka), jotka vain lisäsivät innostustani. Kotona sitten lähdin kartoittamaan mahdollista paikkaa väinönputkelle, kun törmäsin pihan vielä villiintyneessä osassa hauskaan näkyyn.

Savisessa rinteessä keskelle pensasryteikköä kasvoi keltaisia hedelmiä. Lisää löytyi kasvamasta yhden metsäruusun juurelta maahan painuneina kuin kultamunat pesässä. Nehän olivat ruusukvitteneitä! Pari vuotta sitten raivasin tätä ryteikköä ja olin ilmeisesti leikannut nämä ruusukvittenit alas huomaamattani. Tänä keväänä ne olivat elpyneet ja kukkivat yllätyksekseni kirkkaan oransseina. Eipä blondiin mieleeni tullut, että kukista voi kasvaa hedelmiä.

Nyt ovat kvittenit keittiössä odottamassa käyttöä. Täytyyhän niitä koittaa - jos vaikka pienen marmelaadin valmistaisi. Hyviltä ne tuoksuvat.

Toinen yllättävä löytö oli unohdetut puolukat metsäpuutarhassa. Istutin niitä sinne maanpeitteeksi keväällä, mutta en ole sen jälkeen huomannut satoa odotella. Pääsinpähän niitäkin maistamaan, vaikkei näistä määristä vielä hilloa tehtykään.

Puutarhassa pyöriessä voi tehdä muitakin yllättäviä löytyjä. Pari viikkoa sitten mökillä etsin isomaksaruohoja. Näimme pihapiirissä viime kesänä apolloperhosen pariinkin otteeseen ja ajattelin keväällä kurkkia isomaksaruohojen joukkoon, josko sieltä löytyisi toukkia. Tällä retkellä törmäsin pariinkin hauskaan löytöön. Ensinnäkin vanhan pumppuhuoneen katolle oli kasvanut luonnon oma maksaruohokatto. Aikojen saatossa sinne on maatunut lehtiä sen verran, että isomaksaruohot ovat levittäytyneet peittämään kattoa. Aika hauskan näköinen oli tuo katto. Täytyy ottaa ensi kerralla kamera mukaan. Toiseksi metsästä löytyi kaksi levän ja sammalen peitossa olevaa lautasta. Otin lautaset mukaani ja pestyäni paljastui kultareunainen kahvitassi sekä vaalean harmaa ruokalautanen, kummassakin vanha Arabian leima pohjassa. Joku on joskus pitänyt vähän fiinimpää eväsretkeä metsässä, vai miten lie sinne joutuneet.
Vielä viimeinen "löytö" tältä päivältä. Varjosasta nurkasta pelastin sisälle pakkasen pelossa kaksi ruukkua. Toisessa jättiverenpisara ja toisessa kamelia. Kamelian olin hylännyt ulos, koska ajattelin, että se on ns. kertakäyttökasvi, jota ei enää uudestaan saisi kukkimaan. Mutta jotain nuppujen näköistä se on kesän aikana hylättynä kasvattanut. Mielenkiinnolla jään seuraamaan.