Kevätkatsaus

Viimeisetkin lumenrippeet ovat poissa - lumilapiotkin lähtivät varastoon. Maa on jo niin sulaa, että olen voinut alkaa uusien istutusalueiden rakennuspuuhiin.

Puutarhatyöt ovat imaisseet niin täysin mukaansa, etten oikein ole edes ehtinyt ensimmäisiä kevään kukkijoita kuvata. Nyt päätin tehdä pilvisestä säästä huolimatta alkukevään katsauksen koko puutarhaan.

Siistin heinittyneen kallion tontiltamme viime kesänä harjaamalla kalliota esiin sekä tekemällä sorapolkuja ja kivikkokasvipenkkejä. Laitoin jykevää katekangasta heinittyneiden kohtien päälle ja kankaan päälle tein kivistä matalia, noin 10-20 cm syvyisiä penkkejä, joihin kaivoin talon päädystä hiekkamultaa.

Penkkeihin laitoin muualta puutarhasta maksaruohoja ja kivikkokasveja, joita kasvaa siellä täällä. Syksyllä istutin myös krookuksia ja kurjenmiekkoja näihin uusiin pikku penkkeihin.

Talon itäpäätyyn tulevaan valkoiseen puutarhaan istutin niin ikään syksyllä ison kasan valkoisena kukkivia sipulikukkia. Maa on ihan täynnä piippoja. Ostin myös syysaleista perennoja, jotka myös alkavat jo nousta - kuten särkyneet sydämet. Tämä on toinen tulevista suurista työmaista. Minun pitäisi saada alueen laatoitettu polku ja taikinamarja-aita kevään aikana valmiiksi.

Ruusutarhassa odotan eniten kevättähtien kukintaa. Lisäsin niitä todella paljon pensaiden juurelle. Tällä hetkellä sielläkin ovat vielä toistaiseksi kukassa krookukset.

Metsäpuutarhaan lisäilin narsissien lisäksi viime syksynä erilaisia pikarililjoja ja niitä odotan innolla. Tällä hetkellä metsässä kukkivat vain leskenlehdet ja sinivuokko.

Metsäpuutahraan en voi nykyään mennä ilman, että tarkistan heti magnolioiden nuppujen tilanteen. Yhä paikoillaan. Odotan magnolian kukintaa niin kovasti ja tällä hetkellä tällaisia suuria ”pajunkissoja” on kolmessa viidestä magnoliastani. Voi kun joku niistä edes kukkisi.

Talon pohjoispuolella on toinen kevään suuremmasta projektistani. Minun pitäisi tehdä tänne polku, pystyttää alppikärhökaaret ja sen lisäksi polun päähän olen pyöritellyt sopivia lohkareita rajaamaan tällaista pientä aukiota, jonka keskellä kasvaa mänty. Olen tilannut kasan haketta, jolla päällystän tämän polun ja aukion. Sen jälkeen täytyykin enää istuttaa nuo ulkopuolelle jääneet alueet täyteen kaikkea ihanaa varjoon sopivaa. Kohta pääseekin jo tositoimiin ja istutuspuuhiin.

Ihana puutarhatöiden täyttämä viikko siis tulossa ensi viikostakin! AAaaaahhhh!!

Niittyhaaste - siemeniä jaossa!

Viime aikoina on saanut lukea huonoja uutisia mm. hyönteisten ja lintujen joukkokadosta. Torjunta-aineet ja muut kemikaalit ovat romahduttaneet erityisesti lentävien hyönteisten kantoja ja hyönteisten katoamisen myötä sama on käynyt monille hyönteisiä syöville linnuille. Mehiläisten ahdingostakin on saanut lukea jo vuosia. Pian mikään ei pörrää tai viserrä puutarhoissamme. Mahdottomia ei yksittäinen kotipuutarhuri pysty tekemään, mutta ajattelin heittää näin kevään korvilla ilmoille niittyhaasteen. Haastan kaikki pihankuopsuttajat perustamaan tämän kesän aikana oman pienen tai isommankin niityn - tai ainakin lisäämään vähän luonnonkasveja puutarhaansa.

Monet jalostetut puutarhakasvit on kehitetty ulkonäkö edellä ja samalla on menetetty ominaisuuksia, jotka ovat hyönteisille tärkeitä - esimerkkinä vaikka runsaan kerronnaiset ruusut. Lisäämällä vähän jalostettuja tai luonnonlajeja omaan puutarhaasi, voit lisätä monimuotoisuutta ja tärkeitä ravintokasveja useille eliöille. Eikä tämä pelkkää hyväntekeväisyyttä ole. Luonnonkasvit ovat aivan hurmaavan kesäinen lisä puutarhaan.

Oman niittysi/luonnonkasvi-istutuksesi voit perustaa esimerkiksi:

1. Tontin rajalle hälventämään hoidetun puutarhan ja luonnon väliä.

2. Ojanpientareelle, jota on muutenkin vaikea pitää siistinä.

3. Mökille, jossa helppohoitoinen niitty on mitä mainioin istutusmuoto.

4. Ajotien reunaan - kuivan soratien reunan voi kaunistaa niittykukilla

5. Kukkapenkkiin - niittykukille voi perustaa ihan oman pienen penkinkin

6. Nurmikolle - voit kuoria osan nurmikosta pois ja istuttaa tilalle niittykasvien siemeniä.

7. Joutomaalle, jos osa pihasta odottaa vielä käyttötarkoitustaan tai maata on muuten vailla tarkoitusta.

8. Puutarhakasvien joukkoon - voit myös kylvää niittykukkia puutarhakasvi-istutusten joukkoon.

Niityn hoitaminen on äärettömän helppoa. Ei kastelua, ei lannoitusta, ei kitkemistä. Vain niitto elokuussa ja sen jälkeen parin viikon jälkeen haravointi. Olen omasta niittyprojektistani postannut aiemmin esimerkiksi täällä. Minulla on noin 10 neliön ala mökillä niittynä. Olen perustanut sen kuorimalla nurmikon pois ja istuttamalla niittysiemenseoksen.  Oman niittyni niittotöihin ja haravointiin menee alle tunti kesässä. Ihasteluun, valokuvaamiseen ja perhosten bongailuun tunteja kuluukin huomattavasti enemmän.

Niityn perustaminen ei siis ole mikään vaativa juttu. Hyviä ohjeita löytyy esim. täältä. Helpoimmillaan vain heität siemenet maahan ja odottelet. Kannustaakseni mahdollisimman monia kokeilemaan omaa niittyä, olen tilannut Suomen niittysiemen Oy:ltä (ei blogiyhteistyö) ison pussin pihaniitty -niittysiemen seosta.

Koska niittykasvien kylvöstä kukintaan voin mennä parikin vuotta, olen sekoittanut seokseen punapellavan ja silkkiunikon siemeniä. Niiden pitäisi kukkia yksivuotisina jo kylvökesänä ja tuoda iloa, kun niittykukat vielä kasvattelevat lehtiruusukkeitaan.

Laitan nyt jakoon kymmenen kappaletta tätä niittysiemenseosta annoksina, joka riittää 8 neliön kokoiseen pikkuiseen niittyyn. Eli, jos otat niittyhaasteen vastaan, kommentoi postaukseen ja kerro vähän ajatuksia, mihin ajattelit niittysi perustaa (ideoistanne voivat muutkin saada inspiraation) ja lähetä lisäksi postiosoitteesi kasvinpaikka@gmail.com. Laitan sitten kirjeessä siemenet tulemaan. Sinun ei tarvitse olla blogini lukija tai muuta, kunhan olet kymmenen ensimmäisen kommentoineen joukossa ja haluat pienen niityn perustaa.

Nyt niittyhaaveet lentämään!



Kärhötilaus Saksasta

Tarha-alppikärhöt ovat suosikkejani

Eilen sain vihdoin kuistin siivottua. Toin varastosta yhden lisähyllynkin, että sain kaikki purkit ja purnukat lattioilta ja penkiltä siivottua. Nyt kuistilla mahtui taas vaivatta kävelemään ja istuskelemaan. Onni ei ollut pitkäikäinen, sillä juuri kun pääsin kotiin töistä, oveen koputettiin. Oven takana minua odotti suuri paketti. Tilaamani kärhöt Saksasta!

Guten tag!

Ensi kesänä aion saada talon pohjois- ja itäpäädyt jonkinlaiseen kuntoon. Yksi suunnitelmistani on tehdä kaariporteista käytävä talon pohjoispuolelle, joissa kasvavat varjoisemmassakin viihtyvät alppikärhöt ja viinikärhöt. Olen ajatellut, että yhden portin toiseen päähän tulisi tarhaalppikärhö, joka kukkisi keväällä ja toiseen puoleen tarhaviinikärhö, joka kukkisi loppukesällä ja syksyllä. Näitä portteja minulla on kolme hankittuna. Paikka on kyllä aika varjoinen, joten saa nähdä miten tarhaviinikärhöt innostuvat kukkimaan. Tarha-alppikärhöillä varjo ei yleensä tuota onegelmia. Yritin valita lajeja, jotka olisivat hillittykasvuisia, etteivät köynnöskaaret jäisi heti pieneksi. Lisäksi haluan lisätä kärhöjä viime syksynä aloittamaani kärhöaitaan. Yritän verhota vanhaa rumaa verkkoaitaa tontin rajalla erilaisilla kestävillä kärhöillä. Muutamia uusia kärhölajeja oli pakko tilata muuten vaan kokeiluun - kuten korean- ja japaninkärhöt.
Eihän näillä kärhöjen ostamisilla vielä kiire olisi ollut - maakin vielä roudassa, mutta kun kerran menin Westphalin sivuille (www.clematis-westphal.de), niin se oli menoa. Sivut ovat vain saksaksi, joten tuli sille koulusaksallekin yllättäen jotain käyttöä. Kummasti kielimuuritkin sortuvat, kun motivaatiota löytyy.

Saksalaisen tehokasta pakkaamista

Sivuilla oli loistavat valikoimat - myös himoitsemiani viini- ja alppikärhöjä. Hinnat vaihtelivat 6,90-9,90 euron välillä. Postituskuluja yhdentoista kärhön tilaukselle tuli 17 euroa. Plussaa myös siitä, ettei pakkaamiseen ollut käytetty mitään ylimääräisiä muovikoteloita.

Taimet olivat isoja ja erittäin hyvässä kunnossa - keväällä kukkivissa oli nuppujakin. Näistä saa jo ensi vuodelle hienon kärhökäytävän.  Tilaus toimitettiin todella nopeasti. Vain  muutama päivä tilauksen teon jälkeen tuli ilmoitus, että tilaus on lähetetty ja siitä muutaman päivän päästä tilaus oli täällä. Jos siis aiot vuorata puutarhasi kärhöillä tänä kesänä, kannattaa pitää nuo sivut mielessä. Seuraavat kärhöt tilasin:

C. alpina Pink Princess (alppikärhö) 2 kpl

C. koreana Angela´s Double (koreankärhö)

C. macr. White Lady (kruunukärhö)

C. japonica

C. viticellla Hågelby White (viinikärhö)

C. viticella White Prince Charles (viinikärhö)

C. viticella Rosea (viinikärhö) 2 kpl

C. int Blue Rain (kellokärhö)

C. campaniflora

Riviin järjesty!

Ei se kuistin lattia kauaa siis pysynyt tyhjänä. Yritin asettaa rivistön huomaamattomasti vasten hyllyjä. Kyllähän tässä vielä mahtuu kävelemään... toistaiseksi. Kauhulla odottelen Eurohostan tilauksen saapumista...

Ensi kesänä lisää tätä

Tuoksupelargoneja ja muita tuliaisia

Ihan tyhjin käsin (tai oikeastaan autoin) en viikonloppureissulta Tukholmasta kotiutunut. 


Puutarhatuliaisia Tukholmasta

Olen jo vuosia etsinyt metsäpuutahraani kesäkameliaa (Stewartia pseudocamellia). Nyt luin netistä jo etukäteen, että Ulriksdalissa olisi tarjolla saman tyyppistä Stewartia rostrataa.  Ulriksdalin taimipihalla oli vasta ensimmäiset puut ja pensaat saapuneet, mutta onnekseni törmäsin heti etsimääni kasviin.

Stewartia rostrata

Pensas oli todella suuri, mikä on toisaalta hyvä juttu, mutta koska olimme matkalla henkilöautolla, jonka perään piti vielä lastata kolme suurta betoniruukkua ja muut ostokset, pienempikin olisi riittänyt.

Yksi kolmesta betoniruukusta

Pensas pääsi kuistille totuttelemaan Suomeen ja olen yrittänyt pähkäillä, uskallanko sitä sittenkään istuttaa ulos. Toisilla sivuilla sen kestävyydeksi ilmoitetaan Ruotsin vyöhykkeet 1-2,  toisilla 3-4. Yhden lähteen mukaan pensas pärjää USAn vyöhykkeillä 5-8, tosin toisessa lähteessä suositellaan suojattavaksi vyöhykkeillä 5-6. UK:ssa kasvin menestymisvyöhykkeeksi mainitaan H5, jonka pitäisi kestää kovat talvet brittien saarilla eli noin -10-15 asteen pakkasia. Turku pitäisi siis olla noin vyöhykettä 5 (USDA), 3 tai 4 (Ruotsi) ja H6 (UK). Ota nyt näistä selvää.

Riina Versoja Vaahteramäeltä -blogissa esitteli vähän aikaa sitten tuoksupelargoniaan ja siitähän idea jäi takaraivoon, että sellainen olisi saatava. Ulriksdalissa olikin huikeat valikoimat erilaisia pelargoneja ja varmaan kymmentä eriliasta tuoksupelargonia. En tiennytkään, että niitä on niin erilaisia ja eri tuoksuisia. Suomeen asti lähtivät: Sweet mimose, tuoksu porkkana, Orange Fizz, tuoksu sitrus ja Pink Capitatum, tuoksu hedelmäinen.

Tilanpuutteessa pelargonit pääsivät runkoruusun juurelle

Nyt käyn koko ajan pöyhimässä tuoksupelargoneja ja tuoksuttelemassa niiden erilaisia tuoksuja. Porkkana on ihan suosikkini. Miten voikaan lehdet tuoksua täysin porkkanalle?

Ostin myös muutamia huonekasveja. Mehikasvit ovat viihtyneet niin hyvin kuistilla, että muutaman uuden nappasin Ulriksdalistakin mukaan.

Oikealla mehitähti ja vasemmalla huopaitulehti

Ruukkuja tuli myös ostettua, muutama tarjotin, Välimeren kasvien multaa, valkoisia sinisarjoja sekä valkoinen kruunupäinen papukaija. Erittäin elintärkeitä ostoksia siis kaikki - varsinkin se papukaija.

Kuistin uusi hallitsija

Melkein messumatkalla Tukholmassa

Nyt on ollut sellainen viikonloppu, että parempaa on vaikea kuvitella - vaikka kaikki ei todellakaan mennyt niin kuin olin suunnitellut. Minun piti mennä Tukholmaan Nordiska Trädgårdar -messuille. Olin kuvia messuista ihaillut vuosia ja päättänyt, että nyt oli minun vuoroni. Lapsille oli hoitopaikka varattu mummolasta, vaihto-oppilaalla yöpaikka, miehellä ja minulla perjantai vapaana, laivaliput ostettu, hotelli varattu. Ja sitten alkoikin tulla postauksia, kun ihmiset palailivat Tukholman puutarhamessuilta.....apua... olin varannut kaikki väärälle viikonlopulle! HUPS. No, matkaan tietenkin lähdettiin silti, vaikkakin muutama viikko myöhässä messujen suhteen. Lähdimme torstai-iltana laivalla  ja perjantaina vietimme mahtavan päivän Ulriksdalin aivan uskomattoman upeassa puutarhamyymälässä. Paikka oli aivan mieletön. Pyysin heti ovella miestäni toimimaan kameramiehenä. Itse en olisi malttanut sellaiseen tuhlata aikaa - olin taivaassa!

En ehtinyt edes kameraan päin katsoa

Kasvihuoneissa kasvoi toinen toistaan ihanampia kevätkukkijoita. Äidilleni lähti tuliaisiksi ja kiitokseksi lastenhoidosta tällainen iso jouluruusu.

Nuttura vaan vilahtelee kuvissa kasvien takaa

Huone toisensa jälkeen avautui mitä kauneimpia näkyjä ruukkuja, kukkia, sitruksia... Näen usein samaa unta, jossa talostamme löytyy uusia hienoja saleja ja torneja, joita en ole ennen löytänyt. Nyt oli fiilis kuin siitä unesta.

Kukkia melkein silmän kantamattomiin

Järki ja tunteet taistelivat koko ajan. Sydän huusi valtavan kamelian perään, jonka olisi voinut napata mukaan 240 euron hintaan, mutta järki voitti tämän erän. Olen omaa pikkukameliaani saanut muutaman vuoden pidettyä hengissä ja kukkimaan muutamalla kukalla. Ehkä treenaan taitojani ennen kuin lähden tällaiseen ostokseen sijoittamaan. Mutta aaaaah....

Jonain päivänä palaan hakemaan sinua...

Lopulta siinä vähän järki unohtuikin. Kun huonekasvihuone avautui näkyviin, unohdin pienen yksityiskohdan, että ostettavien kasvien piti olla sellaisia, jotka kestävät pakkasyön autossa. Pieniä erikoisjärjestelyitä siis vaadittiin myös hotellilla :)

Muutama mehikasvikin sujahti kuin huomaamatta kärryyn

Niin paljon kaikkea muutakin olisin halunnut ostaa, mutta kuski alkoi käydä nälkäiseksi ja tiesin, että vielä pahin koitos oli edessä. Olin ulkona bongannut mahtavan valikoiman tosi isoja ruukkuja. Meillä on aika iso terassi ja olen etsinyt turhaan Suomesta järkevän hintaisia ja oikeasti suuria ruukkuja sinne. Minun piti siis saada mieheni vielä nälkäisenä ulos tihkusateeseen kantamaan painavia betoniruukkuja. Oli siis parempi pelata varman päälle ja jättää esimerkiksi nämä ihanat leopardin pää -ruukut hyllyyn.

Toivottavasti polkumme risteävät teidänkin kanssa jälleen

Myymälässä tarjoillaan loistava kasvisbuffee -lounas, jossa söimme vatsamme täyteen ja polvet suussa (takapenkit oli täynnä tavaraa) lähdimme kohti Quality Outletia, jossa pitkästä aikaa tein täydennystä myös vaatevarastooni. Iltapäivällä olimme jo valmiita siirtymään hotellille.

Görvälns slott

Olin varannut meille huoneen lempihotellistani nimeltään Görvälns slott. Olemme muutaman kerran siellä yöpyneet ja se on miellyttävän rauhallinen paikka luonnon helmassa Mälaren rannalla. Sisustus ei ole ehkä yhtä harmoninen, mutta täysin minun makuuni. Jokainen huone on erilainen ja tällä kertaa saimme hopeisen huoneen.

Hopeasängyssä kelpasi lepuuttaa jalkojaan pitkän päivän jälkeen

Hotellilla on loistava ravintola, jossa nautimme illallisen. Ravintolaan ei saa tuoda iltaisin lapsia, joten tunnelma oli oudon rauhallinen.

Alkupalaksi ankkaa

Seuraavana aamuna aurinko paistoi ja päätimme lähteä kävelylle.


Pihamaa oli täynnä lumikelloja ja kevättähtiä

Pihassa kasvaa muun muassa tähtimagnolioita, jotka harmikseni eivät olleet vielä kukassa. Ensi vuonna tulen tänne toukokuun alussa.

Tähtimagnolia oli aivan täynnä nuppuja

Hotelli on entinen linna ja sen pihapiirissä on oma arboretum. Puut olisi ihana nähdä lehdessä ja kukassa joskus. Ilmeisesti kevät on täälläkin vähän myöhässä.

Jännittäviä puita ja pensaita oli kymmenittäin

Kävelimme hieman Mälaren rannalla metsässäkin ja ihastelimme vanhoja isoja tammia. Viime kerralla näimme monia majavien kaatamia puita, mutta nyt niitä ei näkynyt. 

Paikka tarjoaa myös luonnonkauneutta

Viikonloppu oli ihanan rentouttava. On myös aina mahtavaa tulla kotiin matkoilta, vaikkakin vain viikonlopun pituisilta. Ja kevät oli ottanut melkoisen harppauksen poissa ollessani. Pihahan on melkein lumeton täälläkin! 



Jään alta pilkistää kaktus

Eilen alkoi kuulua humiseva kohina katolta. Kaatosade! Miten ihanalta voikaan sateen ääni kuulostaa. Ihan epätodelliselta ja samalla hyvin tutulta. Ikävä tuli heti saareen - siellä sadetta kesäisin aina odottaa  ja sen ääni on kauneinta maailmassa. Sade vei ison osan lumesta pihalta ja aamulla piti lähteä nenä maassa tutkimaan, mitä hangen alta onkaan paljastunut. Kovin pitkälle en ehtinyt tutkimusretkeäni suorittaa, kun huomasin jotain äärimmäisen kiinnostavaa - jään alta oli paljastunut kaktuksia.


Opuntia humifusa

Viime kesänä ostin kolme uutta opuntiaa seuraksi punaopuntialleni, joka oli niin hienosti talvehtinut edellistalvena.  Olen lukenut ohjeita, joiden mukaan opuntiat tulisi peittää esim. ämpärillä talveksi, jotteivat ne kärsisi kosteudesta, mutta minusta se kuulosti hieman epäilyttävältä. Jotenkin tuntui, että ämpärin sisällä vasta kosteaa olisikin. Koska äärimmäisessä itserakkaudessani päätin olla viisaampi mutu-tuntumallani kuin uskoa asiantuntijoiden ohjeita, jätin kaktukset ihan oman onnensa nojaan ja lumi peittikin ne tänä vuonna kokonaan. Ehkä myös hieman unohdin koko asian ja talvisuojat yleensäkin jäivät kaikilta kasveilta laittamatta.

Neulatyynyopuntia (O.polyacantha).

Jäisellä sorarinteellä maaten (muuten ei pysynyt pystyssä) otin pari kuvaa ja yritin vähän tökkiä ja tehdä analyysia kaktusten tilasta. Ensi vaikutelma oli mutu-tuntumalla positiivinen. O. humifusa ehkä eniten epäilytti, sillä sen väri näytti vähän siltä, millaiseksi ylikastellut mehikasvit muuttuvat. Toisaalta kasvi oli ihan kiinteä, yhä vihreä ja kaikki osat olivat kiinni toisissaan, ei siis mitään huomattavaa mädäntymistä ainakaan ollut tapahtunut.

Haurasopuntia (O. fragilis.)

Opuntioiden tilan tutkiminen ja tökkiminen oli hieman haastavaa, sillä piikkiensä lisäksi niiden suojina oli hyvä kerros männynneulasia. Näitä muuten voisikin jakaa ja viedä saareen kesällä. Siinä olisi peuroillekin haastetta. 

Punaopuntia (O. rutilans)

Jo yhden talven pihassa onnistuneesti talvehtinut punaopuntiakin näytti ihan samalta kuin viime keväänä. Se oli painunut maata pitkin ja oli ryppyinen ja kalvakka. Kyllä se siitä viime vuonnakin lähti kasvuun, joten toivotaan parasta. Piipot jäivät nyt kuvaamatta, mutta tulipa nyt vaihteeksi vähän eksoottisempia kevään merkkejä.
Kesäisempiä kuvia kaktuspenkistä löydät täältä. 



Mysteerimukulat

Istuskelin kuistilla kahvikupin kanssa kauhistelemassa kun lumipyry peitteli pihan ilolla tervehdityt piipot ja pälvipaikat. Kun pihaan ei tehnyt mieli lähteä, päätin vähän siistiä kuistia. Kuistin penkin alla on laatikoita, joita aloin tonkia ja mitäs sieltä löytyikään!

Viime syksynä olin jemmannut laatikkoon osan tilaamistani sipuleista ja mukuloista. Olen ne kyllä avannut, sillä etiketit olin onnistunut repimään niin, ettei nimistä näkyi vai osa. Tässäpä hyvä pääsiäispähkinä purtavaksi. Mitä kasveja pusseista löytyikään?

Ensimmäisestä pussista paljastui kasvamaan innostuneita sipuleita. Etiketistä on luettavissa kasvin nimen ensimmäinen osa Bellevalia. Google ei löytänyt yhtään suomenkielistä kasvia tällä haulla, mutta kauniita kukkia pitäisi bellevalioiden olla. Ei varmaankaan talvenkestäviä, kun eivät näy olevan mitään huippusuosittuja Suomessa. Täytyy laittaa ruukkuun ja katsoa mitä tulee.  

Nämä käkkäräiset tunnistin heti jaloleinikiksi. Istutin niitä syksyllä yhden pussin ruukkuun kuistille ja ne lähtivät hienosti kasvamaan talvella, kunnes kuolivat kaikki. Oli varmaan liian kylmää vielä niille, koska kuistilla kovien pakkasten aikaan lämpötila laskee lähelle nollaa. Nämä vaikuttivat vähän kuivahtaneilta, mutta laitanpa multiin silti. Jaloleinikit ovat ihania!

Tämä seuraava kaveri on vähän vaikeampi tapaus. Pussista voi erottaa nimen loppuosan vulgaris, mutta se on valitettavan yleinen kasveilla. Aika vulgaarin näköinen tämä kyllä on. Kasvattanut suuren sarven kiukuspäissään laatikon uumenissa. Uskaltaakohan tätä edes ruukkuun laittaa?

Viimeinen löytö on jokin kalla. Sekin on lähtenyt kasvuun laatikossa. Ruukut alkavat olla vähän täynnä tähän aikaan keväästä, mutta onneksi olen lähdössä torstaina Tukholmaan puutarhaliikkeitä koluamaan. Täytyykin tuoda näille löytölapsille oikein kauniit ruukut korvaukseksi ensimmäisen talven laiminlyönneistä. Vaikka ehkä pimeä viileä laatikko olikin ihan oikea säilytyspaikka näille talveksi. Ehkä olen niin syksyllä järkeillytkin, mutta autuaasti vain unohtanut kätköni. Vähän kuin oravat, jotka pihalla piilottelevat lintulaudan pähkinöitä.