Vanhan pihan yllätyksiä

 

 Terveyhdys vaihtelun vuoksi täältä koululta. Tämä uusi (siis minulle uusi) puutarha ja sen ihmettely on aivan sanoinkuvaamattoman ihanaa. Puutarha paljastaa vähä vähältä aina uusia yllätyksiä.

  

Yksi parhaista yllätyksistä on ollut tämä niitty. Kirjoitinkin aiemmnin, miten päätin perustaa niityn hedelmätarhaan ja kylvin siemeniä ja kuokin nurmea pois. Olimme muutaman viikon täältä pois ja kun palasimme, oli toiveeni jo toteutunut! Ei sentään omien toimieni takia, mutta omenapuiden ja kirsikoiden alla avautui aivan lumoavat matot valkoisia ja sinisiä puistolemmikeitä, kevätleinikeitä, niittyhumalaa, aitovirnaa... Aivan mahtava yllätys. Aion ajaa tuonne polkuja ruohonleikkurilla jossain vaiheessa ja niittää niityn ennen sadonkorjuuta elokuussa.  

 

Lisää ihania yllätyksiä seurasi joen törmällä, missä rivi tuomia kukki ja nyt aivan hurmaava koiranputkiniitty on puhjennut kukkaan. Tiedän, että jollekin hoitamaton valtava nurmikenttä ja koiranputkipöheikkö eivät olisi ihania yllätyksiä, mutta siksipä olikin suuri onni, että juuri minä satuin ostamaan tämän puutarhan. 

 

Perennapenkit alkavat myös raottaa salaisuuksiaan. Näitä etualan perennoja en tunnistanut ollenkaan. Jouduin facebookin puutarhapalstalta kysymään, että selvisi sen olevan idänruusujuuri. 

 

Sitten on toki näitä tuttujakin kukkijoita, kuten vuorikaunokkia. 

Itäpuolen päädyssä on iso penkki nauhusta ja varjoliljoja (ja vuohenputkea). Tänne istutin uudenvuoden päivänä pussillisen punaisia tulppaaneja. Puolet on selvinnyt kukkaan.

Aiemmin keväällä kuokin pienellä käsikuokalla uutta perunamaata hedelmätarhaan. Vanhempani olivat käymässä ja näkivät touhuni ja seuraavalla kerralla, kun he tulivat kylään, oli peräkärryssä tämä uusi paras kaverini puutarhajyrsin eli "Jyrsijä". Tälläpä saatiin perunamaa kuntoon ja kukkapenkkien raivaaminen on saanut ihan uuden tahdin. Olin kävelyttämässä Jyrsijää ulkorakennuksen seinustalle, sillä tuo paikka vaatii minusta kultapalloja, mutta sitten siitä loppui bensa. Kultapallopenkki etenee siis hetken päästä.

Kellarista löytyi kolme laatikollista daalian juurakoita, jotka istutin tällaiseen pihalta löytyneeseen multaympyrään. Edellinen omistaja kysyi minulta, voiko hän jättää vähän daalioita minulle ja suostuin ilomielin. Nyt jännitetään, millaisia kukkia täältä nousee.

Myös epämiellyttäviä yllätyksiä on. Tämä saattaa olla epätoivottu vieras. Olisiko jokin tatar? Lupiineja täällä on myös valtavasti sekä mahdollisesti yksi kurtturuusu. Taistelua haitallisia vieraslajeja vastaan on siis luvassa.

Perinneperennakuja etenee pikkuhiljaa. Jo vajaa metri polkua ja monta metriä penkkejä valmiina.

Kun pellot ympärillä alkavat vihertämään ja koivut ovat lehdessä, alkaa näyttää jo ihan kesältä! Ihanaa kesäkuuta kaikille!

PIhan pohjoispuoli kukkimaan

Kun aloitin pari vuotta sitten tekemään jotain tälle talon pohjoispuolelle, en osannut arvata, että tästä tulisi yksi lempikohtiani pihassa.

Varjokasveista tulee usein mieleen lehdet, mutta kun olen tätä aluetta tehnyt, olen huomannut että varjossa kukkivia kasveja on vaikka kuinka. Kuvassa ylhäällä kukkii tarha-alppikärhö kaariportissa.

Etualalla tupastiarella ´Pink Skyrocket´, jota olen jakanut moneen paikkaan. Se on aivan hurmaava. Sen kanssa kuvassa kukkii jokin imikkä sekä tala-alalla rotkolemmikki.

Tarha-alppikärhöt ovat kukkineet oikein runsaasti, vaikka alkuun mietinkin, että tämä olisi liian varjoinen paikka niille. Myös tarhaviinikärhöt kukkivat hyvin näissä porteissa, mutta niiden aika on loppukesästä.

Polun laidalle olen istuttanut vähän kaikenlaista. Tätä puolta polusta ei talo varjosta niin paljoa, joten esimerkiksi etualalla kukkivat ristikit pärjäävät. Ostin näitä puolikuolleena ison laatikon viime kesänä, kun halvalla sain ja onnekseni nämä ovat kaikki kunnossa ja kukkivat nätisti. Taaempana turveharkkoja reunustaa rönsyleimu ja itsestään levinnyt puistolemmikki.

Ja tässä on vihdoin ja viimein Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan lähettämistä siemenistä kasvaneita kaunokaisia. En yhtään muistanut, että olin kylvänyt siemeniä tänne, mutta onneksi olin. Tähän osuu aurinko iltaisin, mutta yllättävän runsaasti kaunokaiset silti kukkivat.

Vielä vähän tunnelmia. Tuolla taustalla näkyy ’Candy Prince’ -tulppaania. Istutin tänne sata tuollaista, kun ajattelin, että ne näyttäisivät hienolta kun kukkisivat yhdessä kaariporttien alppikärhöjen kanssa. Ajoitus onkin täydellinen, mutta ne peurat tosiaan söivät lähes kaikki nuista, niinkuin aiemmin kirjoitin. Tulppaanit kukkivat varjossa tosi pitkään. Mikäli selviävät kevään ahmateilta.

Mikä on sinun suosikkisi varjon kukkijoista?