Ensimmäiset piipot pilkistävät!

Voi miten pienestä voi riemastua niin että melkein kyynel tuli silmään (tai oikeastaan vähän tulikin). Olin ostelemassa kevättä kuistille ja mukaan tarttuikin ihania helmililjoja, narsisseja, esikoita... ja vähän jo siemeniäkin.

Nämä ostokset eivät vielä saaneet silmiä kostumaan, vaikka ihania olivatkin, mutta kotiin tullessani huomasin yhdessä jouluistutuksessa jotain vaaleanvihreää. Se oli piippo! Viime syksynä tökkäilin pussien pohjilla pyörineitä viimeisiä kukkasipuleita eri ruukkuihin pihalle ja kuistille. Nyt ensimmäiset ovat jo pinnassa!

Myös isosta ruukusta persikkapuun juurelta pilkistää jo jotain. En taaskaan muista, mitä olen tökkäillyt mihinkin ruukkuun, mutta sillä ei ole nyt mitään väliä.

Kuistilla alkaa pilkistää kevät!

 

Jorma, Arto ja Pink lemonade

Rakastan näitä uusien suomalaisten pensasmustikoiden nimiä! Kun atsaleat nimetään Tarleenaksi ja Illusiaksi ja pensasruusut Soinnuksi ja Säveleksi, niin pensasmustikoita ei ole nimetty söpöilevästi vaan reilusti: Jorma ja Arto. Olisin jo viime vuonna ostanut Jorman ja Arton, ihan vain nimien vuoksi, mutta Jormat olivat loppuneet. En Artoa ihan yksinään halunnut jättää, joten ostin hänelle kaveriksi Pink lemonade -pensasmustikan. Arto talvehti suomalaisella päättäväisyydellä ja jouduin vain muutaman mustuneen oksanpään keväällä poistamaan. Pink lemonadesta sain sitä vastoin jättää muutaman oksan, sillä loput paleltuivat. Ehkä Arto ei yksin jaksa noin hentoista neitosta saatella talvien yli, joten hankin toiselle kyljelle Jorman. Tänään oli kaatosateisena päivänä loistava aika esitellä Jorma uusille asuinkumppaneilleen. Siinä ne nyt törröttävät: Jorma, Arto ja Pink lemonade. Odottelevat juurelleen kuistilla vielä majailevia mesimarjoja.

Metsäpuutarhassa kirjopikarililjat ovat lopettelemassa kukintaansa. Sääli. Varsinkin valkoisten ja punamustaruudullisten yhdistelmä näytti tänä kevään hyvältä.

Rönsytiarella on sen sijaan aloittelemassa kukintaansa. Se peittää kiihtyvällä vauhdilla pensaiden alustoja yhdessä nurkassa.

Toisessa nurkassa helmililjat, narsissit ja scillat värittävät muuten paljasta maata. Tänne aion levittää rönsytiarellaa tänä kesänä.

Koko puutarha tuoksui ihanalta sateen jälkeen. Tai sanotaanko sateiden välissä, sillä näköjään siellä sataa taas. No, ihanteellinen sää uusien kasvien istuttamiseen. Ja nämä kelit kuulemma jatkuvat ensi viikollakin....

Supernarsissit

Kammottavasta kevätflunssasta huolimatta kankesin itseni tahdon- ja särkylääkkeiden voimalla saareen vapunviettoon. Olo onneksi vähän parani aattoa kohti ja samantien olinkin kitkemässä ruohokenttän ja betonimuurin välistä kukkapenkkiä. Tein tämän penkin pari kesää sitten, kun tästä reunasta ei päässyt ajamaan ruohonleikkurilla ja sen takia se puski nokkosta ja muuta epäsiistiä. Rajasin reunan metsästä löytyneillä vanhoilla tiilillä ja istutin penkin ensimmäisenä kesänä täyteen ihanuuksia, kuten päivänliljaa. Ilo jäi lyhyeksi, sillä päivänliljat olivat kanien lempiruokaa ja muutenkin kato kävi peurojen avustuksella niin, että päätin seuraavana kesänä siirtyä kasvattamaan kasveja, jotka eivät kaneja ja peuroja niin kiinnosta. Voin näistä kokeiluistani kertoa myöhemmin,  mutta taas asiaan, eli narsisseihin..
Tehdessäni penkkiä, löytyi maasta sadoittain pieniä sipuleita. Tämä mökkipiha on perustettu 60-luvulla, joten en tarkallee tiedä, kuinka kauan nämä narsissit ovat tässä kasvaneet, mutta ne olivat jo niin tiheissä ryppäissä, etteivät ne enää kukkineet. Kaivoin niitä ylös ja kesäksi ne unohtuivat vatiin, mutta syksyllä istutin ne takaisin penkkiin. Seuraavana keväänä koko pitkä penkki (13 m) kukki aivan ihanin keltaisin ja valkoisin torvin. Nyt muutama on jo aloittanut kukintansa, mutta ehkä ensi vierailulla on jo koko rivistö kukassa.

Näitä supernarsisseja löytyy pihapiiristä muualtakin. Yhdet ryppäät kukkivat vuodesta toiseen metsämaassa puolukanvarpujen seurana. Yhdet puskevat ylös täysvarjosta, kohdasta, johon olen vuosien varrella kerännyt täytemaata. Kallion kupeessakin on pari isoa nuppua.

Lajista en tiedä, mutta todellisia supernarsisseja ovat. Eivätkä maistu peuroille tai jänöille. Täydellinen mökkikasvi!