Kaffepaussi

Niin kuin varmasti monet muutkin, minut on määrätty etätöihin. Vaikka tilanne muuten onkin tosi kurja, liittyy etätöihin hyviäkin puolia. Voi esimerkiksi pitää kahvitauon pihalla krookuksia ihaillen.

 Auringonsäteet saavat krookukset avaamaan nuppunsa. Tykkään, kun kevätkukkijoita kasvaa kasvien lomassa. Nämä siemenestä jokunen vuosi sitten kasvattamani neilikat sopivat tähän tarkoitukseen hyvin, sillä ne ovat talvellakin vihreänä.

Muistan kun viime keväänä pelästyin tässä kohtaa hirveää surinaa. Joku mehiläispesä oli herännyt ja mehiläiset tungeksivat näissä krookuksissa. Vielä ei ole mehiläisiä sentään näkynyt. Muurahaiset sen sijaan ovat lähteneet liikkeelle. Niillä on oma polkunsa eteisen läpi, jota ne marssivat aina keväisin.

Maksaruohopenkissäkin kukkii. Tässä on multaa vain ehkä 5-10cm, joten ihme, että nämä tässä selviävät. Maksaruohopenkki on kivasti sammaloitunut. Tässä pihassa kyllä sammaloituu kaikki. Jopa kivikkoistutuksetkin.

Etualalla pari kurjenmiekkaakin kukassa. Olisikohan nämä edellisvuotisia, kun niitä on vain kaksi. Yleensä tuntuu, että kurjenmiekat katoavat kukittuaan yhden kerran, mutta nyt nämä voisivat olla sellaisia selvinneitä. Muistaakseni istutin uusiakin jonnekin, mutta niitä on aina kymmenen yhtä lajia.

Tämä ehkä vahvistaa sen. En varmasti olisi istuttanut kurjenmiekan sipulia keskelle talvisaippoa, mistä se hädin tuskin näkyy. Se on siis varmasti edellisvuotinen ja saippo on vaan kasvanut sen ylle viime kesänä.

 Päätin siistiä yhden viljelylavan tässä samalla. Hyvää taukojumppaa. Kuukausimansikka ja persilja olivat talvehtineet tässä lavassa. Kovassa kasvussa oli myös rönsyleinikki ja nokkonen. Ne päätin kitkeä ja tuoda pari ämpärillistä uutta multaa. Viime keväänä kun tein nämä lavat, laitoin pohjalle oksia ja lehtiä ja hevosenlantaa aika kerroksen. Nyt se kerros on selvästi maatunut, sillä mullan pinta oli laskenut huomattavasti. Lisää multaa siis tarvittiin. Toivottavasti mansikka ja persilja eivät suutu tällaisesta mullan lisäämisestä, vaikka ne vähän tuonne upposivatkin. Onpas kiva tämä kevään ensimmäinen nokkosten polttelu sormissa. 

Seinien sävynä Magnolia

Viime postauksessa selittelin laiskanlaista kirjoitteluintoani sillä, että olen niin hullaantunut remonttihommista jouluna ostamassamme vanhassa kansakoulussa. Nyt ajattelin vähän raottaa, mitä minä täällä olen touhunnut. Minä kun aina niistä magnolioistani vouhotan, niin tietenkin maalisävy Magnolia viehätti minua heti. Maalasinkin yläkerran pienen vierashuoneen tuolla Tikkurilan sävyllä. Yläkerrassa oli ennen yksi iso huone, mutta jaoimme huoneen kahtia seinällä ja niin yläkertaan muodostui kaksi pientä makuuhuonetta. Alusta asti tämä huone huusi minusta vaaleanpunaista maalia seiniinsä ja alun perin suunnittelin tänne sävyä Flamingo, mutta vaihdoin sen tähän vähän hempeämpään Magnoliaan ja olen ollut sävyyn erittäin tyytyväinen.

Ovea huoneessa ei ollut, mutta onneksi vintiltä löytyi kasa vanhoja ovia. Tämä on ränsistyneisyydessään jotenkin niin viehättävä, etten taida tälle tehdä yhtään mitään.

Ikkuna tässä huoneessa on pohjoiseen ja valitsin kasveiksi amppeliin sulkasaniaisen ja ruukkuun kultapalmun, joka siis yleensä saa olla ikkunan edessä. Nyt se on kuvausta varten siirretty nurkkaan. Sille pitäisi löytää vielä joku hieno ruukku. Verho on mummini äidin virkkaama.

 Vähän kulissien takaa kuvia. Rakastan saniaisia, mutta ne vihaavat minua. Tai ehkä ne vihaavat elämää yleensä. Ainakin sisätiloissa. Pari viikkoa ja saniaiseni murenee silmissä. Patteri ei ole päällä, kosteutta on riittävästi ja silti tämä aina tapahtuu!! Taidan vaihtaa vanhaan kunnon rönsyliljaan tämänkin.

 Yöpöydät tilasin muistaakseni Ellokselta itselleni joululahjaksi. Päiväpeiton ompelin itse Jättirätin alennuskankaista. Koristetyynyt ovat vanhoja.

 Edelliset asukkaat jättivät vanhan vaaleanpunaisen peilin ja tännehän se sopi hienosti. Vielä huone kaipaa mattoja (mattopuut on melkein loimitettu jo..) ja ehkä jokunen taulu seinälle, mutta tämä alkaa olla muuten käyttövalmis ja odottaa vieraita yöpymään.

Uusi rakkaus

On jo maaliskuu ja puutarha on täynnä kaikkea keväisen jännittävää ja minä en ole viikkoihin edes käynyt siellä. En ole myöskään aloittanut esikasvatuksia, enkä tehnyt yhden yhtä listaa, suunnitelmaa tai muuta raapustusta aikoihin puutarhavihkooni. Syy on yksinkertainen. Olen aivan rakastunut. Uuteen kouluumme nimittäin. Ajatukset kiertävät vain sen ympärillä ja viikonloput omistan seinien maalaamiselle, huonekalujen tuunaukselle ja piirustamalla kymmeniä listoja, suunnitelmia ja havainnekuvia kouluvihkooni. Onneksi tarvitsin ison palmuvehkan kouluun ja päätin lähteä hakemaan sen Kaarinaan avatusta uudesta Kukkatalosta. 

Vaikka tuore rakkaus niin voimakas onkin, saivat tuoksuvat esikkopöydät ja narsissirullakot vanhankin kipinän syttymään - ahdoin kärryn niin täyteen kuin mahtui erilaisia kevätkukkijoita ja kuistilla touhutessani alkoi myös puutarha huudella minulle. Siispä kierrokselle

Kalliolla krookukset ovat jo pitkällä. Nämä olivat jo pinnassa joulukuussa, eivätkä ole pakkasiakaan säikähtäneet. Hirveästi isoja oksia ja risuja on kaikkialla myrskyjen jäljiltä.

Varjotarhassa imikät ovat jo nupuilla. Useat varjotarhan kasveista pysyvät talvellakin vihreinä ja lehdessä ja varsinkin tällaisena lumettomana talvena se on ollut hienon näköinen.

 En oikein tiedä itkeäkö vai nauraa. Peurat ovat virallisesti tehneet ensimmäiset tuhonsa nyt myös kaupunkipuutarhassa. Tulppaanit on suurimmasta osaa puutarhaa siivottu maan tasalle ja samettisumakki on kokenut typistämisen. Sen vierestä mullasta löytyi tuttuja sorkanjälkiä.

Olen nähnyt joskus kotikadulla kaksi valkohäntäpeuraa aamuyöllä, mutta tähän mennessä en ole puutarhassa tuhoja huomannut. Asun kaksi kilometriä Turun keskustasta, eli aika urbaaneja otuksia alkavat nämä olemaan. Oikeita city-peuroja.

 Viime vuonna pienen lammen viereen istuttamani riipparaita sai peuramurheet hetkeksi väistymään. Se on todella hieno vitivalkoisine pajunkissoineen. Vai pitäisikö sanoa raitakissoineen.

 Italianmunkinhuppu on pöllähtänyt maanpinnalle. Pidän näistäkin lehdistä tosi paljon. En muista, kukkivatko nämä viime vuonna. Oikeastaan ei ole mitään muistikuvaa munkinhupuista, paitsi että olin viime vuonnakin iloinen, että olivat talvehtineet.

 Valkoisessa puutarhassa lumikellot ovat kukkineet jo yli kuukauden. Valkoiset krookukset ovat liittyneet seuraan. Täällä tulppaanien tuho on täydellistä. Olen istuttanut tänne satoja erilaisia valkoisia tulppaaneja ja ne on kaikki natustettu maan tasalle.

 

 Pikkuisen sinistäkin jo pilkottaa ruusutarhan puolella.

Kaikki magnoliat ovat leudon talven jäljiltä kunnossa ja melkein kaikissa on nuppuja. Kuvassa tähtimagnolia ´Rosea´. Yhteensä puutarhassani kasvaa jo seitsemän magnoliaa ja ehkä taas tänä vuonna ostan uuden, jos löydän. Koulun piha rajautuu pieneen jokeen ja sen törmälle haaveilen myös magnolioista. Muistaakseni useat niistä ovat alun perin juuri joenvarsien kasveja. Saatan istuttaa yhden kokeiluun sinne ensi keväänä. Tosin siellä vasta onkin peuroja... Niistä ei kyllä näytä pääsevät missään eroon. Ihanan keväisiä hetkiä kaikille!