Elokuun valkoiset kukat

Tässäpä tulee kokoelma tänään kukkivia valkoisia kukkia puutarhasta. Syysleimut ovat aivan loistavia valkoisen puutarhan syksyn valaisijoita. Alla syysleimun seurana on valkoalpi, joka on myös hieno syyskesän kukkija. Näyttäisi leviävän aikalailla.

 Alla olevan alpi on muistaakseni syysalpi. Sen kukinnot ovat pienemmät ja herkemmät kuin valkoalpin.

Viime vuonna kasvatin siemenestä valkotupakkaa, mutta tänä vuonna jätin homman väliin, sillä valkotupakat tulivat niin myöhään kukkaan ja lakoilivat sinne tänne tahmaisina lötköilijöinä. Kasvi oli kuitenkin kylväytynyt itsekseen ja samaan aikaan alkaa näköjään kukkia näinkin ilman esikasvatusta.

 Huomasin sormustinkukkien ruusukkeista nousseen uusia kukkavanoja. En tiennytkään, että sormustinkukat voivat kukkia näin syksymmälläkin. Toivotaan, että ovat valkoisia. Vaikka näin syksyllä en taida jaksaa olla sellainen väripoliisi täällä valkoisessakaan puutarhassa.

 Ruusutarhassa New Dawn on kasvanut ennätysmittoihin ja kukkii taas muutamalla tertulla. Taustalla on autokatoksemme, joka on lumikärhöjen valtaama.

 Lumikärhöjen paras kukinta alkaa olla jo ohi. Silloin ei liiemmälti vihreää näkynyt. Köynnös kukkii usein marraskuulle asti ja on todella voimakaskasvuinen. Tuossa kahdeksan metrin pergolassa näitä kasvaa neljä ja ne ovat vuosien saatossa muodostaneet sateenpitävän pöheikön. Perheen miesväki vain valittaa, kun on pysäköinnin jälkeen terälehtiä tuulilasissa. Mikä ihmeen valituksen aihe on kukkien terälehdet tulilasissa??  Minusta on ihana lähteä ajamaan autolla, josta pöllyää ympäriinsä terälehtiä. Ihan kuin jollain keijumobiililla ajaisi.

 Talon toisella puolella tarhaviinikärhöt koristavat kaariportteja. Tämä valkoinen on suosikkini.

 Kukat roikkuvat pitkien perien päässä kuin siimoissa. Kälyni mielestä portti on kuin morsiuskoriste. Näen tämän portin keittiön ikkunasta ja ihailen sitä päivittäin.

 Ilokseni myös porttien toiselta reunoilta kasvavat tarha-alppikärhöt ehtivät jälleen toiselle kierrokselle. Kukinta syksyisin on hillitympi, mutta silti kiva bonus.

 Ja viimeiseksi minun valkoisten kukkien suosikki tältä kesältä.

Clematis campanifloralla on ihastuttavimmat pienen pienet kellokukat. Ne ovat kooltaan pikkurillin pään kokoisia. Aivan hurmaava.

Satoa ja silmänruokaa

Tein keväällä kaupunkiin kallion laidalle unelmieni vaaleanpunaisen lavatarhan ja vaikka viljelyvuosi oli ensimmäinen ja ehkä vähän turhan myöhään pääsin kylvöhommiin, niin kokemus on ollut aivan mahtava. Mökillä vanhat hyötylavat muuttuivat kukkapenkeiksi, sillä minulla oli niin mitta täynnä peuroja, jotka aina söivät kaikki kasvit suihinsa. No, ojasta allikkoon. Kun olin saanut kukkapenkit valmiiksi ja peura-aidan korjattua, alkoi pihassa vierailla mäyrä, joka tonki kaikki lavat ja paiskoi taimet sinne tänne. No, mutta se siis mökillä. Kaupungissa vallitsee ihana viljelyrauha.

 Istutin kaikkea sikin sokin ja aion tehdä niin ensi vuonnakin. Kesäkurpitsan lehtien lomasta on voinut nyppäistä porkkanoita välipalaksi, basilika ja tomaatit rehottavat valtavina massoina ja sieltä täältä pilkistää silmäniloksi krasseja. Sipulit olen jo nostanut sekä herneet on popsittu. Vielä muutama porkkana odottaa löytäjäänsä ja kesäkurpitsat puskevat satoa niin että niitä on täytynyt jo jakaa eteenpäin.

Spagettikurpitsat kasvavat vielä kokoa. Ajattelin syksyn aikana nikkaroida vielä yhden lavan lisää erityisesti kurpitsoille. Ne ovat niin hauskan näköisiä kiemurrellessaan kalliolla.

Lavatarhan edessä kalliopainanteessa viime vuonna istutettu persikka teki kaksi hedelmää. Hieman kitkeriltä maistuivat. Liekö syy siinä, että olivat jo ehtineet pudota maahan kypsyyttään.

 Viime kesänä niin ikään istutettu pilariomenapuu teki yhden komean ompun. Jotenkin liikuttava tämä näky. Onneksi pari muutakin viime vuonna istutettua omppua teki jo hedelmää. On se kiva rouskia evästä suoraan omasta puusta.

 Annoin molemmille tytöille omat lavat ja kävimme yhdessä keväällä ostamassa niihin kasvit. Olin kyllä ajatellut, että niissä kasvatettaisiin jotain syötävää, mutta tytöt halusivat kukkia. Kaikenlaisia erivärisiä kukkia. Lavoista tuli aivan upeat. Yhteen isoon lavaan en keksinyt mitään ja laitoin sinne talvetettuja mukulabenonioita ja heittelin kylvökukkien siemeniä sekaan.

En malta odottaa ensi kautta ja uusia kylvöjä. Syyskylvöjä täytyy ehdottomasti tehdä ja rakentaa uusi kurpitsalava. Mieleni tekisi myös talvivihanneksille omistettua lavaa ja omaa lavaa maa-artisokille. Ehkä erä retiisejä ja paksoita ehtisi vielä nytkin kylvettynä lautaselle. Ihanaa sadanokorjuun aikaa kaikille!