Lakisääteinen tärkeiden puutarhatapahtumien vapaapäivä

Pitäisi varmaan tehdä kansalaisaloite, että jos puutarhassa on tapahtumassa jotain oikein mielenkiintoista ja tärkeää, voisi ottaa vapaapäivän. Olen ihan varma, että japaninmagnolia 'Vanha Rouva' alkaa kukkia huomenna. Miten minä pystyn muka keskittymään projektisuunnitelmiin ja tiimipalavereihin, kun tiedän, että kotona minun suosikkipuuni avaa milli kerrallaan ihania kukkiaan.

Olen melkein varma, että myös persikkapuuni 'Maira' alkaa avaamaan kukkiaan huomenna. Tuplamahtava puutarhapäivä tulossa ja minä kökötän neljän seinän sisällä.

Toisaalta yksi puutarhavapaapäivä vuodessa ei kyllä riittäisi mihinkään. Muutaman päivän päästä alkaa sinisateen kukinta kuistilla. Silloin olisi myös hyvä olla kotona tuoksuttelemassa sen ihanaa tuoksua ja juomassa kahvia kuistilla.

 Ja ehkä loppuviikosta tähtimagnolia 'Rosea' alkaa vuorostaan kukkia. Ei silloinkaan oikein töissä malttaisi olla.

Ehkä olisi saman tien paras ottaa muutama viikko vapaata. Eikös joskus ollut perunannostovapaita? Eikö puutarhan ihastelu -vapaat olisi aivan yhtä tärkeä juttu?

Perjantain pikakierros

Nyt näissä blogiteksteissäni ei ole päätä tai häntää. Säntäilen vain pihalla ja hengästyneenä yritän saada kameraan mahdollisimman paljon tästä hurjalla vauhdilla etenevästä keväästä.

Kirjavalehtinen köynnöshortensia täplittää mäntyä metsäpuutarhassa. Tämä köynnöshortensia kiipeilee kaikkein kauneimmin kaikista köynnöshortensioistani. Se levittäytyy tiiviisti ja tasaisesti männyn rungolle.

 Ehdinpä ennen kuin balkaninvuokot taas sulkeutuvat tiukkaan suppuun. Yllättäen tuolta keskeltä pilkistelee myös kaksi valkoista kukkaa. Yleensä värisekoituksista häviää valkoiset ja vaaleanpunaiset ja vain nämä siniset jäävät jäljelle.

 Ruusutarha rajautuu tontin rajalle jyrkällä rinteellä, johon olen istuttanut pensasruusuja. Vuosien saatossa sinne ei enää ole menemistä kitkemään, siitä pitävät parimetriset piikkikaverit huolen. Niinpä ruusupensaiden juurella levittäytyykin sulassa sovussa vuohenputket, nokkoset, jättipoimulehdet, tuoksukurjenpolvet ja moni muu. Keväisin sieltä voi bongata iloisesti leviäviä kasvitieteellisiä tulppaaneja ja muita pikkusipuleja. Eikö tällainen luonnonmukainen alue pitäisi joka puutarhasta löytyäkin.

 Ostin viime keväänä Tukholmasta Stewartia rostrata -pensaan. Olen pitkään metsästänyt kesäkameliaa (Stewartia pseudocamellia), mutta en ole onnistunut löytämään. Iskin aika sokkona Tukholmassa tämän kärryyn ja pistin metsäpuutarhaan ja toivoin parasta. Pensas ei ole paleltunut yhtään mistään ja tekee nyt lehtiä. Nuppuja ei valitettavasti näy. Ehkä jonain vuonna.

 Viime kevään valkoiset orvokit tekivät hurjasti siementaimia, joita siirsin syksyllä valkoiseen puutarhaan omenapuiden taimien alle. Nyt niitä on paljon kukassa. Monilla on keltainen keskusta. Kivemman näköisiä kuin ne puhtaanvalkeat minun silmääni.

 Nyt tekisi mieli hyppiä tasajalkaa! Viime keväänä istuttamassani persikka Mairassa on kukkanuppuja avautumassa. Luulin, että on lehtiä tulossa, mutta pinkkiä pilkistää! Jotenkin muistelin, että kuistilla talvehtineissa persikoissa oli aina kukat ennen lehtiä ja kun tämä alkoi avata lehtiä, luovuin toivosta kukkien suhteen.

 Rakastan uutta keltaiseksi maalattua pikkusiltaa, joka halkoo hyötypenkkiä. Jotenkin olen kasvitkin alitajuisesti valinnut ja istuttanut niin, että ne sointuvat siihen, vaikka istutusvaiheessa ei ollut vielä ajatustakaan keltaisesta sillasta.

Kevätsiivouksen ja jatkuvien puutarhakierrosten lisäksi alkaa hyötylava-alue pikkuhiljaa valmistua. Vielä olisi hirveä määrä hevosenlantaa ja multaa lapioitavana ja sitten pääsisi kylvöhommiin. Etualan pikkulavat ovat jo täynnä ja sain niiden eteen polun rajauksineen valmiiksi. Maankaivuutöissä löytyi kasoittain pikkusipuleita, jotka istutin saman tien polun viereen ja nepä eivät ottaneet asiasta yhtään nokkiinsa vaan kukkivat. Mahtava sekamelskaistutus muodostunut ihan itsestään. Ihanan lämmintä viikonloppua!

Kevät yllätti puutarhurin

Aivan yhtä varmasti, kuin talvi yllättää autoilijat joka vuosi, yllättää kevät puutarhurin. Ensin koko talvi tuskaillaan ja odotellaan kuumeisesti kevättä ja kun se sitten tulee, tuntuu että kaikki tapahtuu aivan liian nopeasti.

 Vasta olen ensimmäisistä krookuksista alkanut toipumaan kun jo koristekirsikka 'Accolade' aloittaakin ilman lupaa kukintansa. En ole vielä valmis! Olen vasta henkisesti siinä vaiheessa, että konttaan nenä kiinni pälvipaikoissa ja tirkistelen piippoja.

 Punaisessa penkissä tulppaanitkin julkeavat aloittaa jo. Ei vielä ole tulppaaniaika! Tulppaanien avautumista pitää saada odottaa. Ei näin vain yllättäen aleta kukkimaan.

 Ah, tämän minä pystyn sulattamaan: pieni suloinen rusokoiranhammas. Tätä varten joutuu laskeutumaan kontilleen maahan, niin kuin huhtikuussa vielä pitääkin.

 Hyasinttien tuoksu valkoisessa puutarhassa on huumaava.

 Valkoisessa puutarhassa sentään kukkii vasta sipulikukat.

 Ruusutarhassa on sen sijaan siirrytty jo ensimmäisiin perennoihin. Palloesikot lisääntyvät kivasti vuosi vuodelta.

 Kun nämä keisarinpikarililjat pian avaavat nuppunsa, jäävät kyllä palloesikot kakkoseksi.

 Kunnes magnoliat avaavat nuppunsa, ja silloin minä en ainakaan näe muuta kuin ne. Taitaa tänä vuonna kukinta alkaa magnolioillakin huhtikuun puolella.

 Ruusutarhassa kevättähdet, idänsinililjat ja posliinihyasintit kukittavat jo mukavasti ruusujen alusia. En olisi ikinä uskonut, että sanon näin, mutta nyt on kevätkukkijoita täällä tarpeeksi. Ensi syksynä ei tarvitse pikkusipuleita ruusutarhaan istuttaa.

Sitten kuistilla ulko-oven vieressä kevät pääsi vielä kerran yllättämään. Arvatkaas mikä tämä on?

Täydellinen pääsiäisloma

Olipas se mahtava pääsiäisloma. Mökillä tietenkin. Täydelliset säät ja monta päivää aikaa puuhastella pihalla ja sisällä mitä mieleen juolahti. Juuri parasta lomaa minulle.

 Toin vähän orvokkeja mukanani ja istutin niitä omenapuiden alle kiurunkannusten sekaan. Etualalla kukkii minimaalinen suikeroesikko. Kävimme lauantaina Nauvossa ja kevään innossa ostin kuusi pussia multaa. Yleensä yritän mullan rahtaamista välttää, sillä multasäkkien kantaminen kaupan parkkipaikalta laiturille ja niiden lastaus veneeseen ja sama juttu sitten uudelleen mökillä ei ole ihan kaikkein kevyintä hommaa.  

 Mutta nyt minulla oli ihan juhlapäivät, kun oli paljon multaakin ja vastoin kaikkia tapojani levitin sitä jopa kukkapenkkeihin katteeksi. Täytyy kyllä sanoa, että tuli niin siistiä ja kaunista, kun kitki rikat ja levitti mustaa multaa pintaan.

 Sain vihdoin loput viime vuoden linnunpöntöistä valmiiksi. Viime kesänä ripustimme viisi pikkuovista pönttöä ja nyt saatiin vähän isommat oviaukot näihin loppuihin. Linnunpönttöjen nikkarointi on hauskaa puuhaa. Lapset tykkäävät erityisesti niiden maalaamisesta.

 Löysin ison hevoskastanjan alta puoliksi lehtiin hautautuneena tällaiset hienot vanhat portaat. Vähän vinot ja lahot, mutta aion käyttää näitä kukkaportaina. Sijoitin ne pikkumökin seinustalle ja tuli vihdoin siivottua sekin romuläjä. Siellä on lojunut laudanpätkiä, rakennusharkkoja, oksia ja muuta tyhmää. Nyt raivasin kaiken pois ja asettelin ruukkuja jo malliksi portaille. Kiva tuosta tulee.

 Perkasin yrttipenkistä oreganon varsia, kun löysin niiden alta ihania pikku orvokkeja. Olisikohan metsäorvokkeja tai tuoksuorvokkeja.

Iltaisin katselin Netflixistä ja YleAreenalta puutarhaohjelmia ja jossain niistä tehtiin vanhaan vatiin mehitähtiasetelma. Pakko oli minunkin.

Sain pihapiirin siistittyä, haravoitua, lannoitettua ja kalkittua. Kukkapenkitkin ehdin mullata ja aloittaa sata ja yksi pientä muuta projektia. Aurinko paistoi, oli aivan hiljaista kun veneitäkään ei liiemmälti ohi päristellyt. Olisin kyllä mielelläni jatkanut vielä muutaman päivän, mutta arki kutsui ja onneksi toinen puutarhani kaupungissa on aivan yhtä täynnä ihanaa puuhaa.

Kevätkukkijoiden seuraava aalto

Nyt kun krookukset ja lumikellot alkavat pikkuhiljaa ränsistyä, on aika antaa estradi kevätkukkijoiden seuraavalle näytökselle. Olkaa hyvät kevättähdet ja sinililjat. Lava on teidän!

 Valkoisia kevättähtiä ja pikkuruisia sinililjoja. Näitä pieniä scilloja on kalliolla ja ryteiköissä paljon. Ne ovat vanhaa perua talon entisiltä omistajilta ja hienosti selvinneet ihan heinikossakin. Niitä kasvaa myös iso lämpäre tontin viereisessä metsikössä. Niiden sipulit ovat ihan minipieniä, kun niitä kaivaessa välillä tulee vastaan. Jokaisen löydetyn istutan hellästi uuteen paikkaansa kasvamaan.

 Posliinihyasintit ovat myös alkaneet kukkia valkoisessa puutarhassa. Ei ollutkaan kokovalkoinen, niin kuin luulin. Ehkä tämän verran väriä sallitaan.

 Ruusutarhassa kasvaa runsaasti isokevättähtiä ja niitä tavallisia. Violetteina, sinisinä, vaaleanpunaisina ja valkoisina. Auringonvalo oli niin kirkas, että oli vaikea ottaa kuvia. Eipä ole vähään aikaan ollut tätä ongelmaa.

 Ruusutarha on ihan rönttöinen vielä. En ole vielä tehnyt täällä mitään. Onneksi kevättähdet vievät vähän huomiota pois käpyröykkiöistä ja kuolleiden perennojen varista.

 Isokevättähtiä on paljon myös metsäpuutarhan puolella, jossa ne näyttävät viihtyvän vuodesta toiseen oikein hyvin. Ne sopivatkin minusta vähän isompien pensaiden juurelle, koska helposti alkavat rötköttää.

 Sinivuokko leviää hitaasti mutta varmasti metsäpuutarhassa. Vuokkoja täytyisi hankkia tänne lisää.

 Ruusutarha on vähän varjoisempi paikka kuin kallio ja niinpä täällä on vielä ihan hyvän näköisiä krookuksiakin kukassa. Minusta pikkusipulikukat ovat parhaimmillaan kun niitä on montaa erilaista. Lisään joka vuosi sipuleita joka paikkaan, sillä haluaisin saavuttaa oikean keväisen kukkamaton.

Kevätkurjenmiekat eivät suostu vielä luovuttamaan vuoroaan. "Me kasvamme ihan eri paikassa kuin nuo pensaiden alta suosiota kalastelevat tulokkaat! Täällä kalliolla me olemme yhä tähtiä."
Aivan mahtavan lämmin päivä. Ei edes takkia tarvinnut enää. Seuraavaksi alkaakin olla helmililjojen ja narsissien vuoro. Apua, miten tämä kevät nyt taas hyppii eteenpäin!

Kevätkurjenmiekka Top5

Kalliolla eilen kuvatessani laskin, että löysin viittä erilaista kevätkurjenmiekkaa. Tavoistani poiketen päätin etsiä viime syksyn sipulien tilausvahvistuksen ja selvittää, mitä nämä eri lajikkeet ovat nimeltään. Kuutta erilaista olin tilannut ja viittä erilaista lajiketta löysin. 

 Iris reticulata 'Blue Note'

Blue note on hyvin dramaattisen näköinen. Osa terälehtien kärjistä on todella tummanpuhuvan violetteja. 

Iris reticulata 'Natascha'

Natascha on puolestaan hyvin herkkä. Sen sininen sävy on todella erikoinen, lähes läpikuultavan näköinen. En tämän värisiä kukkia ole ennen nähnyt. Näitä oli kukassa vain kaksi, vaikka olen kymmenen joka lajiketta tilannut. 


Iris  reticulata 'Harmony'

Harmony on todella taivaansininen. Tämä on näiden muiden rinnalla erityisen edukseen.


Iris reticulata 'Painted Lady'

Painted Lady on hyvin jännittävän näköinen. Se näyttää todellakin siltä, että joku olisi siveltimellä sutinut sen lehtiä. Näitä oli varmaan kaikki kymmenen kukassa


Iris reticulata

Viimeisenä on ilman lajikenimikettä myyty kevätkurjenmiekka.  Sekin on vähän turhan sininen makuuni, mutta sekoituksena muiden kanssa kelpaa. Toivottavasti tunnistukset osuivat kohdilleen. Ainoa, joka listassani oli ja jota en löytänyt oli ´Katharine Hodgking' . Sitä minulla on kyllä joskus ollut. Hassua, että se ei sitten selvinnyt. Tai ehkä olen istuttanut sitä jonnekin muualle.

Harmi, että nämä kevätkurjenmiekat ovat vähän katoavaista sorttia, eivätkä usein jää pitkäikäiseksi iloksi puutarhassa. Minulla nämä kasvavat kalliolla, jossa taatusti saavat kuumaa ja kuivaa juurilleen kesällä, mutta eivät silti kuki seuraavana vuonna. Ehkä paikassa on jotain vikaa silti. No, onneksi näitä saa pikkurahalla Hollannista tilattua syksyisin. Ihanaa keväistä ja jälleen lämmintä viikkoa kaikille! Pääsiäinen on ihan nurkan takana.

Vielä viimeiset krookukset

 Vielä täytyy kuvata viimeisiä kertoja krookusten ja kevätkurjenmiekkojen yhteistä kukintaa. Varsinkin krookukset alkavat olla jo vähän rähjääntyneitä. Kevätkurjenmiekoissa on hienoja eri sinisen sävyjä. Laskeskelin, että löysin viittä erilaista kalliolta. Ehkä käyn ottamassa vielä myöhemmin niistä kaikista lähikuvat ja yritän löytää niiden nimet.

Maksaruohopenkissä kasvitieteelliset krookukset ja hailakan siniset kevätkurjenmiekat ovat sattumalta syntynyt, mutta kivan näköinen yhdistelmä.

Sepelkyyhkypari on palannut pihapiiriin. Ne tepastelevat omistajan elkein nyppimässä kaikkea mielenkiintoista ja kylpemässä pihan lammikossa. Ovat niin tottuneita minuun, etteivät jaksa minun takiani vaivautua siirtymään.

 Ruusukvittenipenkin reunus on koristeltu eri sinisen ja valkoisen sävyisillä krookuksilla sekä lumikelloilla. Viime syksynä tehty penkki vaatii vielä muutaman vuoden ja vähän kasvien leviämistä, että on parhaimmillaan. Onneksi tein polusta tässä kohtaa kaarevan - se näyttää hauskalta.

 Valkoisessa puutarhassa krookukset ovat jo aika räjähtäneitä ja antavat pian tilaa valkoisille helmililjoille ja scilloille.

 Pian kukinta laajenee myös metsäpuutarhaan ja ruusutarhaan, jossa onkin enemmän helmililjoja, scilloja sekä kevättähtiä. Niitä taisin istuttaa satakunta uutta ruusupensaiden juurelle. Kun ilmat taas näin lämpenivät, kukintaa on varmasti parin päivän sisällä luvassa.