Viikonlopun saaritunnelmia

"Voi harmi, kun en ehtinyt istuttaa niitä omenapuita keväällä" huomasin miettiväni eilen. Öh, elämme toukokuun loppua ja olen jo taputtelemassa puutarhakautta loppuneeksi. Nyt on kyllä puutarhakello pahasti sekaisin. Syynä on tietenkin nämä mahtavat helteet. Kun on viikonlopun maannut bikineissä kuistilla ja siestaa on ollut pakko viettää kuumuuden vuoksi sisätiloissa, saattaa hyvinkin tulla olo, että ollaankin jo heinäkuulla. Onneksi emme ole ja näyttääkin tulevan mahtavan pitkä puutarhakesä!

Perunat olivat mökillä nousseet miniperunamaassani. Istutin kilon perunaa ja toivon mukaan saisin satoa edes saman verran :) Edellisinä vuosina peurat ovat syöneet varret, mikä on yleensä pienentänyt sadon kylvettyä määrää pienemmäksi. Kuivaahan tuo maa jo on, mutta rohkeasti myös retiisit ovat pölyisen kuivasta kasvimaasta nousseet. Viime kesänä vieritimme löytämiämme kaivonrenkaita kasvimaan päätyyn ja koko kesän keräsin kaikkea maatuvaa niihin täytteeksi. Nyt ensimmäinen oli täynnä ja istutin sinne jääkapissa nahjuuntuneet maa-artisokan mukulat.

Naapurini kaupungissa antoi minulle kaksi mahtavan kokoista daalian juurakkoa. Ovat kuulemma jotain vanhaa mynämäkeläisestä kantaa. Päätin laittaa nämä kesäkurpitsoille suunniteltuun kasvilavaan. Kesäkurpitsa voidaan hankkia toriltakin.

Perennapenkissä oli vielä ihanan keväiset värit. Nuo etualan isot keltaiset tulppaanit ovat mielestäni juuri oikean keltaisia. Rakastan myös keisarinpikarililjojen hajua. Jo niitä sipuleita aina tuoksuttelen, kun ne tuoksuvat jotenkin niin hyvältä. Niiden pitäisi karkottaa myyriä, joten minulla ja myyrillä ei ole samat hajumieltymykset.

Vanha hevoskastanja oli kukassa. Ihmettelin vähän, miksi siellä ei lainkaan pörissyt, vaikka yleensä se on kukinta-aikaan pörriäisten kokoontumispaikka.

Syynä oli näiden vanhojen omenapuiden valtava kukinta. Täällä sitten pörisikin kunnolla. Puita ei ole leikattu ja ne huitelevat jo yli katon. Omenoita on tietenkin vähän vaikea poimia, mutta kyllä ne sieltä itsestäänkin lopulta alas tulevat.

 Niitty kasvihuoneen edustalla on myös jo kovin viheriöivä ja täynnä päivänkakkaroiden, mäkitervakon ja kohokkien nuppuja. Juhannukseksi täällä on jo kukkarunsaus parhaimmillaan.

Vesitynnyrien pohjat pilkottavat. Nyt on kaikki tynnyrit käytetty. Virittelin jotain uppopumppu-tynnyri-saunan hana -virityksiä, jotta sain vähän mansikoille ja valkosipuleille pumpattua vettä, mutta ei siitä oikein mitään tullut ja uppopumppu lopetti aika pian yhteistyön. Luotetaan siis siihen, että vettä jossain vaiheessa tulee. Tosin täällä saaressa ei yleensä sada muutenkaan, eli kuivuuteen on totuttu. Ihania hellepäiviä kaikille!

Ruukut riviin järjesty!

 

Sääennusteet lupaavat pitkälle kesäkuuhun lämmintä, joten hallaa oli enää turha pelätä. Eikä tänne kallion päälle halla oikein nousekaan. Aloitinkin jokakeväisen ruukkujen kuljettelurallin. Kuistilla talvehtineet pelargonit ja välimerenkasvit pääsivät kiviportaille nauttimaan auringonpaahteesta.

Portaiden ruukkuihin laitoin tänä vuonna talvehtineiden seuraksi paahdetta kestävää mirrinminttua. Lisäksi taimistolta lähti mukaan pari alennus-äitienpäiväruusua. Ne kestävät myös hyvin pientä kuivumista. Kesällä olen lähinnä saaressa, joten terassin kasvien kaupungissa täytyy olla anteeksiantavaisia.

Pieniin amppeleihin laitoin kesäharsoa sekä yhden valkoisen miljoonakellon. Viime vuonna näissä kesti hyvin sininata, mutta koitetaan tänä vuonna näitä. Saattavat olla kyllä syksyllä kuivakukkia pienissä ruukuissaan, mutta nättejä ainakin nyt.

 Sohvaryhmän pöydälle keräsin isolle tarjottimelle sisältä ja kuistilta paahteessa niin ikään viihtyviä kasveja. Aloeta, pullukkaa, itulehteä, kaktusta...

 Sinisateen sidoin grillikatoksen suojaan kurottelemaan kohti aurinkoa. Köynnös kukkii vieläkin. Yritän leikata tätä puumaiseksi.

 Riippumaton luokse olen kantanut banaanin, kolibrikukan, verenpisaran, maljaköynnöksen, temppelipuun ja joitain huonekasveja. Tässä on suojaista, mutta ei paahteista. Banaani kasvaa silmissä. Se vaatii ihan valtavasti vettä. Se talvehti hyvin kuistilla, mutta tuli keväällä niin täyteen kirvoja, että sen alimmat lehdet ovat rumat. Ulkona onneksi kirvaongelma aina helpottaa. Kiitos vain pihan tinttipesueille tai leppiksille.

Ruotsista keväällä raahaamiini isoihin betoniruukkuihin laitoin ruusut. Tähän isompaan altaaseen pistin imukärhivilliviinin, heliotrooppia, lobeliaa ja pari maanpeittoruusua. Ruusujen juurakot koitan talvettaa puutarhavarastossa ja villiviinin yritän saada säilymään paikallaan ruukussa talven. Viime talvena ulos unohtamani puksipuu ja raparperi selvisivät talvesta pienissä ruukuissaan, joten tämä tuo vähän uskoa tähänkin yritykseen.

Eilen laitoin vielä sohvatyynyt paikoilleen, vaikka taivaalta satava männyn siitepöly ne heti tuhriikin. Oli ihana makoilla sohvalla ja katsella, miten viihtyisäksi kivinen ja kolkko terassi muuttukaan kun sen tuo täyteen kasveja. Nyt vielä kun saisi kaikki kukkimaan. Ihanaa puutarhaviikonloppua kaikille! Minä ajattelin pitää kaiken touhuamisen jälkeen puutarhankatseluviikonlopun.

Höyhenpensas

Voiko kauniinpaa nimeä olla kuin "höyhenpensas"?

Eipä kyllä itse pensas jää nimeään huonommaksi. Mielestäni se on yksi metsäpuutarhan parhaimmista.

Höyhenpensaan (Fothergilla major)  kukinta tuoksuu hunajaiselta, mutta ei mitenkään hyökkäävästi vaan sitä täytyy vähän kumartua haistelemaan. Pensas kasvaa hillitysti ja minusta sopusuhtaisesti, eikä sitä tarvitse leikata.

Kukinta on äärimmäisen kevyt ja kaunis ja sopii hyvin täydentämään atseleoiden ja rodojen värikkyyttä. Pensas ei ole turhan tarkka kasvualustastaan,  pieni kuivuuskaan ei haittaa  Se sopii happamaan maahan, esimerkiksi mäntyjen katveeseen. Sitä ei tarvitse suojata kevätahavilta, sillä se pudottaa talveksi lehtensä.

Vanhin höyhenpensaistani on ehkä nelivuotias ja varmaan noin 80 cm korkea. Viime vuonna istutin kaksi lisää ja ne pilkistävät hädin tuskin mesimarjakasvustosta esiin.

Onko sinun pihassasi jo höyhenpensas? Jos ei, ja asut I-III -vyöhykkeellä, niin pistäpä harkintaan!

Karkkimaa vai valkoinen viileys?

Ruusutarhasta tulee tällä hetkellä mieleeni karkkimaa. Tai jotkin lastenkutsut. Värejä on ehkä vähän liikaa.

Osa tulppaaeista on valtavia! (pahoittelen puutarhurin mutaisia käsiä)

 Valkoisessa puutarhassa tulppaanit muodostavat niin ihanan rauhallisen tunnelman.

 Voiko kauniimpaa ollakaan?

Viime syksynä, kun tilailin tulppaaneita oli pinkki-oranssi -olo. Kevään tullen olen taas kaivannut vähän vaaleampia ja rauhallisempia värejä. Miten sen voisi tietää syksyllä, millaisista väreistä pitää keväällä??? Tulppaaneilla on helppo vaihtaa vuosittain sävyjä, kun ne yleensä taantuvat muutamassa vuodessa.

Paitsi keltaiset tulppaanit, jotka istutin varmaan viisi vuotta sitten ja jotka vain komistuvat koko ajan! Onneksi tähän on helppo ratkaisu. NIPS NAPS! Tunnelma ruusutarhassa rauhoittui heti, kun kirkuvan keltaiset tulppaanit poistuivat.

 Maljakossa ne eivät näytä yhtään hullummilta

33 uutta kuunlijaa



Eilen oli taas asiaa postiin. Lähetykseni Eurohostalta oli vihdoinkin saapunut. Tiesin, että taas oli tullut tehtyä pieni ylilyönti, kun postihenkilö palasi takaisin pakettihyllyiltä, haki huokaisten kärryt ja palasi takaisin.  Puutarhasisulla kannoin 16 kilon paketin kuunliljoja autoon. (oli siinä muutama päivänlilja, kylmänkukka ja sammalleimukin).

En ole ennen ollut yhtään innostunut kuunliljoista. Minusta ne ovat olleet mitättömän kukintansa vuoksi täysin yhdentekeviä kasveja. Olen kuitenkin rakentamassa talon pohjoispuolelle aika isoa istutusryhmää, johon tarvittiin varjossa viihtyviä kasveja, joten päätin joku alkukevään ilta surffailla netissä etsimässä hyviä tarjouksia.

Eurohostalta löytyi mahtava tarjous, josta en voinut kieltäytyä. Tarjouspakettiin kuului 9 hostaa, joissa ei ollut nimeä, vaan jotka olivat vain sattumanvaraisesti jotain heiltä ilman nimilappua löytyvää kuunlijljaa. Hinta 9 euroa. Minä rakastan yllätyksiä sekä tarjouksia, joten tämä mato tarttui heti koukkuun. Tilasin kaksi tuollaista pakettia. Lisäksi otin yhden kokoelman nimeltä Green garden (vihreitä hostia) sekä yhden kokoelman miniatyyrikokoisia hostia.  Lisäksi kaupanpäälle tuli yksi. Yhteensä tuli tilattua siis 33 kuunliljaa.

Luulin, että paljasjuurinen tarkoittaisi, että sieltä lähetetään pelkkiä juurakoita, mutta ilokseni paketin kuunliljat olivatkin lehdellisiä yksilöitä. Jokainen kasvi oli kääritty huolellisesti sanomalehtitötteröksi. Kasvit olivat oikein hyvässä kunnossa ja vielä ihan kosteita, joskin vähän ryttyisiä tuollaisen rullauksen jäljiltä. Pistin kaikki ruukkuihin odottamaan varjoisalle seinustalle istuttamista.

En siis todellakaan ole yhtään perehtynyt hostiin enenn tätä. Tämä monimuotoisuus yllätti minut aivan täysin. Jotkin lehdistä olivat ihan pikkurillin kokoisia. Osa taas oli isoja rötköjä.

Myös värien kirjo oli yllättävä. Perusvihreiden lisäksi löytyi sinisen sävyisiä, monivärisiä, punavartisia ja ihan vaaleankeltaisiakin. Yksi kasvi oli melkein valkoinen.

Näistä siis 18 kpl kuului yllätyspakettiin, enkä niiden nimiä tiedä, mutta ilokseni jämäpaketit eivät olleet mitään yhtä peruslaatua, vaan lähes kaikki erilaisia ja erikokoisia ja värisiä. Varsinkin tuo pienilehtisten suuri osuus oli miellyttävä yllätys, sillä nyt saan hauskaa vaihtelua turveharkkopolun etureunaan kuunliljoista.

Osan istutin jo maahan. Maaperä on saven ja soransekaista hiekkamultaa, johon olen lisännyt kevään haravointijätettä sekä kompostia. Hostien seuraksi on tulossa ainakin erilaisia saniaisia, kilpiangervoja ja isotöyhtöangervoja. Lisäksi minulla on esikasvatuksessa joukko kolmilehtiä ja kärsäkalloja. Huomenna pidän kunnon istutustalkoopäivän. Olen perjantaina menossa Raumalle isovanhempiani katsomaan ja ajattelin paluumatkalla käydä elämäni ensimmäistä kertaa Vakka-Taimen myymälässä. (Kiitos vain Saaripalsta-blogin Sailalle, olin ihan unohtanut koko taimiston. Kiitos myös hyvistä vinkeistä!). Sieltä varmasti tarttuu mukaan myös muutama varjossa viihtyvä erikoisuus. Tai minun tapauksessani ehkä muutama kymmentä.

Eniten ärsyttää - TOP5

Ei kyllä oikeasti ärsytä mikään. Olo on ihan taivaallinen koko ajan. Olen niin flow-tilassa puutarhaprojektieni kanssa, etten muista edes syödä. Unikaan ei tule silmään illalla, kun mietin hurmiossa mitä kasveja mihinkin laitan ja mitä seuraavana päivänä teen. Eilen olin loukannut sormeeni syvän haavan, joka täyttyi mullalla, kun en edes näköjään kipuakaan enää tunne :D:D:D Nyt ajattelin,  että yritän palauttaa itseni maan pinnalle miettimällä edes jotain ärsyttäviä asioita. Ei pelkkiä kirsikankukkia ja tulppaaninnuppuja koko aikaa.

Eniten tällä hetkellä ärsyttää:

1. Se, että ainoastaan rumankeltaiset ruskeasisuksiset ällötulppaanit kukkivat vuodesta toiseen ja muut taantuvat heti ekan vuoden jälkeen.

2. se, että ostin juuri viisi isotöyhtöangervon taimea ja sitten vasta huomasin, että pari pihassa olevaa töyhtöangervoa olivat tehneet sorakäytävällä ainakin 500 pikkutaimea.

3. se, että mustarastaan poikaset lähtivät jo pesästä ja minulla on ihan tyhjän pesän syndrooma.

4. se, että turveharkot kutistuvat helteellä.

5. se, että keväisin pitää nukkua, käydä töissä, pestä pyykkiä ja tehdä muita täysin toisarvoisia asioita.

Mutta arvatkaas, mikä ei ärsytä? Se, että kuistilla on valtava kasa vettynyttä slovakialaista sanomalehteä. Ai miksikö? No, kerron myöhemmin  :D

 Ärsyttääkö sinua tällä hetkellä mikään?

Kaikki suosikit kukassa

Nyt kaikki suosikkini ovat kukassa samaan aikaan. Mikä mahdoton kukkajuhla!

Koristekirsikka "Accolade" on vain niin superihana. Istutin sen isojen sammaloituneiden kivien väliin ja niiden jyhkeys korostaa entisestään tätä siroutta. Love it!

Sinisade "Blue moon" kukkii tänä vuonna kuudella tertulla. Tuoksu on ihana. Yritän leikata tästä puumaista, jotta tämä mahtuisi hyvin kuistille, mutta voisi kukkia silti runsaasti.

Japaninmagnolia "Vanha Rouva" aloitti äitienpäivänä ensimmäisen kukintansa ikinä. Niiiiiiin kaunis! Kukat ovat aivan puhtaan valkoisia.

Tähtimagnolia "Rosea" ei vedä ehkä kauneudessa ihan vertoja vanhalle rouvalle, mutta sen pinkki väri on kyllä suloinen. Nuput ovat aivan karkkipinkkejä. Ensimmäinen kukka avautui tänään ja kuusi nuppua vielä odottaa aukeamista.

Muistelin, että tarhamagnolia "Leonard Messel" olisi valkokukallinen, mutta ehkä tämä tästä haalistuu.

Ja tämäkin vielä! Kituva pensasmagnolia on ilmeisesti myös päättänyt liittyä kukkivien magnolioiden joukkoon. Ehkä se ei olekaan niin kituva, vaan pelkästään hidaskasvuinen. Ihan erilainen nuppu kuin noissa muissa.
Naapureissakin kukkivat mitä ihanimmat puut. Koko katu on täynnä rusokirsikoita, koristeomenapuita ja muita kaunottaria. Ihan naapurissa on iso Accolade kukassa. Toivottavasti minunkin pienoinen joskus pääsee noihin mittoihin.

Kohta kukkii magnolia!!!

Piti kirjoittaa kaikista pihassa kukkaan viikonlopun aikana räjähtäneistä narsisseista, pikarililjoista, esikoista ja tulppaaneista, mutta nyt ne eivät uutiskynnystä ylitä. Kohta yksi suurimmistä puutarhahaaveistani toteutuu: MAGNOLIAT ALKAVAT KUKKIA!

Olin pitkän viikonlopun saaressa ja kun sieltä tänään tulin kaupunkiin, tuntui, kun olisin ollut viikkoja pois. Mustarastaan poikaset olivat lähteneet pesästä ja lentelivät hölmistyneinä päin pergolaa, kaikki sipulikukat olivat alkaneet kukkia samaan aikaan ja ruusutkin olivat kaikki puhjenneet lehteen. Nurmikkokin oli kasvanut huristen niin, että leikkuuta oltaisiin jo tarvittu. Mutta vasta nyt illalla huomasin jotain todella mahtavaa. Japaninmagnoliani on nyt neljävuotias ja nyt se tekee ensimmäiset kukkansa. NELJÄ KUKKAA.

Olin aavistanutkin, että kukkia voisi olla tulossa, mutta ennenkin olen toivonut kukkia ja saanutkin sitten vain lehtiä. Lehtisilmut ja kukkanuput voivat olla vähän saman näköisiä.

Mutta riemu ei jäänyt vain tähän. Tähtimagnolian pinkki muoto (M. stellata Rosea) alkaa myös kukkia. Kuva on huono, mutta tuolta päästä pilkistää jo vähän pinkkiä.

Eikä kahta ilman kolmatta. Myös Leonard Messel on liittymässä kukkivien kaunottarien joukkoon yhdellä kukalla. Kyllä minua nyt hemmotellaan. Ehkä jo parahiksi äitienpäiväksi.

Anteeksi vain kaikki sivuutetut kevätkukkijat, jotka ette nyt saaneet osaanne, kun hössötän vain magnolioista. Olette tekin ihania.

Alkaa jo näyttää ihan kesäiseltä. Ai niin, vielä yksi suuri puutarhailon aihe on jaettava. Persikkapuuni on selvinnyt ensimmäisestä talvestaan ulkona ja tekee nyt lehtiä!

Minulla työleiri jatkuu. Valkoisessa puutarhassa on ollut vuorossa keskuspolun latominen sekä tontin reunaan taikinamarja-aidan viereen istutettu vapaasti kasvava aidanne näkösuojaksi. Alaselkä on aivan jumissa, mutta kaikki vaiva unohtuu, kun on tällaisia ihania onnistumisia!