maanantai 27. helmikuuta 2017

Pidän\en pidä

Vaalean vihreää blogissaan laati hyvän pidän\en pidä -listan puutarhastaan ja kehotti muita samaan. Minusta idea oli hyvä, sillä kevään kynnyksellä on hyödyllistä pohtia, mistä oikeasti omassa puutarhassaan pitää ja mistä ei. Teen omat listani nyt molemmista puutarhoistani ja kirjaan kolme asiaa, joista pidän ja kolme, joista en pidä.
Aloitetaan negatiivisista asioista kaupunkipuutarhassani:
1) Maaperä.
Tontista ei löydy kohtaa, johon lapio helposti uppoaisi. Täällä on kalliota, isoja kiviä, suuria puita, juuria. Lisäksi, kun viisi vuotta sitten piha pengerrettiin ja tänne laitettiin nurmikko, niin joka puolella on nurmikon vaatima 20cm multaa ja sen alla tiivis sorakerros. Soran läpi on mahdoton kaivaa, sillä se on täynnä eri kokoisia kivenlohkareita. Tarvitsen aina kuokan ja pari tuntia aikaa, että saan istutuskuopan kaivettua.
2) Kotilot
Piha rajautuu toisesta reunastaan rehevään metsäkaitaleeseen, josta lehtokotilot vaeltavat sankoin joukoin pihaani. Tämä ei varmaan enempää perusteluja kaipaa.

3) Ryteiköt
Piha on perustettu alunperin 50-luvulla, mutta minun aloittaessa puutarhurointia, piha oli saanut vuosia kasvaa omaa vauhtiaan ja se oli täysin ryteikkö. Vanhat syreenit ovat vallanneet neliöittäin tilaa ja pikkuvaahteroita kasvaa kaikkialla. Onneksi isot koneet tekivät alapihan ja pengerrykset ja auttoivat asiaa aika paljon. Pohjoispuoli on vielä tällaista ryteikköä, jota nyt parhaillaan yritän taltuttaa.

Asioita joista pidän kaupunkipihassani:
1) Vaihtelevuus
Tontilta löytyy tasoeroja, kalliota, isoja kiviä, valoa ja varjoa. Tämä tuo tiettyä haastetta suunnitelmille ja istutuksille, mutta myös mielenkiintoa.
2) Puut
Tontti on täynnä isoja mäntyjä. Niiden alle voi kuitenkin istuttaa melkein mitä vaan, ja esim. isoa mäntyä vasten kiipeävä kärhö näyttää todella hienolta.
3) Talvipuutarha
Rakastan kuistiani yli kaiken. Kun normaali kasvukausi loppuu tai ei ole vielä alkanut, voin puuhastella kuistilla. Persikkapuu aloitti tänä vuonna kukintansa jo helmikuussa. Samoin krookukset. Kuisti tuo minulle tärkeitä lisäkuukausia rakkaan harrastukseni parissa.
Sitten siirrytään saareen ja asioihin, joista en siellä pidä. No, se on yksinkertaista
1) Ei multaa
2) Ei kasteluvettä
3) Paljon peuroja
Kuulostaa vähän toivottomalta :D Saari on siis kallioinen saari meressä, joten kaikki ruokamulta on tänne tuotu 60-luvulla proomulla. Tuon kymmeniä säkkejä multaa kesässä, mutta sekin on veneellä aina oma operaationsa. Kovasti myös kompostoin, jotta sitä kautta saan lisää kasvuvuoimaa maahan. Saaressa on kaivo, mutta sen vesi on vähän suolaista. Olenkin yrittänyt kastella kaiken aina kerätyllä sadevedellä. Kesäisin se aina loppuu, joten suosin kuivuutta sietäviä kasveja.
Ja ne peurat. Niistä olen niin paljon avautunut ja tulen varmsti jatkossakin avautumaan, että jätetään se väliin tällä kertaa.

No kolme asiaa, joista pidän saaripuutarhassani:
1) Niitty
Perustin ensimmäisenä puutarhatekonani tänne kukkaniityn. Se on ehdoton suosikkini ja kaunis koko kesän ilman kastelua ja hoitoa.
2) Luonto
Luonto on täällä todella lähellä. Merikotkia näkee päivittäin, samoin kuin minkkejä, supikoiria, korppeja yms.
 3) Perhoset
Olen täällä saaressa monta vuotta suosinut kukkaniityn lisäksi perhoskasveja ja perhosia onkin ilmaantunut vuosi toisensa jälkeen runsaammin. Viime kesä oli todellinen perhoskesä ja innolla odotan uutta kesää.
 Mistä sinä pidät/et pidä puutarhassasi?


keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Ajatuksenlukua puutarhaostoksilla

Kävin pitkästä aikaa Plantagenissa hiihtoloman kunniaksi. Lähin sijaitsee 10 km kotiovelta, mutta liian monimutkaisen reitin päässä minun makuuni, joten käyn siellä todella harvoin. Taaskin ajoin oikean liittymän ohi kahdesti ja pyörin tyhmänä kahdeksikkoa ylös ja alas ramppeja moottoritielle :D Toisaalta hyvä juttu, ettei sinne tule joka viikko ajettua, sillä samoin kuin Ikeassa, nämä plantagenilaiset osaavat lukea ajatukseni ja täyttää hyllyt tavaroilla ja kasveilla, joita en vielä edes itse tajunnut tarvitsevani.
Otetaan ensimmäinen esimerkki. En todellakaan kaivannut tällaista metallista häkkyrää saati edes tiennyt että tällaisia on olemassa, mutta kun näin tämän tajusin, että juuri tällaisen tarvitsen. Ehdottomasti.
 Peikonlehti oli myös pakko saada sekä siihen uusi suojaruukku.
Pieni tyräkkihän kruunaisi kukkaikkunani. Onneksi plantagenilaiset olivat sen tajunneet. Mistä ne myös tiesivät, että juuri tällaiset ruukut sopivat täydellisesti messinkisiin flamingoihini ruokasalissa!
Sama tapahtui minimehikasvien kohdalla. Juuri minimehikasveja kuistilla kituvat mehikasvi-istutukset tarvitsivat! Täydellistä!
Niitäkin oli niin montaa eri lajia, että oli pakko ostaa aika monta. No, näistä riitti sitten myös toiseen istutukseen.
Muratteja on nurkat pullollaan, mutta plantagenilaiset tiesivät, että juuri tällainen ympyrän muotoon istutettu sopisi loistavasti kevätkukkien seuraksi kuistin hyllylle.
Hyvin monta samanlaista valaistumista kokeneena pääsin vihdoin  sitruunapuihin asti (alkuperäinen syy miksi lähdin Plantageniin), mutta kärry oli jo niin täynnä, ettei puu yksinkertaisesti mahtunut kyytiin. Tyytyväisenä ostoksiini lähdin kotiin melkein suorimman reitin kautta. Täytyy palata pian ostamaan se sitruunapuu.

perjantai 17. helmikuuta 2017

Krookuksen nuppuja ja lumikon loikkia

Viime päivinä valo on ollut ihan erilaista. Sellaista, että työhuoneessa on vaikea istua, kotona tekisi mieli pestä ikkunat ja väkisinkin reitti autolta kotiovelle kiertää kivikkopuutarhan kautta (jos vaikka siitä umpijäisestä maasta jo pilkottaisi ensimmäinen lumikellon piippo). Kuistilla valo on tehnyt tehtävänsä. Ruukkuihin istutetut krookukset ovat jo nupulla.

Pian kukkivat ensimmäiset krookukset
Niinkuin vähän aikaa sitten postasinkin, persikkapuu on aloittanut kukintansa.

Persikka ilahduttaa kukinnallaan kuistilla
Sinisade on kasvattanut jo monta pitkää versoa ja uusia lehtiä. Kärhönkin silmut ovat jo aika pullollaan. Ruusut ovat täydessä kasvussa. Vähän keväistä tunnelmaa häiritsevät hyasintit, jotka sinnikkäästi vain kukkivat ja kukkivat. Tai no kukintaa enemmän häiritsee niiden jouluinen tuoksu, joka peittää alle kaikkien muiden kevätkukkien hennon tuoksun. Yleensä istutan hyasintit keväällä maahan, joten en näitäkään raaski pois heittää.

Sitkeät hyasintit jaksavat kukkia monta kuukautta viileässä
Myös ensimmäiset esikasvatukseni ovat itäneet. Kuukausimansikan hentoja alkuja pilkistelee mullasta. Nyt olen koittanut niitä kovasti hoivata: suihkuttelen säännöllisesti, pidän kasvivalon alla. Tänä vuonna todella panostan siihen, että saisin kasvini elossa ulos. Määrän sijaan nyt on laatuun keskittymisen vuoro.

Pikkuiset kuukausimansikat ovat hellässä hoidossa
Ulkona eläimillä on myös kevättä rinnassa. Linnut ja oravat kisailevat ympäriinsä. Eilen närhet tulivat isona parvena nokkimaan ruusunmarjoja. Hyvä juttu. Kun istutin ruusutarhan, yksi kriteeri oli, että pensasruusujen pitäis tehdä kiulukoita lintujen syötäväksi. Yleensä kiulukat kyllä jäävät kuivumaan ja mustumaan pensaisiin. Lintuja ne eivät ole liiemmälti ennen kiinnostaneet. Mustarastaatkin ovat palanneet penkomaan lehtikasoja. Hyvä sekin, rastaat kuulemma syövät kotiloita.
Myös lumikko tuli vierailulle pihaan. Sen touhuja oli hauska seurata keittiön ikkunasta, sillä raukan valkoinen suojaväri toimi vähän päin vastoin täällä lumettomalla pihalla. Kovasti oli lumikollakin vauhti päällä, kun se viipotti kivien välissä ja kasvien alla. Bongaatko tästä kuvasta lumikon?

Löydätkö kuvasta lumikon?
Ensi viikon hiihtolomailen. Ehkä hieman myös puutarhailen. Uudet raivaussakset odottavat...










maanantai 13. helmikuuta 2017

Puutarhatesti maanantain iloksi

Minua kiehtoo se, miten erilaisia puutarhoja ihmisillä on. Miksi joku rakastaa rönsyilevää ja täyteen ahdettua puutarhaa ja jonkun toisen silmää miellyttää säntillisesti kantattu penkki valkoisilla perennoilla. Onko puutarhatyyli kytköksissä sisustustyyliin? Itselläni ainakin näkyy molemissa runsaasti väriä ja tietynlaista liioittelua. Olen myös sekä kodin siivouksessa että puutarhanhoidossa samanlainen: yhtä aikaa järjestelmällinen ja sotkuinen. Toisin kuin ihmisillä, joilla on aina siistiä, mutta laatikot voivat olla epäjärjestyksessä, minulla on laatikot ja kaapit tiukasti järjesteltyinä ja nimettyinä, mutta olohuoneessa voi olla viikon lelut, vaatteet ja lehdet läjässä. Samaten puutarha on tiukasti jaettu eri osioihin (ruusutarha, metsäpuutarha, kivikko jne.), mutta risukasat makaavaan vuoden etupihalla ja työkalut juuri siinä, mihin ne kädestäni pudotan.

Kauppatieteilijänä laadin asiasta havainnollistavan nelikentän, sillä olen kuullut, että se on meidän ydinosaamisalueemme :)
X-akselina on järjestelmällisyys. Se kuvaa puutarhan suunnitelmallisuutta ja perustamista. Mikäli puutarhasi rakentuu tarkan suunitelman mukaisesti kokonaisuus huomioiden, järjestelmällisyytesi on korkea (nuolta oikealle), mikäli perustat puutarhaasi hetken mielijohteesta keskittyen kauniisiin yksityiskohtiin ja vaikka heräteostoksiin taimitarhoilta, järjestemällisyys on matala (nuolta vasemmalle).
Y-akselina on siisteys. Mikäli pihasi on siisti ja hoidettu, siisteytesi on korkea (nuoli ylöspäin). Mikäli kasvit valtaavat itse alaa ja kitkeminenkin tapahtuu satunnaisesti siisteystaso on matala (nuoli alaspäin)
Nyt voit arvioida alla olevasta kuviosta, mihin kohtaa nelikenttää sinun puutarhasi kuuluu.
 
Huvikumpu
Huvikummussa istutusalueet ja penkit syntyvät hetken inspiraatiosta. Ehkä taimistolla on hyvä alet, ehkä kaveri tuo pistokkaan, ehkä päähäsi pälkähtää kesken päiväunien, että nyt teenkin pionipenkin. Huvikumpu ei ole työleiri, kaikki kukat saavat kukkia ja rikkaruohoihinkin suhtaudutaan ymmärtäväisesti. Muutama keskeneräinen projekti ei huvikummussa haittaa, sillä tämän valloittavan puutarhan kauneus piilee sen villeydessä ja luonnonläheisyydessä.
Cottage garden
Cottage gardenissa on pihan käyttö ja tarpeet suunniteltu hyvin. Vihannesmaalle on varattu tilaa, kasvihuoneeseen pääsee kivipolkua pitkin, nurmialueet on rajattu helppohoitoisiksi. Istutusalueiden sisällä sen sijaan kasvit saavat siementää vapaasti. Vihannesten joukossa voi kasvaa kukkia ja luonnonkasveillakin on oma paikkansa. Cottage gardenia ei pidetä aisoissa, se saa elää omaa elämäänsä, mutta vain tiettyjen rajojen sisällä. Tämän puutarha viehätys perustuu sen vastakohtiin: toisaalta suunniteltuihin alueisiin, toisaalta vapaana ryöppyäviin kasveihin.
Yksityiskohtien piha
Tätä pihaa ei ole etukäteen suunniteltu, vaan on edetty fiiliksen mukaan vuosi vuodelta. Kun kaupasta löytyy ihana lintujen juoma-allas, sen ympärille muokataan kesäkukkapenkki. Piha on täynnä yksityiskohtia, ehkä itsetekemiä pajutöitä, ehkä kierrätystaidetta. Tätä pihaa hoidetaan hyvin säntillisesti ja rakkaudella. Tässä pihassa riittää nähtävää ja valokuvattavaa.
Kartanopuutarha
Tämä piha on sekä huolella suunniteltu että huolella ylläpidetty. Pihassa voi olla tarkasti leikattuja pensasaitoja ja suuria hyvinhoidettuja istutusalueita. Pihasta saa puistomaisen vaikutelman, vaikkei se valtavan suuri kooltaan olisikaan. Puutarhan jokaisella osalla on tarkoitus, olisi se sitten hyötyyn tai vain kauneutuun keskittyvää. Puutarha voi koostua useista puutarhahuoneista ja sen viehätys perustuu näyttävyyteen ja vaikuttavuuteen.

 Minulla on Cottage garden. Mihin lokeroon sinun puutarhasi kuuluu?

lauantai 11. helmikuuta 2017

Kevään ensimmäinen persikankukka

Joka päivä olen kurkkinut, joko kuistilla ruukussa kasvavan persikkapuun pinkit nuput olisivat auenneet. Tänään ensimmäinen kukka oli auennut ja illan hämärässä oli pakko mennä kuvaamaan.
 
Olen ollut monta päivää kovan flunssan kourissa ja sohvalla peiton alla on ollut hyvin aikaa käydä läpi puutarhalehtiä, kirjoja ja vanhoja taimikuvastoja. Ensi keväänä on aika istuttaa tämä Red haven  puu ulos. Sen tilalla haluaisin toisen, ehkä hieman pienempikasvuisen persikkapuun.
Persikkapuun lisäksi löysin selailemastani taimihinnastosta, että tarjolla olisi myös nektariini- ja aprikoosipuita! Lisäksi minun rupesi tekemään mieleni ruusumantelia ruukkuun tänne kuistille. Metsäpuutarhan koristeeksi haluaisin jonkin magnolian niinikään ruukkuun ja kuistilla talvetettavaksi.
Ai niin ja sitruunapuu. Siitä olen jo haaveillut vuosia. Mitenköhän tänne kuistille mahtuisi kokonainen hedelmäpuutarha? Kun kuisti valmistui, tuntui se isolta. Vuosi vuodelta se tuntuu jostain syystä pienentyvän ja pienentyvän. Kohta päästäkseen sisällä joutuu raivaamaan tilaa viidakkoveitsellä.
Upeaa lauantai-iltaa kaikille!

tiistai 7. helmikuuta 2017

Kasvimaamuistelua

Voi kun tuli ikävä mökille. Mietin jo vähän hyötytarhan istutuksia ja lajeja ja selailin viime kesän kuvia saaresta. Ajattelin tehdä tällaisen muistelupostauksen, sillä menee vielä muutama kuukausi ennenkuin jäät lähtevät ja pääsemme taas saareen. Minulla on lähes kaikki hyötyviljely muutamaa pensasmustikkaa ja puolukkaa lukuunottamatta tällä hetkellä keskitettynä mökille, koska vietämme siellä käytännössä koko kesän. Mökillä on häälahjaksi saamamme kasvihuone, kasvilavoja, omenapuita ja viime kesällä perustamani mansikkamaa ja perunamaa.
Kasvihuoneen edessä kukkii kesäinen kukkaniitty
Keväällä ja syksyllä olemme vain viikonloput mökillä, joten kaikki kasvit on kastelun varmistamiseksi  istutettu altakasteluruukkuihin. Vain sitkeät pelargonit kukkivat kuivissa ja kuumissa saviruukuissa. Hyllyllä kasvatan yleensä erilaisia mausteita ja paprikoita. Kasvihuoneeni on pieni ja siellä ei ole automaattisia luukunavaajia (vieläkään) ja lisäksi aurinko porottaa siihen ilman esteitä koko päivän. Kasvien tuleekin todella rakastaa lämpöä siellä selvitäkseen.
Kuumassa kasvihuoneessa viihtyvät basilikat ja pelargonit
Lattiatasolla kasvatan usein isompia kasveja kuten meloneja, ananaskirsikoita tai chilejä. Hyllyn alla aurinkoa ei niin paljoa tule, mutta satoa on silti riittänyt ihan mukavasti. Viime kesän ananaskirsikka oli valtava hitti lasten keskuudessa. Se oli todella satoisa ja vaatimaton lannoituksen suhteen. Toivottavasti löydän keväällä uuden taimen.
Lattialla viihtyvät ananaskirsikka ja chilit
Tomaatteja kasvatan joka vuosi kuusi kappaletta. Niin paljon mahtuu kasvatussäkkeihin, jotka ovat altakastelualtaiden päällä. Tämä on ihan välttämätöntä, sillä tomaatit tarvitsevan niin paljon vettä. Oman kokemukseni mukaan tomaatit pärjäävät kaksikin viikkoa altakastelualtaan vedellä. Olen vähän varovainen lehtien karsimisessa ja loppukesästä voi olla vaikea päästä sisään kasvihuoneeseen tomaattiviidakon läpi. Suosin kirsikkatomaatteja, sillä niitä on kiva lasten napostella suoraan kasvihuoneesta. Eipähän tarvitse nalkuttaa ruoka-aikoina kasvisten syömisestä.
Tomaatit täyttävät loppukesästä lähes koko kasvihuoneen
Mökillä on valtavat pinot erilaisia vanhoja lautoja, heinäseipäitä ja muuta materiaalia, josta on kiva nikkaroida kaikkea puutarhaan. Olen itse rakentanut nämä terassit ja polut sekä kasvilavat ja kompostikehikot. Toki ne eivät kummoisiakaan kirvesmiestaitoja vaadi - saahamista ja naulaamista lähinnä. Vähän monimutkaisempi tekele oli kuvassa etualalla oleva mansikkamaa, jonka päälle viritin paksusta rautalangasta kehikon rastasverkolle. No, peurathan sen sykysllä repivät kappaleiksi ja popsivat kaikki mansikantaimet suihinsa.
Kasvihuoneen vieressä kuumalla seinustalla on yrttipolku. Tässä on siemenestä kasvatettua oreganoa, iisoppia, meiramia sekä rosmariinia. Myös sitruuna ja salvia ovat menestyneet ja talvehtineet tässä hyvin. Näitä yrttejä käytän valitettavan vähän ruuanlaitossa, mutta tämän on ykköspaikka bongata perhosia.
Kasvilavoissa minulla on yleensä aina talvivalkosipulia, keltasipulia, retiisejä, salaatteja ja isommissa lavoissa kesäkurpitsaa. Sipulit ovat kyllä ainoita, joita peurat eivät popsi. Retiisitkin ehtivät yleensä valmiiksi ennenkuin peurojen talvitankkaus alkaa.
Perunamaan muokkasin viime vuonna ison syreenin tilalle kasvihuoneen taakse. Oli kova homma kaivaa syreeni juurineen ylös, tuoda valtavasti kompostia ja muuta maaainesta tilalle. Perunat olivat kyllä hyvässä kasvussa, mutta sitten otin harson pois ja... yllätys... yllätys... peurat söivät kaiken. :D
Kylläpä kasvimaamuistelot synkkenivät loppua kohden. Kaikki päätyi siihen, kun peurat tulivat ja söivät kaiken. No, niin täällä kyllä melkein käytännössä meneekin. Kasvihuoneeseen ne eivät toistaiseksi ole päässeet, muut verkot ja suojat ne repivät tieltään. Amppeleihin eivät myöskään yletä, jos tarpeaksi korkealle ripustaa.
Ehkä tulevana kesänä voisinkin perustaa eksoottisen riippuvan kasvimaan ja ripustaa puut täyteen suuria amppeleita täynnä porkkanoita, tomaatteja ja salaattia. :D

maanantai 6. helmikuuta 2017

Kahden kerroksen väkeä

Nyt ne pakkaset sitten iskivät. Eilen satoi vielä vettä ja lunta näkyi enimmäkseen aurauskinoksissa. Aamulla lähdin ilman hanskoja töihin ja huomasin konkreettisesti, että pakkaset ovat palanneet. Pieni surku on pihan kasveja. Ilman suojaavaa lumipeitettä litimärässä maassa ja sitten iskee pakkaset.
Magnolioiden silmuja olen nyt jatkuvasti tarkkailemassa. Hyvältä näyttää edelleen, onneksi. Voi kun toivoisin, että tänä vuonna kolmivuotias Vanha rouva japaninmagnolia kukkisi ensimmäistä kertaa.
Vuorikärhö on ihan suojaamatta ensimmäistä talvea ulkona. Viime keväänä se kukki ruukussa, mutta sen kasvu oli liian runsasta kuistilla pidettäväksi. Niinpä istutin sen optimistina pergolaan. Vielä vähän aikaa sitten pilkotti silmuista vihreää. Nyt ei näytä hyvältä...
Ruusut ovat täällä talvehtineet yleensä hyvin. Viime talvenakaan ei varsinaisia menetyksiä tullut. Yhden ruusun kyllä kaivon ylös, kun ajattelin sen olevan kuollut, mutta olin vähän turhan hoppuinen - juuret olivatkin ihan elossa. Kanadalaiset ruusut eivät useinkaan pudota lehtiään syksyllä, vaan ne jatkavat kasvua niin myöhään, että pakkaset iskevät. Siitä huolimatta ne ovat täällä hyvin pärjänneet.
Alppiruusuista herkin on ehkä sinialppiruusu "Blue Tit", jonka kaveri kuoli ensimmäiseen talveensa viime talvena, mutta tämä toinen selvisi vaurioitta. Tällekin olisi voinut jonkun suojan laittaa.
En siis laittanut mitään talvisuojia millekään kasville tänä syksynä. Kärhö- ja köynnösruusuruukutkin jätin ulos pakkaseen. Ne nostin vasta tammikuussa kuistille, ja arvatkaas mitä? Kaikki ovat elossa. Kärhö on jo alkanut pullistella silmujaan, köynnösruusut eivät ole edes kärjistään paleltuneet. Todella yllättävää. Olin luullut, etteivät kasvit talvehdi ruukuissa pakkasessa kovinkaan hyvin. Nämä köynnösruusutm ovat lisäksi ihan markettikamaa, joilla ei ole edes menestymisvyöhykettä. Niin vain ovat elossa ja hyvissä voimissa.
Kuistilla on muutenkin ihan eri tunnelma kuin kylmissään värjöttelevällä pihalla. Persikan kukkien nuput ovat jo näin valmiita avautumaan!
Krookuksetkin ovat jo aika pitkällä kasvussaan. Niitä pilkistelee siellä täällä kuistilla talvehtivissa ruukuissa. Vähän tuntuu pahalta tuolla alhaalla pihalla kyhjöttävien kasvien puolesta. Siellä ne ovat säiden ja eläinten armoilla, kun kuistilla nautitaan lepposan lämpimistä päivistä ja pakkasettomista öistä.
Ehkä kuistin kasvit puolestaan kesäisin kadehtivat villeinä kasvavia kavereitaan, jotka saavat kasvattaa juurensa minne haluavat. Toivotaan sitkeyttä pihan pikkuisille. Kestäkää vielä vähän. Kyllä se kevät pian koittaa.
Muistitko sinä suojata kasvisi syksyllä?

perjantai 3. helmikuuta 2017

Ready Steady Sow!

Nyt se on alkanut! Kylvökausikuhinat, esikasvatuselämykset, taimitouhotukset, koulintakohkaukset. Tänään kuopuksen päiväunien aikana kylvin ensimmäiset vuoden 2017 siemenet. Olo on juhlallinen.
Aamulla käväistiin rautakaupassa ostamassa raivaussakset tulevan hedelmätarhan raivauksiin. Liian lähellä puutarhatyökaluhyllyä olivat siemenhyllyt. Ne vetivät magneettina puoleensa ja kärryyn päätyi pari pussia siemeniä. Liian lähellä siemenhyllyä oli taimikasvatustarvikehylly. Se veti magneettina seuraavaksi puoleensa. Sieltä hyppäsi kärryyn nämä suloistakin suloisemmat minityökalut.

Lisäksi valikoimaan oli tullut muovisia minikasvihuoneita, jotka olivat tyylikkäissä puisissa kantolaatikoissa. Pakko ostaa. Kaksi kappaletta. Lisäksi ihan ohimennen nappasin vielä valkoisia nimikylttejä kärryyni. Niin ja pari puutarhalehteä.Sitten kassan kautta kahvilaan lounaalle.

Yritän kovasti pitää taimikasvatuksen hallinnassa tänä vuonna. Panostaa laatuun, enkä määrään. Täältä voit lukea viime vuoden tunnelmia epäonnistuneista taimipuuhista.Suunnitelmissa on kuitenkin niin monta uutta istutusaluetta, että pakko vähän itse kasveja kasvattaa. Tällaiselta hillitty kasvatussuunnitelmani näyttää tällä hetkellä:

Helmikuu: kuukausimansikka (hedelmätarhan reunuskasviksi)
Maaliskuu: valkotupakka (tuoksupenkkiin)
Huhtikuu: sormustinkukka (muotopuutarhaan)
Toukokuu (suorakylvöt): tuoksuherne, illakko, tuoksureseda, mirrinminttu (tuoksupenkkiin), kirjolupiini (muotopuutarhan)

Tomaatit ja chilit ostan taimina niinkuin basilikan ja muutkin kasvihuoneen asukkaat. Kesäkukat olen suunnitellut ostavani pieninä esikasvatettuina taimina. Nyt pitäisi siis kuukausi odottaa, ennenkuin pääsee seuraaviin kylvöihin.... apuaaa!