Kasvimaamuistelua

Voi kun tuli ikävä mökille. Mietin jo vähän hyötytarhan istutuksia ja lajeja ja selailin viime kesän kuvia saaresta. Ajattelin tehdä tällaisen muistelupostauksen, sillä menee vielä muutama kuukausi ennenkuin jäät lähtevät ja pääsemme taas saareen. Minulla on lähes kaikki hyötyviljely muutamaa pensasmustikkaa ja puolukkaa lukuunottamatta tällä hetkellä keskitettynä mökille, koska vietämme siellä käytännössä koko kesän. Mökillä on häälahjaksi saamamme kasvihuone, kasvilavoja, omenapuita ja viime kesällä perustamani mansikkamaa ja perunamaa.

Kasvihuoneen edessä kukkii kesäinen kukkaniitty

Keväällä ja syksyllä olemme vain viikonloput mökillä, joten kaikki kasvit on kastelun varmistamiseksi  istutettu altakasteluruukkuihin. Vain sitkeät pelargonit kukkivat kuivissa ja kuumissa saviruukuissa. Hyllyllä kasvatan yleensä erilaisia mausteita ja paprikoita. Kasvihuoneeni on pieni ja siellä ei ole automaattisia luukunavaajia (vieläkään) ja lisäksi aurinko porottaa siihen ilman esteitä koko päivän. Kasvien tuleekin todella rakastaa lämpöä siellä selvitäkseen.

Kuumassa kasvihuoneessa viihtyvät basilikat ja pelargonit

Lattiatasolla kasvatan usein isompia kasveja kuten meloneja, ananaskirsikoita tai chilejä. Hyllyn alla aurinkoa ei niin paljoa tule, mutta satoa on silti riittänyt ihan mukavasti. Viime kesän ananaskirsikka oli valtava hitti lasten keskuudessa. Se oli todella satoisa ja vaatimaton lannoituksen suhteen. Toivottavasti löydän keväällä uuden taimen.

Lattialla viihtyvät ananaskirsikka ja chilit

Tomaatteja kasvatan joka vuosi kuusi kappaletta. Niin paljon mahtuu kasvatussäkkeihin, jotka ovat altakastelualtaiden päällä. Tämä on ihan välttämätöntä, sillä tomaatit tarvitsevan niin paljon vettä. Oman kokemukseni mukaan tomaatit pärjäävät kaksikin viikkoa altakastelualtaan vedellä. Olen vähän varovainen lehtien karsimisessa ja loppukesästä voi olla vaikea päästä sisään kasvihuoneeseen tomaattiviidakon läpi. Suosin kirsikkatomaatteja, sillä niitä on kiva lasten napostella suoraan kasvihuoneesta. Eipähän tarvitse nalkuttaa ruoka-aikoina kasvisten syömisestä.

Tomaatit täyttävät loppukesästä lähes koko kasvihuoneen

Mökillä on valtavat pinot erilaisia vanhoja lautoja, heinäseipäitä ja muuta materiaalia, josta on kiva nikkaroida kaikkea puutarhaan. Olen itse rakentanut nämä terassit ja polut sekä kasvilavat ja kompostikehikot. Toki ne eivät kummoisiakaan kirvesmiestaitoja vaadi - saahamista ja naulaamista lähinnä. Vähän monimutkaisempi tekele oli kuvassa etualalla oleva mansikkamaa, jonka päälle viritin paksusta rautalangasta kehikon rastasverkolle. No, peurathan sen sykysllä repivät kappaleiksi ja popsivat kaikki mansikantaimet suihinsa.

Kasvihuoneen vieressä kuumalla seinustalla on yrttipolku. Tässä on siemenestä kasvatettua oreganoa, iisoppia, meiramia sekä rosmariinia. Myös sitruuna ja salvia ovat menestyneet ja talvehtineet tässä hyvin. Näitä yrttejä käytän valitettavan vähän ruuanlaitossa, mutta tämän on ykköspaikka bongata perhosia.

Kasvilavoissa minulla on yleensä aina talvivalkosipulia, keltasipulia, retiisejä, salaatteja ja isommissa lavoissa kesäkurpitsaa. Sipulit ovat kyllä ainoita, joita peurat eivät popsi. Retiisitkin ehtivät yleensä valmiiksi ennenkuin peurojen talvitankkaus alkaa.

Perunamaan muokkasin viime vuonna ison syreenin tilalle kasvihuoneen taakse. Oli kova homma kaivaa syreeni juurineen ylös, tuoda valtavasti kompostia ja muuta maaainesta tilalle. Perunat olivat kyllä hyvässä kasvussa, mutta sitten otin harson pois ja... yllätys... yllätys... peurat söivät kaiken. :D

Kylläpä kasvimaamuistelot synkkenivät loppua kohden. Kaikki päätyi siihen, kun peurat tulivat ja söivät kaiken. No, niin täällä kyllä melkein käytännössä meneekin. Kasvihuoneeseen ne eivät toistaiseksi ole päässeet, muut verkot ja suojat ne repivät tieltään. Amppeleihin eivät myöskään yletä, jos tarpeaksi korkealle ripustaa.

Ehkä tulevana kesänä voisinkin perustaa eksoottisen riippuvan kasvimaan ja ripustaa puut täyteen suuria amppeleita täynnä porkkanoita, tomaatteja ja salaattia. :D