Maa piiloon

Minä olen maanpeittoihmisiä. Katteista en ole koskaan välittänyt, vaan puutarhaharrastukseni alkuajoista lähtien olen pyrkinyt peittämään maan kasveilla. Onneksi loistavia maanpeittäjiä löytyy paikkaan kuin paikkaan.

Suuren koivun alla paahteisessa paikassa pärjäävät mattomaiset lajit, kuten sammalleimu ja maksaruohot. Tässä minulla kasvaa myös iki-ihanaa kissankäpälää, joka valitettavasti aina välillä lähes kokonaan katoaa ja sitten taas ilmestyy paikalle. Myös neilikat pärjäävät hyvin paahteessa ja leviävätkin mukavasti.

Aivan kallion laella on alue, jossa on hiekkaisaa multaa n. 5-10cm. Tässä leviävät erilaiset maksaruohot. Niitä ei tarvitse ikinä kastella ja jakaminenkin on helppoa. Nyppää vain palan ja tökkää toisaalla maahan. Minusta tällainen eri maksaruohojen sekaistutus on mielenkiintoisen näköinen - varsinkin kukkiessaan.

Vuorenkilpi on monien inhokki, mutta eipä löydy montaa kasvia, jotka kiitollisena peittäisivät maata ilman hoitoa kalliolla koivun alla. Minusta vuorenkilpi on vain väärinymmärretty kasvi. Mielikuvana on heti maakellarin katto tai autotallin liuskan reunat. Vuorenkilpi ansaitsisi imagonkohotuksen.

Viime vuonna, kun tein polkuja kalliolle, muodostui kaikenlaisia pieniä alueita, joita oli kiva täyttää kasveilla. Tähän siirsin koivun alta nurmiajuruohoa muutaman mättään ja sehän innostui ja täytti alueen supernopeasti. Nyt olen siitä taas nyppinyt oksia ja laittanut uusiin koloihin.

Eniten pidän monen maanpeittokasvin yhdistelmästä. Yllä polkua reunustaa eriväriset sammalleimut, rikot ja neilikat.

Metsäpuutarhassa rodojen, atsaleoiden, hortensioiden ja magnolioiden tyvet ovat myös kauttaaltaan kasvien peitossa. Varsinkinkin magnoliat tarvitsevat suojaa juurilleen. Sammalleimut kukittavat täälläkin istutusalueiden reunoja.

 Rönsyakankaali leviää hyvin ja tiheästi ja on viihtynyt metsäisessäkin maisemassa. Takanaan aivan loistava maanpeitekasvi rönsyansikka, jonka kasvustosta ei kyllä tule mikään läpi. Harmi, etten pidä hirveästi sen keltaisista kukista.

 Tämän hetken suosikkiyhdistelmäni maanpeittokasveista on tämä ison kiven ympärillä kasvava sammalleimun ja rönsyakankaalin yhdistelmä. Se on jotenkin kummallisen kiehtova.

Pikkuisen höyhenpensaan ympärillä kukintaa aloittelee rönsytiarella. Se sopii minusta keveiden kukintojensa kanssa erityisen hyvin atsaleoiden seuraan.

 Varjossa lyömätön maanpeittäjä on tuoksukurjenpolvi. Viime vuonna otin yhden metsäpuutarhaan levinneen taimen, jaoin sen kahdeksaan osaan ja laitoin kasvamaan valkoisen puutarhan aidanteen tyvelle. Kesässä kasvi peitti monta neliötä alleen ja pitää melko hyvin jopa nokkosen ja vuohenputken kurissa. Käytän myös paljon peittokurjenpolvea, se on vähän sirompi versio, mutta leviämiskyvyltään yhtä hyvä. Sitä minulla on erityisesti ruusupensaiden alla.
Seuraavaksi haluaisin siirtää kituvat varjoyrtit saniaistarhaa peittämään. Ystäväni lupasi myös taponlehteä, siitäkin tulee hieno, kun se laajenee.
Mikä on sinun suosikkimaanpeittokasvisi?

Pihan perintöä

Kun muutin taloon, oli piha aikamoinen ryteikkö. Koko paikka oli täynnä vaahteran ja pihlajan taimia ja vuohenputkea sekä siellä täällä lojuneita entisen terassin betonitiiliä. Onneksi huolimatta tauoista pihan hoidossa on muutamia pihan alkuperäisiä kasveja säilynyt. Olen tosi kiinnostunut puutarhahistoriasta ja oman pihan ja alueen kasveja tarkkailemalla voi hyvin nähdä, mitkä ovat olleet ne rakennusaikakauden suosikkikasvit.

 Muutama vuosi sitten huomasin jotain keltaista ryteikössä, jota en ole vielä kunnolla raivannut. Siellähän oli kypsiä ruusukvitteneitä. Pensas kasvaa heinikön ja villiruusujen keskellä ja kukkii kirkkaasti ja komeasti ja tekee hedelmiä.  

 Myös tämä kaunis syreeni on vahaa perua. Sen runko on jo paksu ja kippurainen ja lehtiä on vähän harvassa. Samoja kasveja on istutettu kaikkialle naapurustoon. Siellä täällä näkyy kukkivia ruusukvittenejä ja tätä samaa syreeniä. Suosittuja on aikanaan olleet myös vaaleanvioletteina kukkivat alppiruusut. Meidänkin pihasta sellainen löytyy, tosin hyvin kitulias sellainen. Meidän kadulla näyttää suosiossa olleen myös kultasade (joita kadehdin aina kukinta-aikaan), juhannusruusu sekä hanhikit. Trendipuu näyttäisi alueen rakentamisaikana olleen siperianlehtikuusi. Isoja hevoskastanjoja on jouduttu viime vuosina useasta pihasta kaatamaan.

 Myös joitain perennoja on säilynyt pihassa. Tarhatyräkki oli ensin kitkettävä inhokki, mutta sitten luovutin ja annoin sille mahdollisuuden ja nyt se on minusta todella hieno. Muita alueen ja meidänkin pihan perinneperennoja ovat vuorikaunokki, keltapäivänlilja ja valitettavasti vuohenkello. Sitä on varmasti joku onneton joskus istuttanut pihaan ja nyt koko naapurusto kitkee kitkemistään.

 Jääköhän minun kasveistani mikään jälkeeni ja askarruttamaan uusia asukkaita. Persikat, aprikoosit ja magnoliat varmaan jokin hankala talvi korjaa. Ehkä kuunliljat ja isotöyhtöangervot jäävät sitkuttelemaan vuohenputkien ja vuohenkellojen jalkoihin, jos puutarha joskus joutuu heitteille.

 Nuo vanhan talon kivijalasta tehdyt pengerrykset ja raja-aita sen sijaan jäävät taatusti pihaan seuraavillekin polville. Niistä ei helpolla eroon pääse.

 Löysin muuten vanhan alppikärhönkin tontin rajalta viime vuonna. Siellä se kukki muutamalla sinisellä kukalla täysin unohdettuna vasten ruostunutta verkkoaitaa. Kuvasssa tuoreemmat alppikärhötulokkaat aloittelevat kukintaansa. Villiviini on selvästi yleisin köynnös alueen vanhoissa pihoissa. Monella sellainen kasvaa huikeisiin korkeuksiin pitkin isoja mäntyjä. Minäkin olen muutaman istuttanut mäntyä vasten. Näky on hieno erityisesti ruska-aikaan.

Tämä ei mitenkään liity pihan perinnekasveihin, mutta oli pakko ottaa kuva tupastiarellasta. Se loistaa kuin tähti varjotarhassa.

Ja tämä viimeinen kuva ei liity yhtään mihinkään. Sateet piiskasivat tulppaanien lakastuvat terälehdet maahan ja lapsilla lähti näköjään luovuus heti lentoon. Nyt minun harmonisen valkoisen puutarhan tuijapallot ovat kuin joulukuuset. Tähän on hyvä lopettaa illan puutarhakierros ja pohdinnat puutarhan menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Lapset tarvitsevat iltapalaa.

Valkoinen toukokuu

Viime kesänä perustamani valkoinen puutarha on ollut kiitollinen kaveri. Kerrankin tuntuu, että jokin osa meni kerralla oikein. Ei ole tehnyt mieli lisätä mitään, eikä poistaa, eikä pahemmin edes hoitaa. Mitä nyt satunnaisia ei-valkoisia siementaimia olen siirrellyt ja nokkosia nyppinyt. Istutin korkeutta tuomaan viisi hillittykasvuista omenapuuta, jotka ovat nyt kukassa.

Osa puista on ehkä metrin korkuisia, mutta liikuttavan täynnä kukkia. Paikka on talon itäpääty ja isojen puiden varjostama, joten saa nähdä, miten tekevät hedelmää. Toiveissa olisi pieni sato. En missään nimessä tarvitsisi viidestä omenapuusta omenoita.

Valkoista puutarhaa ympäröi taikinamarja-aita, josta haaveilen sellaista muotoonleikattua kantikasta vastakohdaksi villin vallattomille valkoisille kukille. Aita on vielä pieni, mutta alkaa jo näyttää aidalta. Muutama taimi kuoli viime vuonna ja kevätleikkauksen yhteydessä otinkin pistokkaita juurtumaan. Jossain vaiheessa täytyy istuttaa pienet täydennystaimet paikoilleen.

 Tulppaanien ja narsissien lisäksi perennat ovat alkaneet kukkia. Valkoiset särkyneetsydämmet ovat ihania. Ne ovat viihtyneet hyvin ja kasvaneet jo yhdessä kesässä suuriksi.

 Ruusutarhan nurmikolta pelastelin valkoisia lemmikkejä tänne kasvamaan ja leviämään.

Samoin arovuokkoja. Täällä valkoisessa puutarhassa omatoimista leviämistä ei katsota pahalla.

 Omppupuiden alustoilla on erilaisia maanpeittokasveja, kuten kuvan tuoksumatara ja tarhavarjohiippa. Valkokukkaisia tietenkin.

 Siirsin tänne muutamia lehtosinilatvan taimia ja kovasti nekin ovat tuuhentuneet. Suurin osa pihani lehtosinilatvoista on valkoisia, mutta aina väliin ilmestyy sinikukkaisiakin siementaimia. Tänne luonnollisesti toivotaan niitä valkoisia.

 Varjoisammassa paikassa kasvava iso puistolemmikkitupas ei ole vielä kukassa. Osasta nuppuja siintää jo nyt sininen väri. Siniset lemmikit ja lehtosinilatvat pääsevät nurkan taakse varjopuutarhaan.

 Meinasin taas sortua puksipuupalloihin, jotka aina pääsevät minulla kuivahtamaan ja kuolemaan. Päätin sen sijaan kaivaa metsäpuutarhasta pari liian aurinkoisessa paikassa kasvanutta pallotuijaa ylös ja ruukkuihin. Yritin niitä saksia pyöreiksi. Tuli yhtä pyöreitä, kun niiden välissä oleva polku on tasainen - eli sopii täydellisesti tyyliin.

 Valkoinen puutarha rajautuu toiselta puolelta taloon ja toiselta tontin laitaan ja sinne istutin tuomaan lisää suojaa ja näköestettä pitkän vapaasti kasvavan aidanteen taikinamarja-aidan taakse. Aidanteessa on unkarinsyreeniä, huntukuusamaa, kameliajasmiketta ja päädyssä peittämässä näkymää naapurin pihaan pihajasmike, lumipalloheisi ja se jokin kirjavalehtinen pensas, jonka nimeä en nyt muista. Pensaat ovat vielä pieniä, mutta tulevina vuosina toivottavasti tuovat suojaa, tuoksua ja lisää valkoista kukintaa.

 Aidanteen alunen on melkoinen rikkaruohojen temmellyskenttä. Ilokseni rikatkin ovat tajunneet, että täällä on tiukka värikoodi. Kuvassa valkopeippi.

 Ja litulaukka.

 Löysin vihdoin mieleiseni keinun koristamaan valkoista puutarhaa. Kyllähän tässä on kiva keinutella ja katsella.

 Keinun vieressä kasvavaan mäntyyn ohjattu kärhö onkin lähtenyt kiipeilemään keinun runkoon. Loistava idea kärhöseni. Näyttää varmasti kivalta, kun se alkaa kukkia.

 Viime kesänä toin tänne valkoisia puutarhaorvokkeja, joiden jäljiltä maa on täynnä jälkeläisiä. Ihanan erilaisia valkoisen variaatioita.

 Hups! Mitäs nuo vaaleanpunaiset tulppaanit tuolla tekevät!

 Valkoinen seinä saa paikan tuntumaan valoisammalta, kuin se onkaan. Tontin rajalla kasvaa isoja lehmuksia ja muita puita.

 Ja töröttää tuolla valkoisessa puutarhassa isoja mäntyjä tietenkin. Niitä on kaikkialla pihassa, joten niitä ei voi välttää. Eikä tarvitsekaan. Ne ovat tämän pihan sielu. Tuntuu, että ne tuhahtelevat korkeuksistaan maanpinnan piperryksille ja valkoisille puutarhoille.

 Valkoisen puutarhan nurkassa huomasin linnunpöntön vieressä linnunpesän. Siellä hautoi mustarastas. Hauskan paikan on pesälleen valinnut. Taisi pönttö jäädä tänä vuonna tyhjäksi.

Helteiden ja taivaalta sataneiden haavansiemenkinosten jälkeen tällainen vähän viileämpi päivä on tervetullut. Nyt vielä vähän sadetta, niin saadaan kasvupyräys myös varjopuutarhan kasveille.

Metsäpuutarhan alkusoitto

Vaikka eilen hehkutin Legolandin näyttäviä ja värikylläisiä alppiruusu- ja atsaleaistutuksia, niin omassa metsäpuutarhassani minua on alkanut vuosi vuodelta kiehtoa enemmän luonnollinen tyyli. Haluaisin, että metsäpuutarha näyttäisi siltä, että se olisi oikea metsä, mutta vain hieman satumaisemman näköinen metsä.

Nyt kun ensimmäiset alppiruusut ja atsaleat alkavat kukkia, on tunnelma juuri sellainen.

 Etualalla kanadanatsalea ´Violetta´. Istutin näitä kolme lisää viime vuonna, mutta niistä kaksi kuivui :( Niin ärsyttävää, etten muistanut niitä enempää kastella. Onneksi minulla on näitä nyt kolme kukkimassa. Nämä ovat ihanan herkkiä ja kauniin luonnollisen sävyisiä.

 Keskellä kukkii kuningasatsalea 'Estelle'. Se on hieman liian kylmän sävyinen makuuni, mutta yllättävän isokukkainen atsalea. Alkuvuosinaan 'Estelle' kasvoi hyvin hitaasti ja kukki vain muutamalla kukalla, mutta nyt se on näköjään asettunut.

 Ehdoton alppiruususuosikkini on kuvassa näkyvä kelta-alppiruusu 'Vieno'. Sen kukinta on kauniin vanhaan roosaan tai jopa persikkaan vivahtava. Muodoltaan 'Vieno' on matala ja leveä ja sopii korkeampien pensaiden eteen. Minulla tämän takana kasvaa hortensioita ja höyhenpensas. Vienoja minulla on kaksi puutarhassa. Yhden menetin viime vuoden kuivuuteen.

 Vienon vieressä kasvaa myös iso mänty, jota vasten kaksivärinen köynnöshortensia kipuaa korkeuksiin.

 Oli pakko vielä kuvata viimeiset magnolian kukat. Vanhan Rouvan ja tähtimagnolia 'Rosean' lisäksi tänä vuonna magnolioista kukki 'Leonard Messel'  Näin kuumalla kukinta on äkkiä ohi.

 Hämmästyin kovasti, kun huomasin tontin reunan ryteikön kukkivan kauniisti. Iso rivi tällaisia valkoisena kukkivia puita/pensaita kasvaa ojan ja aidan viertä. Mitäköhän nämä ovat? Tunnistaako joku?

Sain tänään vihdoin nurmikon leikattua. Leikkuri jäi ulos talveksi, mutta sitkeästi se vaan käynnistyi. Kyllä näyttää heti kivalta, kun voikukat on leikattu ja istutusten ja nurmen ero on selkeä. Ihanan lämmintä puutarhaviikon alkua kaikille!

Mykistäviä istutuksia Legolandissa

Vietin loistavan viikonlopun kuopukseni kanssa Tanskassa Legolandissa. Paljon hauskaa tekemistä ja näkemistä ja kaupan päälle aivan mykistävän upeat istutukset kaikkialla.

 

 Olin muutama vuosi sitten esikoisen kanssa vastaavalla matkalla ja silloinkin ihailin istutuksia, mutta nyt oli sellainen atsaleoiden ja alppiruusujen kukinta käynnissä, että en ole koskaan nähnyt. Kuvat valitettavasti näpsitty kännykällä ja kiireessä, ettei jälkikasvu ehdi kadota väentungokseen.

Alppiruusuja oli alueella runsaasti ja niitä oli istutettu runsaasti eri värejä villisti yhteen.

Alppiruusujen kanssa kukki atsalejoja ja magnolioita.

Puumaisiksi leikatut isot kukkivat alppiruusut olivat minusta upeita. Sain koko ajan uutta inspiraatiota omaan metsäpuutarhaani, jonka kanssa olen elänyt vähän suvantovaiheessa.

Sipulikukkaistutukset olivat myös vaikuttavia. Sekaisin tulppaaneja, narsisseja ja orvokkeja. Paikalla pitää olla oikea armeija puutarhureita, sillä missään ei näkynyt ränsistyneitä kukkia tai rikkaruohoja. Hämmentävää oli myös istutusten määrä. Niitä oli aivan kaikkialla ja alue on todella laaja. Ei puhettakaan suomalaisesta tuija-ja-haketta -tyylistä vaan istutukset olivat kerroksellisia ja maata peitti kaikkialla maanpeitekasvit. Kausi-istutusten ja pensaiden lisäksi paikkoja koristi monet perennaistutukset.

Istutukset eivät olleet kauttaaltaan väri-iloittelua, vaan eri alueilla oli tyyliin sopivat kasvinsa. Tässä legoista rakennetussa saksalaisessa vuoristokylässä on käytetty paljon murattia.

 Ja sitten nämä muotoonleikatut pikkupuut! Aivan epätodellisen hienoja!

 Ajattelin rohkeasti alkaa kokeilemaan metsäpuutarhassa kasvien leikkausta. Ainakin muutamalle pensaalle.

 En ehkä kuitenkaan ensimmäisenä japaninvaahteralle, niin kuin tässä yllä.

 Maailma on erilainen puutarhurin silmin ja jopa huvipuistosta löytää uutta inspiraatiota puutarhaan. Kun palasin tänään kotiin oli metsäpuutarhassa sopivasti  ensimmäiset alppiruusut ja atsaleat puhjenneet kukkaan. Näky ei ollut yhtä mykistävä kuin Legolandissa, mutta sitäkin rakkaampi. Matkoilla on hauska käydä, mutta kotiin aina yhtä ihana palata.