Tammikuun tunnelmia

 Minulla on kuistilla ulko-oven vieressä isohko istutuskori, johon lisään aina kauden ihanuuksia. Nyt kun jouluna ostetut hyasintit alkoivat jo nuupahtaa ja syklaamit vetäytyivät mukuloihinsa, ostin tällaisen hurmaavan huone-esikon koristamaan sisäänkäyntiä.

Laitan aina koriin syksyisin myös lisää sipuleita ja viime syksynä pistin multiin kevätkurjenmiekkoja, jotka ovat nyt aloittaneet kukintansa. Olen vuosien saatossa kokeillut monia sipulikukkia kuistilla ja kevätkurjenmiekat ovat ehdottomasti parhaita. Ne kukkivat aikaisin, mutta eivät tule honteloiksi vähäisestä valosta niin kuin vaikka krookukset.

 Tällaista iloista sekamelskaa tässä kestoistutuksessa tällä hetkellä.

 Valkoinen hyasintti on selkeästi viime joulun istutuksia, sillä se on tehnyt noin hillityn kukkasen. Tai saattaapi olla vuodelta sitäkin ennen. Kevätkurjenmiekat eivät valitettavasti jostain syystä kuki tässä uudelleen, vaikka saavatkin taatusti kuivan jakson kesällä.

Kuistilla alkavat monivuotiset kasvitkin heräillä. Patiopersikkaan ei taaskaan tule kuin muutama kukka, sillä se vietti kesänsä jälleen oman onnensa nojassa kuivuudesta kärsien, kun puutarhuri lomaili saaressa.

 Sitten pitikin kipaista ulos katsomaan, mitä persikkapuulle siellä kuuluu. Voihan persikka! Uloimmat nuput ovat jo alkaneet raottua ja pieni pinkki pilkahdus on näkyvissä. Jos nyt kuitenkin rouva Maira malttaisi hetken tai saattaa halla korjata kauniit kukkaset. Persikka-Maira on nyt toista talvea pihassa ja viime vuonna se teki yhden hedelmän. Se on kasvanut todella nopeasti ja on jo tuuhea pikkupuu. Voi kun sen kukinta tänä vuonnakin onnistuisi. Se oli aivan lumoava viime keväällä. Viime kesänä istutin sille kaveriksi aprikoosi-Tiinan. Tämän kevään odotetuin juttu olisi nähdä ne molemmat kukassa.

 Puupioni on kovasti kasvussa. Tämä kukki ekaa kertaa viime vuonna, mutta jotenkin petyin siihen. Ehkä olin odottanut jotain mahtavaa ja kukinta olikin tavallisen pionimainen.

 Ilokseni lumikelloja pilkahtelee useasta paikasta. Jos vihdoinkin olisin saanut ne viihtymään pihalla ja ne alkaisivat levitä ihaniksi lämpäreiksi.

 Melkein kaikissa magnolioissa on nuppuja. Tähtimagnolia ´Rosea´aikoo järjestää oikein kukkanäytöksen nupuista päätelleen. Kokoa se kasvaa hyvin hitaasti, mutta kukinta onneksi lisääntyy vuosi vuodelta.

 Ruustarhassa näyttäisi siltä, että Sointu on ottanut pienen varaslähdön ja kasvattanut uusia versoja ja lehtiä.

 Vieressä Ritausma on päättänyt seurata esimerkkiä.
Tällainen tammikuun viimeisen päivän katsaus täältä Turusta. Huomenna alkaakin sitten kevät ja ensi viikolla ajattelin aloittaa siemensekoilut. Hankikylvöjä ei pysty tekemään, mutta ehkä lyhyt kylmäkäsittely voisi vielä onnistua ulkonakin. Hyvää viikonloppua!

Tammikuun kukkia

Luen paljon englantilaisia puutarhalehtiä ja -kirjoja ja joskus vähän kadehdin heidän talvinumeroitaan, joissa esitellään talvikuukausien puutarhatöitä ja talvisin parhaimmillaan olevia kasveja. Omassa puutarhassa kun yleensä tuntuu, että talvikuukausien ainoana puutarhahommana on lumen kolaaminen, pihan hiekoitus ja rusakkoverkkojen korjaaminen. Niinpä nyt kun saamme nauttia vaihteeksi tällaisesta lauhasta talvesta, täytyy ottaa ilo tästä irti.

Erityistä iloa tammikuiseen puutarhanhoitoon tuovat juuri kukintaansa aloittavat lumikellot. Niiden nuokkuvia valkoisia pompuloita pilkistelee sieltä täältä valkoista puutarhaa. Tammikuussa en ole ennen löytänyt pihastani kukkivia lumikelloja. Tosin ei tämä nyt mikään ihan mahdoton sensaatio ole, sillä viimekin vuonna lumikellot kukkivat hangen läpi helmikuussa.

Myös jouluruusut ovat avanneet nuppunsa. Nämä kasvavat harmillisen syrjässä valtavien lumikärhöjen juurella. Sääli, sillä tuolta pöheiköstä kukat eivät juurikaan näy, ellei versoja siirrä pois edestä.

Tässä vielä havainnollistamiseksi kuva lumikärhöjen varsista. Aikamoiset. Tuossa taitaa kasvaa kolme vartta yhdessä ja käsi ei enää mene läheskään niiden ympäri. Lumikärhöä ei kannata ihan pienen paikkaan istuttaa.

Jos talvi tällaisena jatkuu, ei tarvitse jännittää herkempienkään kasvien talvehtimista. Itselläni on nyt uutena talvehtimista yrittämässä ulos istutettuna ennen kuistilla talvehtineet neidonhiuspuu, hondonvaahtera "Aureum" sekä viime kesänä ostettu japaninvaahtera. Myös Virosta ostamani kirjavalehtinen herttahortensia saattaa selvitä tällaisesta talvesta. Oikealla takakulmassa vihertää bambu. Se kyllä talvehti edellistalvenkin ulkona, kun kyllästyin siihen kuistilla ja heitin sen mäkeen. Koska bambu selvisi talvesta ulkona ja pysyi elossa kalliolla kesänkin ilman kastelua, päätin istuttaa niin sitkeän kasvin lammen taustalle. Ehkä lammen ympärillä kasvaa pian bambumetsä.

Nyt siis mennään vielä vihreissä maisemissa, mutta eihän näistä säistä koskaan tiedä. Voipi tulla vielä kovat pakkaset ja lunta. Tai voi olla, että kevät tästä vaan lämpenee ja siirtyy ongelmitta kesään. Itse en ole kovin huolissani, kävi niin tai näin. Suomessa kun kasvit joutuvat joka tapauksessa kestämään säätilan vaihteluita ja halloja voi tulla vielä kesäkuussakin. Täällä Turussa talvet yleensäkin sahaavat edestakaisin ja lumet tulevat ja menevät. Lumikolan sijaan täytyisi nyt tarttua haravaan ja sitten lähteä leikkaamaan taikinamarja-aita. Niin ihanan englantilaista!

Valkoiset perennat puutarhassa

Sain Sailalta Saaripalstalta haasteen kertoa puutarhan valkoisista perennoista. Haaste on lähtöisin Lappalainen etelässä -blogista täältä: http://lappalainenetelassa.blogspot.com/2020/01/valkoiset-perennat-puutarhassa.html. Mielelläni esittelen puutarhani valkoisia perennoja, kun nykyään minulla on niitä.  

Perustin edelliskesänä kaupungissa talon itäpäätyyn valkoisen puutarhan. Rajasin alueen taikinamarja-aidalla ja tein sen keskelle vanhoista betonitiilistä polun. Keväisin siellä hehkuvat valkoiset tulppaanit, narsissit, helmililjat ja hyasintit.

Valkoiset särkyneet sydämet sopivat kauniisti minusta tulppaanien seuraan. Itäpääty on aika varjoinen ja kukinta kestää yleensä pitkään.

Keväällä muita valkoisia perennoja ovat valkoiset orvokit, jotka ovat levinneet siemenestä mukavasti valkoisen puutarhan mattokerroksessa. Välillä näistä siementaimista tulee sinisävyisiä, mutta ne olen siirtänyt siten kulman taakse varjopuutahraan kukkimaan. Keväällä kukkivat valkoisista myös lemmikit sekä arovuokot. Morsiusleinikki on kasvi, jota haluaisin kevättä vielä sulostuttamaan. En ole vain onnistunut sellaista löytämään.

Kesällä valkoisessa puutarhassa kukkivat pionit, kurjenpolvet, iirikset, sormustinkukat sekä kärhöt. Lumikärhöt kasvavat pergolassa. Olen kylvänyt valkoista akileijaa valkoiseen puutarhaan pari vuotta sitten, mutta kukkia ei ole kuulunut.

Valkoisissa tarhaviinikärhöissä on hauskat kellokukat. Tämä kasvaa kaariportissa varjotarhassa.

Valkokukkaisia maanpeittäjiä on onneksi runsaasti. Valkoisessa puutarhassa kasvaa maata peittämässä mm. mansikkaa, tuoksumataraa sekä valkoista tarhavarjohiippaa. Viime vuonna istutin lisäksi virosta ostamani valkokukkaisen vuorenkilven. Mielenkiinnolla odotan, millainen se mahtaakaan olla.

Valkoisia kukkia löytyy myös kalliolta. Tässä kivenkolossa viihtyy valkoinen salvia.

Syksyllä valkoisessa puutarhassa kukkivat syysleimut, alpit, tähtiputket sekä kimikit. Valkokukkaisissa perennoissa on onneksi niin paljon valinnanvaraa, että kukintaa riittää aikaisesta kesästä myöhäiseen syksyyn ja paahteisesta kalliosta varjoisaan lehtoon.

Uusia ennätyksiä

Viime vuonna olin niin onnellinen kun ensimmäinen lumikello kukki jo helmikuussa. Tänä vuonna saattaa olla uuden ennätyksen paikka. Kävin kalliolla vähän kurkkimassa, josko sieltä jo jotain olisi noussut, kun päivätkin jo pitenee, lämpötilat ovat plussan puolella, eikä hankikaan hillitse.

Ensimmäiset krookukset bongattu. Niitä nousee nyt kaikkialta. Miten suloista.

Syyssahramit ovat myös vielä ihan kivan näköisinä. Olisipa hauskaa, jos samaan aikaan pihassa kukkisi syys- ja kevätsahramit.

Kevätkurjenmiekat ovat myös porukalla lähteneet puskemaan kohti kukkimisennätystä.

Lumekelloa en vielä löytänyt kukassa, mutta kaukana ei olla. Harmillisesti olen tarkentanut lähes kaikissa kuvissa ruskeisiin lehtiin, mutta jos tarkasti katsoo, näkyy lumikellon päässä jo valkoista. Sieltä se kukka hyvin pian pullahtaa ilmoille ihasteltavaksi. Ja kun sääennuste lupaa plussakelejä vielä monta päivää, taitaapi olla, että saan tästä uuden lumikelloennätyksen. Olenkin haaveillut vuodesta, jolloin jokaisena kuukautena puutarhassa kukkisi jotain. Viime vuonna vain tammikuu jäi ilman kukintaa, joten nyt on mahdollisuus ympärivuotiseen kukintaan.

Kevätpikkusydämet ja muutkin perennat ovat myös lähteneet kasvuun. Pionien punaiset päät ovat sentään vielä maan suojissa.

Piti ottaa taikinamarjasta talvipistokkaita, mutta sepä ei enää ole lepotilassa ollenkaan. Ihan jo vihertää koko aita. Täytyykin leikata se ensi viikolla ja laittaa pätkät juurtumaan.

Tunnelma on omituinen. Toisaalta piha näyttää ihan syksyiseltä. Persiljat ja curry-yrtit vielä sinnittelevät lavoissa ja syyssahramit pilkistelevät sieltä täältä kalliolla.

 Toisaalta taas maa puskee piippoja minkä ehtii ja koko puutarha on lähdössä kasvuun. Mutta sitten tämä valo ja tämä kylmyys. Vaikka mittari ei näytä pakkasasteita ja aurinkokin välillä pilkahtaa, niin se ei ole kevätaurinkoa. Se on vielä selvästi talvista kylmää valoa, joka ei lämmitä.

Hyvin mielenkiintoinen tammikuu edessä, sillä kyllähän tässä vielä on mahdollisuus vaikka minkälaiseen pakkastalveen ja kinoksiin. Lapset kaipaisivat kovasti lunta. Minä voisin kyllä jatkaa tästä suoraan krookusten kukintaan. Mites te muut? Voiko kevät alkaa jo tammikuussa?

Uuden pihan suuntaviivat

Kävin juttelemassa koulun entisten omistajien kanssa ja juttu kääntyi tietenkin myös puutarhaan. Kuulemma kevätesikko on siellä kovasti levinnyt ja kukkii keväisin siellä täällä lemmikkien kanssa. Myös valkovuokkoja kuulemma löytyy sekä iso penkki nauhuksia. Minua varoiteltiin tatarista, jonka palasen he olivat naapurin pari metrisestä pöheiköstä siirtäneet omaan pihaan ja joka oli hetkessä yrittänyt valloittaa koko pihan. Talon nurkalta se kuulemma vieläkin puskee ylös, vaikka sitä on jo vuosia myrkytetty. Täytyy pitää silmät auki ja viikate valmiina.

 En millään malttaisi odottaa vielä paria kuukautta nähdäkseni, mitä kaikkea maasta alkaa nousta. Kovasti olen yrittänyt mieltäni malttaa suunnitelmien laatimisessa. Riippuuhan paljon siitä, mitä kasveja maasta alkaa nousta ja siitä, miltä puutarha alkaa tuntua, kun siihen paremmin tutustuu. Joitain yleisiä suuntaviivoja olen kuitenkin jo vetänyt siitä mitä pihaan haluan ja en halua.

 Haluan pihasaunaan vievän polun, jota ympäröi englantilaiseen cottage garden -tyyliin värikkäät ja runsaat kukkaistutukset.

 Haluan hyödyntää pihan vanhat tiilet ja muun materiaalin, kuten tämän vanhan kylpyammeen ja ostaa mahdollisimman vähän uutta.

 En halua ruohonleikkuria tänne. Hedelmätarhassa nurmi näyttää jo sopivasti valmiiksi olevan täynnä maahumalaa. Ajattelin kuoria sieltä täältä nurmea pois ja istuttaa koloihin tuoreen niityn kasveja.

En halua kaataa yhtään puuta. Tilaa on kuitenkin niin paljon, että sovimme kaikki tälle tontille.