Ja paketista paljastuu...

Tässä on taas etätyön iloja. Kun muut lähtivät töihin ja kouluun, jäin kuistille kahvikupillisen kanssa avaamaan eilen noutamaani pakettia. Ette varmasti arvaa, mikä iso paketti ilmareijillä Hollannista kevään kynnyksellä voisi sisätlää...Jännitys tiivistyy...

SIPULEITA! MUKULOITA! JUURAKOITA! Minun luottopaikkani on Eurobulb, josta olen jo vuosia tilannut keväisin ja syksyisin täytettä puutarhaan. Varoituksen sana kuitenkin on paikallaan. Sivuilla vierailu saattaa johtaa räikeisiin ylilyönteihin. Vuosi toisensa jälkeen.

Tilasin paljon daalian juurakoita, sillä aion laittaa pari vuotta sitten rakentamani kasvilavat lasten leikkipaikan ympärillä täksi kesäksi täyteen kukkia.

Vähän varjoisemmassa kohdassa olevaan lavaan tulee begonioita, joita on helppo kasvattaa mukuloista. Lisäksi tilasin lavoihin laitettavaksi gladioluksia, freesioita ja sitten vähän harvemmin nähtyjä neriinejä, ixioita ja babianoja.

Koululle vien isoon ruukkuun sinisarjoja, kannoja ja amarylliksen ja kriinumin, joita ajattelin koittaa sisäkukkina.

Nämä pussit laitan heti esikasvatukseen kuistille. Tässä on metsäpuutarhaan tulossa kalloja, kärsäkalloja, jumaltenkukkia, kolmilehti ja uutena kokeiluna muutama Roscoea. Niitä aijon koittaa vähän varjossa olevaan kivikkoon, jonka ajattelin rakentaa tänä kesänä.

Tästä pussista ei ollut mitään hajua. Aina pitää joukkoon mahtua yksi mysteeritilaus. Onnksi on google, joka paljasti, että kyseessä on kalliokielo. Ei siis niin mysteerikasvi kuitenkaan.

Kyllä nyt taas jaksaa tehdä töitä. Kahvikin ehti jäähtyä, kun availin ja järjestelin aareitani. Kahviin oli muuten tipahtanut kirva. Kevään ensimmäinen kirva kahvissa. Ihanaa. Yllä vielä jotain silmäniloa tähän muuten paperinruskeen postaukseen; tammikuussa multiin kuistille laittamani aletulppaanit ovat pian lopettelemassa kukintaansa.

Eilen leikkasin kahvitaolla taikinamarja-aidan valkoisesta puutarhasta. Laitoin oksanpäitä veteen kuistille ja nyt niissä on jo lehdet aukeamassa. Kevään voima on mahtava!

Kahvitauon kukat

Vuosi etätöitä takana ja varmasti jokunen kuukausi vielä edessä. Varsinkin nyt kun tekee päivät kotoa töitä on aivan mahtavaa, kun kevät etenee. Menen joka päivä vähintään kerran tauolle puutarhaan hetkeksi puuhailemaan. Sen jälkeen jaksaa taas istua koneen ääressä.

Krokuksia pilkistelee jo monesta paikasta.

Vaalean keltaiset krokukset ovat ihanan keväisiä.

Tänään löysin ensimmäiset kurjenmiekat kukassa. Nämä ovat ikävän lyhytikäisiä minun istutuksissani, mutta koska näitä saa niin edullisesti, niin istutan aina syksyisin lisää. Kaunis syvän sininen väri.

Lumikellot ovat kukkineet jo viikkoja, mutta näyttävät hyvältä yhä. Vuoden ensimmäinen lumikello on aina merkittävä tapaus.

Kahvitauon lopuksi jäin vielä ihmettelemään näitä syklaamin lehtiä. Ovat jo kaksi talvea selvinneet ja nyt selvästi levinneetkin. Näitä kasvaa kaksi lämpärettä, jotka ovat perujaan marketista ostetuista sylaameista, jotka istutin pari vuotta sitten syksyllä polun viereen tuomaan väriä. Tilasin Englannista syklaamin siemeniä, joiden piti olla kaikkein kestävintä kantaa ja luulin, että nämä olisivat niitä kunnes löysin talvella sen siemenpussin avaamattomana laatikosta. Eli hienosti markettisyklasmitkin voivat kestää. Saa nähdä tuleeko kukkia. Olipas taas piristävä tauko. Kunnon annos puutarhaa virkistää enemmän kuin isoin kuppi kahvia!

Voikukkia ja ratamoja kylvämässä

Toiset haluavat voikukat ja ratamot pois pihasta, minä taas olen täällä huolellisesti niitä kylvämässä. Alkuviikosta oli postilaatikossa kaksi ihanaa kirjettä! Hyötykasviyhdistykseltä sekä Plant World Seedsiltä. Tästä tämä puutarhamania taas tuttuun tapaan alkaa. Miten ihanaa aikaa!

Minä olen ihastunut piharatamoihin, jotka parempaan multaan eksyessään kasvattavat hienot suuret lehdet ja komeat kukinnot. En ole niitä nyhtänyt pois, vaan antanut kasvaa siellä täällä tuolla käytävien varsilla. Pari kesää sitten ostin paikalliselta harrastajalta muutaman soikkoratamon alun ja ne myös ovat olleet minusta oikein viehättäviä. Niillä on nimensä mukaisesti soikean suipot lehdet ja isommat ja pörheämmät kukinnot. Harmi vaan, en löytänyt niistä parempaa kuvaa, kun tämän, missä nämä ovat juuri kotiutuneita ja pikkuruisia.

Joulun jälkeen kun ihminen väkisinkin ajautuu illan pimeinä tunteinä selailemaan Hyötykasviyhdistyksen vuoden 2021 uutuussiemeniä, bongasin uuden tuttavuuden purppuraratamon (Plantago major ´Purpurea´) ja innostuin kovasti. Kuitenkin, kun yritin tilata tuotetta, näytti järjestelmä surukseni, että tuote oli loppuunmyyty. Siitä kimmastuneena surffasin Internetin läpi ja löysin kuin löysinkin ainakin lähes samanlaisia (P. major rubrifolia) siemeniä. Ja mikä parasta - erilaisia ratamoja löytyi muitakin: rusettiratamo (P. rosularis ´Bowles' variety´) ja P. subulata, joka on kuvauksen mukaan pikkuruinen alppikasvi. Tilasin niitä kaikkia ja vähän muutakin.

Yllätyksekseni Hyötykasviyhdistyksen kirjeessä oli sittenkin purppuraratamon siemeniä. En tiedä mitä olen sekoillut, mutta onneksi lopputulos on se, että minulla on vain nyt hyvin paljon ratamon siemeniä.

Päätin tehdä kylvöt nyt heti tuohon kuistille, jotta kylvökset saavat pienen kylmäkäsittelyn. Minulla on yksi pääty kalliolla sijaitsevasta kivikkokasvipenkistä vielä vuorenkilven peitossa ja nämä erilaiset ratamot olisivat sinne juuri passeleita. Oih, oma ratamopenkki! Sellaista ei monella ole - ainkaan varta vasten istutettuna.

Kylvöön meni myös vaaleanpunaiset voikukat (Taraxacum pseudoroseum). Saa nähdä, mitä niistä tulee, jos tulee. Googlailun mukaan saattaisivat täälläkin menestyä.

Ihanaa kylvökautta ja odotuksen ja ihanuuden aikaa kaikille!

Puolen vuoden kuulumisia

Yllätys! Minä täällä taas! Viime postauksessani oli kesä aluillaan, ja nyt pihat ovat lumen peitossa. Mitä ihmettä tapahtui? Mihin aika on oikein mennyt?

Jäähän juuttunut joutsenlelu näytti niin dramaattiselta, että oli pakko ottaa kuva. Mitään dramaattista ei sen sijaan liity blogitaukooni. Vuosi sitten ostimme entisen kansakoulun vapaa-ajan asunnoksi ja näin ollen sain kolmannen puutarhan, missä touhuta. Logistiikka onkin yhtenä syynä siihen, että blogiin tuli tauko. Koskaan ei ollut oikeassa paikassa kamera, piuhat, tietokone. Ei ainakaan yhtä aikaa.

Olen tässä blogitauolla ehtinyt täyttää 40 vuotta. Yllä olevassa kuvassa näkyy kivien takana kaareva penkki, jonka annoin itselleni syntymäpäivälahjaksi. Tilasin sinne Ranskasta Barnhaven -nimiseltä taimistolta rivin jouluruusuja ja erilaisia esikoita. Sormet ristiin, että sieltä esikotkin nousisivat keväällä. Arvatkaas minkä puutarhatavaran nostin ennen kuvan ottamista pois penkin edestä :D

 

Olen tauon aikana tehnyt myös hurjasti remonttia koululla. Lähes joka viikonloppu olen sutinut ja ommellut siellä jotain. Puutarhaa en siellä ihan hirveästi laittanut, sillä se oli valmiiksi niin ihana villiintynyt vanha pihapiiri perinne- ja luonnonkasveineen. Täällä kaupungissa kasvit eivät ole niin perinteisiä, yllä kuvassa vielä vihreänä bambu, joka on jo kolme vuotta viihtynyt puutarhassa.

Vaihdoin elokuussa työpaikkaa ja se kyllä selvästi verotti puutarhassa puuhailua ainakin syksyllä. Uuden opettelu ja keskittyminen väsyttivät sen verran, että syystyöt jäivät taas kerran aivan puolitiehen. Jouluruusu onneksi kukkii sitekästi jättilumikärhöjen juurella, vaikka se ei koskaan saa mitään hoitoa.

Polulta löytyy purkkeja, joihin varmasti olen jotain kylvänyt kylmäkäsittelyyn. Enkä ole niihin mitään lappuja tietenkään laittanut. Ei ole kyllä taaskaan mitään aavistusta siitä, mitä sinne on kylvetty. Paljon on siis odotettavaa ja ihmeteltävää, kun kevät tästä alkaa ihan näillä sekunneilla etenemään vauhdilla.
 Koitan tässä etätöiden yhä jatkuessa käydä kerran työpäivän aikana pihalla vähän happea haukkaamassa ja kävelemässä. Täytyykin ottaa kameraa mukaan, niin ehkä tulee postailtua vähän useammin jatkossa kuin puolen vuoden välein. Puutarhainto ei ole minnekään kadonnut. Päinvastoin.

Vanhan pihan yllätyksiä

 

 Terveyhdys vaihtelun vuoksi täältä koululta. Tämä uusi (siis minulle uusi) puutarha ja sen ihmettely on aivan sanoinkuvaamattoman ihanaa. Puutarha paljastaa vähä vähältä aina uusia yllätyksiä.

  

Yksi parhaista yllätyksistä on ollut tämä niitty. Kirjoitinkin aiemmnin, miten päätin perustaa niityn hedelmätarhaan ja kylvin siemeniä ja kuokin nurmea pois. Olimme muutaman viikon täältä pois ja kun palasimme, oli toiveeni jo toteutunut! Ei sentään omien toimieni takia, mutta omenapuiden ja kirsikoiden alla avautui aivan lumoavat matot valkoisia ja sinisiä puistolemmikeitä, kevätleinikeitä, niittyhumalaa, aitovirnaa... Aivan mahtava yllätys. Aion ajaa tuonne polkuja ruohonleikkurilla jossain vaiheessa ja niittää niityn ennen sadonkorjuuta elokuussa.  

 

Lisää ihania yllätyksiä seurasi joen törmällä, missä rivi tuomia kukki ja nyt aivan hurmaava koiranputkiniitty on puhjennut kukkaan. Tiedän, että jollekin hoitamaton valtava nurmikenttä ja koiranputkipöheikkö eivät olisi ihania yllätyksiä, mutta siksipä olikin suuri onni, että juuri minä satuin ostamaan tämän puutarhan. 

 

Perennapenkit alkavat myös raottaa salaisuuksiaan. Näitä etualan perennoja en tunnistanut ollenkaan. Jouduin facebookin puutarhapalstalta kysymään, että selvisi sen olevan idänruusujuuri. 

 

Sitten on toki näitä tuttujakin kukkijoita, kuten vuorikaunokkia. 

Itäpuolen päädyssä on iso penkki nauhusta ja varjoliljoja (ja vuohenputkea). Tänne istutin uudenvuoden päivänä pussillisen punaisia tulppaaneja. Puolet on selvinnyt kukkaan.

Aiemmin keväällä kuokin pienellä käsikuokalla uutta perunamaata hedelmätarhaan. Vanhempani olivat käymässä ja näkivät touhuni ja seuraavalla kerralla, kun he tulivat kylään, oli peräkärryssä tämä uusi paras kaverini puutarhajyrsin eli "Jyrsijä". Tälläpä saatiin perunamaa kuntoon ja kukkapenkkien raivaaminen on saanut ihan uuden tahdin. Olin kävelyttämässä Jyrsijää ulkorakennuksen seinustalle, sillä tuo paikka vaatii minusta kultapalloja, mutta sitten siitä loppui bensa. Kultapallopenkki etenee siis hetken päästä.

Kellarista löytyi kolme laatikollista daalian juurakoita, jotka istutin tällaiseen pihalta löytyneeseen multaympyrään. Edellinen omistaja kysyi minulta, voiko hän jättää vähän daalioita minulle ja suostuin ilomielin. Nyt jännitetään, millaisia kukkia täältä nousee.

Myös epämiellyttäviä yllätyksiä on. Tämä saattaa olla epätoivottu vieras. Olisiko jokin tatar? Lupiineja täällä on myös valtavasti sekä mahdollisesti yksi kurtturuusu. Taistelua haitallisia vieraslajeja vastaan on siis luvassa.

Perinneperennakuja etenee pikkuhiljaa. Jo vajaa metri polkua ja monta metriä penkkejä valmiina.

Kun pellot ympärillä alkavat vihertämään ja koivut ovat lehdessä, alkaa näyttää jo ihan kesältä! Ihanaa kesäkuuta kaikille!

PIhan pohjoispuoli kukkimaan

Kun aloitin pari vuotta sitten tekemään jotain tälle talon pohjoispuolelle, en osannut arvata, että tästä tulisi yksi lempikohtiani pihassa.

Varjokasveista tulee usein mieleen lehdet, mutta kun olen tätä aluetta tehnyt, olen huomannut että varjossa kukkivia kasveja on vaikka kuinka. Kuvassa ylhäällä kukkii tarha-alppikärhö kaariportissa.

Etualalla tupastiarella ´Pink Skyrocket´, jota olen jakanut moneen paikkaan. Se on aivan hurmaava. Sen kanssa kuvassa kukkii jokin imikkä sekä tala-alalla rotkolemmikki.

Tarha-alppikärhöt ovat kukkineet oikein runsaasti, vaikka alkuun mietinkin, että tämä olisi liian varjoinen paikka niille. Myös tarhaviinikärhöt kukkivat hyvin näissä porteissa, mutta niiden aika on loppukesästä.

Polun laidalle olen istuttanut vähän kaikenlaista. Tätä puolta polusta ei talo varjosta niin paljoa, joten esimerkiksi etualalla kukkivat ristikit pärjäävät. Ostin näitä puolikuolleena ison laatikon viime kesänä, kun halvalla sain ja onnekseni nämä ovat kaikki kunnossa ja kukkivat nätisti. Taaempana turveharkkoja reunustaa rönsyleimu ja itsestään levinnyt puistolemmikki.

Ja tässä on vihdoin ja viimein Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan lähettämistä siemenistä kasvaneita kaunokaisia. En yhtään muistanut, että olin kylvänyt siemeniä tänne, mutta onneksi olin. Tähän osuu aurinko iltaisin, mutta yllättävän runsaasti kaunokaiset silti kukkivat.

Vielä vähän tunnelmia. Tuolla taustalla näkyy ’Candy Prince’ -tulppaania. Istutin tänne sata tuollaista, kun ajattelin, että ne näyttäisivät hienolta kun kukkisivat yhdessä kaariporttien alppikärhöjen kanssa. Ajoitus onkin täydellinen, mutta ne peurat tosiaan söivät lähes kaikki nuista, niinkuin aiemmin kirjoitin. Tulppaanit kukkivat varjossa tosi pitkään. Mikäli selviävät kevään ahmateilta.

Mikä on sinun suosikkisi varjon kukkijoista?

Pitkän päivän ihana ilta

Pitkä päivä takana. Oli koulun päättäjäiset ja miehen pojan ylioppilasjuhlat, jotka pidimme perhepiirissä meillä terassilla. Onneksi sää suosi ja saimme viettää ihanan rennot juhlat. Nyt on silti puhti täysin pois. Juhlissa on aina oma järkkäilynsä, vaikka kuinka pienenä yrittäisi kaiken pitää. Kaunis illan aurinko veti silti puoleensa ja kuvaamaan metsäpuutarhaa. Rönsytiarella, joka peittää suurta osaa metsäpuutarhan pohjasta on alkanut kukkia ja se tekee tunnelmasta taianomaisen.

Tähtimagnolia ’Rosea’ alkaa olla kukintansa lopussa. Siinä on nimensä mukaisesti häivähdys vaaleanpunaista.

Vaaleanpunaista löytyy myös eri sävyissä kelta-alppiruusuista. Edessä ’Venla’ ja takana ’Vieno’.

’Vieno’ on ehdoton alppiruususuosikkini. Sen sävy on vähän persikkainen, se kasvaa tiheänä, leveänä ja matalana. Täydellinen ryhmien etuosiin.

Kuningasatsalea ’Estella’ jatkaa kukintaansa. Siinä on suurimmat kukat tämän pihan atsaleoista. 

Meidän piha rajoittuu tuohon pusikkoon, mutta takana oleva kaistale metsää on lainattua maisemaa parhaimmillaan.

Loppuun vielä Merrill, viime kesänä istutettu ihana magnolia. Tähän kauneuteen on hyvä lopettaa.