torstai 8. marraskuuta 2018

Viisi parasta puutarhamuistoa

Eeva Viherrin -blogista haastoi minut Viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta -haasteeseen, jonka alun perin on aloittanut Hilu Maatiaiskanasen elämää -blogista. Sopivaan aikaan tuli tämä haaste. Ei ole tehnyt mieli mennä tuonne tihkusateeseen puuhailemaan saati sitten kuvaamaan, joten kesän kuvien selailu ja niistä kirjoittaminen on juuri sitä mitä haluankin nyt tehdä.

Magnolioiden kukinta oli ehdottomasti kesän ykkösjuttu puutarhassa. Minulla on viisi magnoliaa puutarhassani ja nyt ensimmäistä kertaa ikinä neljässä niistä oli kukkia. Japaninmagnolia Vanha rouva, joka on kuvassa kukki niin täydellisin valkoisin kukin, että ihan hiljaiseksi veti. Myös tähtimagnolia Rosea sekä Leonard Messel kukkivat. Yllättäen vielä niiden jälkeen huomasin pensasmagnoliani kukkivan. Kukinta oli lyhyt, mutta ikimuistoinen ja alkoi äitienpäivänä. Parempia äitienpäiväkukkia en olisi voinut toivoa.  
Kevät oli muutenkin mykistävän kaunista aikaa niin kuin aina. Koristekirsikka Accolade pröystäili kilpaa sipulikukkien kanssa. Istutan aina valtavasti sipulikukkia, mutta en koskaan liikaa. Jokainen kukka pitkän talven jälkeen ilahduttaa valtavasti.
 Mökillä yksi parhaista ostoksistani ikinä oli uusi sohva etuterassille. Tässä on ennen ollut sellainen 70-luvulla tehty kapea selkänojaton puupenkki ja terassilla oleilu on aina ollut aika vähäistä upeista maisemista huolimatta. Uuden sohvan ansiosta terassista tuli tosi suosittu oleskelu- ja leikkipaikka. Paitsi hellejakson aikana, jolloin tämä tuulilta suojainen ja aurinkoinen terassi muuttui 35 asteiseksi pätsiksi. Syksyn tullen siinä on ollut hyvä peittoon kääriytyneenä katsella tähtiä. Vaikka haluankin säilyttää mökillä mahdollisemman paljon sen alkuperäisistä asioista, joskus pieni nykyaikaistaminen on selvästi paikallaan.
 Neljäs ihana muistoni viime kesältä oli mökillä koko heinäkuun kukkatykitys. Peura-aita piti herkkusuut vielä kesän ajan poissa pihapiiristä ja koko kukkarunsaus pääsi kerrankin valloilleen. Ruukkukukatkin saivat olla rauhassa, saimme mansikoita mansikkamaasta ja varjoliljat, tulppaanit ja pionit saivat kerrankin kukkia.
Viidentenä muistona jää mieleen kyllä se, että sain kaupungissa tehtyä tosi monta aluetta hyvälle alulle. Tein valkoisen puutarhan talon päätyyn, kuvassa näkyvän kärhökäytävän ja saniaispenkin pohjoispuolelle sekä kalliolle kukkivan hyötytarhan. Näitä projekteja oli aivan ihana tehdä ja ne valmistuivat vähän kuin itsestään. Ihanaa, kun pihan alueet alkavat olla enemmän valmiita kuin kesken. Ja aivan ihana odottaa taas uutta puutarhakautta, kun on uusia alueita uusine kasveineen. En edes muista mitä kaikkea näihin olen istuttanut. Keväällä sen sitten näkee...


Haastan mukaan Keijunkukkasen Keijunkukkaset -blogista, Varpuslinnun  Viikarivartt -blogista sekä Titan Unelmia ruusuista -blogista.




Haasteen säännöt: Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tällä kaudella. Kerro postauksessa, että haaste sai alunsa Maatiaiskanasen Elämää -blogista. Kerro, keneltä itse sait haasteen ja haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan.
Käy kirjoittamissa postauksesi Maatiaiskanasen Elämää -blogin "5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta" -haastepostauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan.



sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Mökkipuutarhan päättäjäiset

Säistä paljon riippuu, pääsenkö vielä tänä vuonna saareen, mutta varmuuden vuoksi pistin puutarhan nyt tältä vuodelta talviteloille.
Nostin loputkin mehikasvit ja kaktukset kellarin ikkunalaudalle talvilepoon. Toivotaan, että viihtyvät.
Olen aiemmin nostellut muutkin ikkunalaudat kellarissa täyteen. Tulilatva ja pelargoni kukkivat vielä täyttä häkää. Toivotaan, että seuraavan kerran kohdatessamme kasvit olisivat elossa.
Kaivoin daaliat ylös ja pakkasin ne mukaan kaupunkiin. Ne kukkivat niin myöhään, että peurat ehtivät syödä ne ennen kuin saan nauttia kukinnasta. Niinpä ensi vuonna nämä daaliat saavat kukkia kaupungin rauhassa.
Loput ruukkukasvit mm. nämä kastikat kaivoin kasvimaahan talveksi. Siinä ne tököttivät viime talvenkin ja keväällä sitten lapiolla lohkaisen sopivat siipaleet terassin ruukkuja koristamaan.
 Kasvihuone ammottaa tyhjyyttään, niitty on kuihtunut kasvilavat on paljaana. Mitäpä puutarhuri täällä enää tekisikään.
 Tänä kesänä sain uudet tiilirajaukset tehtyä nurmikon aurinkoiselle laidalle. Minusta tämä pyöreä muoto on parempi kuin entinen kulmikas. Tuossa kulmassa isossa häkissä koittaa selvitä talven nälkäisiltä kulkijoilta makeakirsikka Meelika.
Varjon puolen istutuksen uusiminen jäi kolmeen tiileen. Tästä on hyvä jatkaa uudella innolla keväällä.
Kellarista löytyi hienoja isoja lasipurkkeja. Toiseen niistä laitoin kylppärin ikkunalla kasvaneen rönsyliljan talvetukseen. Kelmua vaan päälle, niin ei kuivu. Minulla on kaupungissa pulloissa kasveja, joita ei tarvitse koskaan hoitaa. Siellä ne pullossa elää porskuttaa. Olen varmaan vuosi sitten ne viimeksi avannut. Katsotaan, toimiiko tämä kokeilu rönsyliljan kanssa. Mökissä pidetään kuitenkin talvella peruslämpö, joten ei pitäisi jäätyäkään. Ensi keväänä teen tuohon korkilliseen purkkiin jonkin pullokasviasetelman.
Heippa sitten hetkeksi mökkipuutarha! Koita pärjätä! Puolen vuoden päästä viimeistään nähdään!

maanantai 29. lokakuuta 2018

Daaliat sisään, sipulit ulos

Nyt on syksyn hommat jo aika pitkälle taputeltu. Pakkaset kipusivat jo tännekin ja onneksi sain daaliat juuri ajoissa kerättyä kosmoskukkien kanssa maljakkoon.
Sain eilen loput sipuleista istutettua daalioiden juurakoiden tilalle. Nyt on 26 kg (kappalemäärää en edes jaksanut laskea) sipulia taas haudattu hellästi puutarhan uumeniin.
 Daaliapenkissä kukkivat viime kesänä tulppaanit pinkin ja oranssin väreissä ja samalla teemalla lähdin tänäkin vuonna liikkeelle, kun en parempaakaan keksinyt.
Kevätkurjenmiekoista nautin kovasti viime keväänä, mutta olen huomannut niiden olevan harmittavan lyhytikäisiä. Niinpä istutin niitä reilusti lisää kalliolle.
 Lumikellot ovat ihania kevään ensikukkijoita, mutta niiden kanssa minua ei ole ennen onnistanut. Vain nämä tontilla jo valmiina olleet lumikellot kukkivat vuodesta toiseen. Seitsemän vuoden aikana kolme kukkivaa lumikelloa on lisääntynyt neljään. Ei mikään hulvaton leviämisvauhti. Nyt ostin heti sipuleiden saavuttua lumikelloja ja istutin ne heti maahan. Ilmeisesti ne ovat herkkiä kuivumiselle.
Valkoiseen puutarhaan istutin valkoisten tulppaanien lisäksi paljon valkoisia narsisseja, valkoisia scilloja, hyasintteja, krookuksia ja kevättähtiä.

 Keisarinpikarililjoja tuli myös neljä istutettua. Ihastuin niihin viime keväänä, kun ne kukkivat mökillä.
Krookuksia istutan joka vuosi lisää, sillä niitä katoaa ilmeisesti parempiin suihin talven aikana. Nyt istutin niitä erityisesti kallion uusiin istutuksiin.




















Kärhökäytävän varrelle istutin liilansävyisiä tulppaaneja sekä erilaisia koiranhampaita. Niitä haluaisin kovasti saada asettumaan puutarhaani. Vielä ei ole onnistanut, mutta nyt tilaamani koiranhampaat olivat niin komean näköisiä ja elinvoimaisen oloisia, joten toivoisin, että nyt onnistaisi.
Kirkkaanpunaisia tulppaaneja istutin myös ison ryhmän pihan perälle, jonne olen rakentamassa kiinalaisten puutarhaleijonapatsaiden ympärille punaista puutarhaa.
Muutama synkän kalsea kuukausi enää jäljellä ja sitten alkaa taas maasta pilkottaa piippoja!  



keskiviikko 24. lokakuuta 2018

The final frontier

Nyt olen edennyt sinne, minne yksikään kasvi ei ole tässä taloudessa ennen edennyt. Vihervalloittajan uusin kohde on antautunut.
Valloittajan tieni on ollut pitkä. Ensin valloitin puutarhan: aloin kuokkia vastalaitettua siirtonurmea sentti sentiltä pois, selkeän tuija-aidan sijaan täytin pihan ruusuilla, kärhöillä, atsaleoilla, siemenistä joka paikkaan leviävillä puna-ailakeilla. Yhtenä keväänä valtasin salakavalasti kuistin. Sen piti olla väliaikaista - vain esikasvatuksen ajaksi, mutta sitten innostuin välimeren kasveista: ihmeköynnöksistä, sitruunoista, viikunoista, sinisateista. Ne muuttivat vakituisesti kuistille. Viime talvena vihreä valloittaja täytti sisätiloissa ikkunalaudan toisensa jälkeen mitä moninaisimmilla huonekasveilla. Mökki ja sen piha on ollut menetetty tapaus jo heti alusta asti. Ja nyt olen ottanut taas uuden askeleen matkalla kohti vihreämpää maailmaa: olen valloittanut autotallin!
Autotallissa on kuusi ikkunaa, ihanteellinen viileä lämpötila ja leveät ikkunasyvennykset. Ei sellainen kohde kauaa voi pysyä kasvittomana. Keräilin pihan istutuksista kaikkia säästettäviä kausikasveja kolmeen parvekelaatikkoon ja nehän sopivat täydellisesti ikkunalaudalle. Vierelle mahtui vielä tulilatvatkin ruukuissaan.
Keräilin myös kirjavalehtisen muratin versoja ja istutin niitä purkkeihin yhdelle ikkunalaudalle. Ne ovat suosikkilisukekasvejani kesäistutuksiin. Yritän ensi kaudella ostaa vähemmän kasveja, joten nyt on parasta koittaa saada ne viihtymään yli talven
No joku voi sääliä nyt miestäni, joka joutuu tällaisen invaasion uhriksi jopa omassa autotallissaan. Puolustuksekseni voin esittää todisteet siitä, että ikkunalautojen käyttö oli tätä ennen täysin epäasiallista.
Esimerkiksi tässä näette ikkunalaudan, jolle oli asetettu vanha loisteputkivalaisin, halko ja vanhoja rekisterikilpiä.
Tässä on vähän monipuolisempi asetelma: yksi kenkä, jokin naamio, johtoja ja iso kasa tunnistamatonta materiaalia.
Kyllä vihervalloittajan jäljiltä ikkunalaudat näyttävät paljon hienommilta. Ja sitä paitsi, tämä on ihan väliaikaista...

Pakkanen tulee! Pakkanen tulee!

Apua! Nytkö se jo tulee? Eihän vielä ole edes tammikuu! Minullahan on loppuvuodeksi vielä vaikka mitä puutarhahommia suunnitteilla. Ja niin vaan säätiedotus kertoo, että viikonloppuna täälläkin alkaisivat yöpakkaset. HRRRR.....  pelkkä ajatuskin hanskoista ja pipoista ja auton lasin rapsuttelusta aamun pimeydessä saa vilunväreet selkääni.
Mutta nyt on ryhdyttävä heti toimeen! Tiukka rutistus syystöitä, niin pääsee pakkasen tultua peiton alle, eikä tarvitse enää väristä puutarhahommissa.
Ensinnäkin sipulit.  Tempaisin valkoisen puutarhan narsissit ja tulppaanit maahan. Niitä oli noin 250, joten alkoi vähän polvet jo kylmätä. Onneksi maa on vihdoinkin märkää ja pehmeää, joten istutus sujui nopeasti. Pikkusipulit olenkin tänne jo aiemmin istuttanut. Valkoiseen puutarhana tarvitaan enää omenapuiden suojaverkot ja sitten se on valmis talviuneen.
Kuistilla odottaa kyllä vielä tuhatkunta sipulia, joten ihan vielä urakka ei ole ohi. Täytyy illalla tehdä vielä toinen rupeama.
Mukulabegoniat napsin maasta ja katkoin varret. Kukinta oli vielä komea, mutta nämä taitavat olla sen verran pakkasenarkoja, että päätin ne ottaa jo ennen paleltumista maasta.
Mukulat olivat kasvaneet kesällä. Nostin ne nyt kuistille ja täytyy keksiä jokin hyvä talvetuspaikka niille. Kuistin pimeä laatikko voisi olla sopiva.
 Eilen ostin jänisverkkoa ja samalla oli pakko vielä katsastaa, mitä syysalennusten jälkeen oli taimistolla jäljellä. Mukaan tarttui pari kirsikkaa ja sitten tämä etualla oleva hondonvaahtera "Aureum". Se ja sen takana kellastuva neidonhiuspuu saavat talvehtia kuistilla tämän talven. Keksin niille paikan sitten ensi keväällä. Kirsikat kyllä pitäisi istuttaa vielä maahan, niitä en aio kuistille tuoda.

 Ekat perennojen syyskylvöt tuli tehtyä eilen. Näitä on myös aika liuta tulossa. Ensimmäisenä pääsi multiin palloesikko.
 Tänään tuli vielä kirje Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnalta, joka lähetti ystävällisesti belliksen ja isotähtiputken siemeniä minulle mökille istutettavaksi. Kiitos Minna! Syyskylvöt, sipulien istutus ja muutaman taimen istutus siis vielä edessä. Lisäksi minulla on iso läjä lautoja, joista ajattelin tehdä istutuslaatikot ja kaksi suursäkkiä multaa, joka piti lapioida niihin. Toivotaan siis, että yöpakkaset säilyvät leutoina ja pystyn jatkamaan puutarhakauttani ainakin joulukuulle.

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Lokakuun kukat

 Puutarha näyttää vähän omituiselta, kun puut ovat jo keltaisena ja osa pudottanut kaikki lehdetkin, mutta silti perennat ja kesäkukat sen kun jatkavat.
Kosmoskukista vaaleanpunaiset ovat jo lopettaneet kukintansa, mutta nämä valkoiset ovat vasta päässeet vauhtiin. Nyt on tytöilläkin rajoittamaton oikeus kerätä näitä kimppuihinsa.
 Kuukausimansikat ovat täynnä kukkia ja raakileita. Ei taida kyllä enää mansikat ehtiä kypsyä. Tätä istutan ensi keväänä siemenestä paaaljon lisää, niin että saan koko penkin täyteen näitä herkkumarjoja. Rehotti kuivan kesän täysin ilman kastelua ja teki supermakeita marjoja koko ajan.

 Valkoinen salvia on kukkinut ihan koko kesän kallion ja kiven välissä. Se kasvoi pienestä alelaarin rimpulasta komeaksi kasviksi.
 Sahramihanhikki ei edusta yleistä väriskaalaa kalliolla, mutta tämä oli niin hauska väripari japanin unikon kalvakkaan keltaisten kanssa, että onneksi hankin tämän. Myös sahramihanhikki on ollut kukassa ihan koko kesän, eikä loppua vielä näy.
 Valkoisen puutarhan yllätysoranssit mukulapegoniat kukkivat niin ikään niin komeasti, etten ole raaskinut niitä vieläkään kaivaa ylös. Taustalla valkotupakka.
 Ruusutarha on yleensä se paikka puutarhassa, jossa kukkii vielä joulukuussakin. Kanadalaiset ruusut eivät täällä tajua vaipua talven lepoon, vaan kukkivat vielä pakkastenkin keskellä. Kuvassa New Dawn.
Tosi moni uusista kuunliljoistani kukkii nyt. En tiedä, onko tyypillistä kuunliljoille, koska niitä minulla ei ennen juurikaan ole ollut vai onko syynä lämmin syksy/kuiva kesä. Syklaamit sopivat hyvin piristämään muuten vähän kukkivaa pohjoispuolta.
Tai kukkiihan siellä syysvuokko. Nämä eivät ole koskaan minulla talvehtineet. Toivotaan, että tämä olisi poikkeus.
 Kärhön kukkia pilkistelee myös sieltä täältä. En tunnista tätä kauniin hailakan sinistä kärhöä. Alppikärhöt ovat komealla uusintakierroksella.
 Päivänkakkara näyttää pian avaavan nuppunsa. 
Pudonneet lehdet sointuvat hyvin daalioiden väreihin. Näistä daalioista näkee sitten ensimmäisenä, kun pakkanen on kivunnut tänne asti. Ensi vuonna muistan latvoa daaliat. Ehkä.

Osa pelargoneista on vieläkin ulkona. Huomenna nostan nekin autotalliin. Tai ehkä jo tänä iltana, ettei pakkanen vaan ehdi puraisemaan.

perjantai 19. lokakuuta 2018

Ilmianna puutarhasi parhaat/pahimmat leviäjät

Vaikka yleensä kovaa leviämiskykyä pidetäänkin puutarhakasveilla hieman ongelmallisena ominaisuutena, nyt haluaisin kaikilta vinkkejä hyvistä leviäjistä. Varsinkin sellaisista, jotka sopivat puolivarjoon tai varjoon.


Mökillä olen jo vuosia keräillyt erilaisia hyvin leviäviä kasveja. Täällä olosuhteet ovat aika rankat kuivuuksineen ja peuroineen, joten on kätevää, että kasvit leviävät itsekseen. Lisäksi sellainen sekaisen luonnollisen niittymäinen kasvirunsaus miellyttää minua kovasti. Auringossa viihtyviä leviäjiä minulla ovat tietenkin kaikki niittykasvit, kuten päivänkakkarat, kohokit ja ketoneilikka. Mahtavasti joka koloon leviää myös iki-ihana myskimalva, joka ilmestyi kuin tyhjästä vuosia sitten kun aloin muokata puutarhaa. Hyviä leviäjiä ovat myös oregano ja timjami.
Ekaa kertaa löysin muuten myös salvian siementaimia. Se on tosi kaunis kukkiessaan.
Olen kylvänyt myös illakkoa pari vuotta sitten ja se näyttää leviävän myös kivasti.
 Nyt syyskylvöinä on tulossa keltasauramoa ja rohtosuopayrttiä, joiden myöskin toivoisin olevan leviäväistä ja kestävää sorttia.
Kovat odotukset on myös tästä punavirmasta, jonka taimen ostin kesällä. Se saisi olla oikea superleviäjä.
Puolivarjon penkki sen sijana ammottaa taas maahan asti kaluttuna kuivan kesän ja peurojen syystankkauksen jäljiltä.
Lehtosinilatva on puolivarjossa täällä ainoa, joka tekee runsaasti siementaimia, nyt haluaisin keksiä lisää. Olen jo keräillyt akileijan ja sormustinkukan siemeniä sekä tilannut erilaisten esikoiden siemeniä. Lisäksi olen ajatellut vapauttaa muutaman arovuokon kaupungista tänne saareen.
Ilmianna nyt sinun puutarhasi parhaat/pahimmat leviäjät. Voivat levitä juurakolla tai siemenistä, kunhan nyt eivät mitään haitallisia vieraslajeja ole. Tänne tarvitaan nyt maksimaalista leviämisvoimaa!!