maanantai 11. tammikuuta 2021

Puolen vuoden kuulumisia

Yllätys! Minä täällä taas! Viime postauksessani oli kesä aluillaan, ja nyt pihat ovat lumen peitossa. Mitä ihmettä tapahtui? Mihin aika on oikein mennyt?
Jäähän juuttunut joutsenlelu näytti niin dramaattiselta, että oli pakko ottaa kuva. Mitään dramaattista ei sen sijaan liity blogitaukooni. Vuosi sitten ostimme entisen kansakoulun vapaa-ajan asunnoksi ja näin ollen sain kolmannen puutarhan, missä touhuta. Logistiikka onkin yhtenä syynä siihen, että blogiin tuli tauko. Koskaan ei ollut oikeassa paikassa kamera, piuhat, tietokone. Ei ainakaan yhtä aikaa.

Olen tässä blogitauolla ehtinyt täyttää 40 vuotta. Yllä olevassa kuvassa näkyy kivien takana kaareva penkki, jonka annoin itselleni syntymäpäivälahjaksi. Tilasin sinne Ranskasta Barnhaven -nimiseltä taimistolta rivin jouluruusuja ja erilaisia esikoita. Sormet ristiin, että sieltä esikotkin nousisivat keväällä. Arvatkaas minkä puutarhatavaran nostin ennen kuvan ottamista pois penkin edestä :D

Olen tauon aikana tehnyt myös hurjasti remonttia koululla. Lähes joka viikonloppu olen sutinut ja ommellut siellä jotain. Puutarhaa en siellä ihan hirveästi laittanut, sillä se oli valmiiksi niin ihana villiintynyt vanha pihapiiri perinne- ja luonnonkasveineen. Täällä kaupungissa kasvit eivät ole niin perinteisiä, yllä kuvassa vielä vihreänä bambu, joka on jo kolme vuotta viihtynyt puutarhassa.
Vaihdoin elokuussa työpaikkaa ja se kyllä selvästi verotti puutarhassa puuhailua ainakin syksyllä. Uuden opettelu ja keskittyminen väsyttivät sen verran, että syystyöt jäivät taas kerran aivan puolitiehen. Jouluruusu onneksi kukkii sitekästi jättilumikärhöjen juurella, vaikka se ei koskaan saa mitään hoitoa.
Polulta löytyy purkkeja, joihin varmasti olen jotain kylvänyt kylmäkäsittelyyn. Enkä ole niihin mitään lappuja tietenkään laittanut. Ei ole kyllä taaskaan mitään aavistusta siitä, mitä sinne on kylvetty. Paljon on siis odotettavaa ja ihmeteltävää, kun kevät tästä alkaa ihan näillä sekunneilla etenemään vauhdilla.
 Koitan tässä etätöiden yhä jatkuessa käydä kerran työpäivän aikana pihalla vähän happea haukkaamassa ja kävelemässä. Täytyykin ottaa kameraa mukaan, niin ehkä tulee postailtua vähän useammin jatkossa kuin puolen vuoden välein. Puutarhainto ei ole minnekään kadonnut. Päinvastoin.

maanantai 8. kesäkuuta 2020

Vanhan pihan yllätyksiä

 Terveyhdys vaihtelun vuoksi täältä koululta. Tämä uusi (siis minulle uusi) puutarha ja sen ihmettely on aivan sanoinkuvaamattoman ihanaa. Puutarha paljastaa vähä vähältä aina uusia yllätyksiä.
  
Yksi parhaista yllätyksistä on ollut tämä niitty. Kirjoitinkin aiemmnin, miten päätin perustaa niityn hedelmätarhaan ja kylvin siemeniä ja kuokin nurmea pois. Olimme muutaman viikon täältä pois ja kun palasimme, oli toiveeni jo toteutunut! Ei sentään omien toimieni takia, mutta omenapuiden ja kirsikoiden alla avautui aivan lumoavat matot valkoisia ja sinisiä puistolemmikeitä, kevätleinikeitä, niittyhumalaa, aitovirnaa... Aivan mahtava yllätys. Aion ajaa tuonne polkuja ruohonleikkurilla jossain vaiheessa ja niittää niityn ennen sadonkorjuuta elokuussa.  
Lisää ihania yllätyksiä seurasi joen törmällä, missä rivi tuomia kukki ja nyt aivan hurmaava koiranputkiniitty on puhjennut kukkaan. Tiedän, että jollekin hoitamaton valtava nurmikenttä ja koiranputkipöheikkö eivät olisi ihania yllätyksiä, mutta siksipä olikin suuri onni, että juuri minä satuin ostamaan tämän puutarhan. 
Perennapenkit alkavat myös raottaa salaisuuksiaan. Näitä etualan perennoja en tunnistanut ollenkaan. Jouduin facebookin puutarhapalstalta kysymään, että selvisi sen olevan idänruusujuuri. 
Sitten on toki näitä tuttujakin kukkijoita, kuten vuorikaunokkia. 
Itäpuolen päädyssä on iso penkki nauhusta ja varjoliljoja (ja vuohenputkea). Tänne istutin uudenvuoden päivänä pussillisen punaisia tulppaaneja. Puolet on selvinnyt kukkaan.
Aiemmin keväällä kuokin pienellä käsikuokalla uutta perunamaata hedelmätarhaan. Vanhempani olivat käymässä ja näkivät touhuni ja seuraavalla kerralla, kun he tulivat kylään, oli peräkärryssä tämä uusi paras kaverini puutarhajyrsin eli "Jyrsijä". Tälläpä saatiin perunamaa kuntoon ja kukkapenkkien raivaaminen on saanut ihan uuden tahdin. Olin kävelyttämässä Jyrsijää ulkorakennuksen seinustalle, sillä tuo paikka vaatii minusta kultapalloja, mutta sitten siitä loppui bensa. Kultapallopenkki etenee siis hetken päästä.
Kellarista löytyi kolme laatikollista daalian juurakoita, jotka istutin tällaiseen pihalta löytyneeseen multaympyrään. Edellinen omistaja kysyi minulta, voiko hän jättää vähän daalioita minulle ja suostuin ilomielin. Nyt jännitetään, millaisia kukkia täältä nousee.
Myös epämiellyttäviä yllätyksiä on. Tämä saattaa olla epätoivottu vieras. Olisiko jokin tatar? Lupiineja täällä on myös valtavasti sekä mahdollisesti yksi kurtturuusu. Taistelua haitallisia vieraslajeja vastaan on siis luvassa.
Perinneperennakuja etenee pikkuhiljaa. Jo vajaa metri polkua ja monta metriä penkkejä valmiina.
Kun pellot ympärillä alkavat vihertämään ja koivut ovat lehdessä, alkaa näyttää jo ihan kesältä! Ihanaa kesäkuuta kaikille!

keskiviikko 3. kesäkuuta 2020

PIhan pohjoispuoli kukkimaan

Kun aloitin pari vuotta sitten tekemään jotain tälle talon pohjoispuolelle, en osannut arvata, että tästä tulisi yksi lempikohtiani pihassa.
Varjokasveista tulee usein mieleen lehdet, mutta kun olen tätä aluetta tehnyt, olen huomannut että varjossa kukkivia kasveja on vaikka kuinka. Kuvassa ylhäällä kukkii tarha-alppikärhö kaariportissa.
Etualalla tupastiarella ´Pink Skyrocket´, jota olen jakanut moneen paikkaan. Se on aivan hurmaava. Sen kanssa kuvassa kukkii jokin imikkä sekä tala-alalla rotkolemmikki.
Tarha-alppikärhöt ovat kukkineet oikein runsaasti, vaikka alkuun mietinkin, että tämä olisi liian varjoinen paikka niille. Myös tarhaviinikärhöt kukkivat hyvin näissä porteissa, mutta niiden aika on loppukesästä.
Polun laidalle olen istuttanut vähän kaikenlaista. Tätä puolta polusta ei talo varjosta niin paljoa, joten esimerkiksi etualalla kukkivat ristikit pärjäävät. Ostin näitä puolikuolleena ison laatikon viime kesänä, kun halvalla sain ja onnekseni nämä ovat kaikki kunnossa ja kukkivat nätisti. Taaempana turveharkkoja reunustaa rönsyleimu ja itsestään levinnyt puistolemmikki.
Ja tässä on vihdoin ja viimein Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan lähettämistä siemenistä kasvaneita kaunokaisia. En yhtään muistanut, että olin kylvänyt siemeniä tänne, mutta onneksi olin. Tähän osuu aurinko iltaisin, mutta yllättävän runsaasti kaunokaiset silti kukkivat.
Vielä vähän tunnelmia. Tuolla taustalla näkyy ’Candy Prince’ -tulppaania. Istutin tänne sata tuollaista, kun ajattelin, että ne näyttäisivät hienolta kun kukkisivat yhdessä kaariporttien alppikärhöjen kanssa. Ajoitus onkin täydellinen, mutta ne peurat tosiaan söivät lähes kaikki nuista, niinkuin aiemmin kirjoitin. Tulppaanit kukkivat varjossa tosi pitkään. Mikäli selviävät kevään ahmateilta.
Mikä on sinun suosikkisi varjon kukkijoista?

lauantai 30. toukokuuta 2020

Pitkän päivän ihana ilta

Pitkä päivä takana. Oli koulun päättäjäiset ja miehen pojan ylioppilasjuhlat, jotka pidimme perhepiirissä meillä terassilla. Onneksi sää suosi ja saimme viettää ihanan rennot juhlat. Nyt on silti puhti täysin pois. Juhlissa on aina oma järkkäilynsä, vaikka kuinka pienenä yrittäisi kaiken pitää. Kaunis illan aurinko veti silti puoleensa ja kuvaamaan metsäpuutarhaa. Rönsytiarella, joka peittää suurta osaa metsäpuutarhan pohjasta on alkanut kukkia ja se tekee tunnelmasta taianomaisen.
Tähtimagnolia ’Rosea’ alkaa olla kukintansa lopussa. Siinä on nimensä mukaisesti häivähdys vaaleanpunaista.
Vaaleanpunaista löytyy myös eri sävyissä kelta-alppiruusuista. Edessä ’Venla’ ja takana ’Vieno’.
’Vieno’ on ehdoton alppiruususuosikkini. Sen sävy on vähän persikkainen, se kasvaa tiheänä, leveänä ja matalana. Täydellinen ryhmien etuosiin.
Kuningasatsalea ’Estella’ jatkaa kukintaansa. Siinä on suurimmat kukat tämän pihan atsaleoista. 
Meidän piha rajoittuu tuohon pusikkoon, mutta takana oleva kaistale metsää on lainattua maisemaa parhaimmillaan.

Loppuun vielä Merrill, viime kesänä istutettu ihana magnolia. Tähän kauneuteen on hyvä lopettaa.

sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Kamera kiertää saaressa

Eilen oli ihanan aurinkoinen päivä. Täydellinen päivä leikata ensimmäistä kertaa nurmikko. Tällä kertaa kevään ensimmäinen nurmikonleikkuu tapahtui mökillä. Mikä kaivattu tuoksu vastaleikatusta nurmesta tuleekaan, ja miten kesäisen näköiseksi piha heti muuttuikaan.  Illalla laiskotti, enkä jaksanut enää kuvata pihaa. Ajattelin, että narsisseista saisi kauniita kuvia aamuauringossa, mutta kuinkas sitten kävikään. Aamu valkeni märkänä ja harmaana. Nyt saatte sitten harmaita narsissikuvia. 
Tämä mökin sisäpiha on aika jännittävästi tehty aikoinaan. Viivasuoria polkuja ja sitten tällaisilla luonnonkivimuureilla tehtyjä altaita. Tosin, kun kaikki multa on tänne tuotu lautalla, niin ehkä tämä on ollut tarpeen. Oikealla edessä perennapenkki. Takana kasvihuone niittyineen ja vasemmalla nurmialue.  
Nurmikentän oikealla puoella piha rajautuu kallioon ja vierasmökkiin. Nurmikon perällä on ovi rantaan ja tuollainen iso ikkuna, josta voi ihailla merta. Varmaan aikoinaan tehty tuulensuojaksi puutarhaan. Vaikka puutarha on ihan meren rannassa, täällä on lämmintä ja suojaisaa.
Reunimpana vasemmalla on lasten leikkimökki ja hiekkalaatikko ja kaikenlaista rojua, mitä nyt leikessä aina tarvitaankin.
  
 Nurmelta kasvihuoneelta katsottaessa on näkymä tämä. Täällä piha rajautuu isoon hevoskastanjaan sekä metsään. Tein viime syksynä uudet rajaukset tuohon nurmea ympäröivään penkkiin vanhoilla tiilillä. Siihen on istutettu reunuskasviksi iisoppia. Innolla odotan, miten aita alkaa muotoutua. Vielä muutama metri puuttuu, mutta iisoppi tekee onneksi niin paljon siementaimia, että niitä voi taas kesän mittaan siirtää aidan jatkoksi.
Nurmen nurkassa Meelika makeakirsikka on kukassa. Huomatkaa suojaus, joka on paikallaan kesät talvet. Välttämättömyys peurasaaressa, jos jonkin puun aikoo saada kasvamaan.  
Yleensä mökiltä ottamani kuvat ovat tästä kohtaa, eli kasvihuoneelta ja sen edessä olevalta niityltä. Suurin syy siihen on, että lapsilla on aina jotkut kauheat viritykset telttoja, lakanoita, köysiä, itsetehtyjä linnunpelättimiä, sählymailoja jne. ympäri pihaa ja täällä niitä on vähiten. On siis helpoin siistiä tuo alue, kun haluaa ottaa kuvia :)
 Kasvihuoneen edessä olevat runkoruusut alkavat pian jo kukkia! Ne olivat talven kellarissa ja olivat ihan hyvän vihreinä siellä kun tulin keväällä paikalle. Leikkelin ne pikaisesti pensassaksilla, kastelin, lannoitin ja nostin kasvihuoneeseen ja nyt ne näyttävät jo tältä. Mahtavaa! Runkoruusut nostin takaisin kasvihuoneeseen ennen kotiinlähtöä. Peurat syövät nämäkin. Varsinkin jokíkisen kukan.
Mutta onneksi on kasveja, joita peurat eivät syö. Kasvihuoneen takana on alue nikkaroimiani kasvilavoja, joihin laitoin viime syksynä erilaisia narsisseja. Tämä näky teki minut niin iloiseksi. Ihanaa, kun jokin asia onnistuu yli odotusten. Minusta tästä tuli hieno.
En nyt ruvennut jokaista lajia kuvaamaan erikseen, mutta suosikkini kuvasin. Kun tulin tänne saareen, kasvoi täällä tiheitä mättäitä narsisseja, jotka eivät koskaan kukkineet. Jaoin mättäät ja seuraavana keväänä niistä paljastui tällaisia kukkia. En tiedä tämän lajikkeen nimeä, mutta minulle tulee näistä aina munavoi mieleen.
Rupesikin tekemään karjalanpiirakoita mieli...

perjantai 22. toukokuuta 2020

Piha puhkeaa kukkaan

Nyt olisi aihetta kirjoittaa vaikka ja kuinka. Eletään puutarhakauden intensiivisintä jaksoa. Puutarha puhkeaa kukkaan, ruoho repeää kiihtyvään kasvuun, kylvöt pitää tehdä, kesäkukat laittaa. Ihanaa tekemistä olisi aamusta iltaan. Tässä pieni katsaus tämän päivän parhaisiin paloihin kaupungista.
Magnolia Vanha Rouva kukkii seuraneitinään kuningasatsalea Estelle. Täydellinen pari.
Ensimmäinen alppiruusu on aloittamassa kukintaansa, olisikohan tämä nimeltään Venla. Kukinnasta ei näytä alppiruusujen kohdalla tulevan kovin runsas. Taustalla mäntyyn kiipeää valkolaikullinen köynnöshortensia.

Sinialppiruusu Blue tit kukkii pikkuisena tuolla helmililjojen joukossa. Siirsin sen pari vuotta sitten aurinkoon ja sen jälkeen se on innostunut kasvamaan ja kukkimaan.


Magnolia Merrillin nuput ovat ihanat. Istutin puun viime vuonna ja siihen tulee nyt kaksi kukkaa.
Tähtimagnolia Rosean nuput ovat purkkapinkit.

Pikarililjaniityllä olisi vähän enemmänkin kuvattavaa. Tämä vuosi on ihan ennätyshyvä näiden kukinnan suhteen. Lämmin talvi varmaan auttoi tai mikä lie, mutta kaikki erilaiset pikarililjat ovat hengissä ja hienossa kukassa. Täytyy näistä tehdä oma postaus jossain vaiheessa.
Ensin huvi, sitten työ. Lopetan tämän katsauksen kuvaan työleiristä nimeltä sorakäytävä. Pari metriä putsattu, kymmenen metriä vielä jäljellä... Ihanaa viikonloppua kaikille. On luvattu mahtavaa säätä!

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Hyvää yön toivotus valkoisesta puutarhasta

Olipa viikonloppu. Räntää, rakeita, ukkosta ja yht´äkkiä sunnuntai-iltana täydellinen toukokuinen puutarhasää. Lapion lihakseni kipeäksi kivituhkaa poluille, kunnostin kasvilavoja, kitkin, istutin ja kaikkeni antaneena lähdin laahustamaan sisälle.  Silmissäni näin jo höyryävän teekupin, mutta kulkiessani valkoisen puutarhan läpi, oli pakko vielä palata takaisin kameran kanssa.

 Olin vähän murheellisella päällä valkoisen puutarhan vuoksi, koska alkukeväästä pihassa vieraili niin pedantti peura, ettei se jättänyt yhden yhtä tulppaania kaluamatta. Olin tänne istuttanut varmaan sata valkoista tulppaania ja ajattelin, että kevät oli tämän puutarhan nurkan osalta pilalla.
 Ehkä kevätkukinta ei ole nyt niin näyttävä kuin viime vuonna, mutta onhan täällä kaikenlaista kaunista. Ja ehkäpä nämä vähän luonnollisemmat yhdistelmät sopivat jopa paremmin valkoisen puutarhan tunnelmaan.
Valkoiset lemmikit, Spoirot-narsissit ja helmililjat ovat muodostaneet hurmaavan keväisen kokonaisuuden.
Samoin valkoinen kevätpikkusydän, Spoirotit ja jotkin isommat valkoisena kukkivat narsissit. Takana siintää taikinamarja-aita, joka alkaa näyttää jo aidalta!
Mutta tämä yhdistelmä vie ehkä vielä voiton edellisistä: valkoiset kirjopikarililjat ja tuoksumataramatto. Aah, mitä vihreyttä  ja vehreyttä.
 Valkoinen imikkä melkein jäi huomaamatta, sillä olen istuttanut sen jostain kumman syystä keinun ja ruukun väliin. Mitäköhän mahtoi olla mielessäni, kun tämän kaunottaren piilotin?
 Keväthommat alkavat olla valkoisessa puutarhassa tehty. Keinu on nostettu paikoilleen, ympyrään kärräsin lisää kivituhkaa, taikinamarja-aidan leikkasin ja poistin omenapuista verkot ympäriltä. Vielä pitää ostaa tuon viime kesänä kuivuneen pallotuijan tilalle uusi ja kitkeä nokkoset.
 Nyt se teekuppi höyryämään ja sänkyyn. Unta ei tarvitse kovin kauaa odottaa. Ihania unia, valkoisen puutarhan kuvia.