Mykistäviä istutuksia Legolandissa

Vietin loistavan viikonlopun kuopukseni kanssa Tanskassa Legolandissa. Paljon hauskaa tekemistä ja näkemistä ja kaupan päälle aivan mykistävän upeat istutukset kaikkialla.

 

 Olin muutama vuosi sitten esikoisen kanssa vastaavalla matkalla ja silloinkin ihailin istutuksia, mutta nyt oli sellainen atsaleoiden ja alppiruusujen kukinta käynnissä, että en ole koskaan nähnyt. Kuvat valitettavasti näpsitty kännykällä ja kiireessä, ettei jälkikasvu ehdi kadota väentungokseen.

Alppiruusuja oli alueella runsaasti ja niitä oli istutettu runsaasti eri värejä villisti yhteen.

Alppiruusujen kanssa kukki atsalejoja ja magnolioita.

Puumaisiksi leikatut isot kukkivat alppiruusut olivat minusta upeita. Sain koko ajan uutta inspiraatiota omaan metsäpuutarhaani, jonka kanssa olen elänyt vähän suvantovaiheessa.

Sipulikukkaistutukset olivat myös vaikuttavia. Sekaisin tulppaaneja, narsisseja ja orvokkeja. Paikalla pitää olla oikea armeija puutarhureita, sillä missään ei näkynyt ränsistyneitä kukkia tai rikkaruohoja. Hämmentävää oli myös istutusten määrä. Niitä oli aivan kaikkialla ja alue on todella laaja. Ei puhettakaan suomalaisesta tuija-ja-haketta -tyylistä vaan istutukset olivat kerroksellisia ja maata peitti kaikkialla maanpeitekasvit. Kausi-istutusten ja pensaiden lisäksi paikkoja koristi monet perennaistutukset.

Istutukset eivät olleet kauttaaltaan väri-iloittelua, vaan eri alueilla oli tyyliin sopivat kasvinsa. Tässä legoista rakennetussa saksalaisessa vuoristokylässä on käytetty paljon murattia.

 Ja sitten nämä muotoonleikatut pikkupuut! Aivan epätodellisen hienoja!

 Ajattelin rohkeasti alkaa kokeilemaan metsäpuutarhassa kasvien leikkausta. Ainakin muutamalle pensaalle.

 En ehkä kuitenkaan ensimmäisenä japaninvaahteralle, niin kuin tässä yllä.

 Maailma on erilainen puutarhurin silmin ja jopa huvipuistosta löytää uutta inspiraatiota puutarhaan. Kun palasin tänään kotiin oli metsäpuutarhassa sopivasti  ensimmäiset alppiruusut ja atsaleat puhjenneet kukkaan. Näky ei ollut yhtä mykistävä kuin Legolandissa, mutta sitäkin rakkaampi. Matkoilla on hauska käydä, mutta kotiin aina yhtä ihana palata.

Siementaimia ja jakopaloja

 Luin eilen Facebookin kasviryhmästä, että lähellä meitä oli myynnissä punaista kevätesikkoa. Innostuin heti, sillä olen mökille omppupuiden katveeseen haaveillut orvokkien, koiranhampaiden, kiurunkannuksien ja esikoiden keväisestä kukinnasta. Sovimmekin myyjän kanssa, että tulen hakemaan esikot tänään. Sain neljä ihanaa isoa kukkivaa siementaimea.

 Puutarha oli oikea runsaudensarvi ja päädyin ostamaan kaikkea muutakin. Kevätkaihonkukkaa minulla ei ole kummassakaan puutarhassa. Ajattelin myös sen sopivan omenapuiden alle. Sain kunnon niput mukaani.

 Soikkoratamo oli minulle ihan tuntematon kasvi, mutta se näytti hauskalta ja kukinnot ovat kuulemma vielä hauskemman näköiset. Näitä tuli mukaan neljä siementaimea. Taidan istuttaa nämä kaupunkiin.

 Sitten sain kerrottua idänunikkoa. Kuulemma jotain tosi vanhaa kantaa. Tokihan tällaistakin kasvia on koitettava. Taustalla yksi heidinkukista, joita myös ostin viisi kappaletta. En ollut heidinkukastakaan kuullut ennen, mutta näyttäisi  sopivan esimerkiksi metsäpuutarhaan. Ihana löytö. Ostin myös valtavan kimpun rohtosuopayrttiä. Sitä yritin kasvattaa siemenestä, mutta kevään kuivuus on taas jarruttanut kasvua saaressa. Lisäksi mukaan tarttui vanhaa syysasteria.

 Näitä yllä olevia oli kaksi purkkia, enkä enää muista, mitä nämä mahtavat olla. Tunnistaako joku? Kaikkien taimien hinta oli 1 euro, mutta sain vielä melkoisen paljousalennuksen. Oli myös mahtava nähdä tuo puutarha ja kuulla sen kasveista. Todella hieno vierailu.

Siemenkylvöt mökille ovat kasvaneet joten kuten. Akileijat ovat vielä honteloisia. Keltaisia kevätesikoita minulla on vaikka muille jakaa. Ne olivat hyviä itämään. Nyt vähän mietityttää, sekoittuvatkohan punainen ja keltainen heti keskenään. Pitäisiköhän jättää pari punaista kevätesikkoa saniaistarhaan sittenkin. Ne sopisivat sinnekin kyllä erittäin hyvin.

Söpöstelyä

Söpöstellään nyt kunnolla maanantain kunniaksi. Kuvasin vain kaikkea söpöä pihalla iltakierroksella.

Tähtimagnolia ¨Rosea¨on avaamassa nuppujaan. Se on erityisen söpö näin kukinnan alussa. Tämä pensas on neljävuotias ja kukki viime kesänä ensimmäistä kertaa. Ei ole kärsinyt koskaan talvivaurioista, eikä viime kesän hellekään nitistänyt tätä kaunokaista.

Puistolemmikit ovat levinneet ruusutarhaan pensasruusujen alusille. Näitä kasvaa välillä nurmikollakin, mistä ne on helppo siirtää takaisin penkkiin.

 Valkoinen kylmänkukka värjöttelee ison kiven suojissa. Tilasin viime keväänä viisi valkoista, sain kaksi valkoista, pinkin ja kaksi tummanpunaista kylmänkukkaa. Ärsyttävää. Halusin tähän kiven edustalle nimenomaa valkoisia. Silloin harvoin, kun yritän pitäytyä tietyissä väreissä, menee aina pieleen. Niin kuin viime kesänä valkoisen puutarhan kirkkaan oranssien begonioiden kanssa.

Suurien ja kirkkaiden tulppaanien alla söpöstelee vielä tarhakoirahammas ¨White Beauty¨.  Vähän harmittaa, että pikusipulien aika alkaa jo olla ohi ja suuret ja värikkäät vievät huomion.

 Söpöstely jatkuu vielä kuistillakin. Pleione formosana työnsi yllättäen kukkavanan pikkuruisesta bulbistaan. Niin hellyyttävä.

Ja on tämä sinisadekin kukkiessaan ihan söpö, sitä paitsi se tuoksuu todella hyvältä. Yritän kasvattaa tästä leikkaamalla puumaista, mutta vielä en ole ihan tavoitteessani vaan kasvi rötvähtelee ympäriinsä kuistilla. Pian nostan sen ulos ja se saa kasvaa grillikatoksen päällä. Se kasvaa hurjasti aina kesällä ja on sääli pätkiä se syksyn tullen kuistikokoon. Kasvi on muistaakseni viisivuotias ja kukinta on runsastunut kiitettävästi vuosi vuodelta. Pitäisi keksiä tähän jokin viritys, jota pitkin voisi kuistillakin kasvaa, sillä nämä kukkatertut olisivat vielä ihanammat, kun ne roikkuisivat pään yllä.

Nyt tuli söpösteltyä niin, että varmaan näin unia hattaraa syövistä miniyksisarvisista. Kauniita unia!

Tulppaaneja äidille

 Tilaamani rautakeinu valkoiseen puutarhaan saapui juuri parhaiksi ja ehdin sen naapurin äidin kanssa koota sopivasti niin, että sain äitienpäiväkahvini juoda siinä keinutellen. Viitisen minuuttia siinä maltoin istua. Sitten piti alkaa kitkeä nokkosia valkoisen puutarhan taustalta ja istuttaa sinne pihajasmike, jotta naapurin punainen vaja peittyisi joskus näkyvistä.

 Valkoisessa puutarhassa on sekamelska erisävyisiä ja -kokoisia tulppaaneja ja muita sipulikukkia. Erityisesti kermanväriset ja vihreäraitaiset tulppaanit ovat mieleeni.

 Riippukeinun vieressä on alkamassa värikkäämpi kukinta: pinkkiä, oranssia ja lohenpunaista.

 Persikkapuun kukinta vaan kaunistuu ja kaunistuu. Se on muuttunut pinkimmäksi. Onneksi laitoin senkin alle tulppaaneja viime syksynä. Ne sopivat joka paikkaan.

 Kärhökäytävän varrella on tänä keväänä violettia. Hyvin tulppaanit yhden vuoden kukkivat varjossakin.

 Saniaistarhaa vastapäätä on punainen penkki. Olen tykännyt todella tästä tummanvihreän ja punaisen yhdistelmästä. Miksiköhän en ole punaista ennen puutarhassani käyttänyt?

Ruusutarhassa mennään tutun romanttisissa tunnelmissa myös tulppaanien suhteen. Helmililjat ja lemmikit täydentävät täällä vaaleanpunaista.

 Hyvää äitienpäivää!

Vaaleanpunainen lavatarhani

Nyt se on vihdoinkin valmis! Oma vaaleanpunainen lavatarhani on kuukauden lapioinnin, naulauksen, maalauksen ja sähläyksen jälkeen valmis tositoimiin.

Paikka. Koska tonttimme on kallioista mäntymetsää, ei täältä löydy kovin montaa aurinkoista tai tasaista paikkaa, johon lavatarhan olisi voinut pystyttää. Päädyin tekemään lavani rajaamaan lasten hiekkaista leikkialuetta.

Lavat. Halusin kierrättää niin paljon kuin mahdollista, joten laudat otettiin mökiltä, jossa ne ovat vuosikymmeniä olleet lautatarhassa odottamassa käyttöä. Lauta on tosi tukevaa tavaraa. Kriteerinä oli, ettei se saanut olla 60-luvun vihertävää myrkkypuuta vaan ihan käsittelemätöntä lautaa. Mieheni sahasi laudat mittojen mukaan viime syksynä mökillä ja siellä käynyt putkimies ystävällisesti kuljetti pakettiautollaan laudat venerannasta meille kaupunkiin. Kiinnitin laudat kulmaraudoilla kehikoiksi, joita sitten kasailin päällekkäin. Sisäpuolelle naulasin viime kesänä keräämistäni tyhjistä multasäkeistä muovit suojaamaan puuta jatkuvalta multakosketukselta. Miehiä ei rakennusalueelle päästetty. He tuovat aina vatupassit ja luotilangat mukanaan ja alkavat tehdä kunnon perustuksia. Minä katselin linjat silmämääräisesti ja jos joku näytti vinolta, lisäsin kiven kehikon alle.

Kasvualusta. Lavoja on kahdeksan. Kaksi 40cmx120cm, kolme 200cmx120cm ja kolme 80cmx120cm. Lavojen korkeus vaihtelee kolmesta laudasta yhteen. En halunnut tilata valtavasti ostomultaa, joten keräsin kunkin lavan pohjalle noin 1/3 kuivaa puutarhajätettä, kuten perennojen kuivia varsia, oksia ja syksyn lehtiä. Tuli samalla tehtyä puutarhaan kevätsiivous kun tätä materiaalia metsästin. Sitten sain ystävälliseltä tutun tutulta peräkärryllisen tuoretta hevosenlantaa, josta tein seuraavan kerroksen. Lopuksi tilasin pari suursäkkiä multaa ja tein niistä ylimmän kerroksen. Siinä oli kyllä sellainen lapiointi ja kärräys, että rupesi jo tulemaan korvista ulos.

 Maali. Kaikki kasvilavoihin suositeltavat maalit ja puuöljyt olivat väriltään ruskeita tai mustia ja sellaiseen minä en vain yksinkertaisesti pysty. Halusin värin, joka näyttäisi hauskalta erilaisten vihannesten ja kukkien kanssa. Päädyin lopulta kalkkimaaliin, jonka suositeltiin myrkyttömänä mm. lasten leluihin. Väriksi tuli tällainen neutraali vaaleanpunainen. Maalaus sujui vauhdikkaasti sen jälkeen, kun aloin sekoittaa maaliin vettä. Koostumus tuli helposti levitettäväksi ja peittävyys oli silti erinomainen. Kalkkimaali on uusi maalirakkauteni. Maalasin samalla muutamia isoja muovisia taimiruukkuja, joita lojui varastossa. Istuttelen niihin kukkia ja kuukausimansikoita. Kivaa kierrätystä tämäkin.

Muut työt. Lavojen alle tuli juurimatto, sillä niiden lähellä sijaitsee suuri pihakoivu. Vain yhden laudan korkuisiin lavoihin jätin maakosketuksen. Lavojen väleihin laitoin kivituhkaa.

Kylvöt. Olen jo kylvänyt salaattia, retiisejä, ruusupapuja, herneitä ja persiljaa. Sisällä odottaa ulosistutusta basilikat, kurpitsat ja latva-artisokat. Laitan lavoihin myös pensaskrassia ja samettikukkia. Tytöt saivat omat 12ocmx80cm lavansa, joihin he saavat itse valita kasvinsa. Vanhempi haluaa kuulemma vain ananaskirsikoita ja nuorempi vadelmia ja mansikoita. Täytyy varmaan ostaa sellainen ruukkuvadelma.
Ihanaa, että työ on nyt ohi ja alkaa se mielenkiintoisin osuus eli kasvatus. Kova urakka oli, mutta lopputulos on sen arvoinen. Turha nurmikon pläntti tuli taas paljon hauskempaan käyttöön.

Varjojen väki

Kun tulppaanit ja kirsikkapuut vievät väriloistollaan huomion, asustelee talon pohjoispuolen suojissa, kaariporttien juurella varjojen väki. Vielä nyt alkukeväästä varjojen väkeä varten on kyykistyttävä ja ihailtava läheltä maanrajaa. Kun kuunliljat, saniaiset ja kilpiangervot ponnistavat esiin, ei kumartelua enää tarvita. Nimestään huolimatta varjojen väki ei ole synkkää ja pelottavaa sakkia, vaan päin vastoin hieman ujoja ja vaatimattomia.

Tarhakoiranhammas 'White Beauty' kääntää kukkansa vienosti syrjään.

 Rusokoiranhampaiden kukinta on jo ohi, mutta niiden lehdet ovat koristellisia ilman kukkiakin.

Tupastiarella 'Pink Skyrocket' rakastaa uutta naapurustoaan. Se kasvoi ennen metsäpuutarhassa, mutta ilmeisesti silti liian aurinkoisessa paikassa. Kun siirsin kasvit varjon väen joukkoon, ne aloittivat ennennäkemättömän kukinnan ja kasvun.

 Ja sitten näihin kolmilehtiin. Istutin viime keväänä viisi erilaista, pienistä mukuloista kasvattamaani kolmilehteä tänne. Koska kesä oli superkuiva, luulin kolmilehtien kuolleen kastelun puutteeseen, kun lomailin saaressa. Syksyllä istutin tilalle mm. syysvuokon, koiranhampaita ja tulppaaneja sen enempää miettimättä.

 Mutta nyt siinä sitten kasvaa kolme kolmilehteä. Yllä arvelisin olevan Trillium sessile. Upeat lehdet.

 Nämä kaksi vihreälehtistä voivat olla T. erectum, T. flexipes tai T. grandiflorum. Olen kutakin yhden istuttanut. T. luteum on myös istutettu, mutta se näyttäisi kuvissa olevan kirjavalehtinen. No nyt odotellaan ja katsotaan, mitä tulee. Ei saisi olla hätähousu.

 Alppikärhö 'Pink Princess' tekee jo kaariportissa nuppuja. Ihanaa, kohta saa kulkea kukkivan kärhökäytävän läpi. Yksi tarhaviinikärhö ei osoita elonmerkkejä portissa. Jippii! Olen ehkä sydämetön ihminen, mutta minulle jokainen kuollut kasvi on tilaisuus ostaa uusi.

 Pystykiurunkannukset kasvavat ja kukkivat vaatimattomasti kaariporttien ympärillä.

 Valkotäpläimikkä 'Raspberry Splash' alkaa pian kukkia. Saadaan vähän pinkkiäkin varjoon.

 Samoin 'Mrs. Moon'. Imiköissä on hienot lehdet ja merkillinen kaksivärinen kukinta.

'Sissinghurst White' saattaa saada siirron valkoiseen puutarhaan. Ihana tämäkin.

 Rotkolemmikki Jack Frost kuuluu suosikkeihini. Sen kukkanuput ovat pieniä ja pyöreitä kuin nuppineulan päät.

 Rotkolemmikki 'Alexander´s Great' jo vähän antaa alkumakua taivaansinisestä kukinnastaan.

 Onkohan tämä italianmunkinhuppu? Niitä istutin muutaman viime syksynä. Tämä on niin kivaa!  Perustin tämän alueen viime vuonna ja monet nousevista kasveista ovat sellaisia, mitä en edes muistanut istuttaneeni. Saa kivasti googlailla ja etsiä tilausvahvistuksista, että mitä kaikkea täältä on vielä odotettavissa. Kärsäkalloja ei ole vielä noussut. Toivottavasti niitäkin jokunen olisi selvinnyt.

Tulipas jättimäinen postaus näistä pikkusista. No, ne ovat sen ansainneet.