torstai 19. toukokuuta 2022
Persikka ja aprikoosi
Pihassani kasvava persikkapuu ´Maira´alkaa olla kauneimmassa kukassa. Muistaakseni puu on kasvanut tässä neljä kesää. Viime vuonna kukinta epäonnistui kokonaan, mutta sitä edellisenä vuonna sain muutamia hedelmiä maistaakseni. Tänä vuonna kukinta on kauniinpi kuin koskaan. Näin aikaisin kukkiville puille pitkä ja kylmä kevät sopii paremmin kuin se, että ne innostuvat aloittamaan kukintaansa ja saavatkin yöpakkaset niskaansa. Nyt kylmällä kukinta myös kestää kauemmin.
Aprikoosipuun lajike on ´Tiina´ja se on istutettu vuosi ´Mairan´jälkeen sille kaveriksi. Jostain olen lukenut, että vaikka molemmat pihan lajikkeet mainitaan itsepölytteisiksi, niin ne hyötyvät toisesta puusta ja että aprikoosi ja persikka voisivat pölyttää tosiaan ristiin.
Etualalla aprikoosi ja tuolla taaempana persikka. Välissä kasvaa herukoita ja maanpeitteenä erilaisia mansikoita. Paikka on talon pohjoispuolella nouseva kallion painanne, johon olen lisännyt paljon multaa. Varmasti siis lämmin paikka, jossa talvimärkyydestä ei tarvitse huolehtia.
Kyllähän täällä kimalaisia pörräilee koloja etsimässä ja satunnainen perhonenkin on bongattu, mutta mitään varsinaista pölyttäjien armeijaa ei ole vielä liikkeellä, niinpä tartuin meikkisiveltimeen. Tulee sillekin käyttöä. Tupstuttelin muutamana päivänä aina vuorotellen persikan kukkia ja sitten aprikoosin. Puut ovat vielä niin pieniä, että tällainen käsipelillä tapahtuva pöytys onnistuu mainiosti.
Näihin kukkiin voisi upota. Niin kauniita ja jotenkin epätodellisen näköisiä.
Lopuksi täytyy vielä rikkoa idylli tällä kuvalla, joka paljastaa että kaunis puuni on sidottu tukipuihin vanhoilla lasten sukkahousuilla. Olimme lähdössä joku kerta talvella mökille ja huomasin persikan nuokkuvan lumen alla jotenkin oudosti. No, orava oli taas käynyt järsimässä tukinarut poikki. Kassissani oli matonkuteiksi tarkoitetut sukkahousut, joilla sidoin äkkiä puun takaisin tukiinsa (miehen tööttäillessä jo autossa, että mihin katosin) ja se on jäänyt paikoilleen. Tuossa takana kasvavalle herukkapuulle kävi joskus samoin. Huomasin juhliin lähtiessäni, että naru oli katkennut ja varrellinen herukka rötkötti täysin kaksinkerroin taipuneena. Juoksin korkokengissäni äkkiä apuun ja irrotin nutturani ja sidoin hiuslenkillä varren takaisin. Sitten lähdin korot mudassa ja tukka pystyssä juhlimaan. Asioilla on tärkeysjärjestyksensä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hihhih, korkokengillä kasvia sitomaan! :-D Ei tuosta kyllä näkisi, että kyseessä on lasten sukkahousut, ellet olisi sanonut :-D
VastaaPoistaIhanat puut ja muutenkin tosi kaunis kallioalue!
Ehkä niiden alkuperäinen käyttötarkoitus on vaan niin itselle iskostunut mieleen, että omiin silmiin pistää aina.
PoistaAinakin jäniksiä vastaan jossain neuvottiin, että pitää olla käytetyt ja pesemättömät sukkahousut, mitä sitoo puihin. Sukkahousuihin jäänyt ihmisen haju kuulemma karkottaa tehokkaasti jäniksiä.
VastaaPoistaNuo kyseiset taisivat kyllä olla ihan pyykkikoneesta tulleet. Tuntuu muutenkin, ettei ainakaan kaupungissa eläimet enää oikein ihmisen hajua kavahda. Välillä eivät ihan kokonaista ihmistäkään :)
PoistaMolemmat puut kukkivat kauniisti.
VastaaPoistaEn kyllä olisi tajunnut edes katsoa, millä olet puut sitonut. Tärkeintä on tarjota puulle hyvät olosuhteet. Jos siihen vaaditaan sukkahousut tai korkkarit jalassa laitettu hiuslenkki, asia on kunnossa.
Aprikoosi on vähän aikaisempi ja sen pääkukinnasta en ehtinyt saada hyvää kuvaa, mutta persikka on vieläkin komeassa kukassa.
PoistaIhanasti kukkivat 'Maira' ja 'Tiina'.
VastaaPoistaSukkahousuista on kyllä moneksi.
Näitä sukkahousuniksejä on varmaan tuhansia. Käyttökelpoisia kapistuksia.
PoistaPersikka ja aprikoosi, vau!
VastaaPoistaSukkahousut ovat muuten tosi hyvä puiden sitomismateriaali;)
Toivotaan, että tulisi edes pienet maistiaiset kummastakin.
Poista:)
VastaaPoista