Kateissa 17 kg sipuleita ja kaivuri

Syystyöt seisovat. Ensin katosi kaivuri. Se oli jo pihassa ja siitä otin blogiini kuvankin, mutta kuljettajaa ei vain näkynyt. Siinä se kaivuri seisoi pihassa ja joka päivä odotin töistä tullessani, että syreeninvesat olisivat kadonneet, kivet olisivat järjestyksessä ja itä- ja pohjoispäätyyn olisi muokattu sovitut istutusalueet. Yhtenä aamuna sitten kuulin ilokseni kaivurin ääntä. Vihdoinkin! Mutta turhaan innostuin. Kaivuri vain haettiin pois. Ilmeisesti kiireellisemmät kaivuutyöt odottivat. Eikä ole sen jälkeen kaivuria näkynyt, vaikka perään on muutaman kerran soiteltu. En oikein uskalla lisää taimiakaan alennusmyynneistä hamstrata, kun tämä kaivurin saaminen on näköjään jokin täysin korkeimpien voimien hallussa oleva asia.

Ruusut jaksvat vielä avata nuppujaan, vaikka ollaan jo lokakuussa

Toisaalta, ny on hukassa myös sipulit, joten ei sillä istutusalueen mylläyksellä niin kiire ole. Tilasin melkein tuhat kukkasipulia Hollannista ja sieltä tuli viestiä, että saapuvat 22.9. Eipä ole niitäkään kuulunut. Lajittelukeskuksessa vieläkin majailevat. Olen yrittänyt saada jotain tahoa kiinni, että selvittäisivät, miksi ne sipulit yhä vain siellä majailevat, mutta kukaan ei vastaa yhteydenottoihini.

Syyssyrikän pitäsi houkutella perhosia, mutta kukinta taisi alkaa vähän liian myöhään

Vähän on nyt siis mennyt plörinäksi nämä minun supersuunnitelmani tehokkaasta syksystä. En tahtoisi tuhatta istutuskuoppaa rautakangella routaankaan pistellä, joten peukut pystyyn ja sormet ristiin. Pelkkä kaivurin ajatteleminenkin saa ohimon tykyttämään tällä hetkellä ikävästi, joten jatkan itseni huijaamista ja odotan joka päivä töistä tullessani, että piha on siistitty ja täynnä syvämultaisia istutusalueita ja tuhat sipulia odottaa vahingoitumattomana kuistilla, että vain tökkään ne uuteen muhevaan multaan.

Seuraavana syyspuuhana onkin ruukkujen raahaaminen kuistille.