Jaksaa, jaksaa...

Vielä jaksaa - niin puutarhan kuin puutarhurinkin. Metsäpuutarhassa hortensiat punertuvat päivä päivältä enemmän.

Ruusutarhassa kanadalaiset ruusut eivät tapansa mukaan tajua painua levolle. Tarhakeltakärhö Anita on myöhäinen kukkija ja kasvusto onkin vielä täynnä pulleita nuppuja.

Puutarha jaksaa porskuttaa, mutta puutarhuri alkaa jo hyytyä. Voisi siirtyä vähän talvipaussille. Mutta toisaalta syksyllä iskee aina viime hetken rutistus. On pakko vielä jaksaa istuttaa, kun taimistolta saa niin halvalla syysaleista. On pakko jaksaa upottaa satoja sipuleita maahan, koska keväällä niistä on niin paljon iloa. Työlistoja ilmestyy sivukaupalla, mutta kevään innosta ei ole enää jälkeäkään.

Onneksi on tällaisia lämpimiä kauniita viikonloppuja. Tulimme mökiltä aikaisin, joten ehdin vähän työstää metsäpuutarhan kohennusta kaipaavia osia. Lisäsin taimialeista ostamiani jaloangervoja ja hortensian "Bombsell" tähän polun viereen. Paikka on ehkä vähän kuivahko, joten istutukseni eivät ole vuodessa kovinkaan kummoisesti villiintyneet.

Istutuksen keskelle jäänyt kanto on saanut hauskan sammalpäälysteen. Ihana pikku jakkara.

Toinen kohta metsäpuutarhassa, joka vielä kaipaa kohennusta on tämä alue. Tässäkin on vähän liian vähän maata ja kuiva kesä oli saanut kasvit kasvamaan ja kukkimaan aika kituliaasti. Kaivoin pensaat ylös, lisäskin kahdeksan säkkiä rodomultaa, runsaasti kompostia sekä haravoin läjän havuja, käpyjä ja lehtiä ja tähän uuteen seokseen istutin vanhat pensaat sekä kasan uusia. Tänne päätyivät uusista kasveista hortensiat "Vanilla fraise" sekä "Polar bear", grönlannin pursu, jaloangervoja sekä hyvässä alessa ollut magnolia "Leonard Messel". Lisäksi revin toisaalta metsäpuutarhasta rönsytiarellaa ja torkkäilin paljoja sinne tänne. Se kasvi on loistava leviämään. Vielä kaipaisi muutama paikka metsäpuutarhassa hienosäätöä ja ruusutarhassa pitäisi lähinnä kitkeä ja laittaa sipulit maahan. Sitten se olisi paketisssa tältä vuodelta. Vai onko sittenkään...

Tadaa! Kaivuri on vihdoin täällä! Viime viikolla kaivettiin viemäriputki ja tällä viikolla pitäisi talon itä- ja pohjoispuolella kaivurin vähän kaivella pintamaata ja tuoda uutta kasvualustaa, villiintyneitä vanhoja syreenejä pitäisi poistaa juurineen ja siirrellä kiviä. Sitten se oma urakka vasta alkaa.

 Pohjoispuolella näyttää nyt tältä. ONNEKSI viemärihommat kaivettiin juuri täällä, missä en juurikaan ole ehtinyt aloittaakaan, eikä talon toisella puolella, jossa olen vuosia nyhrännyt puutarhaa.

Kaivuri oli löytänyt uusia suuria kiviä kaivaessaan ja nostellut niitä esiin. Voi mitä ihanuuksi niiden ympärille voikaan istuttaa. Luulen, että tänä vuonna puutarhakausi kestää maan routaantumiseen asti ja se saattaa täällä tapahtua vasta ensi vuoden puolella. Jaksaa, jaksaa...