Työkaverini kysyi joku päivä minulta, eikö siihen mene hirveästi aikaa, kun on talo ja mökki ja pihat kummassakin hoidettavana. "Ei siihen aikaa mene", vastasin sen enempiä pohtimatta ja ihan rehellisesti vastasinkin. Tajusin vain jälkeenpäin, että oma näkövinkkelini on asiaan ehkä hieman vinksahtanut.
Mietitäänpäs. Keväällä olen pihahommissa aina kun pystyn. Teen työni usein ilman lounastaukoja ja kahvitteluja, jotta pääsen lähtemään aiemmin hetkeksi puutarhaan touhuamaan, ennenkuin haen lapset hoidosta. Keskimäärin arvioisin, että vähintään tunti tai kaksi päivässä menee puutarhassa työpäivän jälkeen. Vapaapäivinä tai jos lapset ovat vaikka mummolassa en lähde ollenkaan pihasta. Kesällä mökillä ollessamme olen koko ajan lasten kanssa puutarhassa ja puuhailen siinä sivussa jotain puutarhajuttuja. Mutta en minä pihalla olessani koko ajan mitään varsinaista puutarhatyötä tee. Ei siellä leikkuri koko ajan laula tai lapio kuoppaa kaiva. Paljon myös katselen puutarhaani, kävelen ympäriinsä ja haistelen ruusuja. Voiko ruusujen haistelu viedä aikaa?!
Puutarhassa puuhailun lisäksi luen lähes joka päivä puutarhalehtiä, blogeja, kirjoja tai katson puutarhaohjelmia. Suunnittelen vihkooni istutuksia ja ensi vuoden projekteja tai kiertelen taimikaupoilla. Iltaisin nukkumaan mennessä usein ajattelen viimeiseksi puutarha-asioita. Ja silti vastasin "Ei siihen aikaa mene".
No, minusta aika ei mene puutarhanhoitoon. Paras aika ON puutarhanhoitoa. Ja mitä enemmän on puutarhanhoitoa, sitä enemmän on siis tätä parasta aikaa. Eli tällä päättelyllä mielestäni puutarhanhoito TUO aikaa.
Ehkä järkeni on puutarhahulluuden myötä hämärtynyt, enkä ymmärrä, että puutahranhoito VIE kallisarvoista aikaani, eikäs suinkaan tuo sitä. Hmm... Ehkä näitä pohdintoja ei kannata jakaa muiden kuin vertaispuutarhahullujen kanssa, joten onneksi teitäkin löytyy!
Ihania puutarhahöperön sanoja! <3 Samaistuin!
VastaaPoistaTiesin, että joku varmasti voi tähän samaistua :)
PoistaAi että - sanasi osuivat niin syvälle totuuteen! Olipa hyvin kirjoitettu!
VastaaPoistaKiitos vain. Tuli tälllaista tällä kertaa pohdittua puutarhatöiden lomassa.
PoistaNiin se on, että puutarhaihminen ei laske tehtyjä tunteja.
VastaaPoistaMukava postaus.
Olisi joskus hauska laskeakin kuinka paljon tunteja tähän hommaan menee. Voisi olla aika isoja lukuja.
PoistaIhan järkevä logiikka tuossa on, niinhän se menee! Minä ainakin koen saavani puutarhalta niin paljon enemmän kuin sille annan aikaani.
VastaaPoistaTuo on kyllä totta. Paljon enemmän se tosiaan antaa.
PoistaJuuri noin! Se on elämäntapa, joten aika huono alkaam määrittelemään, kuinka paljon se vie aikaa. Se on omaa elämää. Parasta parasta parasta <3 Ja ihana kun lapsetkin ovat ulkona ja oppiivat samalla puutarhan puuhasteluita <3 Mekin eletään pihalla kevät ja kesä. Jos sataa kunnolla, ni sitten vasta ollaa sisällä. Syksyllä sitten alkaa sisäytyminen, mutta kyllähän sillonkin poutapäivät ollaan ulkona <3
VastaaPoistaNäinhän se on. Talvella on välillä vähän orpo olo, kun ei voi puutarhajuttuja tehdä. Paitsi ehkä lumitöitä :) Niitäkin täällä rannikolla aika harvoin.
PoistaNauratti ja hymyilytti. Entäs sitten kun joutuu etsimään unohdettuja työkaluja. Näin käy eläkeläisen. Sadattelut, ihmettelyt ja ristiin rastiin astelut isolla pihamaalla tekevät kilometrien lenkkeilyä. Ja sitten väliin voi pysähtyä miettimään muiden asiasuunnittelujen lomassa, että mitähän tässä hakikaan.
VastaaPoistaKadonneiden työkalujen etsiminen on loistavaa hyötyliikuntaa :)
PoistaNiin positiivinen postaus <3 Oon ollut niin puutarhapuuhissa, että nyt vasta marraskuussa lueskelen näitä sinun kesän ja syksyn tekstejäsi :)
VastaaPoistaKiitos vain 😊. Kun puutarhahommat alkaa olla hoidettu, onkin taas aikaa enemmän lukea blogeja. Itselläkin on ollut aika kiireinen syksy, joten ei kauheasti ole ehtinyt.
Poista