tiistai 5. maaliskuuta 2019

Minkä taakseen jättää...

...sen edestään löytää. Mutta onneksi tänä vuonna näyttäisin selvinneen kunnialla melko monesta syksyisestä laiminlyönnistä. Olen hiihtolomalla ja arvata saattaa, että aika kuluu mullanvaihdoissa, esikasvatushuumassa ja kyykkimisessä pihalla, josko pakkasesta huolimatta krookukset olisivat taas kasvaneet millin.
Aamulla oli vielä tuntuvasti pakkasta. Ainakin sormissa tuntui, kun kävin ottamassa vähän kuvia.
Jätin syksyllä ruukkuihin ulos kauniit tertturuusu `Ballade`t, vaikka minun vakaasti piti nostaa ne varastoon talvehtimaan. Ilokseni niissä molemmissa oli jo kauniit punaiset silmut ja varretkin lähes kaikki vihreänä.
Kaktuksille suositellaan jonkinlaista katosta talveksi suojaamaan kosteudelta, mutta omani saivat hautautua paksuun lumikerrokseen. Kyllä nämäkin vaikuttivat elossa vielä olevan.
Toivotaan niin.

Kaktusten viereltä grillikatoksen suojista paljastui lisää iloisia yllätyksiä. Viime keväänä ostamani narsissiruukut, jotka minun piti kuivata ja istuttaa sipulit syksyllä maahan jäivät lillumaan syyssateisiin ja jäätyivät ja peittyivät lumeen.
Nyt ne ovatkin kaikki alkaneet kasvaa ruukuissaan. Tästäpä sainkin näppärästi kevätnarsissit taas istutuksiin. Vein ruukut kuistille ja toivon että kuistin lämpö saa niiden kasvun kiihtymään. Aika kestäviä kavereita nämäkin.
Puupioni on ensimmäistä talvea puutarhassani ja senkin suojaamista mietin syksyllä, mutta niin kuin kaikki suojaukset, jätin tekemättä. Tässä on jo aika isoja silmuja. Onnekseni myös levisia näyttäisi selvinneen talvesta. Se on ehkä ainoa kasvi puutarhassani, jonka talvehtimisessa on ollut ongelmia ja olen monta yksilöä menettänyt. Se kuoli sorarinteesta kaktustenkin viereltä vaikka olin varma, että nyt se ei talvimärkyydestä voisi kärsiä. Tämä yksilö kasvaa kalliolla.
Kaikkein iloisin olen kuitenkin siitä,  että viisi istuttamaani omenapuuta ja kolme kirsikkaa jäivät jyrsijöiltä syömättä. Laitoin minä niihin tuollaiset muovit rungonsuojiksi, ja ostin toki rullan verkkoakin, mutta rulla tuolla edelleen makoilee seinää vasten. Tämä oli kyllä kaikkein tyhmin tekoni ja onneksi tällä kertaa pääsin kuin koira veräjästä.
Ensi talvena lupaan suojata kaikki paremmin. Tai tuolla nuo rodotkin parhaillaan kärvistelee ilman säkkejään. Jotenkin nämä suojaushommat eivät vaan ole minun juttuni. Onneksi minulla on sitkeitä kasveja.

22 kommenttia:

  1. Oi, siellähän on onnistuttu hienosti talvehtimisessa! En muuten tiennyt, että joitain kaktuksia voi kasvattaa Suomessa ulkona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin tähän asti. Toivottavasti ei tule kovia kevätpakkasia. Minulla kasvaa pihalla kolmea eri opuntiaa. Yllättävän kestäviä ovat.

      Poista
    2. Vou, ihmeellistä! Hankin just tänä talvena yhden opuntian kotiin ikkunalaudalle. Voisikohan se siis onnistua elämään ympäri vuoden parvekkeella... :O

      Poista
    3. Opuntiat kyllä tykkäävät talvehtia viileässä, mutta parvekkeella ruukussa kasvualusta jäätyy todennäköisesti kokonaan ja se on vähän huono selviytymiselle. Ja sitten se lajikin vaikuttaa paljon, kuinka kylmässä selviää. Minun ulkona kasvavista on tarkempaa nimitietoa täällä: http://kasvinpaikka.blogspot.com/2018/04/jaan-alta-pilkistaa-kaktus.html Noista O. humifusa kuoli, mutta nuo kolme muuta selvisivät ja varmaan nauttivat viime kesän kuumuudesta.

      Poista
    4. Oohoo, pitääpä tutkia asiaa tarkemmin. Kiitos linkistä! Menen lukemaan. :)

      Poista
  2. Huh, sinullapa on käynyt tuuria kasvien talvehtimisessa ja jäniksetkin ovat ymmärtäneet jättää hedelmäpuut rauhaan! Hurjalta näyttävät jääpeitteiset narsissiruukut, mutta ihmeesti siellä vihreää alkaa jo puskea. Ei mene kuin hetki, niin ovat kukassa kuistilla. Sitkeitä sissejä olet saanut puutarhaasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi hedelmäpuut saivat olla rauhassa. Olisi ollut iso lasku ostaa kaikki uudestaan. Kannoin narsissit kuistille ja saa nähdä mitä niistä tulee.

      Poista
  3. Upeaa nähdä laiskan puutarhurin onnistuvan! Meinaa tällä tontilla liian ahkera puutarhuri on itse asiassa saanut innokkailla touhuillaan rumastikin tuhoa aikaan. En viitsi selittää järin yksityiskohtaisesti kaikkia tekemiäni mokia, mutta jos luonto hoitaa talvisuojauksen lumella, niin se on paras suoja. Jyrsijöihin ei auta kuin hyvä tuuri tai kunnon verkko. Onneksi jättivät sun omput rauhaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi omput säilyivät! Yleensä täällä ei paljoa lunta ole ja jänikset löytävät parempaakin ruokaa kuin puunkuoret, mutta tänä talvena oli kunnon kinokset. Syksyisin jää aina hommat puolitiehen, mutta onneksi into aina kevääseen mennessä palaa.

      Poista
  4. Kiva kuulla, että muillakin on jäänyt syyshommat vähän vaiheeseen. Itsellä jäi takapihan terassi ihan hunningolle syksyllä ja talven tuhoja on sitten siivoiltu sitä mukaa kuin lumen alta paljastuu. Tällä hetkellä menetyksiin on lukeutunut pari hajonnutta kukkaruukkua ja vähän ruostuneet puutarhanhoitovälineet sekä lumessa, sateessa ja paahteessa vuorotellen marinoituneet terassin kalusteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kaikki kalusteet ja ruukutkin jäivät säiden armoille. Ruohonleikkurikin jäi varaston oven eteen🙄 Toivotaan, että se on yhtä sitkeä kuin kasvitkin.

      Poista
    2. Meilläkin käsintyönnettävä ruohonleikkuri ruostuu terassilla.=D

      Poista
  5. Kevät siellä pidemmällä kuin meillä, jossa on vielä lunta ihan riittävästi. Kaktus! Sitä ihmettelin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä oli jo ihan kevät, mutta viime yönä oli ollut 18 astetta pakkasta! Voi ei! Ehkä riemuitsin vähän liian aikaisin. Kaktuksia on ollut hauska kokeilla, vaikkeivät ne varmaan kovin pitkäikäisiä ole. Tai kuka tietää.

      Poista
  6. Kaktukset oli minullekin yllätys. Hyvin myös narsissit näyttävästi talvehtivat ruukuissaan. Vähänlaisesti näyttää olevan lunta, meillä krookukset on vielä 1m - 40cm lumen alla, riippuen paikasta. Täytynee ensikevättä varten istutella niitä vielä eri paikkoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen krookuksia erityisesti istuttanut paikkoihin, joista olen huomannut lumen sulavan ensimmäiseksi - kuten tuonne kalliolle. Alapihalla meilläkin on vielä jonkin verran lunta.

      Poista
  7. Minäkään en ole talvisuojausihminen :) Pitäisi kyllä olla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siitä joskus hyötyäkin varmaan olisi. Aina kuitenkin jää tekemättä.

      Poista
  8. Turhaahan sun tarttoo syksyysin mitää murehtia, ku nua hyvin kaikki onnistuu, iliman mitää erikoosia toimenpiteetä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli varmaan vähän tuuria mukana, että omenatkin säästyivät. Mutta ehkä tosiaan turha ensi syksynäkään kovaa stressiä ottaa.

      Poista
  9. Kyllä sinä olet aikamoinen kokeilija esim. kaktuksien suhteen .En ole moista kuullutkaan 😁.Havut kyllä olen melkein kaikki peittänyt. Ei se minustakaan hauskaa hommaa ole .Onneksi puusi eivät joutuneet jyrsiöille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilunhalu vaan lisääntyy, kun tulee onnistumisia. Tosi näissä eksoottisin missä kasveissa on aina riskinsä.

      Poista