Melkein kevät

 Taas on melkein keväistä. Lunta tulee ja menee. Yöllä on vähän pakkasta, mutta päivällä vesi taas virtaa ja sulattaa yölliset pakastukset. Jouluruusuni on vihdoin uskaltanut avata nuppunsa. Senkin mielestä on melkein kevät.

 Kalliolta on lähes kaikki lumi jo sulanut. Haravoin eilen kalliot puhtaaksi havuista ja muusta talven moskasta. Innostuin niin, että haravoin kivituhkapolutkin puhtaaksi. Voi kun oli ihanaa vaihtaa lumikola haravaan.

 On mahtava kierrelle puutarhassa ja löytää kaikkea mielenkiinoista. Löysin kaukasiantörmäkukan nupun. Varmaan tehnyt tämän syksyllä ja sitten peittynyt lumeen. Mahtaakohan aueta?

 Viime keväällä siemenestä kasvattamani kuukausimansikat kasvoivat yhdessä kesässä tuuheaksi reunukseksi. Vähän littana nyt ja jänötkin ovat näköjään vähän lyhentäneet kasvustoa. Tästä on kuitenkin hyvä lähteä heti kasvuun ja tekemään makeita mansikoita. Uudet siemenkasvatukset ovat vielä pikkuisia, mutta tulevat tähän reunuksen jatkoksi muutaman kuukauden päästä.

 Bambu kasvoi minulla kuistilla ruukussa pari vuotta, mutta hermostuin kun se kasvoi liian isoksi ja alkoi kuivua. Vedin keväällä juuripaakun kahtia ja lykkäsin paakut pihan perälle metsämaahan, kun en hennonnut elävää kasvia suoraan kompostiinkaan heittää. Nyt molemmat paakut ovat elossa ja kasvussa! No täytyy varmaan etsiä niille sittenkin parempi paikka, jos ne kerta ovat talvenkestävää sorttia.

 Tulppaaneja ja kaikkia muita piippoja tunkee joka puolelta. Varsinkin valkoiseen puutarhaan istutin viime syksynä aika läjän erilaisia valkoisia sipulikukkia. Odotan todella kovasti, miltä täällä näyttää kun ne aloittavat kukintansa. Valkoista puutarhaa ympäröivä taikinamarja-aita näyttää muuten siltä, että silmut ovat valmiina puhkeamaan minä hetkenä hyvänsä. Varmaan pitäisi leikata se pian.

 Edellisvuonna kylvin valkoisen sormustinkukan siemeniä silloin alkuvaiheessa olevaan valkoiseen puutarhaan. Ruusukkeita kehittyi kymmenkunta ja nyt innolla näidenkin kukintaa odottelen.

 Kävin katsastamassa myös metsäpuutarhan tilanteen. Toinenkin jalohortensia, jonka istutin syksyllä maahan, on selvinnyt talvesta, eikä ole edes paleltunut maarajaan asti. Viime kesänä yksi jalohortensia kukkikin maassa talvehtimisen jälkeen, joten päätin laittaa toisenkin lahjaksi saadun ruukkuhortensian maahan. Eivät taida ollakaan niin arkoja. Ja paremmin nämä näköjään talvehtivat ja kukkivat kuin Endless summer -hortensiani, joka on pelkkä minikokoinen viherkasvi vuodesta toiseen. Tyhmää, että sitä edelleen niin markkinoidaan ja myydään, vaikka ilmeisesti vähän kaikkien kokemukset niistä Suomessa ovat huonoja.

Pieniä läkkiä lunta on vielä näkyvissä, mutta menin taas niin kevätfiiliksiin, kun maata alkoi näkyä, että tilasin eräältä tallilta peräkärryllisen hevosenlantaa. Nyt pitäisi äkkiä saada kasvilavat nikkaroitua, että sen saisi suoraan levitettyä niiden pohjalle. Eli nyt ei enää takatalvea, kiitos. Yksi takapakki riitti minulle tänä keväänä. Nyt täyttä höyryä lisää aurinkoa!