tiistai 29. toukokuuta 2018

Viikonlopun saaritunnelmia

"Voi harmi, kun en ehtinyt istuttaa niitä omenapuita keväällä" huomasin miettiväni eilen. Öh, elämme toukokuun loppua ja olen jo taputtelemassa puutarhakautta loppuneeksi. Nyt on kyllä puutarhakello pahasti sekaisin. Syynä on tietenkin nämä mahtavat helteet. Kun on viikonlopun maannut bikineissä kuistilla ja siestaa on ollut pakko viettää kuumuuden vuoksi sisätiloissa, saattaa hyvinkin tulla olo, että ollaankin jo heinäkuulla. Onneksi emme ole ja näyttääkin tulevan mahtavan pitkä puutarhakesä!
Perunat olivat mökillä nousseet miniperunamaassani. Istutin kilon perunaa ja toivon mukaan saisin satoa edes saman verran :) Edellisinä vuosina peurat ovat syöneet varret, mikä on yleensä pienentänyt sadon kylvettyä määrää pienemmäksi. Kuivaahan tuo maa jo on, mutta rohkeasti myös retiisit ovat pölyisen kuivasta kasvimaasta nousseet. Viime kesänä vieritimme löytämiämme kaivonrenkaita kasvimaan päätyyn ja koko kesän keräsin kaikkea maatuvaa niihin täytteeksi. Nyt ensimmäinen oli täynnä ja istutin sinne jääkapissa nahjuuntuneet maa-artisokan mukulat.
Naapurini kaupungissa antoi minulle kaksi mahtavan kokoista daalian juurakkoa. Ovat kuulemma jotain vanhaa mynämäkeläisestä kantaa. Päätin laittaa nämä kesäkurpitsoille suunniteltuun kasvilavaan. Kesäkurpitsa voidaan hankkia toriltakin.
Perennapenkissä oli vielä ihanan keväiset värit. Nuo etualan isot keltaiset tulppaanit ovat mielestäni juuri oikean keltaisia. Rakastan myös keisarinpikarililjojen hajua. Jo niitä sipuleita aina tuoksuttelen, kun ne tuoksuvat jotenkin niin hyvältä. Niiden pitäisi karkottaa myyriä, joten minulla ja myyrillä ei ole samat hajumieltymykset.
Vanha hevoskastanja oli kukassa. Ihmettelin vähän, miksi siellä ei lainkaan pörissyt, vaikka yleensä se on kukinta-aikaan pörriäisten kokoontumispaikka.
Syynä oli näiden vanhojen omenapuiden valtava kukinta. Täällä sitten pörisikin kunnolla. Puita ei ole leikattu ja ne huitelevat jo yli katon. Omenoita on tietenkin vähän vaikea poimia, mutta kyllä ne sieltä itsestäänkin lopulta alas tulevat.
 Niitty kasvihuoneen edustalla on myös jo kovin viheriöivä ja täynnä päivänkakkaroiden, mäkitervakon ja kohokkien nuppuja. Juhannukseksi täällä on jo kukkarunsaus parhaimmillaan.
Vesitynnyrien pohjat pilkottavat. Nyt on kaikki tynnyrit käytetty. Virittelin jotain uppopumppu-tynnyri-saunan hana -virityksiä, jotta sain vähän mansikoille ja valkosipuleille pumpattua vettä, mutta ei siitä oikein mitään tullut ja uppopumppu lopetti aika pian yhteistyön. Luotetaan siis siihen, että vettä jossain vaiheessa tulee. Tosin täällä saaressa ei yleensä sada muutenkaan, eli kuivuuteen on totuttu. Ihania hellepäiviä kaikille!

4 kommenttia:

  1. Sisäinen puutarhakello on ollut täälläkin sekaisin näissä helteissä. Tuntuu niin ihmeelliseltä tämä täysi kesä toukokuussa.
    Taas ihmettelen miksei minulla ole noita keisarinpikarililjoja. Täytyy hankkia. Ne ovat niin upeita.
    Mukavaa viikon jatkoa😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisin viisi keisarinpikarililjaa istuttaa syksyllä ja kolme niistä nousi. Saa nähdä, miten ne nousevat seuraavina vuosina. Itse laitan ehdottomasti niitä mökille lisää. Ovat tosi hienoja!

      Poista
  2. Keisarinpikarinliljat on mahtavia ja omenapuiden kukinta on ollut mahtavaa, niin mökillä kuin kotonakin . Me emme leikkaa mökillä paljon omenapuita. Saavat kasvaa vapaammin kuin rivarinpihalla kasvava omenapuu. Onhan niitä varrenpäässä olevia leikkureita missä on pussi päässä, meinaan omenoiden keräämiseen . Ja osa tulee tosiaan itsestäänkin alas . Kuivaa on ollut täälläkin jouduin eilen kastelemaan rivarinpihalla, kun yksi angervo on jo tainnut heittää henkensä veden puutteesta. Mutta teillä on nyt ihanaa aikaa siellä mökillä. Peitä kuule ne perunat harsolla. Laita kaaret jostain ja pyykkipojilla harso kiinni ei haittaa vaikka on päästä vähän auki ,peurat jättää rauhaan perunat. Me laitoimme eilen kaaret valkoisesta muovisesta sähköjohdon suoja putkesta. Vai mitä siitä nimitetään, lehtikaalille. Se tosin oli viljelylaatikossa. Lähinnä tuholaisten takia . Aion pitää sen pitkälle kasvukautta. Toisinsanoen niinkauan kuin kaalimato vaara on olemassa .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläpäin on vähän ahnaampia peuroja - viime vuonna viritin paksusta rautalangasta kaaret mansikkamaan ylle ja viritin siihen rastasverkon. Joku kerta se oli revitty riekaleiksi ja mansikat popsittu 😆. Nyt meillä on peura-aita, joten toivotaan että se riittää. Kaaleille nuo olisivat varmaan hyvät.

      Poista