keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Ruusutarha pikakelauksella

Pikavisiitti kaupunkiin. Nurmikon leikkuu, ruukkujen kastelu, pyykinpesu, kaupassakäynti, synttärijuhlat, taimikauppa ja sitten äkkiä lossiin ja veneeseen ja takaisin saareen. Aaah.
Pikaisesti aamun kirkkaassa auringonpaisteessa kävin napsimassa ruusutarhasta pari kuvaa. Ruusutarha on ollut ihan omillaan. En ole kitkenyt, leikannut tai kastellutkaan laisinkaan siellä. Hyvinhän tuolla menee, vaikka nämä helteet ja kuivuus saavat aikaan sen, että kukinta on lyhyt. Kukinta on myös ollut todella aikaisessa.
Viime vuonna istutin kolme Lambert Closse -ruusua. Nämä ovat minusta älyttömän ruusumaisen kauniita. Kukkii kohtuullisesti myös varjossa näköjään.
New Dawn on yleensä loppukesän kukkija. Nyt siinä on enemmän nuppuja kuin koskaan ennen, vaikka ruusu taitaa olla  jo kuutisen vuotta vanha.
Henry Kelsey on jo komea, yli kolmimetrinen kaveri, jonka olen sitonut mäntyyn. Tälläkin kukinta on jo tältä erää ohi. Onneksi ruusu uusi kukintansa vielä myöhemmin. Tämän väri on hätkähdyttävän neonpunainen luonnossa.
Morden Blush kukkii taas kauniisti, mutta ilmeisesti ruusu ei olekaan omajuurinen. Ruusun keskeltä nimittäin kasvaa roteva piikitön oksa, joka kukki yksinkertaisin pienin kukin. Omituista. Tämäkin ruusu on varmaan kuusi vuotta tässä kasvanut, enkä ole aiemmin tällaista huomannut.
Suurin osa pensasruusuista mm. suosikkini Hurdal on jo lopettelemassa. Tuo etualalla kaiken peittoava töyhtöangervo saa kyllä nyt lähtöpassit. Mitenköhän vaan saan sen kaivettua pois. 
Sointu on kasvanut valtavaksi pusikoksi, varmaan jo 2,5 metriseksi. Se kukki viime kesänä aivan upeasti, mutta tänä kesänä vähän kituliaasti. Kuivuus varmaan haittaa. Tämä paikka, jossa se kasvaa on ihan pelkkää soraa, joten en ihmettele.
Ritausmasta kuoli varmaan puolet viime vuonna. En tiedä yhtään mistä se suuttui. Onneksi tänä vuonna näyttää paremmalta. Harmi vaan, että nyt Sointu toiselta puolelta ja Snow Pavement toiselta puolelta on vallannut sen tilan. Ritausma on Hurdalin ohella suosikkejani.
Viime syksynä istutin niin ikään tämän hunajaruusun, joka saisi vallata koko pergolan. Nyt se on vallannut  tiensä melkein pergolan alareunaan, mutta kukkiipa silti. Joku kärhö on näköjään päättänyt pergolan sijaan kasvaa taas maata pitkin. Ne pitäisi aina muistaa sitoa.
Tämä kärhö on löytänyt hyvä kiipeilytelineen laukasta. Myös viereinen ruusupensas on ollut sille mieleen. Olen lisäillyt ruusutarhaan pikkuhiljaa kärhöjä ruusujen väleihin. Ne näyttävät viihtyvän hyvin, vaikka luulin paikan olevan liian kuiva.
Viime vuonna sain mummiltani kasan sormustinkukan siementaimia ja nyt jokunen niistä alkaa kukkia. Nämä saavat lisääntyä täällä mielensä mukaan. Sopivat mielestäni tosi hyvin ruusujen kanssa.

Ruusutarhassa saa levitä mielensä mukaan myös tämä ihana valkoinen puistolemmikki, joka katosi muutama vuosi sitten kokonaan. Onneksi maassa oli siemeniä jemmassa ja nyt siellä täällä näkyy uusia. Muutenkin ruusujen seassa suosin itsekseen kylväytyviä lajeja kuten akileijoja.

Ruukkukasvitkin olivat kaikki elossa, vaikkakin osa vähän velttoina. Saivat kunnon kastelun niskaansa ja joitain jaksoin vähän lannoittaakin. Nyt voi taas hyvillä mielin keskittyä saaren puutarhaan, kun vähän on käynyt hoivaamassa kaupungissakin. Auton takakontissa matkasi mukaan laatikollinen uusia taimia, joita pääsenkin pian istuttamaan tänne. Kirjoittelen niistä sitten seuraavaksi.

10 kommenttia:

  1. Vautsi miten monenlaisia ruusuja! Meillä on kuivuus selvästi vaikuttanut ruusujen kukintaan. Se on ollut aika vähäistä.
    Olen yleensä joka vuosi ostanut jonkin ruusun, mutta nyt minulla on ollut valinnan vaikeus. Vaihtoehtoja on aivan liikaa.
    Mukavaa viikon jatkoa😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusuissa on kyllä niin paljon valinnanvaraa, että harmittaa, kun ruusutarha on jo täynnä. Varsinkaan isoja pensasruusuja ei enää mahdu yhtäkään. Talvi vei yhden pienemmän ruusun ja sen tilalle kovasti haen juuri sitä ihaninta. En ole vielä osannut päättää.

      Poista
  2. Ihastuttava ruusuvalikoima! 'Henry Kelsey' on erityisen kaunis. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusut olivat ensimmäinen ihastukseni, kun aloitin puutarhanhoitoa. Nyt kun alue on ollut vuosia valmiina, ne ovat vähän jääneet paitsioon.

      Poista
  3. Ruususi ovat tosi ihania! Henry Kelsey on kanadalaisista ehkä jopa ihan suosikkini. Se kestää täällä V-vyöhykkeelläkin hyvin, ollen just nyt tuhannella nupulla. Toinen yhteinen ihastus on Lambert Closse, mutta näyttäisi minulla kuolleen viime talvena. Sen kukat on erityisen kaunismuotoiset ja hienot. Pakko hankkia uusintakokeiluun.

    Mukavaa odottaa sun saaripuutarhan päivityksiä! Kaksi puutarhaa on kova rasti huoltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla Henry Kelsey ei koskaan kuki runsaasti. Paikka on kyllä aika kuiva ja männyn alla, joten ehkä se vaikuttaa.
      Lambert Closse on aivan ihana. Ostin viime vuonna kolmen nipun ja istutin vähän eri paikkoihin ruusutarhassa. Yleensä ostan aina vain yhden kutakin, koska ruusutarha alkaa olla täynnä, mutta tämän kanssa tein poikkeuksen.

      Poista
  4. Kauniita ruusuja ja etenkin tuo Lambert Closse on mieleeni jo värinsäkin puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosi kauniin värinen ja kukkien muoto on mielestäni erityisen kaunis. Pensaani ovat vielä pieniä, mutta onneksi jo vähäsen kukkivat ilokseni.

      Poista
  5. Ihania ruusuja! Mä niin tarvitsen isomman puutarhan, jonne istutella mielinmäärin kaikkia kauniita kasveja. Ja aika paljon paksumman lompakon..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusut vievät kyllä tosi paljon tilaa. Itsekin laittaisin niitä paljon enemmän, jos vain tilaa olisi. Ilmeisesti puutarha ei koskaan ole riittävän suuri😉

      Poista