lauantai 25. toukokuuta 2019

Pihan perintöä

Kun muutin taloon, oli piha aikamoinen ryteikkö. Koko paikka oli täynnä vaahteran ja pihlajan taimia ja vuohenputkea sekä siellä täällä lojuneita entisen terassin betonitiiliä. Onneksi huolimatta tauoista pihan hoidossa on muutamia pihan alkuperäisiä kasveja säilynyt. Olen tosi kiinnostunut puutarhahistoriasta ja oman pihan ja alueen kasveja tarkkailemalla voi hyvin nähdä, mitkä ovat olleet ne rakennusaikakauden suosikkikasvit.
 Muutama vuosi sitten huomasin jotain keltaista ryteikössä, jota en ole vielä kunnolla raivannut. Siellähän oli kypsiä ruusukvitteneitä. Pensas kasvaa heinikön ja villiruusujen keskellä ja kukkii kirkkaasti ja komeasti ja tekee hedelmiä.  
 Myös tämä kaunis syreeni on vahaa perua. Sen runko on jo paksu ja kippurainen ja lehtiä on vähän harvassa. Samoja kasveja on istutettu kaikkialle naapurustoon. Siellä täällä näkyy kukkivia ruusukvittenejä ja tätä samaa syreeniä. Suosittuja on aikanaan olleet myös vaaleanvioletteina kukkivat alppiruusut. Meidänkin pihasta sellainen löytyy, tosin hyvin kitulias sellainen. Meidän kadulla näyttää suosiossa olleen myös kultasade (joita kadehdin aina kukinta-aikaan), juhannusruusu sekä hanhikit. Trendipuu näyttäisi alueen rakentamisaikana olleen siperianlehtikuusi. Isoja hevoskastanjoja on jouduttu viime vuosina useasta pihasta kaatamaan.
 Myös joitain perennoja on säilynyt pihassa. Tarhatyräkki oli ensin kitkettävä inhokki, mutta sitten luovutin ja annoin sille mahdollisuuden ja nyt se on minusta todella hieno. Muita alueen ja meidänkin pihan perinneperennoja ovat vuorikaunokki, keltapäivänlilja ja valitettavasti vuohenkello. Sitä on varmasti joku onneton joskus istuttanut pihaan ja nyt koko naapurusto kitkee kitkemistään.
 Jääköhän minun kasveistani mikään jälkeeni ja askarruttamaan uusia asukkaita. Persikat, aprikoosit ja magnoliat varmaan jokin hankala talvi korjaa. Ehkä kuunliljat ja isotöyhtöangervot jäävät sitkuttelemaan vuohenputkien ja vuohenkellojen jalkoihin, jos puutarha joskus joutuu heitteille.
 Nuo vanhan talon kivijalasta tehdyt pengerrykset ja raja-aita sen sijaan jäävät taatusti pihaan seuraavillekin polville. Niistä ei helpolla eroon pääse.









 Löysin muuten vanhan alppikärhönkin tontin rajalta viime vuonna. Siellä se kukki muutamalla sinisellä kukalla täysin unohdettuna vasten ruostunutta verkkoaitaa. Kuvasssa tuoreemmat alppikärhötulokkaat aloittelevat kukintaansa. Villiviini on selvästi yleisin köynnös alueen vanhoissa pihoissa. Monella sellainen kasvaa huikeisiin korkeuksiin pitkin isoja mäntyjä. Minäkin olen muutaman istuttanut mäntyä vasten. Näky on hieno erityisesti ruska-aikaan.
Tämä ei mitenkään liity pihan perinnekasveihin, mutta oli pakko ottaa kuva tupastiarellasta. Se loistaa kuin tähti varjotarhassa.
Ja tämä viimeinen kuva ei liity yhtään mihinkään. Sateet piiskasivat tulppaanien lakastuvat terälehdet maahan ja lapsilla lähti näköjään luovuus heti lentoon. Nyt minun harmonisen valkoisen puutarhan tuijapallot ovat kuin joulukuuset. Tähän on hyvä lopettaa illan puutarhakierros ja pohdinnat puutarhan menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Lapset tarvitsevat iltapalaa.

16 kommenttia:

  1. Ruusukvitteni on hieno kasvi, pihassani on niitä kaksi. Toinen on ostettu valmiina ja toinen kasvatettu itse siemenestä. Tupastierella on minulle ihan uusi mutta onpa se kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin innostuin viime vuonna istuttamaan ruusukvitteniä lisää pihaan. Niiden kukkien väri on niin hieno ja poikkeuksellinen. Tuo tupastiarella 'Pink Skyrocket' oli minulla ensin liian aurinkoisessa paikassa. Jaoin mättäät ja istutin ne viime vuonna varjotarhaan ja nyt ne näyttävät viihtyvän.

      Poista
  2. Tuijapallojoulukuuset ovat hauskat. Olet löytänyt mukavia perintökasveja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se kiva, että lapsetkin viihtyvät puutarhassa. Vanhoista pihoista löytyy aarteita. Toivottavasti en alkuaikoina tuhonnut mitään kasveja, kun en niitä vielä tuntenut.

      Poista
  3. Ryteikkyä raivates oli varmasti kivaa löytää joitaki tunnistettavia puutarhakasvia. No se vuahenkello on kyllä oikia maanvaiva. Mutta siitäki voi päästä eroho. Monta vuatta siinä kuitenki menöö. Eiköhän sultaki ny jotaki muutaki jää, ku kivet ja aita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuohenkello kun on vuosikymmeniä pihassa viihtynyt, niin eipä se suosiolla lähde. Välillä saa ylös syvyyksistä niiden porkkanan kokoisia juuria. Ehkä minultakin jotain jää. Ellei muuta niin se vuohenkello😋

      Poista
  4. Minä olen muuten pohdiskellut tänä keväänä ihan samoja juttuja. Tosin enemmän siltä kantilta, että pian on kaikki edellisen asukkaan jättämät riesat tuhottu :D Kevättähdet ja valkovuokot olen pelastanut, marjapensaat ja kaksi siperianpihtaa saavat myös jäädä ja yhden akileijan kohtalo on edelleen harkinnassa. Suunnilleen kaikki muut ovatkin sitten saaneet joko tappo- tai myyntituomion. Hauskasti kyllä huomaa, kun kiertelee lähialueilla, että samoja kasveja löytyy melkein joka pihasta. Tällä alueella on ollut muotikasveina ilmiselvästi idänunikko, tuo samainen tarhatyräkki ja tuoksuvadelma. Sekä tietysti ikiriesa vuohenkello! Sinulla on kyllä ollut paljon laajempi ja mielenkiintoisempi kasvivalikoima tontillasi kuin minulla täällä. Ehkä teillä onkin asunut puutarhaihminen ennen sinua...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen joitain angervoja ja syreeniä hävittänyt, mutta muuten yritän säästää mitä löytyy. Täällä on kyllä selvästi harrastettu puutarhanhoitoa ennenkin. Mm. pikkusipulikukkia on todella paljon. Voi kun jossain olisi säästynyt kuvia, miltä piha ennen näytti.

      Poista
  5. Pihan tutkiminen entisten asukkaiden jäljiltä on mielenkiintoista puuhaa. Muistan hyvin, kuinka jännittävää itsestäni oli ensimmäisenä kesänä tänne muuton jälkeen tutkia pihaa ja hämmästellä, mitä kaikkea sieltä löytyi. Ihanat "joulukuuset" sinulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kun tänne muutin, en tiennyt vielä mitään puutarhanhoidosta. Pihaa myös muokattiin ja pengerrettiin isoilla koneilla, joten pelkään, että iso osa alkuperäisistä kasveista meni siinä.

      Poista
  6. Vanhat kestävät lajikkeet ovat arvokkaita. Olen käynyt kaivamassa sukulaisten hylätyltä metsätilalta ruskoliljaa, syreeniä, keltapäivänliljaa ja akileijaa. Ne kasvavat melkein missä vain. Kuten naapurista tuotu vuohenkello ja pihlaja-angervokin, jotka olisi saanut jättää tuomatta.:(
    Mutta nuo muoti-ilmiöt puutarhoissa ovat mielenkiintoisia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat kyllä uskomattoman kestäviä nämä vanhat kasvit. Minulla kasvaa suuren koivun alla iso vanha pioni, joka kukkii komeasti joka vuosi. Yritin kerran kaivaa sitä ylös ja siirtää suotuisampaan paikkaan, mutta koko maa oli niin kivikova koivun juurista, ettei hommasta tullut mitään.

      Poista
  7. Kivoja perintökasveja ja aivan mahtava tuo pallotuijajoulukuusi! Meillä edellisen asukkaan jäljiltä ei ollut kuin kaksi istutusaluetta, joista etupihalla olevan uudistin viime kesänä. Muuten olen aloittanut "tyhjältä pöydältä". Kummassakin tilanteessa on varmasti puolensa. Ihanaa toukokuun loppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tuskailen täällä pihassa, joka on täynnä kalliota, isoja puita ja vanhoja kasveja, että olisipa uusi tyhjä tasainen tontti. Mutta kaverini, jolla sellainen on juuri valitti, että olisipa hänen tontillaan edes jotain. :) Eli tosiaan taitaa puolensa olla molemmissa.

      Poista
  8. Tupas tiarellia on minullekkin ihan uusi juttu. Tiarelliaa minullakin on se tekee valkoiset kukat. Ihania aarteita olet löytänyt ja säästänyt. Mekin kun ostimme mökkipaikan oli siellä ennestään jotain sekun on ollut viljeltyä maata kuitenkin suurinosa ja metsää. Mutta oli siellä rakennuksien lisäksi jotain kukkivaa ja sireni aita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rönsitiarellassa on valkoiset kukat ja se on hyvä maanpeitekasvi. Oi, syreeniaita onkin ihana. Mahtavaa, että sait kaupanpäälle sellaisen.

      Poista