Uusia ystäviä - vanhoja vihollisia

Aloitetaan viikonlopun mukavista kuulumisista. Kesäloman viimeinen viikonloppu tuli vietettyä missäs muuallakaan, kuin mökillä. Olen peura-aidan jälkeen muokannut lähes kaikki istutusalueet, jakanut kasveja, siirrellyt uusille paikoille, laajentanut kukkaistutuksia sekä tietenkin tuonut saareen uusia kasveja. Kuukaudessa uudet kasvit ovat jo kotoutuneet uusille asuinsijoilleen.

Isoon paraatipenkkiin ostin etureunaan kaksi uutta maanpeittoruusua. (kolmas täytyy vielä ostaa!). Toisen nimi oli Sommer 2000 ja tämä kuvassa kukkiva on Sommarwind. Olen niin iloinen, että keksin nämä maanpeiteruusut. Pähkäilin kauan, mitä tähän etureunaan muurin viereen voisi istuttaa, mutta nämä sopivat juuri tähän tarkoitukseen. Eivät kasva puolta metriä korkammaksi ja versot roikkuvat kauniisti kivimuurilla.

Paahteiseen nurmikkoa rajaavaan penkkiin istutin mirrinminttujen seuraksi kolme purppuratulikukkaa (Plum Smokey nimeltään). Kaunis kuin mikä. Toivotan viihtymistä ja innokasta siemennystä.

Paahdepenkiin niinikään hankin pari koreakärsämöä. Valkoiset kukinnot loistavat raikkasti muuten värikkäästä sillisalaatista.

Värikkäästä puheenollen... oli pakko vielä lisätä väriä ja ostaa muutama karvasilkkiyrtti. Upea oranssi kukinta.

Pari vuotta sitten heittelin paahdepenkkiin kärsämösekoituksen, jossa oli eri sävyisten kärsämöiden siemeniä. Nyt vaaleanpunaiset ja pinkit kärsämöt ovat kasvaneet kukintaikään.

 Vielä odottelen aprikoosinväristen kärsämöiden ilmestymistä.

Kylvin kesällä myös pari pussia kesäkukkasekoitusta maahan. Muutama kukka sieltäkin on tullut, vaikka peurat ovat nämä parturoineet melko tarkasti. Kesäkukkamaahan ilmestyi myös runsaasti tilliä :) Sopii oikein hyvin kesäkukkiesn sekaan.

Saavuttuamme mökille huomasin heti, että puutarhassa oli taas käynyt kutsumattomia vieraita. Amppelimansikat oli kaluttu viimeistä lehteä myöden. Myöskin uudet maksaruohon taimet oli typistelty ja kaikkialla uusissa istutusalueissani oli tuttuja jälkiä - PEUROJA! Eikö edes kaksimetrinen aita riitä?!?!? Lannistuneena laahustin sisään kahvia keittämään, kun jo hetken päästä näin ikkunasta, että vadelmamaalla oli syömingit käynnissä. Menin varovaisesti pihalle, etten pelästyttäisi ihan hysteeriseksi valkohäntää, mutta halusin nähdä omin silmin, mistä ne tulevat yli. Peuran ilme oli kuin peuran ajovaloissa. Se kulki minut huomattuaan edes takaisin aidan viertä ja välillä kääntyi minua huolestuneesti katsomaan. Kohotin vähän kättäni ja se oli liikaa - vain metallin helähdys kuului, kun peura loikkasi yli kaksimetrisen riista-aidan. :( Kaksi minuuttia ajattin luovuttavani, mutta sitten sisuunnuin ja aloin jo suunnitella kaikenlaisia korotuksia aitaan. Ehkä kolmimetrinen aita riittäisi...Tänään kävelin läpi koko aidan ja tutkin, olisiko jossain kohtaa, josta peurojen olisi helppo yli hypätä. Sitten sen löysin! Mieheni oli virittänyt väliaikaisen esteen puuvaraston ja aitan välille  ja tuuli oli ilmeisesti kaatanut sen. Peurat olivatkin ilmeisesti sieltä tulleet pihaan! Mikä onnen päivä! Nyt siihen on naulattu verkkoa ja olo on taas luottavainen. Sotaa ei voitetan näköjään yhdessä kesässä, mutta vielä ei ole aika luovuttaa.