maanantai 13. huhtikuuta 2020

Väripilkkuja

Saaressa kevät on jo ihanasti edennyt. Suuri ilonaiheeni on nämä kiurunkannuslämpäreet, jotka ovat tosi mukavasti rehevöityneet. Paikka on kahden ison omenapuun alla ja maa tässä on ihan tiivistä, mutta olen tähän vähän lisäillyt hiekkaa ja viime keväänä laitoin kunnon katemullat ja ilokseni tässä alkaa pientä kehitystä näkyä.
 Sain muutaman jakopalan kevänkaihonkukkaa viime kesänä ja nyt maasta nousee tällaisia pikkuruisia, mutta upean sinisiä kukkaryppäitä. Vielä tosi pientä, mutta jos taas vähän lisäisin multakatetta, niin ehkä nämäkin tästä innostuisivat leviämään.
 Niin ikään sain kevätesikoita ja nekin nousevat pikkuruisena. Voi mikä ihanin väri-iloittelu näiden kolmen yhteiskukinnasta voisi tullakaan: punaiset kiurunkannukset, siniset kevätkaihonkukat ja keltaiset kevätesikot. Matkaa kukkamattoon on vielä, mutta ehkä jonain kauniina päivänä... Nämä matalat kukat eivät jostain syystä ole peuroillekaan maistuneet. Ne ovat tuhonneet taas aitaa oikein kunnolla talven aikana ja kulkureitti on toistaiseksi taas auki.
Viime kesänä taas kerran löin hanskat naulaan peurojen kanssa ja päätin luopua vihannesten kasvatuksesta täällä. Nyt lavoissa on erilaisia narsisseja ja muistaakseni kylvin niihin syksyllä myös joitain siemeniä.
 Tässä on varmaan tuoksuorvokki, vaikka se ei kyllä tuoksukaan. Tämä on fiksusti levinnyt piikikkäiden villiruusujen alle laajaksi matoksi. Sieltä ei kukaan näitä käy napsimassa. Yksi kukkakin oli jo ilmaantunut.
 Lintujen tarkkailu on aina yhtä viihdyttävää. Nyt huomasin, että pihapiirissa yritetään selvästi kerrosasumista. Veikkaisin syylliseksi mustarastasta. Eläimet muuten käyttäytyvät todella erilailla täällä saaressa verrattuna kaupunkiin. Kaupungissa mustarastaat pesivät räystään alla ulko-oven vierellä, syöttävät poikasiaan välittämättä tippaakaan ohi kulkevista ihmisistä ja yksi uros seuraa minua metrin päästä, kun teen puutarhahommia ja odottelee että heitän maasta löytyviä matoja. Saaressa taas mustarastaat saavat täyden halvauksen, kun ihminen astuu pihalle ja lentävät hälytyshuudon siivittämänä piiloon metsään. Samoin oravat ja punarinnat pyörivät kaupungissa ihan muutaman metrin päässä, kun taas saaressa niitä näkee vain ikkunasta.
Surkea kuva, mutta halusin ottaa kuvan ennen kukintaa. Syksyllä laitoin myös kasvihuoneen edellä olevalle niitylle narsissin sipuleita. Miksiköhän en ollut sitä ennen tajunnut tehdä. Nyt ehkä seuraavaksi kun tulen saareen täällä on jo keltainen narsissimeri. Tai ainakin sitä seuraavalla kerralla.

8 kommenttia:

  1. No voi itku niitä peuroja. Mutta ihanat kukat! Mahtavasti noita punaisia kiurunkannuksia. Mulle on mysteeri, miksi sellainen syötiin heti, kun olin sellaisen hankkinut, kun täällä kasvaa pihassani laidasta laitaan luonnon kiurunkannusta. Mutta siitä pitäen olen pistänyt sille yhdelle punaiselle aina jonkun suojan. En kyllä tiedä, oliko syöjä peura, pupu, hiiri vai myyrä. Lintu tuskin on nokkinut kukkavarsia poikki, vaikka kyllähän nekin usein tekevät monenlaista matoja etsiessään.
    Sama havainto, helsinkiläisenä olin alussa hieman hämmästynyt, kun täällä kotisaarella ei näe oravaa kuin aniharvoin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla säilyivät viime vuonnakin nuo kiurunkannukset, vaikka täälläkin vierailee jos jonkinlaista tuholaista. Täällä on aina poikkeus, jos jotain ei syödä tai muuten myllätä.

      Poista
  2. Sama täällä maalla, eläimet pitävät hyvän välimatkan, tänään yksi orava oli saada sydänkohtauksen kun menin viemään lintulaudalle lisää ruoka ja orava ei heti huomannut minua. Ei todellakaan mitään kädestä syöjiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupungissa oravat ovat välillä liiankin tuttavallisia, varsinkin talviruokinnan aikaan. Räksättelevät puissa ihan pään yläpuolella, kuin komentelisivat tuomaan nopeammin niitä pähkinöitä😊

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Tätä värien lisääntymistä onkin jo odoteltu.. Nyt se kevät taas on täällä!

      Poista
  4. Ihanat kiurunkannukset! Kevätkaihonkukka leviää vauhdikaasti, joten eiköhän sinulla ole jo parin vuoden päästä pirteää väri-iloittelua isolla alalla. Hauska kerrostalo :D Maalla eläimet ovat paljonkin arempia kuin kaupungissa. Toivoisin vain, että täällä rusakotkin muuttuisivat niin aroiksi, etteivät uskaltaisi enää pihalle tulla. Monta kertaa päivässä saa käydä hätistelemässä niitä pois kukkapenkeistä. Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että kevätkaihonkukka olisi nopea leviämään. Sen kukat on niin hienon siniset. Rusakot ja peurat saisivat tosissaan olla arempia. Minulla on nyt täällä kaupungissakin alkaneet peurat tulla pihaan.

      Poista