Täällä Ib-vyöhykkeellä ruusujen kukintaa jatkuu usein marraskuulle asti. Varsinkin kanadalaiset ruusut eivät tajua vaipua talvilepoon vaan kukkivat pakkasiin ja lumeentuloon asti. Yllättävän hyvin ne silti talvehtivat. Tarhakurtturuusu Henry Hudson odottaa siirtoa uuteen paikkaan.
William Baffin kukkii runsaammin nyt kuin ensimmäisellä kierroksella heinäkuussa. Jotenkin harva se on lehdiltään, mutta kukat ovat huomiotaherättävän kirkkaat. Kolmevuotias kasvi kipuaa jo parin metrin korkeuteen mäntyä vasten. (tai oikeammin siihen sidottuna)
Lumi- ja tarhaviinikärhöt kukkivat runsaasti edelleen. Lumikärhö on ihan superkasvi. Kaupungissa minulla kasvaa neljä kappaletta tarhaviinikärhöjen kanssa ja mökillä on tänä kesänä ollut kokeilussa yksi. Keväällä olen antanut kompostia näille, mutta muuten eivät hoitoa kaipaa. Varret ovat jo ranteenpaksuisia ja korkeutta on varmaan viitisen metriä. Mökillä kasvaa yksi aika varjossa ja kauriit ovat napsasseet monta kertaa suihinsa osan kasvustoa, mutta silti se on yhdessä kesässä kasvanut noin kolmimetriseksi ja kukkii parhaillaan. Keväällä istuttamani pihan kärhöuutuus on tarhakeltakärhö Anita. Vaikuttaa oikein elinvoimaiselta ja kukkii hieman suuremmin ja selkeämmin kukkasin kuin lumikärhö. Tästä voikin tulla uusi kärhösuosikkini. Katsotaan, miten talvehtii.
Anitan kanssa samassa istutuksessa kasvaa punapäivänhattuja ja keväällä vahingossa ostamani metsäasteri.
Piti ostaa kolme päivänhattua, mutta yksi taimista olikin metsäasteri. No, istutussuunnitelmat on tehty muutettaviksi, joten istutin asterinkin penkkiin. Se kasvoi kesässä isoksi kimpuksi ja on kukkinut ainakin kaksi kuukautta putkeen. Ei ehkä mikään katseenvangitsija, mutta hyvä seuralainen ruusupensaille ja kärhöille.
Toinen vahinko-ostos on hieman suurempi. Muistan ostaneeni sinivaleunikon taimen ja istuttaneeni sen alapihan metsäistutukseen. Keväällä ilostuin, kun arka taimi ei ollutkaan kuollut kovassa talvessa vaan kasvoi reippaasti. Jossain vaiheessa kyllä aloin epäillä, ettei tämä taida sinivaleunikko ollakaan. Viimeistään silloin kun kasvin korkeus lähti lähestymään vieressä kasvavaa magnoliapuuta. Kukinnan alkaessa kasvi paljastui punalatvaksi. Olen taas saattanut ostaa väärän taimen, tai sitten tämä on tähän jostain levinnyt. Upea kasvi, aivan väärä paikka. Jos saan syksyllä perhospuutarhaa yhtään etenemään, niin tämä jättiläinen siirtyy sinne.
Jättiläisistä kääpiöihin. Tällainen maksaruoho kukkii sorarinteessä. Ei hajuakaan, mikä tämä voisi olla. Kaunis kuin mikä.
Täytyisi varmaan taas alkaa kirjaamaan istutettuja kasveja ylös. Olisi ihan kiva tietää, mitä kaikkea tänne on tullut istutettua. Ihanan lämpiä syyspäivä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti