Etupihani on ruma. Kaikkein rumin osa puutarhastani. Eli juuri se, mitä naapurit ja ohi kävelevät ihmiset näkevät, on kaikkein rönttöisin osa pihaani. Syy on ehkä siinä, että tämä on ensimmäinen osa, jota aloin muokkaamaan, kun aloitin puutarhaharrastustani. Ison koivun alle raivattu kivikkokasvi-istutus vielä menettelee, mutta sitten istuttelin sekalaisia pikkuhavuja tonttia rajaavan kivipaaden taakse, kasasin hiekkamullasta korkean kivillä rajatun kohopenkin, rakentelin ylijäämäbetonikivista sokkeloisia pikkupolkuja... ja sitten luovutin ja annoin perennojen kuolla kuivuuteen ja heinien kasvaa poluille.
Itseasiassa huomasin, että etupihani on niiiin ruma, että kasvitkin karkaavat sieltä.
Karpaattien kello kukkii innokkaasti kävelytiellä laattojen raossa pihani edustalla.
Maksaruoho ja kataja ovat lähettäneet jälkeläisiään paremmille kasvumaille.
Suikeroalpi on pudottautunut kasvamaan kauniiksi kiemuroiksi laatoitukselle.
Koristemansikka on lähes kokonaan kadonnut pihaltani, mutta jalkakäytävältä sitä löytyy paljonkin.
Mäkimeirami pitää enemmän hiekoitushiekkajäämistä kadulla, kuin vaivalla raivaamastani kalliokedosta pihallani.
On minulla suuria suunnitelmia etupihani suhteen. Kallio pitäisi raivata ja istuttaa täyteen maksaruohoja. Liian kuiva kohopenkki pitäisi tasoittaa ja lisätä hyvää multaa joukkoon ja perustaa suuri perhoskasvi-istutus. Polut pitäisi purkaa ja laatoista tehdä sivupihalle penkin rajaukset. Iso ränsistynyt koivu pitäisi kaataa ja tilalle istuttaa rusokirsikka... Pitäisi ehkä vaan ensin palkata lastenhoitaja, kodinhoitaja ja pyytää töistä puutarhavapaata..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti