torstai 28. marraskuuta 2019

Syksyn parhaat lehdet

Puutarhablogin pitäminen marraskuisessa Suomessa ei ole ihan helppoa. Kun lähden töihin, on pimeää, kun tulen töistä on pimeää. Koska sitä ehtii ottamaan kuvia puutarhasta?! Turussa on menossa laajat lakot ja mm. koulujen iltapäiväkerhot ovat suljettuna. En vielä halunnut jättää meidän ekaluokkalaista neljäksi tunniksi yksin kotiin koulupäivän jälkeen, joten teen tänään töitä kotona.
Niinpä olen odottanut, että koska se aurinko oikein nousee, että pääsisin ottamaan kuvia, mutta eipä se näytä nousemisestaan huolimatta kauheasti valaisevan. Pakko turvautua salamavaloon, vaikka se ei oikein kasvikuviin sovikaan.
Ajattelin marraskuun haukkumisen sijaan keskittyä asioihin, jotka ovat kauniita vielä marraskuussakin. Nimittäin lehtiin. Useassa kasvissa on talven yli vihreänä pysyvät lehdet ja se on ainakin täällä vähälumisella rannikolla erittäin tervetullutta.
Varjotarhassa löytyy paljon hienoja lehtiä. Yksi suosikeistani on tarhatiarella ´Sylvan lace´. Ostin sen vasta syksyllä, enkä ole nähnyt sen kukkivan, mutta lehdet ovat hienot.
Syklaamillakin on kauniit ja pakkasta kestävät lehdet. Tämä on varmaan sellainen viime syksynä ostamani syklaami, jonka nostin kuistille talveksi kukkimaan ja sitten taas keväällä istutin maahan. Sitten se katosi muiden kavereidensa kanssa kesäksi maan uumeniin ja nyt loppusyksystä nousi taas lehtineen pintaan. Ei kyllä näkynyt kukkia. Täytyy miettiä jaksanko nähdä vaivaa ja nostaa näitä taas kuistille talvehtimaan vai annanko talven viedä. Tai mistä sitä tietää, vaikkei veisikään. On täällä kummempiakin talvehtinut.
 En nyt enää muista kesällä Virosta ostamani sinilatvan tarkempaa nimeä. Siinä on hienot kirjavat lehdet. Tämä tyyppi ei tykännyt kesän kuivuudesta, vaan kuihtui lähes kokonaan, mutta syksyn kosteus ilmeisesti piristi ja nyt se näyttää taas näin hyvältä.
 Keijunkukat säilyttävät myös lehtensä hienosti. Tämän omituisen värisen ostin Tallinnasta ja toivon sormet ja varpaat ristissä, että se menestyisi talven yli. Yleensä nämä ovat kyllä täysin talvenkestäviä. Flamingo ei kuulu varjotarhaan, mutta oudosti se aina vaeltelee ympäriinsä.
 Keijunkukat lisääntyvät ainakin täällä runsaasti siemenestä. Niiden taimia löytyy aina sorakäytävältä, josta olen niitä siirtänyt taas uusille paikoille. Varsinkin ne ihan tummanpunaiset sekä alla olevat kirjavalehtiset ovat kovia lisääntymään. Tämäkin yksilö on nypätty sorakäytävältä varjotarhan suojiin viime kesänä.
 Erilaisia muratteja on talvehtinut hyvin puutarhassa, myös tämä kaksivärinen, vaikka ajattelin sen todennäköisesti olevan herkempi kuin vihreät. Tähän saniaistarhaan vanhaan puunrunkoon muratti sopii minusta kauniisti kiemurtelemaan.
 Japaninsara on hieno lisä varjotarhaan vähän heinämäisen lehtimuotonsa vuoksi. Jänikset söivät viime talvena yhden sarani ihan maata myöden, mutta onneksi se siitä tokeni kesän aikana. Syysaleista löysin superhalvalla japaninsaroja ja ostin kolme. Mietin, jos suojaisi ne jotenkin talveksi. Nämä pysyvät ihan vihreänä koko talven ja sen vuoksi varmasti olivat vastustamattomia jäniksille törröttäessään mehukkaan näköisinä muuten paljaasta maasta.
Sateesta huolimatta tuli pieni puutarhakierros tehtyä. Nyt täytyy palata töiden pariin. Hyvää viikonloppua!

10 kommenttia:

  1. Kiva, kun pääsit näkemään puutarhaasi "päivänvalossa". Täällä sama ongelma, ei paljon pimeys houkuttele, eikä kuvaaminen onnistu. Tänään on tullut vettäkin niin, että eilen satanut lumi on jo kadonnut. Minä en ole tohtinut kesäisiä muratteja jättää ulos talvehtimaan, vaan raahaan niitä välillä kellariin ja toisinaan jätän asetelmiin, vaikka tiedän siinä niiden paleltuvan. Täytyypä kokeilla tuota maassa talvettamista. Jäniksille tuntuu maistuvan moni puutarhan herkku, varmasti tuollainen heinätupas on aivan juhla-ateria! Hyvää viikonloppua sinullekin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muratti on minulla välillä talvehtinut ulkona ruukkuistutuksessakin. Kannattaa koittaa maassa talvettamista. Keväällä sitä on sitten helppo talvehtineista osista lisätä. Toki kellari on varmempi paikka talvettaa.

      Poista
  2. Yllättävän moni pitää lehtensä läpi talaven tai ainaki pitkälle syksyhyn. Ne antaavat sitä kaivattua viherhoitua tähän pimiähän aikahan. Kokeele heittää sarojen päälle muutama havu, jos ei täysin estä pupujen toimintaa, nii ainaki hirastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi varjotarhassa on muutakin kuin kuunliljoja, sillä ne katoavat niin aikaisin. Keväälläkin näyttää paremmalta, kun sipulikukat nousevat vihreiden lehtien joukosta, ei mustasta maasta. Hyvä vinkki nuo havut, enpä sitä tullutkaan ajatelleeksi, kun yleensä aika vähän kasveja suojaan.

      Poista
  3. Vihreinä talven yli pysyviin kasveihin pitäisikin satsata enemmän varsinkin ikkunoiden lähistöllä. Minulla on paljon belliksiä, mutta pahuksen rusakot kaivavat niitä hangen läpi suihinsa kuin mitäkin talvisalaattia. Viime talvena sain kirjavalehtisen muratin talvehtimaan maassa, joten tänä vuonna on kolme erilaista kokeilemassa onneaan. Tuollaiset kirjavalehtiset keijunkukat tai ensimmäisen kuvan tiarella olisivat ihania kun jostain löytäisi. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä sain muuten lähettämistäsi belliksen siemenistä kokonaista yhden kukan😄Vaikka niitä oli valtava kasa. Ehkä minullakin pupu pistelee niitä poskeensa.

      Poista
  4. Löysit kiinnostavia lehtimuotoja vielä näin marraskuun lopulla. Vihreät lehtiruusukkeet näyttävät välillä uskomattomilta muun kuolleen kasviaineksen keskellä. Viime yönä satoi lumikerroksen ja vain korkeammat ruskettuneet varret jäivät näkyviin. Ehkä se on hyvä suojakerros.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on tullut lunta täälläkin, joten lehdet ovat nyt peittyneet, ainakin hetkeksi. Ilmeisesti on lämpöasteita taas luvassa.

      Poista
  5. Aina löytyy puutarhasta jotain kaunista ja kuvattavaa, myös marraskuussa💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi niin. Marraskuussa vaan kauniin löytymiseen voi mennä hieman kauemmin☺️

      Poista