torstai 5. maaliskuuta 2020

Uusi rakkaus

On jo maaliskuu ja puutarha on täynnä kaikkea keväisen jännittävää ja minä en ole viikkoihin edes käynyt siellä. En ole myöskään aloittanut esikasvatuksia, enkä tehnyt yhden yhtä listaa, suunnitelmaa tai muuta raapustusta aikoihin puutarhavihkooni. Syy on yksinkertainen. Olen aivan rakastunut. Uuteen kouluumme nimittäin. Ajatukset kiertävät vain sen ympärillä ja viikonloput omistan seinien maalaamiselle, huonekalujen tuunaukselle ja piirustamalla kymmeniä listoja, suunnitelmia ja havainnekuvia kouluvihkooni. Onneksi tarvitsin ison palmuvehkan kouluun ja päätin lähteä hakemaan sen Kaarinaan avatusta uudesta Kukkatalosta. 
Vaikka tuore rakkaus niin voimakas onkin, saivat tuoksuvat esikkopöydät ja narsissirullakot vanhankin kipinän syttymään - ahdoin kärryn niin täyteen kuin mahtui erilaisia kevätkukkijoita ja kuistilla touhutessani alkoi myös puutarha huudella minulle. Siispä kierrokselle
Kalliolla krookukset ovat jo pitkällä. Nämä olivat jo pinnassa joulukuussa, eivätkä ole pakkasiakaan säikähtäneet. Hirveästi isoja oksia ja risuja on kaikkialla myrskyjen jäljiltä.
Varjotarhassa imikät ovat jo nupuilla. Useat varjotarhan kasveista pysyvät talvellakin vihreinä ja lehdessä ja varsinkin tällaisena lumettomana talvena se on ollut hienon näköinen.
 En oikein tiedä itkeäkö vai nauraa. Peurat ovat virallisesti tehneet ensimmäiset tuhonsa nyt myös kaupunkipuutarhassa. Tulppaanit on suurimmasta osaa puutarhaa siivottu maan tasalle ja samettisumakki on kokenut typistämisen. Sen vierestä mullasta löytyi tuttuja sorkanjälkiä.
Olen nähnyt joskus kotikadulla kaksi valkohäntäpeuraa aamuyöllä, mutta tähän mennessä en ole puutarhassa tuhoja huomannut. Asun kaksi kilometriä Turun keskustasta, eli aika urbaaneja otuksia alkavat nämä olemaan. Oikeita city-peuroja.
 Viime vuonna pienen lammen viereen istuttamani riipparaita sai peuramurheet hetkeksi väistymään. Se on todella hieno vitivalkoisine pajunkissoineen. Vai pitäisikö sanoa raitakissoineen.
 Italianmunkinhuppu on pöllähtänyt maanpinnalle. Pidän näistäkin lehdistä tosi paljon. En muista, kukkivatko nämä viime vuonna. Oikeastaan ei ole mitään muistikuvaa munkinhupuista, paitsi että olin viime vuonnakin iloinen, että olivat talvehtineet.
 Valkoisessa puutarhassa lumikellot ovat kukkineet jo yli kuukauden. Valkoiset krookukset ovat liittyneet seuraan. Täällä tulppaanien tuho on täydellistä. Olen istuttanut tänne satoja erilaisia valkoisia tulppaaneja ja ne on kaikki natustettu maan tasalle.
 
 Pikkuisen sinistäkin jo pilkottaa ruusutarhan puolella.
Kaikki magnoliat ovat leudon talven jäljiltä kunnossa ja melkein kaikissa on nuppuja. Kuvassa tähtimagnolia ´Rosea´. Yhteensä puutarhassani kasvaa jo seitsemän magnoliaa ja ehkä taas tänä vuonna ostan uuden, jos löydän. Koulun piha rajautuu pieneen jokeen ja sen törmälle haaveilen myös magnolioista. Muistaakseni useat niistä ovat alun perin juuri joenvarsien kasveja. Saatan istuttaa yhden kokeiluun sinne ensi keväänä. Tosin siellä vasta onkin peuroja... Niistä ei kyllä näytä pääsevät missään eroon. Ihanan keväisiä hetkiä kaikille!

18 kommenttia:

  1. Voi miten ihanan keväistä siellä jo on! Hyvä, että kuulit puutarhan huudot. Kiva nimittäin kuulla sinusta pitkästä aikaa. :) En yhtään ihmettele, että ajatuksesi pyörivät koulun ympärillä. Vanhat koulut ovat kauniita ja sellaisen remontoiminen varmasti yhtä ihanaa kuin puutarhankin laitto. Peuran mokomat, ovat kyllä melkoisia tuholaisia. Ihana magnolia! Mukavaa kevättä ja ihania hetkiä koulun ja puutarhojen parissa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kevättä sinullekin! Eiköhän puutarha ala enenevissä määrin huutelemaan kun valo lisääntyy. Tänä vuonna ei täällä päin ole ollut talvea ollenkaan, joten ehkä keväthuumakaan ei ole niin voimakas.

      Poista
  2. Voi itku. Tosin ystävän pihalla Espoossa ovat peurat olleet vakituinen riesa jo ainakin kymmenen vuotta, ei niitä paljon kehätietkään pysäytä. Toivottavasti ne lopettaisivat kumminkin teillä käymisen!
    Koulurakkaus kuulostaa ihanalta ♥
    Voi hitsi, ajoin tänään Kaarinan kukkatalon ohi, mutta en ehtinyt pysähtyä - en ollutkaan varannut sille aikaa, kun taimikausi ei ole vielä. Mutta olisi siellä näköjään ollut kaikenlaista ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on ihan älytöntä antaa peurakannan olla näin iso. Kolareita on koko ajan ja tuhot viljelmillä kasvavat. Puhumattakaan kotipuutarhureiden henkisestä kärsimyksestä.
      Tämä oli minunkin ensimmäinen kerta uudessa Kukkatalossa. Iloisesti yllätyin talon oman tuotannon hinnoista. Sai narskuja ja esikkoja tosi edullisesti. Innolla odotan taimipihan avaamista. Alan liikkeiden suurkuluttajana on aina kivaa saada uusia tulokkaita lähistölle.

      Poista
  3. Pääseeköhän vanha vai uusi rakkaus voitolle nyt kun kevät alkaa jo kunnolla lähestyä? Voi peura ja sen kaverit! Sääli varjopuutarhasi tulppaaneita ja muita typisteltyjä kasveja. Sinua ei varmasti tämä lohduta, mutta täällä ei ole peuroja. Ihanat esikot! Jokohan niitä alkaisi löytyä täältäkin? Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän puutarha taaskin vie voiton, kunhan säät vielä lämpiävät. Kuka sitä silloin jaksaa sisällä seiniä maalata. Vähän minua kyllä lohduttaa, etteivät peurat ihan kaikkialle ole levinneet. Muuten kaikki blogit olisivat yhtä peuratuhojen manausta😄 Eivät ne peurat ilmeisesti oikein lumisissa talvissa pärjää. Tosin täälläkin niitä kovasti talvisin ruokitaan metsästäjien toimesta ja tämä talveton talvi on varmaan ollut niille mieleen. Niille ja punkeille. Kiva kesä tulossa...

      Poista
  4. Ihanasti pieniä kevään merkkejä! <3 Peurat kyllä (valitettavasti) kaupungistuvat vauhdilla. Minäkin olen havainnut niitä aika lähellä Turun keskustaa, ja eikö juuri hiljattain joku peura tai kauris ollut joutunut Aurajokeen veden varaan, mistä pelastuslaitos joutui nostamaan sen ylös. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoinen pelastusoperaatio ollut varmasti😄. Mieheni näki peurakolarinkin tässä kilometrin päässä taajama-alueella. Pienestä pusikosta oli peura rynnännyt tielle ja auton alle.

      Poista
  5. Oi kuinka teillä onjo keväistä! Meillä ei onneksi ole peuroja,mutta ystäväni pihalla Espoossa niitä käy ihan riesaksi asti. Mielenkiinnolla odotan postauksia koulusta, varmasti ihana projekti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on kevät kuin varkain hiipinyt näin pitkälle. Voisin kyllä sieltä koulussakin joku kerta postailla. Täytyykin pakata kamera mukaan.

      Poista
  6. Hemmetin peurat, tosi sääli tulppaaneja. Onneksi sinulla näytti olevan monenlaista muuta mukavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi todellakin. Toivottavasti siirtyvät kevään edetessä muualle ruuan perässä. Onneksi narsissit eivät niille maistu ja pienempiä sipulikukkia eivät vaivautuneet maasta syömään. Jotain kukintaa siis vielä sentään luvassa.

      Poista
  7. Niin harmittelen tulppaaniesi puolesta, itse huomasin jänisten vierailleen omalla pihallani ja siitä paikasta levittelin kaikki joululta jääneet havut kukkapenkkien peitoksi. Mutta onpa ihanaa, kun opiskelu maistuu! Puutarhakausi on siellä jo mukavasti aluillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäniksetkin voivat olla inhottavia tuholaisia. Niitäkin välillä täällä näkyy, mutta ehkä naapurin kissat pitävät ne yleensä poissa.

      Poista
  8. Hyvän kokoinen magnolia. Minulla on taas kaksi magnoliaa kokeilussa, ainakin toinen niistä on hengissä leudon talven ansiosta. Peurat ovat ikäviä, aina pelottaa milloin löytävät meidän puutarhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti magnoliakokeilusi onnistuvat. Minulla ne ovat menestyneet toistaiseksi hyvin ja tämä leuto talvi ei ainakaan niitä haitannut. Kukintaa odotellessa...

      Poista
  9. Teillä on kevät kyllä edennyt jo mukavan pitkälle! Minäkin olen bongannut jo ensimmäisen lumikellon:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät vaihtui kuin varkain suoraan syksystä. Tosi keväistä on jo ja koko ajan nousee uusia kukkia.

      Poista