Persikkapuu kukkii

Lasitetulla kuistilla on jo kevät pitkällä. Persikkapuu on kukkinut jo viikkoja. Olen yrittänyt sitä pölyttää pienellä lasten vesiväripensslillä. Tulisi sitten syksyllä  persikoita omasta puusta. Itsehedelmöitettyjä vielä kaiken lisäksi.

 

Ostin puun viime kesänä ja laitoin ruukkuun. Se kärsi jo ostohetkellä jostain taudista, jonka kyllä googlasin ja diagnosoinkin, mutta en nyt tähän hätään muista, mikä taudin nimi oli. Lehdet menivät ryttyisiksi ja paiseisiksi ja punertaviksi.Vähän harmitti aluksi, kun olin mennyt selkeästi sairaan puun ostamaan. Aika surkealta se silloin näytti ja nytkin tuo päärunko näyttää aika kuolleelta. Onneksi yksi sivuoksa kukkii runsaasti. Keväällä oli sen leikkauskin tehtävälistalla. Kerran oli oikein oksasaksetkin kädessä ja olin lukenut ohjeen, että persikkapuu tulisi leikata niin, että kissa mahtuisi sen jokaisen pääoksan välistä. Katselin aika kauan puuta ja yritin hahmottaa, että mistä sen kissan pitäisi mahtua. Jätin sitten hommat sikseen tältä keväältä. Voipi olla, että istutan tämän puun maahan nyt keväällä ja ostan jonkin muun puun tähän kuistille. Vaikka täytyy sanoa, että tämä puu on kyllä ilahduttanut minua kovasti. On ihana tulla räntäsateesta kauppakassit käsissä, toinen lapsi kainalossa, postit suussa, avaimet ja toinen lapsi hukassa kotiin, kun kuistilla kukkii persikkapuu.

Persikkapuun seurana kuistilla on menestyksellisesti kaksi talvea kestänyt viikuna. Aluksi ruukusta törrötti vain kaksi tikkua, koska kaikki lehdet varisivat, kun toin kasvin taimialesta kuistilleni. Keväällä se kuitenkin alkoi tehdä uusia lehtia ja viime kesänä se kasvoi korkeutta ja leveyttä humisten ja kasvatti ensimmäiset viikunatkin. Poimin muutaman ja yritin keksiä, miten ne tulisi syödä. Ne eivät maistuneet miltään, olivat vähän nahkean sienimäisen tuntuisia ja ihan vihreitä. Eivät ehkä siis juustotarjottimen hittimateriaalia. Nyt talven aikana opin, että viikunan hedelmät voivat kypsyä jopa puoli vuotta. Eli nuo viime kesän raakileet voivat olla kypsiä kesällä .Kuvassa pienemmät nykeröt oksilla ovat ilmeisesti uusia viikunanalkuja. Ne vain ilmestyivät siihen yht´äkkiä tyhjästä. Hauska kasvi ja hyvin kauniit ja eksoottiset lehdet. Eikä ole mitään ihmeellistä hoitoakaan vaatinut. Viime kesän se oli puolivarjoisessa paikassa ulkona ja sitten syksyn tultua nostin sisälle. En tullut vaihtaneeksi multiakaan. Ehkä sitä pitäisi jotenkin lannoittaa. Täytynee ottaa selvää. Syksyllä pidän joka tapauksessa valtavat sadonkorjuujuhlat, jossa juodaan omista persikoista tehtyjä Bellinejä ja syödään juustoja omien viikunoiden kanssa.

Muuta syötävää kuistiltani ei löydykään. Paitsi rosmariinia, mutta siitä en niin hirveästi välitä. Ostin sen ruokakaupasta heräteostoksena, kun tykkään noista rungolliseksi leikatuista kasveista ruukuissa. Ja onhan täällä tuo oliivipuukin, joka kurkkii kuvassa rosmariinin takaa, mutta siihen ei ole vielä oliivia tullut.

 

Nyt kun aloin asiaa miettimään, niin sitruunapuu olisi kyllä vielä ihanampi kuin persikkapuu. Ja sitten sadonkorjuujuhlissa voisi juoda tequilaa oman puun sitruunalla höystettynä.