Mysteerejä talvipuutarhassa

Etätyöpäivä parhaimmillaan ja pahimmillaan: puuduttavaa tutkimushaastattelun purkamista, mutta sitä voi tehdä katsellen välillä lintulaudalla ruokailevia tiaisia. Eilen lisäsin lintujen talviruokinnan kilpavarustelun tasoa ja hankin talon toiselle puolelle, keittiön ikkunan eteen uuden lintulaudan. Samat kaverit näköjään siellä ruokailevat kuin terassillakin: talitiaiset, sinitiaiset ja hömötiaset. Rutiininomaista puhtaaksikirjoittamista ja tiaisia - tylsää...mutta sitten lennähti männyn oksaan haukka! Olen lintubongarina vielä aloittelija, joten en suoralta kädeltä pystynyt sitä tunnistamaan. Todennäköisesti lienee varpushaukka, vaikkakin oli minusta todella suuren näköinen. Oli pakko lähteä lukemaan luontoportista haukkojen tuntomerkkejä. Haastattelun litterointiin olinkin jo kaivannut taukoa joten päädyin kuistille nauttimaan samalla kahvikupillista.

Tänne talvipuutarhaani olen kantanut jo suuren osan ruukuista terassilta. Köynnösruusut ja kärhöt ovat vielä ulkona odottamssa päätöstä sijoituksesta. Minulla on myös puutarhavarasto, jonka lämpötila ei laske pakkaselle, mutta se on pimeä. Olen tilanpuutten vuoksi ajatellut talvettaa ruusut siellä, koska ovat ensinnäkin talvella aika rumia lehdettöminä ja toiseksi niihin ei ole kiva raapia itseään. Ruukussa kasvavan jättigunneran veinkin jo tuonne pimeään varastoon talvehtimaan, mutta ruukkuun muutti heti alivuokralainen. Rupesin ihmettelemään, miksi multaa oli pöllynnyt pois ruukusta ja löysin multaan kaivetun käytävän. Jätin pari linnunsiementä pöydälle syötiksi ja olivat heti kadonneet. Voi miten lokoisat oltavat asukilla onkaan tuolla ollut. Lämmin varasto ja mukava luola kukkaruukussa. Rajaton määrä linnunsiemeniä ja pähkinöitä ruuaksi. No, täytynee kuitenkin yrittää häätää alivuokralainen sieltä pois. Muuten saattaa terassityynytkin olla asutettuja ensi kevääseen mennessä.

Kuistilla eniten tilaa vie ruukussa kasvava persikkapuu. Se teki keväällä monta kaunista kukkaa ja raakileitakin kymmenkunta, mutta pudotti raakileet yksi toisensa jälkeen, kunnes jäljellä oli enää yksi hedelmä.

Kuvaa ottaessani heinäkuun lopulla ajattelin jättää hedelmän vielä viikoksi kypsymään ja herkuttelevani kun tulen seuraavaksi kaupunkiin mökiltä. Mutta kun palasin viikon päästä, persikka oli kadonnut! Ei jälkeäkään! Ei kiveä, ei mitään. Olikohan se pudonnut, ja kettu vienyt? Oliko ruohonleikkaajalle tullut nälkä? Oliko varis napannut? Mitä itse luulette? Ensi kesänä tulee toivon mukaan lisää persikoita ja pääsen vihdoin maistamaan. Ellei puu sitten suutu siitä, että istutan sen keväällä pois ruukusta ruusutarhaan.

Toinen mysteeri täällä talvipuutarhassa on viikuna. Tai aitoviikuna taitaa olla sen virallinen nimi. Se pudottaa lehtiään koko ajan ja kasvattaa heti uudet. Sitten se kasvattaa oksat täyteen hedelmiä ja pudottaa ne. Koko ajan tapahtuu jotain mutta en yhtään ymmärrä mitä tapahtuu ja miksi tapahtuu. Yleensä kasvit kasvattavat keväällä lehdet, kukat, hedelmät ja sitten syksyllä pudottavat ne. Aitoviikuna tekee näitä kaikkia koko ajan. Vika voi toki olla myös hoidossa. Mutta jos jollain teistä on aitoviikuna, niin mielelläni kuulen kokemuksia siitä. Omani on jo kolmevuotias, mutta en vieläkään ole perillä sen oikuista.

Kahvit on juotu.Työt kutsuvat. Ihania alkutalven hetkiä kaikille!