sunnuntai 26. elokuuta 2018

Terveisiä taistelutantereelta


 Luulin viime kesänä loputtoman taistelun peuroja vastaan olevan ohi, kun pystytimme saaressa koko mökin pihapiiriä ympäröimään kaksi metriä korkean riista-aidan. Toiveajattelua - niin kuin jo loppukesästä jouduin toteamaan, kun omin silmin näin peurojen hyppivän aidasta yli. Vedin vielä keltaista muovinarua aidan yläpuolelle noin puolen metrin korkeuteen ja olin taas tyytyväinen - nyt ne eivät enää tästä yli tule.
RIP ihana jättikurpitsani
 Tänä vuonna alkukesä näyttikin hyvältä. Ensimmäistä kertaa koskaan tulppaanit kukkivat, samoin varjoliljat. Piippuköynnös kasvatti varovasti kuuden syöntivuoden jälkeen pieniä lehtiä. Koko puutarha alkoi vihdoin näyttää puutarhalta.
Naapurilta saatu vanha daalianjuurakko ei tänä vuonna kuki
 Heinäkuun lopulla huomasin ensimmäisen epätoivotun vierailun tapahtuneen. Mansikka-amppelit oli koluttu. Myös keväällä istuttamani maa-artisokat töröttivät ilman lehtiä. Aidassa oli vuoto! Kävin aidan läpi ja löysimmekin kohdan, jossa joku uskalias yksilö oli ilmeisesti yrittänyt hypätä aidan yli, mutta mätkähtänyt sen päälle. Koko aita oli siitä kohtaa mutkalla ja jokaikinen sinkilä, jolla aita oli kiinni pumppuvajan seinässä oli singonnut irti. Korjasimme aidan.
Maa-artisokan piti kukkia loppukesästä keltaisin kukin
 Perjantaina, kun tulimme taas saareen, oli tapahtunut täystuho. Kaikki syöty. Jopa pionit, jotka yleensä eivät maistu. Pelkkiä rankoja törrötti ympäriinsä. Keitin kahvit ja päätin ajatella asiaa vasta seuraavana päivänä.
Toinen kurpitsa koki myös kovan kohtalon
 Mutta sitten ne tulivat kesken kahvinjuonnin pihaan. Kaksi peuraa mutusteli pudonneita omenoita tyytyväisenä muutaman metrin päässä ikkunoista. Mieheni hiippaili pihaan ja säikäytti peurat, jotta näimme, mistä kohtaa aitaa ne tällä kertaa pääsevät puutarhaan. Heikko kohta oli taas löytynyt. Yhdessä reunassa oli käytetty vanhaa verkkoaitaa, joka olikin vain 180 cm korkeaa. Siitä ne kumpikin hyppäsivät yli.
Syömisen lisäksi ärsyttää se, että kaikki penkit ja lavat on tallottu ja täynnä sorkanjälkiä
 Minä join lisää kahvia, mutta mieheni meni kiinnitti toisen kerroksen verkkoa vanhan matalamman kohdan päälle. Nyt aidan korkeus siinä reunassa lähenteli jo neljää metriä.
Mansikkamaan verkot revitty riekaleiksi ja taimet syöty. Oikealla entinen kesäkurpitsa.
 Mutta eipä mennyt montaa tuntia, kun ne samat kaksi peuraa olivat taas pihassa. Ei kun hiippailemaan taas pihaan. Nyt  toinen peura juoksi kallion päälle ja katosi. Toinen juoksi nelimetrisen aidan luokse ja katosi. Tällä kertaa kumpikin aidan alitse! Anna mun kaikki kestää!
Vastaistutetut taimet on nypitty juuripaakkuineen ylös syöminkien yhteydessä
 Koska aita on rakennettu kalliolle, se on viritetty rakennusten ja puiden avulla pystyyn, eli emme lähteneet poraamaan kallioon reikiä tai valamaan sementtiä. Virhe! Aitammehan vuosi joka puolelta. Ylhäältä ja alhaalta. Kärsivällisesti mieheni raahasi painavia lankkuja kiinnitti aidan alareunat niihin.
Vastaistutettu kirsikkapuu turvahäkissään
 Kun aita on ilmeisen voimaton, täytyy palata taas vanhaan eli kasvien suojaamiseen kasvupaikallaan. Uusi kirsikkapuuni saikin järeän häkin ympärilleen. Samoin täytynee tuo rastasverkko mansikkamaan suojana korvata kanaverkolla. Taistelu jatkukoon!
Mutta jotain positiivista tähän loppuun. Kasvihuoneeseen peurat eivät ole vielä onnistuneet murtautumaan ja nyt saimmekin korjata ensimmäisen vesimelonisadon.


Olivat muuten tosi makeita ja rapeita.
Toinen ilonaihe on se, että peurat eivät olleet syöneet jättikurpitsaani, vaikka lehdet olivatkin maistuneet. Ehkä kurpitsani olisi kasvanut isommaksi, mutta tuskin ilman lehtiä. Niinpä toin kurpitsan kotiini ja punnitsin: 8 kg. Lupasin kaivertaa tästä lyhdyn halloweeniksi.
Tänä aamuna sain seurata suloisen mäyrän touhuja puutarhassa. Se tonki ja mönki ympäriinsä aamun hämärissä ja mutusteli pudonneita omenoita. Kaksi mustarastasta seurasi sen kannoilla ja nokkivat innokkaasti kaikkia tonkimiskohtia. Onneksi aitamme ei ole mäyränpitävä.

18 kommenttia:

  1. Minulla on samanlainen peuraongelma saaressa Hiittisissä. Siellä ne peurat levittävät lisäksi punkkeja. 8. punkin poistin juuri pari päivää sitten. Missä sinun paikkasi sijaitsee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän paikka on Nauvossa. Täälläkin saa koko ajan olla poistamassa punkkeja. 😣

      Poista
  2. Onpa tarinaa! Meilläpäin on myös paljon peuroja, mutteivat ole pihallamme syöneet kuin maahan pudonneita omenoita. Olen kuitenkin perustamassa kasvimaata, aikaa myöten aika isoakin, joten tämä kertomus pistää ihan oikeasti ajattelemaan. Kuinka suojata oma piha, etteivät kiinnostuisi siitä liikaa? Mielenkiinnolla luen kokemuksiasi. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläpäin on varmasti enemmän muuta syötävää niille, niin jättävät puutarhakasvit rauhaan. Kyllä minä silti vakavasti harkitsisin kasvimaan tukevaa aitaamista. Se harmittaa niin paljon kun koko kesän kasvatuksen tulokset katoavat yhdessä hujauksessa.

      Poista
  3. Olisin varmasti saanut halvauksen täystuhosta. Taisit kestää yllättävän hyvin. Toivottavasti ketaleet pysyvät nyt poissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tähän vuosien saatossa tottunut. Ennen peura-aitaa nämä loppukesän tuhot olivat ihan väistämätö juttu. Toki nämä välillä saa miettimään, onko tässä mitään järkeä, mutta toistaiseksi olen jaksanut yrittää. Toivotaan, että aidan korjaaminen joskus tuottaa halutun lopputuloksen.

      Poista
  4. Tuskin minäkään olisin pystynyt ottamaan noin rauhallisesti täystuhoa. Ovatpa tosi viheliäisiä otuksia. Toivottavasti viette kuitenkin lopulta voiton niiden suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat kyllä viheliäisiä! Loppukesästä alkaa selkeästi tankkauskausi ja silloin koko puutarha päätyy parempiin suihin. Toivottavasti joku syksy saan ne pysymään aitojen ulkopuolella.

      Poista
  5. Alan tuntea itseni onnekkaaksi, kun metsämyyrää suurempia ei ole sen enempää kotipihalla kuin mökilläkään toistaiseksi nähty. No jokunen jänis ja sorsa, mutta ei tuhoja. On tosi harmi, kun omaisuuttaan ei saa turvaan, luonto on sitkeä ja herkkusuita tuntuvat myös peurat olevan. Voimia teille, toivotaan, että löytyy pitävä keino, jolla saat kukkasesi ja satosi suojattua!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peurat saavat kyllä niin pahaa jälkeä aikaan, että satunnaiset pupujen vierailut eivät sen rinnalla tunnu miltään. Ymmärrän kyllä peurojakin, kun nälkä kurnii ja puusta pudonneet omenat tuoksuvat aidan takana.

      Poista
  6. Kyllä multa olis pelihousut revenny! Olis menny taivasosuuret ja kaikki. Toivottavasti joku päivä peurat saa pitkännenän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin olen monet kerrat kihissyt raivosta ja haaveillut metsästysluvasta. Olemme kyllä antaneet eräälle metsästysseuralle luvan metsästää saaressa, mutta kanta on silti vaan liian iso.

      Poista
  7. Eikä!! Pitää niillä kyllä olla kova nälkä, jos tuolla lailla aitojen yli ja ali menevät! Auttaisikohan riistapelto aidan ulkopuolella mitään? Jos ne pysyisivät mieluummin helpon sapuskan äärellä? Tai sitten kävisi niin, että kutsuisivat kaveritkin herkuttelemaan ja pellon tyhjennyttyä ryntäisivät joukolla teille :( Mokomat kiusankappaleet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä saari on tällainen kallioinen metsä, joten ymmärrän kyllä, että peuroilla on nälkä. Peltoa vähän vaikea tänne saada.. Sehän tässä varmaan se ongelma onkin, että muuta syötävää on niin vähän, että puutarha houkuttaa liikaa. Kyllähän peurat varmasti ruokailisivat mieluummin kaukana ihmisistä, jos vain mahdollista olisi.

      Poista
  8. Voi voi harmi. Meillä on myös aita puutarhan ympärillä. Se on noin 120cm. Mutta meillä on puutolpat maassa ja tukeva aita . Vielä eivät ole puutarhaan menneet. Minä kyllä sumutan " merkkaan " aidan tolpat pissalla omalla sellaisella. Sumutan sitä tolppiin. Täytyypä taas käydä sumuttamassa. Olen nähnyt kun ne käy niitä tolppia nuuskimassa . Meillä on erotteleva vessa ja sieltä olen ottanut kahdenlitran sumutuspulloon tavaraa. Säilytän sitä maakellarissa joten siellä se vielä muhii hyvää hajua . Kokeile sumuttaa aitaan johonkin kohtiin. Jokatapauksessa meillä on ainakin vielä pysyneet poissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että ovat tajunneet sinun pihaltasi pysyä poissa. Minäkin aikoinaan koitin noita kaikkia karkottavia hajuja, mitä ohjeissa neuvottiin mm. pesuaineita, saippuaa, ihmisen hiuksia, karkoituspalloja...mutta ei niistä ollut meillä mitään apua.

      Poista
  9. Voi ristus sentään, nyt voisi julistaa sotatilan! Miten jos ottaisit yhteyttä paikalliseen metsästysseuraan ja lupaisit tapporahan saaresi peuroista. Ja lihat saa pitää ite. Jos ei aita pitele, niin ehkä lyijy auttaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on vuosia käynyt paikallinen metsästysseura metsästämässä ja saamme siitä palkkioksi aina yhden vasan lihat. Se on kyllä ainoa positiivinen asia noissa tihulaisissa. Mutta eivät metsästäjät taida saarta tyhjäksi haluta metsästää, kanta halutaan pitää sellaisena, että riittää ammuttavaa seuraavanakin vuotena. :(

      Poista