torstai 27. joulukuuta 2018

Pelargoniterapiaa

Aamulla ääneen lapsille harmittelin, miten tylsää on, kun ei pääse puutarhahommiin. Nelivuotias ehdotti tähän, että "Åiti, sähän voisit mennä tekemään puutarhajuttuja kuistille." Loistava idea. Otankin aamukahvini kuistille ja nyhrään vähän kasvien kanssa. "Äiti, kun mä keksin niin hyvän idean, saanko mä kattoo ipadii?" Ovelaa. Lapset saivat jäädä katsomaan ipadilta jouluohjelmia ja minä päätin nyppiä pelargoneja.
 Ne olivatkin jo ihan rönttöisessä kunnossa. Kuistilla talvehtii tuoksu- riippa ja jalopelargoneja sekä joitain nimettömiä. Loput pelargonit ovat autotallissa.
 Olen ihastunut vuosien mittaan enemmän ja enemmän pelargoneista niiden helppohoitoisuuden takia. Olen laiska ja epäluotettava kastelija, mutta en ole koskaan onnistunut tappamaan pelargonia kuivuuteen. Ne myös kukkivat koko kesän ja nyt kun olen niihin vähän enemmän perehtynyt, olenkin yllättänyt, kuinka monia erilaisia näitäkin löytyy. Tuoksupelargoneja ostin viime keväänä Tukholmasta sitruunan, kolan ja porkkanan tuoksuisina. Niiden kukinta on aika mitätön, mutta tuo lehtien tuoksu aivan uskomaton.
 Alahyllyn pelargonit nypittynä. Ruusunnuppupelargoni Mary oli salaa alkanut alahyllyllä kukkiakin. Tuo oranssi on jokin ihan perus markettipelargoni, joka myös on ihanasti jatkanut kukintaa. Oikealla riippapelargonin poikanen, joka on ensimmäinen itse pistokkaasta lisäämäni pelargoniyksilö.
 Vasemmalla oleva Mårbacka on kasvanut koko talven. Se on kyllä todella vahvakasvuinen ja elinvoimainen. Tästä täytyy napsia muutama pistokas keväällä. Tuoksupelargonit ovat elossa, mutta vähän nuhjuisen oloisia. Näiden nyppimisestä jäi käsiin aivan ihana tuoksu, joka leijailee nyt hyasinttien tuoksun lomassa kuistillakin.
 Jotenkin niin kaunis tuo nypittyjen roskienkin kasa. Miten ihanaa olikaan nyppiä! Olen niin paljon kaivannut puutarhahommia. Joulun aikaan saan muuta ajateltavaa, kun touhuan joulujuttujen parissa, mutta kun ne tohinat on ohi, iskee hirveä tekemisen kaipuu. Onneksi on kuisti ja huonekasvit, joihin voi intoaan talvella purkaa.
 Yksi pelargoneista näyttää aika kärsineeltä. Tämä on varmaan saanut ovesta pakkasta. Varret ovat kuitenkin vielä kiinteät, joten nostetaan alahyllylle katseilta piiloon ja odotetaan, josko keväällä alkaisi jotain eloa näkyä.
Rauhallisia välipäiviä!

4 kommenttia:

  1. Hyvän näköisiä perlargonioita ja mukavaa puuhastelua kevättä odotellessa. Minun pelargoneille kävi vähän huonommin, kun unohdin ne pakkaseen. Eipä minulla markettipelargonioita ihmeellisempiä ollutkaan. Mukavia välipäiviä. Voisi vaikka ensimmäisiä kylvöjä suunnitella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin yksi jäi pakkasen armoille, eikä siitä oikein tykännyt. Keväämällä on kiva ottaa näistä pistokkaita ja lisätä itse. Haaveena on, että joskus voisi olla kokonaan omien pelargonien varassa. Nyt muuten olisikin kiva ottaa siemenluettelot esille ja vähän suunnitella kylvöjä.

      Poista
  2. Minäkin kävin pari päivää sitten nyppimässä kuistilla pelargonien kuivia lehtiä. Sinulla ovat kyllä paljon komeamman näköisiä. Ensi vuonna minun pitää muistaa lannoittaa paremmin ja ennen kaikkea pidempään syksyllä. Tänä vuonna lopetin lannoittamisen selvästi liian aikaisin ja kaikki jäivät jotenkin kituliaan oloisiksi talvea vasten. Todennäköisesti kyllä kituuttavat hengissä kevääseen asti, kun ovat vanhoja ja luotettavia lajikkeita. Lykkäsin äitini hoiviin ainokaisen riippapelargonini, kun hänellä on parempi paikka niitä talvetella. Mukavia välipäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä yritin tänä vuonna lannoittaa kovasti. Ehkä se on tosiaan auttanut. Toivottavasti ei tule kauhean kovia pakkasia. Kuistilla ei ole lämmitystä ja pelargonit ovat aika herkkiksiä kylmyyden suhteen. Nämä muut talvetettavat oliivit, sitruunat ym kestävät pienet pakkasetkin.

      Poista