keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Kevätkello tikittää

Päivien piteminen kylvää itsepintaisen siemenen puutarhaihmisen mieleen - kohta tulee kevät! Ajatus saa monissa aikaan pakonomaista käytöstä: tilataan siemeniä, juurakoita, mukuloita vaikka pihalla nököttäisi vielä puolimetrinen hanki. Sisäinen kevätkello on alkanut tikittää. Oma kevätkelloni käynnistyy aina heti joulun jälkeen. Jouluun asti saan sen pidettyä kurissa joulutohinalla, mutta kun ensimmäinen joulutähti on lurpahtanutt...tik tak tik tak... siementilauksia..tik tak tik tak... puutarhasuunnitelmia...tik tak tik tak... esikoita ruokakaupasta....

Kuistilla yhä vaan kukkivat pelargonit jakavat keväännälän kanssani
Mikäli oma kevätkellosi ei vielä tikitä ja haluat asiantilan pysyvän sellaisena, varoitan jatkamasta postausta eteenpäin. Postaus sisältää nimittäin varaslähtökuvia kevääseen kuistiltani ja saattaa aiheuttaa vakavaa kevätmielisyyttä.
Pintaan puhjenneet krookukset vievät ajatukset väkisinkin kevääseen
Kuistilla talvehtivien ruukkukasvien juurelle olen istuttanut krookuksia. Ilokseni sinisateen juurella pikkuruiset valkoiset krookukset ovat jo kasvattaneet nuppujaan. Kohta pääsen tihrustelemaan liikutuksen kyynel silmässä kevään ensimmäisiä krookuksen kukkia.


Aitoviikuna pamauttaa hedelmät oksille aina yllättäen

Aitoviikuna on ollut vuosia samassa ruukussa ja samoissa mullissa. Joka vuosi lupaan vaihtaa sen uuteen ruukuun ja leikata sen rehottavat oksat, mutta se ehtii aina ensin. Taas on hedelmät ilmestyneet tyhjästä oksille ja lehdet ovat jo puhkeamaisillaan.
Kärhöt versovat jo innokkaasti
Kaikki neljä kuistille nostamaani kärhöruukkua ovat alkaneet versoa samaan aikaan. Ehkä ne tunnistivat kevään kutsun ja huomasivat pitenevät päivät. Nyt pitäisi kaivaa jo lannoitteet esille, että saadaan kunnon kukintaa aikaiseksi. Kärhöt kasvavat ihan uskomatonta vauhtia ja pian onkin kuistilla taas ahdasta. Uloskaan ei voi vielä moneen kuukauteen ajatella näitä siirtävänsä.
Jotain sipulikukkia tuli tähänkin istutettua
Syksyllä istutin kolme isoa ruukullista sipulikukkia ja nostin ruukut kuistille. No nehän alkoivat heti kasvaa ja nyt odottelenkin, koska nämä uskaltautuisivat kukkimaan. Odotan sikälikin, etten enää muista yhtään, mitä istutin.
Eipä tuolla ulkonakaan talviselta näytä. Lunta ei ole yhtään, monet ruusupensaatkin ihan vihreänä ja orvokitkin kukkivat. Vähän pelottaa, jos se talvi hyökkääkin yllättäen kimppuun. Missään ei ole lunta, monet kasvit ovat vaipumatta talvilevolle ja kuistillakin jo kasvatetaan uusia versoja. Nyt kun kovat pakkaset yllättäisivät, voisi jälki olla jäätävää. Toivotaan siis lempeitä ilman vaihteluita ja vakaata matkaa kohti vääjäämätöntä -  kevättä!

18 kommenttia:

  1. Kyl alko virnistelyttää tuo sin kevätkellon tikitys. Tunnistin niin itteni! Ihanaa aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni varmaan tunnistaa kuvatunlaisen toiminnan😊. Sille ei vaan voi mitään.

      Poista
  2. Apua, sinullapa onkin jo ihan keväinen meininki kuistilla! Yritän vielä toppuutella itseäni kylvöjen suhteen, mutta se kevätkellon tikitys hieman häiritsee 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin yritän kylvöjä vielä hetken toppuutella. Jos helmikuulle saisi viivytettyä, niin ei tulisi niin ahdasta.

      Poista
  3. Hihi, kuistillasi on kevät pidemmällä kuin meidän parvekkeellamme ikinä - ja minä kun luulin olevani aina tosi etuajassa kevätversojuttujeni kanssa. :D Eipä se mitään. Vuodenvaihteen jälkeen passaakin jo aloittaa kevään odotus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Ehtii odottaa riittävän kauan, kun nyt jo aloittaa 😁

      Poista
  4. Saat kevään kuistillesi etuajassa. Meillä hangen syvyys kasvaa vain, joten kevääseen ei vielä pääse fiilistelemään. Valon lisäännyttyä helmikuisiin lukemiin, alkaa täällä kevätkutinat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tämä on vähän itsensä huijausta. Mutta paljon iloa nuo ekat kasvunmerkit tuovat, vaikka oikea kevät olisikin vähän kauempana.

      Poista
  5. Taitaapi ensi viikolla vähän pakastua täällä eteläisessäkin Suomessa. Toisaalta se on hyväkin sillä katsoin juuri jonkun uutisen missä viljelijät kaipailivat edes pientä routaa pelloilleen. Roudattomat talvet tiivistävät mullan ja kosteassa tauditkin jyllää😟 Joten pieni talvi on tervetullut mutta pysyköön se poissa kuistiltasi💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni talvi on ehdottomasti tervetullut! Muuten on talvehtivilla kotiloillakin aivan liian lokoisat oltavat.

      Poista
  6. Tottahan se on, kevät tulee vaikka ulos katsoessa ei uskoisi. Tänä aamuna yllätin itseni miettimässä yhden puutarhan perennapenkin uudistusta, vaihtoehtoja eri kasveille... Tosi hauskoja nuo sinun kasvisi, itse en uskaltanut laittaa lasitetulle terassille mitään talveksi kun pelkäsin että paleltuisivat. Pitää siis odotella hiukan keväämmälle istutuspuuhiin kanssa.
    Kevätkello siis tikittää täälläkin, vielä tosin aika vaimeasti 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo minun kuistini on niin tiiviisti lasitettu ja autotallista virtaa sinne lämmintä, joten se ei mene yleensä koskaan pakkaselle. Siksi siellä uskaltaa talvettaa kaikenlaista. Kyllä se tikitys tässä voimistuu 😉.

      Poista
  7. Olen itsekin seuraillut mielenkiinnolla säätietoja tuon talventulon suhteen. Tällä hetkellä meillä on täysin sulaa ja vesi lotisee. Huomisesta jo lupailee pakastuvaa ja siitä viikon ajan ainakin miinuksella. Mietin kovasti, pitääkö tehdä reissu metsään havuja hakemaan, että peittelisi vielä nuo kaksivuotisten lehtiruusukkeet, lähinnä Illakot, Sormustinkukat ja varsinkin Harjaneilikat. Ne kärsivät kovasti tästä pakastaa ja sulaa -ilmiöstä. Lumen alla olisi paljon parempi, mutta sitä taitaa nykyisin olla turha odottaa.
    Kevätkello se tikittelee kovasti täälläkin; ensimmäiset siemenet tupsahtivat postilaatikkoon ja kylmäkäsittelyyn on nyt kylvetty ensimmäiset kasvit. Jipii! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin vasta nyt kommenttisi tässä postauksessa, mutta hauska lukea, että tammikuun alussa manailtiin lumen puutetta :) Nyt siitä ei kyllä puutetta ole!

      Poista
  8. Vau, miten keväistä sinun kuistillasi onkaan! Lasitettu kuisti ois kyllä niin ihana. Minä vielä odotan joulukukkien kukintaa. :D Mut kevätkello kyllä tikittää mullakin! Mitenkähän sitä sais pidettyä itsensä kiireisenä, ettei tulis malttamattomana kylvettyä liikaa siemeniä heti alkuvuodesta..

    VastaaPoista
  9. Hymyn huulille toi tämä postaus ja sinun kevätkellosi tikitys sekä kevätmielisyys :D

    Olikin juuri sopiva aika minulle lukea tämä vähän myöhässä, nyt saa alkaa jo herätellä. Ja oonkin jo ilmeisesti syvimmästä unesta herännyt, kun tulin mukavaa blogiasi lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämähän postaus on vieläkin ajakohtainen. Ei se kevät kovin nopeaan tänä vuonna sitten tullutkaan :)

      Poista