sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Oi ihana helmikuu

Olin alkuviikon työmatkalla ja silläkin aikaa muutamassa päivässä kevät oli taas pikkuhiljaa edennyt puutarhassa.
 Jouluruusut näyttäisivät olevan aika valmiita avaamaan suuret nuppunsa. Tämä on ainoa vuosia pihassa selvinnyt jouluruusuni. Se kasvaa lumikärhöpöheikössä, josta se täytyy aina raivata esiin, mutta siellä se joka vuosi kukkii jossain vaiheessa.
Kaikkialta pilkistelee ihania törrötteliljöitä.
 Japaninmagnoliassa on tänä vuonna 11 kukkanuppua. Viime vuonna se kukki ensimäistä kertaa neljän kukan voimin. Nyt on siis luvassa yli puolet hurmaavampi kukkaloisto.
 Molemmat persikkapuuni näyttävät olevan talven jäljiltä elossa ja etelänpuolella kasvava Red haven pullistelee jo malttamattomasti. Älä nyt vielä rupea kukkimaan, eihän täällä ole pörriäisiäkään vielä liikkeellä.
 Lumiraja on selkeä etelän ja idän puoleisissa päädyissä. Etelän puolelle putoaa pisimmältä lapelta lumet, joten kinokset ovat vielä korkeat. Itäpääty on jo melkein paljas lumesta.
 Itäpäädyssä auringossa värjötteli lumen alta paljastunut orvokki kukkineen.
 Tätä sipulia ei oltu ihan suositeltuun syvyyteen istutettu tai sitten joku karvakäpälä on käynyt vähän kaivelemassa.
 Kalliolla on uusi silta, joka kaipaa enää väriä pintaan. Kun vain keksisi, mitä väriä. Kallion kohdat ovat jo pitkälti sulaneet, kun taas istutusalueilla lumi vielä viipyilee.
 Vasemmanpuoleinen krookus oli ensimmäinen piippo, jonka tänä vuonna löysin. Ison kiven suojissa kasvaa useampikin.
Ja pihakierroksen lopuksi löysin täydeksi yllätyksekseni lumikellon! Olen vähän luovuttanut lumikellojen istuttamisessa, kun tuntuu, ettei ne koskaan oikein lähde kasvuun, mutta syksyllä olin kuitenkin näköjään laittanut lumikelloja uuteen kvittenipenkkiini. Sieltä se lumen läpi oli urheasti noussut. Pikkuinen kuin mikä, niin kuin tuosta viereisestä männynneulasen koosta voi päätellä. Mutta niin suloinen. Oi, mikä ihana helmikuu!

20 kommenttia:

  1. Jestas mitä löytöjä jälleen. Meillä oli mökillä vielä noin 40cm lunta ei toivoakaan piipoista jotkut pienet havutkin oli vielä ihan lumen alla .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihania löytöjä. Ja nyt on lämmintä luvattu koko ensi viikoksi. Toivotaan, että se johtaa yhä uusiin löytöihin.

      Poista
  2. Onpa ihanaa (ja samalla vähän kummallista) katsella näitä kevätkuvia Etelä-Suomesta. Täälläkin kyllä välillä tuntuu ihan keväältä, kun aurinko sattuu pilkahtamaan ja räystäältä alkaa tippua vesi, mutta selvästi on vielä talvea jäljellä. Edes rappusen vierestä ei ole vielä alkanut kiveystä paljastua. Ihanat jouluruusun nuput ja minilumikello. Tätä ihanaa helmikuutakaan ei ole kuin muutama päivä enää jäljellä ja sitten ollaankin jo maaliskuussa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun täällä alkaa kivet ja kalliot paljastua, niin alkaa tapahtua. Keräävät niin paljon lämpöä, että lumi sulaa silmissä. Pian tosiaan alkaa maaliskuu, eikä kevään tuloa voi estää mikään!

      Poista
  3. Varmasti ilahduttavia löytöjä. Meillä lunta on vielä niin runsaasti, että vastaavia ilonaiheita saa vielä odottaa. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nämä talven jälkeen ensimmäiset löydökset ovat aina parhaita. Vaikka melkein nokka maassa niitä täytyy etsiä.

      Poista
  4. Siälähän on kans jo vaikka mitä. Mullon kans ollu lumikellojen kans aluuksi ongelmia. Ny niiren päällä o viälä ainaki 20cm lunta. Jännityksellä orotan, onko ne selevinny tästäki talavesta.

    VastaaPoista
  5. Aivan ihanaa että jollakin on jo noin kevät pitkällä . Meillä vielä lunta ja jäätiköitä piisaa, vaikka tänään huippulämmin päivä olikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin oli eilen tosi lämmin päivä ja sulaneet paikat laajenivat. Nyt täytyy joka päivä käydä kurkkimassa, mitä uusien paljastuneiden alueiden kätköistä löytyy.

      Poista
  6. Teillä onkin jo kevät pitkällä. Omat sipulini ovat vielä paksun hangen alla. Oih, magnoliassa on jo noin isot nuput, on varmasti kutkuttavaa odottaa niiden aukeamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime kesänä magnoliani kukkivat ekaa kertaa ja onnekseni sama näyttäisi toistuvan tänäkin vuonna ainakin kahden kohdalla. Viimeksi kukinta alkoi äitienpäivänä.

      Poista
  7. Pitääkin vähän googlettaa tuosta lumikellosta, ihanan aikainen kukka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kaikkein aikaisin minun puutarhassani. Tosin vähän hankala saada asettumaan. Nytkin syksyllä istuttamastani joukosta nousi vain yksi.

      Poista
    2. Minulle kävi viime vuonna sama. Vain 1 lähti kasvuun. Saa nähdä mikä tilanne tänä keväänä.

      Poista
  8. Joku kirjoitti toisaalla piipokateudesta, sellainen tässä tosiaan iskee. Täällä lumien sulamista joutunee vielä odottamaan, vaikka pieniä pälvipaikkoja tietyissä paikoissa jo onkin. Kateudesta huolimatta, ihanalta siellä näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että piippokateus pian helpottaa, kun sielläkin alkaa lumi sulaa.

      Poista