maanantai 15. heinäkuuta 2019

Perinneperennat

Lainasin kirjastosta kesälukemiseksi Jouko Rikkisen Suomalaiset perinnekasvit ja olen tehnyt sukelluksia useaan otteeseen kirjan sivuille ja noukkinut sieltä monta uutta kasvihaavetta. Iso joukko kirjassa esitellyistä kasveista minulta jo löytyykin. Suuri osahan nykyäänkin yleisistä puutarhaperennoista on näitä ns. perinneperennoja. Erimerkiksi alla kukkiva ihana kattomehitähti.
 Mökillä kasvaa ihan oikeana perintönä monta tällaista perinneperennaa, joita en ole sinne istuttanut, vaan todennäköisesti mieheni isoäiti aikoinaan. Yksi tällainen on ketoneilikka, joka alkoi putkahdella sieltä täältä esiin, kun aloin muokata ruohottuneesta pihasta puutarhaa.
Toinen neilikka kukkii kalliolla. Olisikohan tämä jokin vuorineilikkalaji? Olen varovasti jakanut tätä ja siirtänyt eri puolelle puutarhaa.
Yksi muokkauksesta innostunut kasvi on ollut myskimalva, jota kasvaa nykyään joka puolella puutarhassa. Olen sen siemeniä ripotellut joka vuosi ympäriinsä ja nyt alkaa tämä työ tuottaa hedelmää. Myskimalva on tosi vaatimaton ja kukkii kohtalaisen pitkään paahteessakin.
 Yllä myskimalvan kukinta alkaa jo olla ohi tältä vuodelta, mutta sen takana toinen perinnekasvi iisoppi on aloittamassa. Ajattelin rajata nurmikkoa reunustavat perennaistutukset iisoppiaidanteella ja olenkin nyt kaivanut iisoppini siementaimia, ottanut jakopaloja ja pistokkaita iisopista. Koitan saada ne hyvin juurtumaan purkeissa ja istuttaa sitten syksymmällä maahan. Katsotaan miten onnistuu. Aidannetta tarvitaan ehkä noin kahdeksan metriä, joten muutama taimi täytyy saada juurtumaan.
 Uusia perinnekasveja saaressa ovat pari vuotta sitten kylvämäni illakot. Sääli, ettei se ole hirveästi levinnyt puutarhassa. Tänä kesänä kukki vain kolme yksilöä. Ehkä viime kesän kuivuus nitisti osan ruusukkeista alkuunsa. Toivotaan, että tämä jäisi pysyvästi puutarhaan. Se tuoksuu hyvältä ja siinä on kauniin violetti sävy.
 Illakon seurana kasvaa muitakin perinneperennoja, kuten lehtosalviaa ja tiikerinliljaa. Sekä tietenkin päivänkakkaroita, joita kasvaa joka puolella.
 Tämän vuoden uutuus on rohtosuopayrtti, jota ostin jakopaloina yhdessä soikkoratamon, idänunikon, jonkin vanhan asterin ja hohdekukan jakopalojen kanssa. Näistä vain rohtosuopayrtti on kukassa, kiitos perinneperennoja arvostavien perinnepeurojen.
 Palavarakkaus ja punakärsämö ovat myös kirjan mukaan perinneperennoja.
 Samoin kuin nämä. Vasemmalta oikealle: lehtosinilatva, varjolilja, nokkonen ja sormustinkukka. Tai no nokkosta ei kyllä kirjassa mainita, mutta se jos mikä on ainakin minun kitkemisinnollani perinnekasvi puutarhassa. Viime vuonna sain Hiidenkivenpuutarhassa -blogin Minnalta belliksen ja isotähtiputken siemeniä isot kasat ja kylvin ne toiveikkaina puutarhaan. Isotähtiputkien pikkutaimia olen löytänyt, mutta en ainuttakaan belliksen. Toivottavasti niitäkin perinnekasveja jossain vaiheessa putkahtaa pintaan.
Portailla on meneillään taimien juurrutus. Olin viikonlopun Kokkolassa ja kun tulin tänään takaisin mökille oli tuossa muovisessa astiassa, jossa on iisopinpistokkaita peuranjälki. Röyhkimykset kävelevät jopa minun istutusastioissani. Olivat syöneet puolet tuosta ylimmällä tasolla olevasta kukkaistutuksesta. Röyhkimyksistä huolimatta haussa on lisää perinneperennoja tänne saareen. Mooseksenpalavaapensasta, jalokallioista, iltahelokkia, tarharistikkiä, törmäkatkeroa, rohtorastia, sikuria... Lisää peuranruokaa, toteaisi mieheni, mutta raja optimismin ja tyhmyyden välillä on joskus häilyvä.

14 kommenttia:

  1. Vai peuranruokaa:D Perinnekasvit ovat varmoja, jos sattuu olemaan niille sopivat kasvuolosuhteet. Niitä on varmasti kasvanut niin monenmoisissa pihoissa, etteivät ehkä pienistä hätkähdä. Mutta sitten on pahat oltavat, kun on jo peuran suussa! Yhdeltä perinnepihalta olen koittanut kitkeä sitkeästi kasvavaa rohtosuopayrttiä. Se on nyt väärään paikkaan pesiytynyt, mutta niin on perinnekasvi, ettei sitä saa millään pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perinnekasvit sopisivat juuri sitkeytensä vuoksi tänne saareen. Täällä eivät kovin herkät pärjää. Ja kiva tällaisia vanhoja puutarhakasveja etsiä. Rohtosuopayrtin olen kuullut olevan erityisen sitkeä. Toivotaan näin.

      Poista
  2. Perinnekasvit ovat oman pihanikin peruskasveja. Kestävyydessään ylivoimaisia ja kuten yllä tuli ilmi, kaikkia ei saa halutessakaan hävitettyä millään.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy toivoa, etten jossain vaiheessa haluakin modernia puutarhaa ja kaikkia perinnekasveja pois😀Tuskinpa näin tapahtuu.

      Poista
  3. Voi perinnepeurat sentään! Meillä ovat peurat nyt pysyneet jostakin syystä pois puutarhasta, mutta kettu käy päivittäin katsomassa ovatko marjat jo kypsyneet. Sillä on myös tapana käyttää yhtä tyhjää kasvilavaa hiekkalaatikkonaan. Pitäisi varmaan aidata koko hyötytarha.
    Iisopit ovat ihania. Olen kasvattanut niitä siemenestä yhden penkin reunaksi. Minunkin pitäisi lisätä niitä sillä reunuksessa on vielä aukkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kettu käy marjavarkaissa🙂 Olen kuullut myös, että supikoirat voivat tehdä niin. Kaverini mopsikin aina tyhjentää karviaispensaat, jos silmä välttää. Iisoppi on tosi ihana ja onneksi helppo lisätä. Eikä maistu peuroille.

      Poista
  4. Hauskasti meillä sattui perinnekasvipostaus melkein samaan aikaan :D Illakko puuttuu vielä minulta, on kyllä ollut mielessä, että pitäisi hankkia. Hyvä, että isotähtiputket ovat itäneet, mutta minkähän takia bellikset eivät? Täällä niitä löytyy ympäriinsä. Toivottavasti et ole muuten kitkenyt niiden pikkutaimia voikukkina tai ratamoina pois. Ovat petollisesti kaikki melkein samannäköisiä pieninä. No, jos niitä ei ala pian löytyä, niin laita viestiä. Lähetän sitten uuden pussillisen siemeniä, sitä tavaraa nimittäin riittää ja tulee jatkuvasti lisääkin! Jospa perinnepeura halusi osallistua kylvöpuuhiin ja tallasi sorkallaan siemeniä kukkapurkkiisi :D Suotavampaa olisi kyllä pysyä poissa puutarhastasi. Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hyvä postaus oli sinulla aiheesta :) Illakko on aivan ihana, suosittelen. En tajua, miksei belliksiä näy. En ole mielestäni kauheasti kitkenytkään ja tosiaan ripottelin siemeniä ihan joka paikkaan. Olisi luullut jonkun sieltä edes nousevan. No, seuraillaan tilannetta. Ehkä niitä vielä ilmaantuu.

      Poista
  5. Minäkin selasin äskettäin perinneperennakirjaa ja suunnilleen nämä kaikki löytyvät täältäkin. Pari vuotta on vielä lyhyt aika illakoille, kunhan pääsevät vauhtiin niin eiköhän niitä sinullakin puske joka puolelta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että illakot asettuvat ja leviävät. Tosiaan on vasta niiden kolmas kesä.

      Poista
  6. No voihan peurat! Herttaista toki sinänsä, että nekin ovat perinneperennojen ystäviä. :D Jos laittaa tarpeeksi paljon ja tarpeeksi monta sorttia, niin ehkä sieltä aina joku edes vahingossa jää peuroilta rauhaan? Mukavaa viikon jatkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisivat olla kiinnostuneita perinneperennojen sijaan vaikka kanervista :) Mutta juuri tuo on taktiikkani, että kun tarpeeksi monta itsekseen leviävää lajia löytyy, niin ehkä niistä joku selviää. Hyvää viikkoa!

      Poista