keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Ruusutarha pikakelauksella

Pikavisiitti kaupunkiin. Nurmikon leikkuu, ruukkujen kastelu, pyykinpesu, kaupassakäynti, synttärijuhlat, taimikauppa ja sitten äkkiä lossiin ja veneeseen ja takaisin saareen. Aaah.
Pikaisesti aamun kirkkaassa auringonpaisteessa kävin napsimassa ruusutarhasta pari kuvaa. Ruusutarha on ollut ihan omillaan. En ole kitkenyt, leikannut tai kastellutkaan laisinkaan siellä. Hyvinhän tuolla menee, vaikka nämä helteet ja kuivuus saavat aikaan sen, että kukinta on lyhyt. Kukinta on myös ollut todella aikaisessa.
Viime vuonna istutin kolme Lambert Closse -ruusua. Nämä ovat minusta älyttömän ruusumaisen kauniita. Kukkii kohtuullisesti myös varjossa näköjään.
New Dawn on yleensä loppukesän kukkija. Nyt siinä on enemmän nuppuja kuin koskaan ennen, vaikka ruusu taitaa olla  jo kuutisen vuotta vanha.
Henry Kelsey on jo komea, yli kolmimetrinen kaveri, jonka olen sitonut mäntyyn. Tälläkin kukinta on jo tältä erää ohi. Onneksi ruusu uusi kukintansa vielä myöhemmin. Tämän väri on hätkähdyttävän neonpunainen luonnossa.
Morden Blush kukkii taas kauniisti, mutta ilmeisesti ruusu ei olekaan omajuurinen. Ruusun keskeltä nimittäin kasvaa roteva piikitön oksa, joka kukki yksinkertaisin pienin kukin. Omituista. Tämäkin ruusu on varmaan kuusi vuotta tässä kasvanut, enkä ole aiemmin tällaista huomannut.
Suurin osa pensasruusuista mm. suosikkini Hurdal on jo lopettelemassa. Tuo etualalla kaiken peittoava töyhtöangervo saa kyllä nyt lähtöpassit. Mitenköhän vaan saan sen kaivettua pois. 
Sointu on kasvanut valtavaksi pusikoksi, varmaan jo 2,5 metriseksi. Se kukki viime kesänä aivan upeasti, mutta tänä kesänä vähän kituliaasti. Kuivuus varmaan haittaa. Tämä paikka, jossa se kasvaa on ihan pelkkää soraa, joten en ihmettele.
Ritausmasta kuoli varmaan puolet viime vuonna. En tiedä yhtään mistä se suuttui. Onneksi tänä vuonna näyttää paremmalta. Harmi vaan, että nyt Sointu toiselta puolelta ja Snow Pavement toiselta puolelta on vallannut sen tilan. Ritausma on Hurdalin ohella suosikkejani.
Viime syksynä istutin niin ikään tämän hunajaruusun, joka saisi vallata koko pergolan. Nyt se on vallannut  tiensä melkein pergolan alareunaan, mutta kukkiipa silti. Joku kärhö on näköjään päättänyt pergolan sijaan kasvaa taas maata pitkin. Ne pitäisi aina muistaa sitoa.
Tämä kärhö on löytänyt hyvä kiipeilytelineen laukasta. Myös viereinen ruusupensas on ollut sille mieleen. Olen lisäillyt ruusutarhaan pikkuhiljaa kärhöjä ruusujen väleihin. Ne näyttävät viihtyvän hyvin, vaikka luulin paikan olevan liian kuiva.
Viime vuonna sain mummiltani kasan sormustinkukan siementaimia ja nyt jokunen niistä alkaa kukkia. Nämä saavat lisääntyä täällä mielensä mukaan. Sopivat mielestäni tosi hyvin ruusujen kanssa.

Ruusutarhassa saa levitä mielensä mukaan myös tämä ihana valkoinen puistolemmikki, joka katosi muutama vuosi sitten kokonaan. Onneksi maassa oli siemeniä jemmassa ja nyt siellä täällä näkyy uusia. Muutenkin ruusujen seassa suosin itsekseen kylväytyviä lajeja kuten akileijoja.

Ruukkukasvitkin olivat kaikki elossa, vaikkakin osa vähän velttoina. Saivat kunnon kastelun niskaansa ja joitain jaksoin vähän lannoittaakin. Nyt voi taas hyvillä mielin keskittyä saaren puutarhaan, kun vähän on käynyt hoivaamassa kaupungissakin. Auton takakontissa matkasi mukaan laatikollinen uusia taimia, joita pääsenkin pian istuttamaan tänne. Kirjoittelen niistä sitten seuraavaksi.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Ötökän elämää

Olen vaihtanut lomailussani isomman vaihteen päälle. Kulunut viikko meni vielä laittaessa mökkiä ja sen puutarhaa juhannuskuntoon. Kun juhlat eilen olivat ohi ja loputkin vieraat lähteneet, nukuimme koko perheen voimin parin tunnin päiväunet. Sen jälkeen alkoi täysin joutilas lomailu. Tänään on ollut mahtava hellepäivä, jota olen viettänyt lähinnä ötököitä tuijottaen. Välillä luin vähän kirjaa ja katselin vaihtelun vuoksi kirjosieppojen syöttötouhuja. Sitten tuijotin taas kimalaisia. Täytin lapsille pienen uima-altaan pihaan ja sitten taas katselin niittyä. Täydellistä pääntyhjentämistä ilman minkäänlaista tavoitetta tai tarkoitusta.
Kulta- tai kuparikuoriainen (en osaa tunnistaa) pörräävät mielellään niityllä. Niiden ravintoa ovat heteet.
 Tätä kaveria yllä en huomannut edes kuvaavani. Täytyy kaivaa hyönteiskirja esiin.
 Maksaruohossa oli parhaimmillaan kymmenen kimalaista yhtä aikaa.
 Lehtosinilatvat ovat mirrinmintun ohella suosikkiperennoja hyönteismaailmassa.
 Pioneissa on tilaa pörrätä.
Luulin lehdistöstä, että tässä kasvaa jokin kurjenpolvi, mutta mikä ihanuus tämä olikaan. Taitaa olla tarhakullero. Olisiko Alabaster tai New Moon?
Huomenna ajattelin tehdä vähän linnunpönttöjä. Nyt täytyykin taas ilta lepäillä, niin jaksaa :D

torstai 21. kesäkuuta 2018

Ihanan sateista juhannusta kaikille!

Onpa ihanaa, kun on satanut ja lisää sadetta on luvattu huomiseksi! Hyvät juhannuskelit saa siirtymällä sisätiloihin.
Sade ei ollut kovin rankkaa, enkä malttanut pysytellä poissa puutarhasta, vaan nautin raikkaasta ilmasta ja sateen tuoksusta. Suoritin myös ihanaa sadevedenkeruurituaalini: kaatelin vettä täysistä saaveista vielä tyhjiin saaveihin, täytin tomaattien kastelualtaat piripintaan, täytin kaikki löytämäni kastelukannut ja ämpärit. Aaah! Ensimmäistä kertaa tänä kesänä!

Kasvit ja minä emme olleet ainoat, jotka intoilivat sateesta. Lapset pääsivät taas lempipuuhaansa - lotraamaan erilaisten kannujen, pullojen ja ämpärien kanssa ilman, että äiti koko ajan varoittaa tuhlaamasta kasteluvettä.

Niitty on juuri sopivasti juhannuskunnossa. Huomenna joukko lapsia (ja ehkä aikuisiakin) pääsee etsimään seitsemää kukkaa tyynyn alle. Aiempina vuosina olen vähän huolissani kehotellut poimimaan vain yhden kappaleen kutakin, mutta nyt kukkia on niin runsaasti, että eipä tarvitse siitäkään nipottaa. Vaikka seppeleitä tekisi. Voiko parempaa juhannusta siis toivoa: saavit on täynnä sadevettä ja niitty täynnä niittykukkia. Mitä sitä muuta tarvitsee?
 IHANAA JUHANNUSTA KAIKILLE!

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Rönsyävän runsasta kukintaa varjoon

Erityisen ongelmallista tällä saaressa oli ennen viime kesän peura-aidan valmistumista löytää kasveja pihan varjoisempaan reunaan. Auringossa viihtyvät sentään peuroilta säästyvät mirrinmintut, oreganot, iisopit ja muut yrtit, mutta varjon puolella kaikki näytti olevan peurojen suurinta herkkua: kuunliljat, varjoliljat, piippuköynnös... kaikki yritykseni tuoda vehreyttä varjoon päätyi parempiin suihin. Ainoastaan lehtosinilatva ei näyttänyt kuuluvan ihan suosikkeihin, joten sen siementaimia on mukavasti levinnyt pihapiiriin.
Viime syksynä peura-aidan voimaannuttamana rajasin varjon puolelle istutusalueen kallion ja kiviaidan viereen, jonka sisään vanhat omenapuut jäivät. Tähän alueelle on unelmissani tulossa runsaasti kukkiva istutus - vähän niin kuin pihan toisella laidalla kukkivalla niityllä. Haluaisin siis  kasveja sekaisin ja lomittain ja kaikki saisivat tietenkin kukkia ja olla kaupanpäälle vielä hyödyllisiä hyönteisille.
Viime vuonna toin yhden lehtoakileijan taimen ja tänään istutin kaupungista tuomani vaaleanpunaisen Heidi-nimisen lehtoakileijan. Olkaa hyvä, näyttämö on teidän! Risteytykää ja täyttäkää maa jälkeläisillänne.
Nauhuksista minulla ei ole mitään kokemusta, mutta nyt istutin lumikärhön juurelle kallionauhuksen. Sen pitäisi olla hyvä perhoskasvi.
Ilokseni löysin myös lehtoängelmän taimia ja niitä nappasin kolme mukaani. Ajattelin, että niiden hörhelöiset kukinnot olisivat kauniita sammaleista kalliota vasten.
Omenapuiden väliin toivoisin värikästä esikkomerta. Meren ensimmäinen pisara - suikeroesikko - on nyt löytänyt paikkansa.  
Sydäntä niin lämmittää, että varjoliljat ja martagonliljat, jotka vuosi toisensa jälkeen syötiin, jaksoivat silti taas nousta. Myös piippuköynnös, joka kaluttiin vuosi toisensa jälkeen maanrajaan ja jota ei enää viime kesänä näkynyt, on kasvattanut hellyttävän puolimetrisen verson.
Varjon penkin keskellä on kahdet vanhat ruosteisen kottikärryt, joita olen ajatellut käyttää istutusastioina. Toisiin en ole vielä saanut porattua reikiä veden poistumisen varmistamiseksi, mutta nämä toiset  olivat oikein sopivasti ruostuneet pohjastaan pienille reiílle. Laitoin tähän mukuloista kasvattamiani begonioita.
Yläkuva pikkumökin kuistilta paljastaa, kuinka rehevään kukkamereen on vielä hetki matkaa. Ehkä nyt kukkivat isotähtiputketkin innostuisivat talkoisiin ja tekisivät minulle siementaimia. Tai sormustinkukat, joita kylvin syksyllä maahan. Olen lisäksi viime syksynä istuttanut muistaakseni syysleimua, alla kuvassa kukkivaa sinileimua, kellukoita, kuunliljoja... Osa oli jakopaloja kaupungista ja osan - niin kuin kellukat - ostin varta vasten. Mitäköhän muuta tänne istuttaisi?




sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

On ilmoja pidelly

On ilmoja todellakin pidellyt. Mahtavan lämmin toukokuu, eikä kovin paljon huonommaksi ole pannut kesäkuukaan. En valita! Minä olen täysin kesän lapsi ja mikä sen parempaa, kun saada tuulitakit nurkkaan jo toukokuun alussa. Samoihin aikoihin tuulitakin heiton kanssa tuli tosin viimeiset kunnon sateet täällä saaressa ja se tässä vähän välillä arveluttaa. Onhan täällä muutama pisara ripoitellut, mutta voi vain ihmetellä, miten vähällä vedellä kasvit pärjäävät.
Tänään taas ajoin pienen nurmikon. Onhan se vähän jo kellastunut kuivuudesta, mutta silti se vaan jaksaa kasvaa.
Hyötymaalla olen vähän avitellut kastelulla. Pienen perunamaani kastelin ensimmäistä kertaa tänään, kun lehdet näyttivät vähän lurpahtaneilta. Kurpitsoja ja mansikoita olen aina silloin tällöin kastellut. Herneetkin saivat vasta tänään ensimmäiset kastelunsa. Aika hienosti ovat kuivassa lavassa itäneet ja kasvaneet ilman vettä. Samoin ihmettelin pölyävän kuivassa kasvaneita retiisejä - eivät olleet yhtään karvaita, niin kuin olin olettanut.
Niitty kukkii aivan ennätysaikaisin ja komeasti. Se ei kastelua tietenkään kaipaa ja hyvä niin. En ole perennojakaan kastellut. Ainoastaan muutamaa ruusua. Kärhötkin jaksavat kasvaa, taitaa niillä olla jo niin syvät juuret.
Olen armottoman laiska kastelija ja nyt kun sadevesitynnyrit kumisevat tyhjyyttään ja veden joutuu kantamaan saunasta kastelukannuilla, olen yrittänyt minimoida kastelun vain täysin välttämättömiin kohteisiin. Ruukut nyt on pakko kastella sekä kasvihuoneessa että terasseilla.
Ainoat selvästi hätää kärsivät kasvit puutarhassa ovat nokkoset. Niitä kasvaa aika paljon joka paikassa ja nyt niillä on selvästi jano. Tämä ei kyllä minua hirveästi haittaa.

Sääennusteita seuraan silti tarkasti ja toivoisin sellaista muutaman päivän mittaista sadekautta. Olisi ihana kuunnella sateen ropinaa ja haistella sateen tuoksua. Ja nähdä, kuinka sadevesitynnyrit täyttyvät. Tosin täältä saaristosta menee ohi useimmat kuurosateet, joten saattaa olla, että reittiä saunalta puutarhaan tulee vielä käytettyä.


Onneksi etuterassin kasvivalinnat ovat menneet tänä vuonna ihan nappiin. Nämä eivät pientä kuivuutta kavahda.

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Puutarhan vaihto ja yhteenveto kevään projekteista

Kesäloma on alkanut! Olikin aika laittaa puutarha kaupungissa kesätauolle ja häipyä saareen. Talovahtimme on luvannut kastella terassiruukkuni ja varmuuden vuoksi keräsin ne yhteen paikkaan, jottei yksikään jäisi ilman vettä .
Ruukkuja onkin jostain kertynyt aika kasa. Toivotaan, että rakkaat kasvini pysyvät hengissä. Ainakin aprikoosipuuni. Haluaisin kovasti maistaa, miltä oman puun aprikoosi maistuu.
Pelargonit ovat niin pienissä saviruukuissa, että päätin varmuuden vuoksi pakata ne banaanilaatikkoon ja ottaa mukaan mökille. Pääsivät nekin nyt lomalle.
Kevään projektit jäivät siihen pisteeseen, mihin ehtivät. Odottelevat kiltisti elokuuta. Aika hyvään alkuun pääsinkin monen uuden alueen kanssa. Talon pohjoispuolelle rajasin turveharkoilla polkua, jota päällystin kivituhkalla. Tänne istuttelin kuunliljoja, kilpiangervoja, kilpirikkoja, kärsäkalloja, saniaisia ja sen sellaisia varjolaisia.
 Polun ylle tuli myös kaariportit alppikärhöineen. Nyt kun saisi vähän sadetta, niin kaikki innostuisi kasvamaan.
Polkun päähän tein löytämistäni kivistä pyöreän pation, joka myös jäi odottamaan kivituhkaa. Vähän jäi turveharkkojakin vielä sahaamatta.
Tuon pyöreän pation aurinkoisempaan reunaan keräsin lisää kiviä ja niiden väleihin istutin kirkkaanpunaisia kasveja: verihanhikkia, punakellukkaa, tulipunaista päivänlijaa, pionia, jaloanvervoa.
Ympyrän talon varjoon jäävään sivustoon on tulossa saniaispenkki, jota varten olen kerännyt hienoja oksia, puupölkkujä ja muuta materiaalia, joista on tarkoitus tehdä jonkinlainen pölkkyistutus. Eli kasata lahoavaa puuta ja niiden lomaan istuttaa erilaisia saniaisia. En malta odottaa, että pääsen elokuussa takaisin tähän projektiin.
Valkoinen puutarhani eteni myös mukavasti. Sain taikinamarja-aidan istutettua sekä sen ulkopuolelle tontin rajalle vapaasti kasvavan korkeamman aidanteen. Sain polun ladottua vanhoista betonitiilistä, sekä tein polun keskelle kivillä rajatun pyöreän pation, jonka päälystin kivituhkalla. Muutamia perennojakin istutin alueelle, mutta oli niin kuivaa, että päätin jättää enemmät istutukset suosiolla syksyyn.
  
Lisäksi aloittelin hieman kallion jatkoksi tulevaa japanilaishenkistä puutarhaa. Sinne istutin kirsikkapuun, kääpiömantelin, pensaspionin ja joitain muitakin mukavia kasveja. Aloittelin myös hieman alueen polkuja.
Nyt nautin pikkuruisesta saaripuutarhastani mökillä ja siitä, ettei täällä ole yhtään projektia. Minulla on aikaa nyppiä kesäkukkia ja nyhrätä yksityiskohtia. Silti tiedän, että elokuun koittaessa olen taas enemmän kuin valmis jatkamaan näitä vähän suuritöisimpiäkin hommia kauupungissa. 
Sain mieheltäni mahtavan kesänaloituslahjan - uuden kameran! Täytyykin nyt kuvata oikein kovasti.
Ihanaa kesää kaikille! LOMAAAAAA!!!!!

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Myöhässä metsäpuutarhan kevätnäytöksestä

Hups! Atsaleat alkavat jo ränsistyä. Samoin aikaiset alppiruusut. Minä tyhmä olen vain rakentanut ja rakentanut. Laatoittanut, kantanut kivituhkaa, vierittänyt kiviä. Olen unohtanut ihailla metsäpuutarhan kevätnäytöstä.
Alppiruusu Eino
Tänä vuonna näytös ei ihan yllä viime vuoden rodotykitykseen, mutta se nyt olikin aika poikkeuksellinen. Lisäksi suurin osa alppiruusuistani on vain pari vuotta vanhoja. Ei saa liikaa vaatia pikkuisilta. 
Nukka-alppiruusu Hellikki

Atsaleat ovat aina varmoja kukkijoita.

Revontuliatsalea Mandarin Lights

Vielä viime viikolla puutarhassa leijui puistoatsalea Illusian makea tuoksu. Myös Adalmiina kukki runsaasti. Nyt molemmat ovat jo kuihtumassa. Viime vuonna löysin Illusian ja Adalmiinan kolmannen siskon Tarleenan. Se kukkii nyt ekaa kertaa. IHANA! Kaunein näistä kolmesta.
Puistoatsalea Tarleena
Toukokuu meni magnoliahuumassa, kun kolme pihani viidestä magnoliasta kukki ekaa kertaa. Nyt saan vielä seurata onnekseni pensasmagnolian nuppujen kasvua. Kolme nuppua tämä maassa kiemurteleva minipensas on kasvattanut.
Pensasmagnolia
Väriä metsäpuutarhaan tuovat myös monet maanpeitekasvit. Rönsyakankaali tuo toivottua sinistä maisemaan.
 Sammalleimut sopivat myös mielestäni metsäpuutarhaan. Niitä minulla kasvaa monen värisiä reunustamassa polkuja. Niitä on niin helppo jakaa vain kiskomalla versoja ja tökkäämällä ne toisaalle multaan.
 Istutin viime vuonna äitienpäiväksi saamani jalohortensian metsäpuutarhaan, kun heinäkuussa lähdimme saareen, jottei se kuivuisi. Se olikin talvehtinut ja nyt kasvattaa kovasti lehtiä. Mahtaakohan ehtiä kukkia?
Talvehtinut jalohortensia
Viime syksynä istutin metsäpuutarhan aitaa vasten kymmenen erilaista kärhöä. Niiden kukinnan missaaminen harmittaa kovasti. Kivoja hahtuvapalloja niissä kyllä on. Onneksi jokunen vielä kukkii ja mantsuriankärhöt vasta kasvattelevat versojaan.
Tarha-alppikärhö Purple Dream
Minulla on monta köynnöshortensiaa kasvamassa isoja mäntyjä vasten, mutta tämä on niistä suosikkini. Tässä on valkoreunaiset lehdet ja se näyttää erityisen raikkaalta kasvaessaan mäntyä vasten.
Tämä köynnöshortensia myös kasvaa kiltisti ja kauniisti ylöspäin, eikä niin kuin useammat köynnöshortensiani sinne tänne kurotellen. Vaikka yleensä metsäpuutarhassa ihastelen eniten kukkivia pensaita tai puita, tällä hetkellä eniten iloa tuottaa tämä köynnös.