Keväistys käynnissä

Joulukoristeista on välillä vähän vaikea luopua. Joku vuosi alkoivat kärhöt jo kukkia, ennen kuin luovuin jouluvaloista. Kuisti kuitenkin kaipasi siivousta ja järjestelyä, joten ajattelin keväistää sen. (=tehdä keväisen näköiseksi toim.huom.) Ruokakaupasta on kerta toisensa jälkeen tullut napattua esikoita, muurikelloja ja sipulikukkia, joten aika oli järjestellä nämä irtonaiset kukkapurkit jotenkin.

Muurikellojen ryöppyävää kukintaa.

Toinen syy järjestelyn tarpeelle olivat neljä isoa keraamista ruukkua, jotka jätin saamattomuuttani syksyllä ulos ja jotka jäätyivät kiinni terassiin. Aloin pelätä, että ne halkeavat pakkasessa ja sulatinkin ne irti kaatamalla vedenkeittimellinen toisensa perään kiehuvaa vettä niiden tyvelle. Yksi toisensa jälkeen ne napsahtivat irti alustasta ja kannoin ne kuistille. Kahdessa ruukuissa on köynnösruusut (jotka näyttivät olevan vielä hyvinkin elossa) ja kahdessa jalokärhöt (jotka olivat hyvinkin ruskeita). Halusin koristella varsinkin nämä ruskeana nököttävät ruukut, joten lisäsin niiden juurelle esikoita ja muurikelloja. Muutama talvehtinut murattikin pääsi mukaan.

Kärhröruukku sai somistuksekseen esikkoja ja kelloja.

Joulukoristeet vein autotalliin odottelemaan ensi joulua ja ne vapauttivatkin hyllyiltä mukavasti tilaa. Sai oikein asetella ruukkuja sen sijaan, että niitä joutuu tunkemaan sinne missä vähänkin tilaa pilkistää.

Helmililjoja, narsisseja ja jouluruusu kukittamassa talvehtimishyllyä.

Kontrasti kukkivien kasvien ja ulkona vallitsevan talvisen sään on aika jyrkkä. Välillä kuistilla puuhastellessa on jo ihan kesämielellä ja sitten vilkaisee ulos ja näkeekin kinokset.

Huone-esikko ja ruukkuruusu lasin toisella puolella. Kuolleet krysanteemit toisella.

Mehikasvihyllyni kaipaa uusintaa. Muutamasa vielä henki pihisee, mutta mieleni tekisi uusia nämä asetelmat kokonaan. Näissä oli aikanaan huolella aseteltuja kiviä ja mehikasveja, mutta lapset eivät voi vastustaa pieniä kiviä. Nyt kaikki kastelukannut ovat täynnä pikkukiviä ja asetelmissä multa paistaa läpi.

Mehikasviasetelmat kaipaavat uusimista.

Kuistista tuli vähän jopa aution tilava, kun kaikki rojut oli raivattu, koristeet kuljetettu ja lattiat putsattu. Täällähän on tilaa vaikka mille! Yritän nyt vain toppuutella itseäni ja muistuttaa esimerkiksi juuri tapahtuneesta siementilauksesta, joka viimeistään toukokuussa alkaa vaikuttaa hyllytilaan. Myös puutarhamessuilta tarttuu usein mukaan jos jonkinlaista taimea ja mukulaa, jotka on pakko laittaa kuistille esikasvatukseen.

Kuistilla on vielä avaraa.

Miten nuo kasvit reagoivatkin valon lisääntymiseen! Lämpötilat ovat olleet kylmempiä kuin aikoihin, mutta lisääntynyt valo on saanut sipulikukat pilkistämään maanpinnalle ja silmut turpoamaan. Sinisade ja viime vuonna istuttamatta jäänyt neilikkaruusu ovat kasvattaneet jo uusia lehtiä.

Persikkapuussa silmut kasvavat päivä päivältä

Minua ilahduttaa suuresti se, että ilmeisesti en ole ilmeisesti tappanut yhtään kasvia kuistilla talven aikana. Tai yhden rungollisen rosmariinin kansa on vähän siinä ja siinä. Tuon kastelun kanssa on aina minusta vähän vaikeaa. Kun ei saisi liikaa kastella, mutta ei kuitenkaan täysin kuivumaankaan päästää.  Bambu on ehkä sanaut liian vähän vettä ja sen lehdenkärjet ovat aika keltaiset. Toivotaan, että se siitä virkistyy.

Bambu talvehduskavereineen.

Nyt on kuisti keväistetty. Vähän ehkä liian aikaisinkin kun järjellä miettii. Onko sitä pakko tammikuussa jo höntöillä? Tai voisi höntöillä sisätiloissa ja vaikka siivota. Kameran latausjohto on ollut jo viikkoja hukassa. Voisi saada blogiinkin tarkempia kuvia, kun ei tarvitsisi kännykällä kuvata.