Alppiruusukauden avaa Elviira

Niin siinä kävi, että kun ensimmäiset todella lämpivät päivät tulivat, niin kaikki räjähti puutarhassa kukkaan. En tiennyt, mistä aloittaa kuvaamista, kun joka puolella oli jotain uutta. Alppiruusu Elviiran kukintaa ei voi olla huomaamatta. Se on todella kirkkaan aniliininpunainen ja loistaa kuin liikennevalot muiden kasvien joukossa.

Elviira on kasvanut pihassa muistaakseni kolme vuotta ja kerran tehnyt muutaman kukan, niin että tiesin kyllä minkä värisiä ne ovat. Tämä koko pensaan kukinta ilahdutti kyllä, vaikka pensas piskuinen onkin.

 Seuraavaksi on varmasti lähipäivinä (ellei jo tänään) vuorossa Vieno. Vai oliko se Venla. Joka tapauksessa myöskin kolmisen vuotta kasvanut kotimainen jaloste. Vieno ja Venla ovat silloin tällöin muutamalla kukalla kukkineet, mutta nyt niillekin näyttää tulevan erinomainen kukinta.

 

Yllättäen atsaleoista pisimmällä on Ruususen uni. Yleensä ensin on kukkinut kanadanatsalea. Vanhimmat atsaleat ovat ihan täynnä nuppuja ja odotan niiden avautumista kovasti. Koko metsäpuutarha muuttuu satumaiseksi, kun atsaleat kukkivat.

Ei saa unohtaa myöskään metsäpuutarhan aluskerrosta. Pikarililjat ovat yksi suosikkejani. Rönsytiarellat ja mesimarjat ovat peittäneet jo paljaan maan alleen. Joitain jaloangervojen kuivuneita kukintoja olen vielä katkonut. Nyt ruskea sävy on korvaantunut kaikkialla vihreällä!

Balkaninvuokot ovat monen vuoden odottelun jälkeen hyväksyneet kasvupaikkansa ja levinneet mättäiksi. Kylmänkukat kasvavat tontin kadunpuoleisella reunalla ja ne ovat kukkineet jo kauan. Aurinko on saanut kukinnat lakastumaan jo. Näitä pitäisi olla isot rivit vierekkäin.

Nyt ei malta enempää lörpötellä. Tuntuu, kuin kevät olisi kestänyt päivän ja nyt ollaan jo kesässä. Täytyy kiirehtiä siitä nauttimaan!