Kirimistä kevättöissä

Ensimmäiset villitulppaanit kukkivat ruusurinteessä

Hupsista! Onkin yht´äkkiä toukouun puoliväli ja minulla on kaikki kevättyöt tekemättä! Syytän tietenkin tästä kevättä ja arvaamatonta ja lannistavaa säätä. Äitienpäivänä otin itseäni niskasta kiinni ja tartuin kanttausrautaan. Ruusutarhassa nurmipolut ja istutusalueet erottaa betonikivistä tehdyt reunukset, mutta nurmikko ja maanpeitekasvit peittävät ne aina syksyyn mennessä alleen.

Polut siistiytyvät kanttauksella

Viime syksynä jätin ruusutarhan hoitotyöt väliin ja sen kyllä huomasi! Valtava määrä vuohenputkea, litulaukkaa, maahumalaa ja muuta ihanaa rönsyili pensaiden alla. Onneksi keväisen mureasta maasta on melko vaivatonta kitkeä viheliäisimmätkin rikat. Samalla möyhiessä löysin parikymmentä talvehtivaa kotiloa. Sainpas kitkeä niitäkin.

Kitkiessä täytyy varoa säilytettäviä aarteita

Yhdessä tarhan kaaressa, jossa minulla kasvaa mm. Ritausma, Sointu sekä Snow pavement, rikkaruohot olivat aivan villiintyneet. Yleensä pyrin kattamana pensaiden alustat maanpeittokasveilla, jotta kitkemistä olisi vähemmän. Pensaiden alta löytyikin kyhjöttämästä neidonkurjenpolvet, jotka maahumala, matara, nokkoset ja vuohenputki olivat lannistaneet. Kun pensaat olivat pieniä, neidonkurjenpolvet peittivät niiden edustan kukkien kauniin vaaleanpunaisena. Nyt pensaiden kasvettua on tainnut varjostusta tulla liikaa ja peittokasveilta on potku loppunut. Siirsinkin neidonkurjenpolvet turvaan aurinkoisempaan paikkaan ja hurautin ostamaan järeämpiä aseita: peittokurjenpolvea sekä tuoksukurjenpolvea.

Palloesikoitakin pilkistelee sieltä täältä

Ruusupensaiden alle istutan joka kevät jouluhyasintit, keväällä ostetut esikot, ruukuissa ostetut  sipulikukat jne. Hyasinttien kehitystä on hauska seurata. Pikkuhiljaa ne alkavat palautua kohti luonnonmukaisempaa asua. Ensimmäisen talven jälkeen kukinta on vielä melko tiheä. 

Hyasintti, jonka istutin viime keväänä

 Kun taas parin vuoden päästä kukinta on jo ihan harva ja luonnollisen näköinen 

Tämä hyasintti on jo kasvanut muutaman vuoden penksisä

Melkoinen määrä havuja ja kaarnaa tuli rapsutettua nurmikosta. Varmaan neljä kottikärryllistä tuli kipattua tontinlaidalle odottamaan uutta rodopenkkiä. Täytyykin taas kalkita hyvin. Männyt pudottavat valtavasti röhnää pihaan. Alapihalla, jossa minulla on metsäpuutarha, tämä ei haittaakaan. Päinvastoin, tiheä neulaskate pidättää mukavasti kosteutta sekä estää rikkojen kasvun. 

Köynnöshortensian valkolaikullinen muoto kasvaa ärsyttävän hitaasti.

 Hämyvuokkoja olen joskus ostanut yhden kappaleen ja luullut sen kadonneen, koska tästä on pari vuotta aikaa. Mutta se olikin ilmeisesti kerännyt voimia ja nyt erään männyn takana onkin jo hieno mätäs.

Hämyvuokko

Ilokseni myös balkaninvuokko on näköjään vihdoin kotiutunut ruusutarhaan. Olen sen kuivahtaneita mukuloita istutellut joka vuosi pihaani, mutta hyvin laihoin tuloksin. Nyt ruusutarhassa oli vihdoin parinkymmenen kukan alue. Tosin kaikki sinisiä. Vaaleanpunaiset ja valkoiset ovat joukosta kadonneet. Pian aloittaa kukintansa myös suosikkini kirjopikarililja. Se on onnekseni viihtynyt metsäpuutarhan olosuhteissa.

Kirjopikarililja viittä vaille valmiina

Vielä on metsäpuutarha kantattavana ja haravoitavana. Ilmat onneksi näyttävät suosivan tällä hetkellä kevättöitä. VIHDOINKIN!