Välivuosi vihanneksista

Sain viettää rentouttavan saaristovapun mökillä ja kukkimaan innostuneet narsissit toivottivat meidät tervetulleiksi. Vaikka välillä satoi lunta, narsissien nuput jatkoivat yksi toisensa jälkeen avautumista ja kun aamulla lähdimme kotiin, oli jo rivissä melkoinen määrä keltaisia kukkijoita.
Vappuvieraat toivat tuliaisiksi kesäkukkasiemensekoituksen ja siitä innostuneena laitoimme tyttöjen kanssa entisen sipulimaan kukkamaaksi. Tämä saari on hyvin hankala paikka kasvattaa mitään syötävää. Niinkuin jossain aiemmassa postauksessanikin avauduin, täältä puuttuu multa, kasteluvesi sekä senkin vähän, joka täällä onnistuu kasvamaan, valkohäntäpeurat pistelevät poskeensa. Viime vuonna tässä kohtaa kituliaasti kasvoi sipuleita, mutta maa on aivan pölyä eikä pidätä yhtään kosteutta. Nyt käänsin maan ja ilokseni huomasin, että osittain ankara yritykseni maan parantamiseksi on tuottanut tulosta. Olen kasannut tänne ruohosilppua, lehtiä, kompostia ja nyt näin jopa muutaman kastemadon. Hyvät kohdat ovat tosin vielä vähemmsitössä ja maa pöllähteli iloisesti suurimmassa osassa. Näin ollen vuosi kukkamaana ei varmaan ole huono vaihtoehto.

Tytöt askartelivat vielä tikuista aidan kukkaman ympärille. Peurat kuolevat kyllä nauruun, kun tuon näkevät. Yksi lisämietityksen aihe vihannesten viljelyn suhteen ovat nämä käyttämäni vanhat laudat. Niitä on valtavat pinot aitan takana ja olen sieltä aina hakenut puutavaraa ja nikkaroinut milloin kasvilavoja, milloin polkuja niiden ympärille.

Olisi tietenkin pitänyt olla epäluuloinen, kun viisikymmentä vuotta pinossa olleet laudat olivat vielä niin hyvässä kunnossa, eivätkä kyllä maassakaan ole miksikään menneet. Olen osan kasvilavoista vuorannut muovilla, kun luin jostain, että kestopuusta tehdyissä kasvilavoissa näin kannattaisi tehdä. Nykyäänhän kestopuu ei ole enää lainkaan niin myrkyllistä, kuin ennen, jolloin niissä käytettiin vaikka mitä myrkkyjä. En ole mitenkään kovin hysteerinen kemikaalien kanssa, mutta olen silti ajatellut siirtää ainakin lehtivihannesten viljelyn ylemmäs kalliolle löytämiini viiteen kaivonrenkaaseen. 

Nyt pitäisi ne vaan pyöritellä hallitusti kalliolta alas. Siihen kyllä tarvitsen miesvoimaa. Liittyen myös näihin myrkkypuupohdintoihini sekä siihen, että tänä kesänä meille rakennetaan vihdoin ja viimein peura-aita(!) olen päättänyt pitää vähän välivuotta syötävien kasvisten viljelystä. Toki kasvihuoneeseen laitan tomaatit ja muut herkut ja nyt jo kasvussa olevat talvivalkosipulit saavat kasvaa lavoissa niinkuin aina.

Pari viikkoa sitten istutin yhteen lavaan retiisit ja talviportulakan, jotka ovat jo hyvässä kasvussa. Kun näistä on sato kerätty, taidan laittaa tähänkin kukkia.

Raparperistakin saa jo vähän ajan kuluttua pientä pureskeltavaa. Minä rakastan raparperia raakana sellaisenaan.

Tänä kesänä mennään siis enemään kylvökukilla, kuin kasviksilla. Koitan muovittaa loputkin lavat ja saada kaivonrenkaat täyteen multaa tänä kesänä. Ja sen peura-aidan! En voi edes kuvitella, miltä tuntuu, kun ei tarvitse joka kasvin kanssa kokea karvaita pettymyksiä. Ehkä tämä varjoliljakin, joka viime keväänä popsaistiin suuhun, saa vihdoinkin kasvaa kukintaan asti!