33 uutta kuunlijaa



Eilen oli taas asiaa postiin. Lähetykseni Eurohostalta oli vihdoinkin saapunut. Tiesin, että taas oli tullut tehtyä pieni ylilyönti, kun postihenkilö palasi takaisin pakettihyllyiltä, haki huokaisten kärryt ja palasi takaisin.  Puutarhasisulla kannoin 16 kilon paketin kuunliljoja autoon. (oli siinä muutama päivänlilja, kylmänkukka ja sammalleimukin).

En ole ennen ollut yhtään innostunut kuunliljoista. Minusta ne ovat olleet mitättömän kukintansa vuoksi täysin yhdentekeviä kasveja. Olen kuitenkin rakentamassa talon pohjoispuolelle aika isoa istutusryhmää, johon tarvittiin varjossa viihtyviä kasveja, joten päätin joku alkukevään ilta surffailla netissä etsimässä hyviä tarjouksia.

Eurohostalta löytyi mahtava tarjous, josta en voinut kieltäytyä. Tarjouspakettiin kuului 9 hostaa, joissa ei ollut nimeä, vaan jotka olivat vain sattumanvaraisesti jotain heiltä ilman nimilappua löytyvää kuunlijljaa. Hinta 9 euroa. Minä rakastan yllätyksiä sekä tarjouksia, joten tämä mato tarttui heti koukkuun. Tilasin kaksi tuollaista pakettia. Lisäksi otin yhden kokoelman nimeltä Green garden (vihreitä hostia) sekä yhden kokoelman miniatyyrikokoisia hostia.  Lisäksi kaupanpäälle tuli yksi. Yhteensä tuli tilattua siis 33 kuunliljaa.

Luulin, että paljasjuurinen tarkoittaisi, että sieltä lähetetään pelkkiä juurakoita, mutta ilokseni paketin kuunliljat olivatkin lehdellisiä yksilöitä. Jokainen kasvi oli kääritty huolellisesti sanomalehtitötteröksi. Kasvit olivat oikein hyvässä kunnossa ja vielä ihan kosteita, joskin vähän ryttyisiä tuollaisen rullauksen jäljiltä. Pistin kaikki ruukkuihin odottamaan varjoisalle seinustalle istuttamista.

En siis todellakaan ole yhtään perehtynyt hostiin enenn tätä. Tämä monimuotoisuus yllätti minut aivan täysin. Jotkin lehdistä olivat ihan pikkurillin kokoisia. Osa taas oli isoja rötköjä.

Myös värien kirjo oli yllättävä. Perusvihreiden lisäksi löytyi sinisen sävyisiä, monivärisiä, punavartisia ja ihan vaaleankeltaisiakin. Yksi kasvi oli melkein valkoinen.

Näistä siis 18 kpl kuului yllätyspakettiin, enkä niiden nimiä tiedä, mutta ilokseni jämäpaketit eivät olleet mitään yhtä peruslaatua, vaan lähes kaikki erilaisia ja erikokoisia ja värisiä. Varsinkin tuo pienilehtisten suuri osuus oli miellyttävä yllätys, sillä nyt saan hauskaa vaihtelua turveharkkopolun etureunaan kuunliljoista.

Osan istutin jo maahan. Maaperä on saven ja soransekaista hiekkamultaa, johon olen lisännyt kevään haravointijätettä sekä kompostia. Hostien seuraksi on tulossa ainakin erilaisia saniaisia, kilpiangervoja ja isotöyhtöangervoja. Lisäksi minulla on esikasvatuksessa joukko kolmilehtiä ja kärsäkalloja. Huomenna pidän kunnon istutustalkoopäivän. Olen perjantaina menossa Raumalle isovanhempiani katsomaan ja ajattelin paluumatkalla käydä elämäni ensimmäistä kertaa Vakka-Taimen myymälässä. (Kiitos vain Saaripalsta-blogin Sailalle, olin ihan unohtanut koko taimiston. Kiitos myös hyvistä vinkeistä!). Sieltä varmasti tarttuu mukaan myös muutama varjossa viihtyvä erikoisuus. Tai minun tapauksessani ehkä muutama kymmentä.

Eniten ärsyttää - TOP5

Ei kyllä oikeasti ärsytä mikään. Olo on ihan taivaallinen koko ajan. Olen niin flow-tilassa puutarhaprojektieni kanssa, etten muista edes syödä. Unikaan ei tule silmään illalla, kun mietin hurmiossa mitä kasveja mihinkin laitan ja mitä seuraavana päivänä teen. Eilen olin loukannut sormeeni syvän haavan, joka täyttyi mullalla, kun en edes näköjään kipuakaan enää tunne :D:D:D Nyt ajattelin,  että yritän palauttaa itseni maan pinnalle miettimällä edes jotain ärsyttäviä asioita. Ei pelkkiä kirsikankukkia ja tulppaaninnuppuja koko aikaa.

Eniten tällä hetkellä ärsyttää:

1. Se, että ainoastaan rumankeltaiset ruskeasisuksiset ällötulppaanit kukkivat vuodesta toiseen ja muut taantuvat heti ekan vuoden jälkeen.

2. se, että ostin juuri viisi isotöyhtöangervon taimea ja sitten vasta huomasin, että pari pihassa olevaa töyhtöangervoa olivat tehneet sorakäytävällä ainakin 500 pikkutaimea.

3. se, että mustarastaan poikaset lähtivät jo pesästä ja minulla on ihan tyhjän pesän syndrooma.

4. se, että turveharkot kutistuvat helteellä.

5. se, että keväisin pitää nukkua, käydä töissä, pestä pyykkiä ja tehdä muita täysin toisarvoisia asioita.

Mutta arvatkaas, mikä ei ärsytä? Se, että kuistilla on valtava kasa vettynyttä slovakialaista sanomalehteä. Ai miksikö? No, kerron myöhemmin  :D

 Ärsyttääkö sinua tällä hetkellä mikään?

Kaikki suosikit kukassa

Nyt kaikki suosikkini ovat kukassa samaan aikaan. Mikä mahdoton kukkajuhla!

Koristekirsikka "Accolade" on vain niin superihana. Istutin sen isojen sammaloituneiden kivien väliin ja niiden jyhkeys korostaa entisestään tätä siroutta. Love it!

Sinisade "Blue moon" kukkii tänä vuonna kuudella tertulla. Tuoksu on ihana. Yritän leikata tästä puumaista, jotta tämä mahtuisi hyvin kuistille, mutta voisi kukkia silti runsaasti.

Japaninmagnolia "Vanha Rouva" aloitti äitienpäivänä ensimmäisen kukintansa ikinä. Niiiiiiin kaunis! Kukat ovat aivan puhtaan valkoisia.

Tähtimagnolia "Rosea" ei vedä ehkä kauneudessa ihan vertoja vanhalle rouvalle, mutta sen pinkki väri on kyllä suloinen. Nuput ovat aivan karkkipinkkejä. Ensimmäinen kukka avautui tänään ja kuusi nuppua vielä odottaa aukeamista.

Muistelin, että tarhamagnolia "Leonard Messel" olisi valkokukallinen, mutta ehkä tämä tästä haalistuu.

Ja tämäkin vielä! Kituva pensasmagnolia on ilmeisesti myös päättänyt liittyä kukkivien magnolioiden joukkoon. Ehkä se ei olekaan niin kituva, vaan pelkästään hidaskasvuinen. Ihan erilainen nuppu kuin noissa muissa.
Naapureissakin kukkivat mitä ihanimmat puut. Koko katu on täynnä rusokirsikoita, koristeomenapuita ja muita kaunottaria. Ihan naapurissa on iso Accolade kukassa. Toivottavasti minunkin pienoinen joskus pääsee noihin mittoihin.

Kohta kukkii magnolia!!!

Piti kirjoittaa kaikista pihassa kukkaan viikonlopun aikana räjähtäneistä narsisseista, pikarililjoista, esikoista ja tulppaaneista, mutta nyt ne eivät uutiskynnystä ylitä. Kohta yksi suurimmistä puutarhahaaveistani toteutuu: MAGNOLIAT ALKAVAT KUKKIA!

Olin pitkän viikonlopun saaressa ja kun sieltä tänään tulin kaupunkiin, tuntui, kun olisin ollut viikkoja pois. Mustarastaan poikaset olivat lähteneet pesästä ja lentelivät hölmistyneinä päin pergolaa, kaikki sipulikukat olivat alkaneet kukkia samaan aikaan ja ruusutkin olivat kaikki puhjenneet lehteen. Nurmikkokin oli kasvanut huristen niin, että leikkuuta oltaisiin jo tarvittu. Mutta vasta nyt illalla huomasin jotain todella mahtavaa. Japaninmagnoliani on nyt neljävuotias ja nyt se tekee ensimmäiset kukkansa. NELJÄ KUKKAA.

Olin aavistanutkin, että kukkia voisi olla tulossa, mutta ennenkin olen toivonut kukkia ja saanutkin sitten vain lehtiä. Lehtisilmut ja kukkanuput voivat olla vähän saman näköisiä.

Mutta riemu ei jäänyt vain tähän. Tähtimagnolian pinkki muoto (M. stellata Rosea) alkaa myös kukkia. Kuva on huono, mutta tuolta päästä pilkistää jo vähän pinkkiä.

Eikä kahta ilman kolmatta. Myös Leonard Messel on liittymässä kukkivien kaunottarien joukkoon yhdellä kukalla. Kyllä minua nyt hemmotellaan. Ehkä jo parahiksi äitienpäiväksi.

Anteeksi vain kaikki sivuutetut kevätkukkijat, jotka ette nyt saaneet osaanne, kun hössötän vain magnolioista. Olette tekin ihania.

Alkaa jo näyttää ihan kesäiseltä. Ai niin, vielä yksi suuri puutarhailon aihe on jaettava. Persikkapuuni on selvinnyt ensimmäisestä talvestaan ulkona ja tekee nyt lehtiä!

Minulla työleiri jatkuu. Valkoisessa puutarhassa on ollut vuorossa keskuspolun latominen sekä tontin reunaan taikinamarja-aidan viereen istutettu vapaasti kasvava aidanne näkösuojaksi. Alaselkä on aivan jumissa, mutta kaikki vaiva unohtuu, kun on tällaisia ihania onnistumisia!

Virkattuja amppeleita

Minulla oli viikonloppuna mökillä erikoinen ongelma. Minulla ei ollut mitään, mitä olisi pitänyt tehdä puutarhassa. Tänä kesänä ei ole tarve perustaa uusia istutusalueita, kasvihuone oli pesty, polut ja nurmikko haravoitu, suorakylvöt odottivat vielä maan lämpenemistä. Kitkemistäkään ei juurikaan ollut, sillä jätän kevään ensimmäiset nokkoset ja voikukat yleensä aikaisten perhosten ja pörriäisten iloksi. Kummallista kerrakseen. Aurinko paistoi ja olin saanut tuotua ja koottua uudesta terassisohvasta sopivasti kaksi palasta. Täydellinen paikka virkata amppeleita.

Kaverini lahjoitti minulle kaapistaan pyörimästä pari rullaa kalastajanlankaa ja olen siitä kotona virkkaillut silloin tällöin pieniä amppeleita, joita olisi tarkoitus ripustaa vanhoihin omenapuihin. Nyt päätin vähän tuunata tällaisia varastosta löytyneitä muovisia isompia amppeleita, joita tulee välillä kesäkukkien mukana.

Minulla ei ollut mitään ohjeita, vaan virkkailin ensin pohjaa varten ympyrää pitkillä pylväillä ja sitten tein mitä mieleen juolahti. Välillä piti sovittaa nuttua purkin päälle.  

Keksin myös loistavan apuvälineen. Kun talouspaperirullatelineeseen asettaa kalastajalankarullan, helpottuu langan käsittely huomattavasti.

Amppeli numero kaksikin valmistui melkein. Sitten on enää yksi muoviamppeli nuttua vaille ja saan ripustaa koko kolmikon sisäpihan terassille. Sinne haluan tänä kesänä sellaista romanttista mummolahenkeä. Keinustuoli sieltä löytyy jo ja pelargoneja ja begonioita tuon sinne vähän ajan päästä. Mutta entäs mitä laittaa näihin amppeleihin?

Mitä amppelikukkia sinä laittaisit puolivarjoiselle terassille? Paljon kukkivia, romanttisia ja mummolahenkisiä.

Taikinamarja-aidan istutus

Olen jo kauan haaveillut tekeväni talon itäpäätyyn valkoisen puutarhan. Mielikuvissani on muotoonleikatun pensasaidan rajaama alue, jonka keskellä kulkee polku. Valkoisessa puutarhassa olisi myös köynnösten verhoama pieni huvimaja istuskeluun ja sen edessä pyöreä patio ja lintujen kylpyallas. Kukat olisivat valkoisia ja kasvaisivat villisti sekaisin. Kun suljen silmäni, näen kaiken niin selvästi, mutta todellisuus on vielä jotain ihan muuta. Jotain mutaista. 

Eilen meni hermot tällaiseen unelmointiin. Päätin vihdoin laittaa hihat heilumaan.

Koska olen täysi viherrakentamisen amatööri, käytin luotilangan sijaan oranssia villalankaa ja vedin sen ja parin kepin kanssa linjoja talon seinistä, polun paikasta, aidan leveydestä jne. Piha oli kuin Misson impossible -leffan laaser-kohtauksesta, kun oranssit langat risteilevät ympäriinsä. 

Kun linjat oli piirretty, päätin aloittaa aidasta. Ajelin paikalliset taimistot läpi ja sain haalittua 100 taikinamarjan aitatainta ja tilattua vielä puuttuvat 30. Sitten ostin pakan ruskeaa maisemointikangasta ja aloin hommiin. 

Inhoan mittaamista, joten ajattelin, että olisi parasta suorittaa projektin tylsin osa siististi sisätiloissa. Leikkasin kankaasta 40 cm suikaleita ja merkkasin siihen rastit 25 cm välein.

 Sitten laitoin kankaan puoliksi ja leikkasin rastien kohdalle kolot taimia varten.

Muutama kahvikuppi myöhemmin minulla oli aidan sapluunat valmiina. Ja sitten ulkotöihin. Olin töiden jälkeen laittanut taimet likoamaan ämpäreihin. Tai en siis onneksi kaikkia sataa, vaan vain 50.

Ensimmäiseksi levittelin tekemäni kangassapluunat paikoilleen.

Nyt minulla oli selkeät sävelet. Enää piti vain istuttaa yksi aitataimi yhteen koloon ja sen jälkeen levittää katekankaan päälle kiviä tai muuta katetta.

 Taimet olivat kymmenen nipuissa ja yksi taimi näytti aina tällaiselta rimpulalta.

1/130 istutettu! Istutuksen jälkeen tein aina istutusleikkauksen, eli pätkäisin yhden kolmasosan pois. Haluan, että taimet haarautuvat hyvin alhaalta asti.

Puutarhakaverini Aku lennähti tietenkin heti paikalle tutkimaan,  löytyykö mylläysten jäljiltä matoja maasta. Ja löytyihän niitä!
Otin tavoitteeksi istuttaa aina kymmenen tainta ja sen jälkeen vähän jaloitella ja kastella niitä letkulla. Homman edetessä alkoi tietenkin myös sataa. Minä olen se naapuriston hullu, joka päästä varpaisiin kuraisena kastelee mutaista maata sateella.

Ei siihen loppujen lopuksi mennyt kuin puolitoista tuntia, kun 50 taimea oli maassa ja mielestäni oikein suorassa rivissäkin. Sitten tajusin, että olisi kannattanut jättää isompi tila tuonne seinään päin, jotta leikkaaminen ja muukin hoito ja siivous olisi helpompaa. Uusiksi siis meni 40 taimen osalta :D Ei kuitenkaan enää tänään, sillä minä olin läpimärkä ja läpimutainen.

Nyt olen käynyt lämpimässä suihkussa ja juon kuumaa teetä. Todennnäköisesti siirrän nuo pitkän sivun taimet vähän kauemmas seinästä maanantaina. Parempi tehdä se nyt, kuin harmitella myöhemmin. Pääasia on, että homma on nyt saatu kunnolla alkuun.

Kohta tämä mutatanner on ihana salainen puutarha.

Vihdoinkin!

Kevät on ollut kylmä ja meri ollut jäässä, joten jouduimme viikonloppu toisensa jälkeen hautaamaan haaveemme pääsystä saareen. Nyt vihdoinkin pitkän talven kestäneen odotuksen jälkeen pääsimme vapun viettoon mökille.


Illan utuista tunnelmaa

Saaressa minulla on toinen rakas puutarhani, joka siis saapi pärjätä ihan itsekseen noin puolet vuodesta, kun emme saareen pääse. Jälleennäkeminenkin onkin aina hartaasti odotettu. Kasvihuone oli onneksi ehjänä ja pystyssä. Joku laiskimus oli jättänyt sen vähän surkeaan siivoon, mutta onneksi vapunaattona aurinko paistoi ja kasvihuoneen peseminen oli oikea ilo. Paikka on koko pihan lämpimin, joten sen terassille siirtyi myös leikkipaikalta kurakeittiön kokkaukset.

Pikkuruinen kasvihuoneeni ja kasvilavoja

Viime vuonna rakensimme peura-aidan suojaamaan puutarhaa, mutta ihan täysin se ei ole pitänyt peuroja loitolla. Hyppäävät pirulaiset kaksimetrisestä yli. Mansikkamaan rastasverkko oli taas revitty. Todennäköisesti tämä on  tapahtunut syksyllä ja ovat ne vanhat kasvustot popsineet, sillä kuivuneita lehtiä ei juurikaan näkynyt. Hyvä näin, sillä edellistalvena repivät verkon lisäksi kasvit juurineen ja jouduin uusimaan koko mansikkamaan.

Ehkä saan mansikoita tänä vuonna

Nurmikkokin jo vihertää - lähinnä sammaleen ansiosta. Pihalla on tuollainen merkillinen iso ikkuna, joka suojaa puutarhaa pahimmilta tuulilta. Tuo ruskea hökkeli tuolla talon seinustalla on lasten leikkimökki.

Puutarha meren tuulilta suojassa

Viime vuonna muokkasin ruohokentän kaikki sivut uusiksi ja jaoin perennoja, istutin peura-aidasta innostuneena uusia kasveja ja kylvin siemenestäkin joitain. Vielä ei kauheasti näy perennoja, mutta kaikki uudet pionit - myös itoh pensaspionit -  ovat jo pinnalla. Hyvä hyvä!

Vanhat kottikärryt odottavat istutuksia

Ennen tänne on ollut turha laittaa muita sipulikukkia, kuin narsisseja, sillä ne ovat menneet parempiin suihin. Viime syksyllä uskaltauduin laittamaan myös sinililjoja, varjoliljoja, kiurunkannuksia, valkovuokkoja ja joitain pikkutulppaaneja. Ainakin kaikki pikkutulppaanit ovat tallella ja kukintavalmiina, mikä viittaisi siihen, että keväällä ei ole peurat aidan yli hyppineet - yleensä tulppaanit hotkaistaan mansikoiden ohella ensimmäiseksi.

Kiurunkannukset saisivat levitä omenapuiden alla

Viime kesänä tein paljon töitä saaren puutarhassa: perustin uusia istutusalueita, uusin perennapenkkejä, laajensin hyötytarhaa ja istutin marjapensaita. Tänä kesänä ei olekaan tarvetta mihinkään suurempiin projekteihin. Terasseja ajattelin vähän kalustaa ja hankkia löhöilysohvan. Olen myös virkannut amppeleita, joita ajattelin ripustaa vanhoihin omenapuihin. Peruna- ja sipulimaan taidan laittaa kylvökukille taas. Kaupungissa riittää projektia ihan riittämiin tälle vuodelle, joten kiva ottaa mökillä tällainen nyhräyskesä ja löhöillä ja katselle kukkien kasvamista. Vaikka eihän se koskaan niin mene.

Hevoskastanja valmistautuu kukintaan

Kohta saa taas nauttia hevoskastanjankin kukinnasta ja kimalaisten joukkioista. Täytyykin hankkia se uusi kimalaiskirja ennen sitä, niin pääsen laajentamaan ötökkätuntemustani. Olen mukana sadan linnun tunnistuskampanjassa ja pelkästään venematkan aikana tuli varmaan kymmenen uutta lajia bongattua. Maissa ei niinkään, sillä linnut ovat tosi paljon säikympiä saaressa kuin kaupungissa. Kaupungissa mustarastas antaa tulla parin metrin päähän ja pesiikin ulko-oven vieressä, mutta saaressa ne säpsyvät heti metsään, kun ulko-ovea raottaa.



Kohta taas näissä maisemissa



Onneksi parin päivän päästä pääsen taas saareen!