The final frontier

Nyt olen edennyt sinne, minne yksikään kasvi ei ole tässä taloudessa ennen edennyt. Vihervalloittajan uusin kohde on antautunut.
Valloittajan tieni on ollut pitkä. Ensin valloitin puutarhan: aloin kuokkia vastalaitettua siirtonurmea sentti sentiltä pois, selkeän tuija-aidan sijaan täytin pihan ruusuilla, kärhöillä, atsaleoilla, siemenistä joka paikkaan leviävillä puna-ailakeilla. Yhtenä keväänä valtasin salakavalasti kuistin. Sen piti olla väliaikaista - vain esikasvatuksen ajaksi, mutta sitten innostuin välimeren kasveista: ihmeköynnöksistä, sitruunoista, viikunoista, sinisateista. Ne muuttivat vakituisesti kuistille. Viime talvena vihreä valloittaja täytti sisätiloissa ikkunalaudan toisensa jälkeen mitä moninaisimmilla huonekasveilla. Mökki ja sen piha on ollut menetetty tapaus jo heti alusta asti. Ja nyt olen ottanut taas uuden askeleen matkalla kohti vihreämpää maailmaa: olen valloittanut autotallin!

Autotallissa on kuusi ikkunaa, ihanteellinen viileä lämpötila ja leveät ikkunasyvennykset. Ei sellainen kohde kauaa voi pysyä kasvittomana. Keräilin pihan istutuksista kaikkia säästettäviä kausikasveja kolmeen parvekelaatikkoon ja nehän sopivat täydellisesti ikkunalaudalle. Vierelle mahtui vielä tulilatvatkin ruukuissaan.

Keräilin myös kirjavalehtisen muratin versoja ja istutin niitä purkkeihin yhdelle ikkunalaudalle. Ne ovat suosikkilisukekasvejani kesäistutuksiin. Yritän ensi kaudella ostaa vähemmän kasveja, joten nyt on parasta koittaa saada ne viihtymään yli talven

No joku voi sääliä nyt miestäni, joka joutuu tällaisen invaasion uhriksi jopa omassa autotallissaan. Puolustuksekseni voin esittää todisteet siitä, että ikkunalautojen käyttö oli tätä ennen täysin epäasiallista.

Esimerkiksi tässä näette ikkunalaudan, jolle oli asetettu vanha loisteputkivalaisin, halko ja vanhoja rekisterikilpiä.

Tässä on vähän monipuolisempi asetelma: yksi kenkä, jokin naamio, johtoja ja iso kasa tunnistamatonta materiaalia.

Kyllä vihervalloittajan jäljiltä ikkunalaudat näyttävät paljon hienommilta. Ja sitä paitsi, tämä on ihan väliaikaista...

Pakkanen tulee! Pakkanen tulee!

Apua! Nytkö se jo tulee? Eihän vielä ole edes tammikuu! Minullahan on loppuvuodeksi vielä vaikka mitä puutarhahommia suunnitteilla. Ja niin vaan säätiedotus kertoo, että viikonloppuna täälläkin alkaisivat yöpakkaset. HRRRR.....  pelkkä ajatuskin hanskoista ja pipoista ja auton lasin rapsuttelusta aamun pimeydessä saa vilunväreet selkääni.

Mutta nyt on ryhdyttävä heti toimeen! Tiukka rutistus syystöitä, niin pääsee pakkasen tultua peiton alle, eikä tarvitse enää väristä puutarhahommissa.

Ensinnäkin sipulit.  Tempaisin valkoisen puutarhan narsissit ja tulppaanit maahan. Niitä oli noin 250, joten alkoi vähän polvet jo kylmätä. Onneksi maa on vihdoinkin märkää ja pehmeää, joten istutus sujui nopeasti. Pikkusipulit olenkin tänne jo aiemmin istuttanut. Valkoiseen puutarhana tarvitaan enää omenapuiden suojaverkot ja sitten se on valmis talviuneen.

Kuistilla odottaa kyllä vielä tuhatkunta sipulia, joten ihan vielä urakka ei ole ohi. Täytyy illalla tehdä vielä toinen rupeama.

Mukulabegoniat napsin maasta ja katkoin varret. Kukinta oli vielä komea, mutta nämä taitavat olla sen verran pakkasenarkoja, että päätin ne ottaa jo ennen paleltumista maasta.

Mukulat olivat kasvaneet kesällä. Nostin ne nyt kuistille ja täytyy keksiä jokin hyvä talvetuspaikka niille. Kuistin pimeä laatikko voisi olla sopiva.

 Eilen ostin jänisverkkoa ja samalla oli pakko vielä katsastaa, mitä syysalennusten jälkeen oli taimistolla jäljellä. Mukaan tarttui pari kirsikkaa ja sitten tämä etualla oleva hondonvaahtera "Aureum". Se ja sen takana kellastuva neidonhiuspuu saavat talvehtia kuistilla tämän talven. Keksin niille paikan sitten ensi keväällä. Kirsikat kyllä pitäisi istuttaa vielä maahan, niitä en aio kuistille tuoda.

 Ekat perennojen syyskylvöt tuli tehtyä eilen. Näitä on myös aika liuta tulossa. Ensimmäisenä pääsi multiin palloesikko.

 Tänään tuli vielä kirje Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnalta, joka lähetti ystävällisesti belliksen ja isotähtiputken siemeniä minulle mökille istutettavaksi. Kiitos Minna! Syyskylvöt, sipulien istutus ja muutaman taimen istutus siis vielä edessä. Lisäksi minulla on iso läjä lautoja, joista ajattelin tehdä istutuslaatikot ja kaksi suursäkkiä multaa, joka piti lapioida niihin. Toivotaan siis, että yöpakkaset säilyvät leutoina ja pystyn jatkamaan puutarhakauttani ainakin joulukuulle.

Lokakuun kukat

 Puutarha näyttää vähän omituiselta, kun puut ovat jo keltaisena ja osa pudottanut kaikki lehdetkin, mutta silti perennat ja kesäkukat sen kun jatkavat.

Kosmoskukista vaaleanpunaiset ovat jo lopettaneet kukintansa, mutta nämä valkoiset ovat vasta päässeet vauhtiin. Nyt on tytöilläkin rajoittamaton oikeus kerätä näitä kimppuihinsa.

 Kuukausimansikat ovat täynnä kukkia ja raakileita. Ei taida kyllä enää mansikat ehtiä kypsyä. Tätä istutan ensi keväänä siemenestä paaaljon lisää, niin että saan koko penkin täyteen näitä herkkumarjoja. Rehotti kuivan kesän täysin ilman kastelua ja teki supermakeita marjoja koko ajan.

 Valkoinen salvia on kukkinut ihan koko kesän kallion ja kiven välissä. Se kasvoi pienestä alelaarin rimpulasta komeaksi kasviksi.

 Sahramihanhikki ei edusta yleistä väriskaalaa kalliolla, mutta tämä oli niin hauska väripari japanin unikon kalvakkaan keltaisten kanssa, että onneksi hankin tämän. Myös sahramihanhikki on ollut kukassa ihan koko kesän, eikä loppua vielä näy.

 Valkoisen puutarhan yllätysoranssit mukulapegoniat kukkivat niin ikään niin komeasti, etten ole raaskinut niitä vieläkään kaivaa ylös. Taustalla valkotupakka.

 Ruusutarha on yleensä se paikka puutarhassa, jossa kukkii vielä joulukuussakin. Kanadalaiset ruusut eivät täällä tajua vaipua talven lepoon, vaan kukkivat vielä pakkastenkin keskellä. Kuvassa New Dawn.

Tosi moni uusista kuunliljoistani kukkii nyt. En tiedä, onko tyypillistä kuunliljoille, koska niitä minulla ei ennen juurikaan ole ollut vai onko syynä lämmin syksy/kuiva kesä. Syklaamit sopivat hyvin piristämään muuten vähän kukkivaa pohjoispuolta.

Tai kukkiihan siellä syysvuokko. Nämä eivät ole koskaan minulla talvehtineet. Toivotaan, että tämä olisi poikkeus.

 Kärhön kukkia pilkistelee myös sieltä täältä. En tunnista tätä kauniin hailakan sinistä kärhöä. Alppikärhöt ovat komealla uusintakierroksella.

 Päivänkakkara näyttää pian avaavan nuppunsa. 

Pudonneet lehdet sointuvat hyvin daalioiden väreihin. Näistä daalioista näkee sitten ensimmäisenä, kun pakkanen on kivunnut tänne asti. Ensi vuonna muistan latvoa daaliat. Ehkä.

Osa pelargoneista on vieläkin ulkona. Huomenna nostan nekin autotalliin. Tai ehkä jo tänä iltana, ettei pakkanen vaan ehdi puraisemaan.

Ilmianna puutarhasi parhaat/pahimmat leviäjät

Vaikka yleensä kovaa leviämiskykyä pidetäänkin puutarhakasveilla hieman ongelmallisena ominaisuutena, nyt haluaisin kaikilta vinkkejä hyvistä leviäjistä. Varsinkin sellaisista, jotka sopivat puolivarjoon tai varjoon.

Mökillä olen jo vuosia keräillyt erilaisia hyvin leviäviä kasveja. Täällä olosuhteet ovat aika rankat kuivuuksineen ja peuroineen, joten on kätevää, että kasvit leviävät itsekseen. Lisäksi sellainen sekaisen luonnollisen niittymäinen kasvirunsaus miellyttää minua kovasti. Auringossa viihtyviä leviäjiä minulla ovat tietenkin kaikki niittykasvit, kuten päivänkakkarat, kohokit ja ketoneilikka. Mahtavasti joka koloon leviää myös iki-ihana myskimalva, joka ilmestyi kuin tyhjästä vuosia sitten kun aloin muokata puutarhaa. Hyviä leviäjiä ovat myös oregano ja timjami.

Ekaa kertaa löysin muuten myös salvian siementaimia. Se on tosi kaunis kukkiessaan.

Olen kylvänyt myös illakkoa pari vuotta sitten ja se näyttää leviävän myös kivasti.

 Nyt syyskylvöinä on tulossa keltasauramoa ja rohtosuopayrttiä, joiden myöskin toivoisin olevan leviäväistä ja kestävää sorttia.

Kovat odotukset on myös tästä punavirmasta, jonka taimen ostin kesällä. Se saisi olla oikea superleviäjä.

Puolivarjon penkki sen sijana ammottaa taas maahan asti kaluttuna kuivan kesän ja peurojen syystankkauksen jäljiltä.

Lehtosinilatva on puolivarjossa täällä ainoa, joka tekee runsaasti siementaimia, nyt haluaisin keksiä lisää. Olen jo keräillyt akileijan ja sormustinkukan siemeniä sekä tilannut erilaisten esikoiden siemeniä. Lisäksi olen ajatellut vapauttaa muutaman arovuokon kaupungista tänne saareen.

Ilmianna nyt sinun puutarhasi parhaat/pahimmat leviäjät. Voivat levitä juurakolla tai siemenistä, kunhan nyt eivät mitään haitallisia vieraslajeja ole. Tänne tarvitaan nyt maksimaalista leviämisvoimaa!!

Multatehdas

Terveisiä saaresta! Miten voikaan olla näin ihanat kelit syyslomalla. Täydelliset syyspuuhailuilmat! Eilen puuhailimme uusien syyskylvölavojen kanssa. Halusin kylvää jo syksyllä muutamaa uutta kasvia mökille (keltasauramoa, rohtosuopayrttiä ja vaaleanpunaista iisoppia). Viime syyskylvöt tein korkeaan kasvilavaan ja oikein harson alle ja lopputulos oli täysi floppi. Lava oli rutikuiva, enkä saanut koko kylvöstä kuin yhden kirjolupiinin taimen. Nyt nostelin kolme kehikkoa kasvihuoneen eteen niitylle ja ajattelin tehdä niihin kylvöt. Ehkä matalat lavat pysyisivät vähän kosteampina.

Koska olemme saaressa, jossa ei ole ruokamultaa, eikä pussimullan raahaaminen innosta, täytyi ryhtyä yhteen mielipuuhistani - multatehtailuun.

Ensimmäiseksi isku keittiöjätekompostiin: muhevaa mustaa multaa lavan pohjalle.

Sitten uutta trendimaanparannusta biohiiltä. Ihan itse tehtyä.

Polttelin tässä biohiilitehtaassani eilen kasan koivunoksia. Rankkaa hommaa :)

Sitten piti lähteä retkelle saaren toiselle puolelle, sillä siellä on pieni poukama, johon kertyy rakkolevää. Ihanaa meren lannoitetta, jota Hesarissa vähän aikaa sitten julkaistun artikkelin mukaan voisi myös syödä. No, ehkä joku päivä, nyt se pääsee osaksi rohtosuopayrtin kasvatusta.

 Lapset keräsivät mukaan myös salaista ainesosaa: meren vaahtoa. Aika runollista.

 Hyvä saalis!

 Laiturin päästä pääsee pieneen aarresaareen. Löysin sieltä pari vuotta sitten mahtavan aarteen...

Nimittäin suuren hiekkakasan, joka oli huolella peitelty levyillä. Tätä on varmaan aikoinaan käytetty betonin tekoon, kun mökkejä ja laitureita on rakennettu. Hiekkaa on hyvä sekoittaa mullan kanssa lavan pinnalle, jotta pikkutaimilla on suotuisat kasvuolosuhteet ja läpäisevää maata pikku juurilleen.

Kun kaikki ainekset multaan on kerätty, sekoitellaan niitä kerroksittain lavaan ja joka väliin haravoidaan sylillinen puidenlehtiä. Ei ehkä rakenteeltaan täysin tasalaatuista pussimultaa vastaavaa, mutta iloisesti näissä sekoituksissa kasvit kasvaa. Ja onhan tämä hauskempaa, kuin multapussien kantaminen.

 Ihanaa syksyä! Älkää haukkailko kärpässieniä!

Saniaispenkki 1.0

Eilen illalla saniaispenkkini alkoi vihdoin näyttää siltä, miltä olin sen mielessäni kuvitellut. Nyt on siis ensimmäinen versio 1.0 valmis. Käväisin ostamassa multaa Hong Kongissa ja törmäsin allastarjoukseen, jota en voinut ohittaa. 120 l piha-allas maksoi 30 euroa. Minun piti tätä allasprojektia siirtää keväälle, mutta kun allaskin tuli ostettua, en malttanut odottaa, vaan tartuin lapioon.

Saniaisalue on talon pohjoispuolella kahden ulkoseinän syvennyksessä pienen pyöreän aukion oikealla puolella. Olen aluetta varten kerännyt jo muutaman vuoden hauskoja puun paloja ja runkoja ja tehnyt pölleistä vähän korkeuseroja ja kohopenkkejä. Ihanaa, kun kerrankin on paikka, johon on voinut upottaa neulasjätettä kottikärryittäin.

Altaan reunoille asettelin oksia, rungon palasia ja kiviä. Vettä en vielä laittanut, antaa luonnon hoitaa se homma. Reunat jäävät vielä rumasti näkyviin, joten täytyy miettiä miten ne saisi kauniimmin häivytettyä.

 Kaivuutyö oli kerrankin helppoa. Paikka oli hyvin hiekkaista, eikä suuria puunjuuriakaan ollut. Kaivuutyön aikana maasta nousi iso kasa rakennusjätettä, mm. pala muurattua muuria. Mahtavaa! Oma pieni raunio sopiikin hienosti saniaspenkkiin.

Saniaisten istutusalueelle olen lisännyt isot määrät havupuiden ja lehtipuiden haravointijätettä. Lisäksi olen lisäillyt vähän saniaisen vaatimusten mukaan joko turvetta tai sitten ihan pussimultaa. Vielä pitäisi haravoida iso kasa havukatetta niiden juurille kosteutta pidättämään.

 Tässä paikalla tehtiin viime kesänä kaivuutyö ja sen jäljiltä jääneeseen sorakasaan oli ilokseni ihan itsestään alkanut kasvaa saniaisia. Mikä laji tämä nyt sitten onkaan. Näitä olen siirrellyt kasvamaan sinne tänne.

Tukholmasta ostin viisi saniaista, joita minulla ei entuudestaan ollut mm. ihanan ityhärkylän.

Puu on minusta niin kaunista vanhetessaan ja lahotessaan. Lahoava puu luo hyvät olosuhteet monenlaisille hyönteisille sekä tietenkin monille saniaisille.

Täytyy näitä lajeja joku kerta listata vähän tarkemmin. Varmaan nyt kymmenkunta erilaista saniaista täältä löytyy. Ensi keväänä olisi haaveena lähteä Viroon kasvimatkalle ja siellä taimistoon, joka on erikoistunut saniaisiin. Erityisesti haluaisin sellaisia pikkuruisia saniaisia, jotka voisivat kasvaa lahoavien runkojen päällä.  

Kasveja tänne mahtuu onneksi vielä lisää. Varsinkin tuo pölleillä rajattu kohopenkki ammottaa vielä hirvenkieltä lukuun ottamatta tyhjillään. Haluan lisäksi paljon kärsäkalloja ympäriinsä. Ne ovat ihan suosikkejani ja näyttävät sopivan omituisilta ja viidakkomaisilta. Ehkä tuohon aurinkoisempaan reunaan voisi laittaa myös kolmilehtiä. Altaassakin voisi joku vesikasvi olla. Lisäksi tekisi jostain syystä mieli lisätä kirkkaanpunaisia esikoita tänne. En tiedä, mistä tällainen idea on syntynyt, ehkä olen jonkun kuvan nähnyt jossain lehdessä. Suunnitelmat ja työt siis jatkuvat myös saniaispenkissä.