Apua kaivataan perinneperennojen tunnistamiseen

 Minulle tuli tänään koululle kolme kuorma-autollista puutarhatarpeita. Soraa käytäviä varten, hiekkaa lapsille ja savimaan taltuttamiseen

 Ja multaa tämän kesän suurprojektiin saunamökille vievään polkuun ja sen ympärille kasvavaan perennapenkkiin.

 Pienen pätkän sainkin tuota projektia aloitettua, mutta sitten alkoi ärsyttää, kun en tunnista mitään noiden kivien ympäriltä vanhastaan nousevia kasveja. Olen tällainen taimitarhapuutarhuri, joka ostelee taimensa purkeissa ja kasvattelee magnolioita, persikoita ja neidonhiuspuita. Selvästi puutarhasivistyksessäni on aukko perinneperennejon kohdalla.

  Pionit, akileijat, esikot, varjoliljan ja kurjenmiekat tunnistin, mutta paljon jäi vielä sellaista, mistä ei ole mitään hajua. Numeroin tunnistamattojos joku niitä jaksaa tunnistaa, niin ilolla ottaisin kasvien nimet vastaan.

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

Kohta kukkii arkajalat pikkupuut

Nyt on alkamassa kevään huippuvaihe, kun iki-ihanat kukkivat pikkupuut aloittavat. Pakko heti kuvata ensimmäiset persikan avautuneet kukat, vaikka tämän upein kukinta onkin vasta edessä. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka tulisi yöpakkasia, jotka veisivät kukinnan, joten paras räpsiä kuvat heti.

Persikkaan tulee vaaleanpunaiset kukat. Vähän jo kärjissä on avauduttu. Huomenna pitäisi olla lämmin päivä, jolloin minä menen varmuuden vuoksi vähän pölyttämään kukkia. Jos vaikka pörriäiset eivät ole vielä ihan työvaihteella.

Persikka on tosi nopeakasvuinen ja varmaan kaksinkertaisti kokonsa viime kesänä. Se on kaksi talvea nyt viihtynyt pihassa ilman ongelmia ja nyt on kyllä kaikki oksat ihan täynnä nuppuja.

Persikalle kaveriksi istutin aprikoosin ja siihenkin on kymmenkunta kukkaa tulossa. Aprikoosin pitäisi pölyttää ristiin persikka, joten tämän pitäisi lisätä satoa. Viime vuonna sain yhden persikan, joten ehkä pieni ristiinpölytys on paikallaan. Tosin oli puukin silloin vasta ihan pieni. Kiva, että persikka alkoi silti heti tehdä hedelmää. Saa nähdä, tekeekö aprikoosikin.

Koristekirsikka 'Accolade' kukkii myös. Se on vasta pieni, mutta en tajua, mitä ihmettä olen ajatellut, kun olen sen kivenkoloon istuttanut. Naapurissa kukkii nämä samaiset puut ja ne ovat ihan kunnon kokoisia puita. Omani on istutettu kalliolle pariin multaämpärilliseen. No, ehkä se pysyy pienenä ja kitukasvuisena tuossa.

Metsäpuutarhassa magnoliatkin aloittavat ihan näinä päivinä. Magnolioiden kukinta on aina yhtä juhlaa. Japaninmagnolia ´Vanha Rouva´taitaa taas aloittaa ensimmäisenä, mutta tährimagnolia ´Rosea´tulee varmasti hyvänä kakkosena. Myös ´Susanissa´ ja ´Merrillissä`on selvät kukkanuput.

´Leonard Messelin´ja ´Butterflies´:n kanssa joutuu vielä arpomaan, että onko kukkia tulossa vai ei.

Olen yleensä istuttanut joka vuosi yhden uuden magnolian ja tänänkin vuonna ajattelin niin tehdä, jos vain uusi lajike jostain tulee vastaan.

Meidän piha kaupungissa sijaitsee kalliolla ja maa on tosi läpäisevää, ei savesta tietoakaan. Senpä vuoksi monet vähän aremmatkin kasvit varmaan talvehtivat täällä niin hyvin. Piha on myös täynnä isoja kiviä ja mäntyjä, joiden ajattelen myös tuovan suojaa. Istutan yleensä kaikki kasvit aika lähekkäin ja kaikkialla on maanpeitekasveja. Uskon, että kasveilla on hyvä olla lähekkäin, limittäin ja kerroksittain. Persikankin juurella kasvaa mansikkaa, yrttejä ja mustaherukkaa. Magnolioiden alla taas kasvaa atsaleoita, alppiruusuja, pieniä hortensioita ja rönstytiarellaa.

Uutena erikoisuutena mieleni tekisi koittaa mulperia, jota näyttäisi olevan Viherlassilassa myynnissä. Näiden erikoisuksien kokeilu on aina yhtä hauskaa.

Piha täynnä aurinkoa

 Aurinkoista vappua kaikille! Meillä vapunvietto on muutenkin sujunut yleensä mökkimaisemissa, joten mitään radikaalia muutosta ei tämä vuosi tuonut tullessaan. Tosin vieraita emme kutsuneet.

 Mökillä on narsissikausi alkanut käynnistyä. Laitoin syksyllä kasvilavoihin kuhunkin eri lajiketta ja jotta muistaisin, mitä missäkin kasvaa, jätin sipulien pussit lavan nurkkaan. Taas niin fiksua✌🏻Talvi on vienyt tekstit pussien kyljistä, joten voin sanoa vain, että yllä olevassa kuvassa kukkii kaunis vaaleankeltainen narsissi.

 Paras ideani oli laittaa narsisseja myös tähän kasvihuoneen edustalla kasvavaan luonnonkukkaniittyyn. Se on keväisin niin pitkään ihan ojanpenkan näköinen. Ensi syksynä lisään tähän vielä valkoisia narsisseja. Ainakin.

 Saaren vanhaa kantaa olevat narsissit alkavat myös pian kukkia. Olen näitä jakanut joka paikkaan, sillä nämä kasvavat tällaiseksi tuppaiksi tosi nopeasti. Näitä supernarsisseja kasvaa täällä esimerkiksi ruusupensaassa, heinikossa ja hevoskastanjan alla, missä muut kasvit eivät todellakaan menesty. Siellä ne kukkivat iloisesti niinkuin ovat jo vuosikymmeniä kukkineet.

 Lähikuvaa niityn pikku aurinkoista. Teen postausta ekaa kertaa puhelimella, enkä osaa vaihtaa kuvien järjestystä. Tulevat nyt siis siinä järjestyksessä kun sattuivat tähän latautumaan.

 Tässä vielä lisäkuva lavoista, joissa kaikissa kymmenen eri lajiketta. Siististi lokeroissaan ja etualalla pussit, joista ei enää pysty nimeä lukemaan. Selvästi järjestelmällisyys ei vain asetu minun puutarhaani.

 Kasvihuoneen taakse on kertynyt myös sekalainen seurakunta erilaisia narsisseja.

Ah, niin aurinkoista oli eilen. Piti tänään kattaa vappupicnic nurmikolle, mutta nyt säätila onkin hyytävän tuulinen. Jäämme suosiolla keittiönpöydän ääreen mussuttamaan tippaleipää. Hyvää vappua!

Suo, kuokka ja Alan Titchmarsh

Nyt täällä koulullakin on pihan savivelli sen verran kuivunut, että minä olen tarttunut luottovälineeseeni kuokkaan. Olin ajatellut, että tästä tulisi maalaismaisemaan sopiva perinnepiha, mutta ei tästä taida sellainen tulla. Tuo suloinen ulkosauna vaan huutaa huutamistaan sellaista cottage garden -tyylistä polkua, jota reunustaa runsaat perennaistutukset: sormustinkukkia, tarha-alpia, kurjenpolvia, tähtiputkia, pioneja...

Olen vanhoista tiilistä nyt mallintanut tuota polun muotoa. Ja kun olin polkua muotoilemassa, syntyi kuin itsestään viereen toinen polku. Täytyihän kulku myös ulkorakennukseen olla. En näköjään vain pysty suunnittelemaan puutarhaa, ilman polkuja. Syytän tästä kyllä osittain Alan Titchmarshia. Yle Areenasta kun on nähtävissä uusintana Love Your Garden ja se syöttää alitajuntaani viestiä kaikenlaisista poluista, patioista, muotoonleikatuista aidoista ja pergoloista. Siitä on muuten tulossa uusia jaksoja 5.5. alkaen. En laske päiviä, mutta niitä on jäljellä 9.

Takaisin kuokkaan. Polkujen sommittelun lisäksi olen aloittanut nurmen raivaamisen. Aion tehdä tähän talon eteläpuolelle hyötytarhan ja aloittaa homman tekemällä tänä vuonna perunamaan. Tarkoitus olisi kuokkia 25 neliötä nurmea pois, sekoittaa saveen hiekkaa ja multaa ja istuttaa rivi jos toinenkin kylmävarastossa itäviä perunoita. Ihanan fyysistä hommaa, joskin selkä on iltaisin ollut aika jumissa.

Etäläpuolella on myös tontin hedelmäpuut. Ainakin vanhoja omenoita ja kirsikoita olen tunnistanut. Pihan perällä kasvaa myös aika ränsistyneitä marjapensaita. Viikonloppuna istutin tänne kaksi päärynäpuuta. Minulla ei ole ollut kaupungissa tai saaressa tilaa päärynäpuulle, joten nyt kävin heti sellaiset ostamassa. Olin muuten tämän koronasulun takia ehtinyt unohtaa pankkikorttini tunnusluvun ja sain väärillä luvuilla lukittua korttini päärynäpuuostoksilla. Onneksi puutarhakaupassa oltiin luottavaisia ja minun annettiin ottaa puuni ja perään lähetettiin sähköpostilla lasku. Ehkä päärynäpuukavallukset eivät ole kovin yleisiä.

Oli muuten ihan täydellisen ihanaa kaivaa istutuskuoppia päärynäpuille. Ikinä ei ole lapio uponnut niin syvälle. Maata vain riitti ja riitti vaikka kuinka kaivoi. Kaupungissa ja saaressa ei lapio koskaan uppoa maahan ongelmitta. Aina on edessä juuri, kivi tai kallio. Tai sitten sekalaista tiilenpalaa ja muuta täyttörojua. Savimaapuutarhaa pitävä kaverini kehoittikin minua nauttimaan nyt kaivamisesta. Kuulemma kuivan heinäkuun jälkeen se ei enää ole yhtä nautinnollista.

Tänne hedelmätarhaan haluan kukkaniityn puiden juurelle. En todellakaan jaksa leikata tällaista määrää nurmikkoa, joten se on myös käytännön sanelema juttu. Onneksi nurmi ei ole nytkään mitään golfkenttänurmea, vaan seassa on runsaasti maahumalaa, rönsyleinikkiä, koiranputkea sekä sammalta. Olen tilannut ison pussin kosten niityn niittyseosta ja aion perunamaan lisäksi alkaa kuokkia pieniä lämpäreitä paljaaksi nurmesta sinne tänne ja laittamaan niihin niittysiemeniä.

Koiranhampaita aamuauringossa

Huomenta! Aamuaurinko oli niin upea, että pääsinkin heti sängystä ylös ja kävin vähän ottamassa kuvia vaihteeksi täältä kaupungista. Varjotarha alkaa heräillä tosissaan ja suuren suureksi ilokseni edellisvuonna istuttamani rusokoiranhampaat eivät ole kadonneet, vaan päinvastoin ne ovat levinneet ja lähes kaikissa on useampia kukkavanoja.

Noin monta kukkaa tulossa! Ihana talveton talvi on varmasti ollut näille suopea. Vasta kuvia katsoessani tajusin, että nuo ympärillä olevat lehdethän eivät suinkaan ole koiranhampaan lehtiä. Hetken löi tyhjää, mutta kai ne ovat syklaamin lehtiä. En minä muutakaan keksi.

Minusta nämä koiranhampaat vain ovat niin täydellisen näköisiä. Omituiset läikikkäät lehdet ja ujoina nuokkuvat kukat. Ne ovat myös jotenkin eksoottisen oloisia.

Varjotarha on alue talon pohjoispuolella, johon tein turveharkoista ja kivituhkasta kulkureitin ja istutin sen ympärille kaikkea varjossa viihtyvää. Polku kaartaa tuolla päässä talon nurkan taakse, jossa on pieni lampi ja saniaistarha - varjotarhaksi laskettaneen sekin. Olen aiemmin ollut hyvinkin aurinkoisten värikkäiden kukkaistutusten fanittaja, mutta kyllä tämä varjotarha ja sen asukit ovat vieneet sydämeni täysin. Kunhan alppikärhöt ja tarhaviinikärhöt noissa kaariporteissa taas kasvavat ja kasvit ympärillä rehahtavat kasvuun, niin tämän tunnelma muuttuu viidakkomaiseksi. Nuo turveharkot loistavat nyt hassun kuparisina johtuen niissä kasvavan sammalen kukinnoista. Harkot sammaloituivat jo samana vuonna kun laitoin ne, sillä tämä metsäpiha on varmasti niin täynnä sammalen itiöitä.

 Pari vuotta sitten istutin joitain kolmilehtiäkin tänne, mutta niiden paikka on varmasti niille vähän liian kuiva. Taas sieltä joku hassunnäköinen pilkistää ja ehkä tuolla taustallakin nuo vihreänsävyiset oudot lehdet saattavat olla kolmilehtiä, mutta kesällä tästä ei enää näy jälkeäkään. Vai onkohan se näiden ominaisuus? Tuli vain mieleeni, että jos niiden kuuluukin kadota - vähän niin kuin valkovuokot. Hmmm… täytyykin googlata.

 Ei varjotarhaa ilman imiköitä. Ensimmäiset pinkit alkavat pilkistää. Vieressä kiemurtelee peikonpähkinä.

 Ja taas yksi suosikkini: tarhatiarella. Tämä lajike on Sylvia´s lace. Se kukkii minusta koko ajan sen lehdet ovat aivan ihmeelliset: neonkeltaista ja keskellä viininpunainen kuvio. Yksi lehti tuossa vasemmalla vähän näkyykin. Mutta nuo nuputkin ovat kyllä mahtavia. Minä olen aina ostanut tiarelloja, kun olen uusia löytänyt. Niitä on myös helppo jakaa ja vanhimpia yksilöitä olenkin pistänyt paloiksi ja ripotellut sinne tänne varjotarhaa.

 Italianmunkinhuput nousevat maasta lammen ympärillä.

 Kirjava muratti saa suojaa lahoavasta puunrungosta. Taustalla Virosta ostamani vuorenkilpi, jonka kukkien piti olla tummanpunaisia. Aniliinia näyttäisi olevan. Mahtavaa.. olen raahannut Virosta taimen ja vielä maksanutkin siitä, vaikka tätä on täällä kaikki paikat pullollaan :D Toivottavasti valkoisen puutarhan valkoisena kukkiva vuorenkilpi oikeasti on, mitä luvattiin...

 Lopuksi vielä pois varjotarhasta ja kalliolle, jossa persikka ja aprikoosi vihjailevat, että pian voisi olla jotain kuvattavaa täälläkin. Persikka on pari vuotta pihassa kasvanut ja nuppuja on satoja. Aprikoosin istutin viime keväänä ja siinäkin on jonkin verran nuppuja.

Nyt toivotaan tasaisesti eteneviä lämpötiloja. Ei superlämmintä viikkoa, joka avaa nuput ja sitten yöpakkasia, jotka koituisivat niiden tuhoksi. Tosin jos kasvattaa puita, jotka aloittavat kukintansa huhtikuussa, niin voi kyllä henkisesti varautuakin tappiovuosiin. Ihanaa viikonloppua kaikille!

Väripilkkuja

Saaressa kevät on jo ihanasti edennyt. Suuri ilonaiheeni on nämä kiurunkannuslämpäreet, jotka ovat tosi mukavasti rehevöityneet. Paikka on kahden ison omenapuun alla ja maa tässä on ihan tiivistä, mutta olen tähän vähän lisäillyt hiekkaa ja viime keväänä laitoin kunnon katemullat ja ilokseni tässä alkaa pientä kehitystä näkyä.

 Sain muutaman jakopalan kevänkaihonkukkaa viime kesänä ja nyt maasta nousee tällaisia pikkuruisia, mutta upean sinisiä kukkaryppäitä. Vielä tosi pientä, mutta jos taas vähän lisäisin multakatetta, niin ehkä nämäkin tästä innostuisivat leviämään.

 Niin ikään sain kevätesikoita ja nekin nousevat pikkuruisena. Voi mikä ihanin väri-iloittelu näiden kolmen yhteiskukinnasta voisi tullakaan: punaiset kiurunkannukset, siniset kevätkaihonkukat ja keltaiset kevätesikot. Matkaa kukkamattoon on vielä, mutta ehkä jonain kauniina päivänä... Nämä matalat kukat eivät jostain syystä ole peuroillekaan maistuneet. Ne ovat tuhonneet taas aitaa oikein kunnolla talven aikana ja kulkureitti on toistaiseksi taas auki.

Viime kesänä taas kerran löin hanskat naulaan peurojen kanssa ja päätin luopua vihannesten kasvatuksesta täällä. Nyt lavoissa on erilaisia narsisseja ja muistaakseni kylvin niihin syksyllä myös joitain siemeniä.

 Tässä on varmaan tuoksuorvokki, vaikka se ei kyllä tuoksukaan. Tämä on fiksusti levinnyt piikikkäiden villiruusujen alle laajaksi matoksi. Sieltä ei kukaan näitä käy napsimassa. Yksi kukkakin oli jo ilmaantunut.

 Lintujen tarkkailu on aina yhtä viihdyttävää. Nyt huomasin, että pihapiirissa yritetään selvästi kerrosasumista. Veikkaisin syylliseksi mustarastasta. Eläimet muuten käyttäytyvät todella erilailla täällä saaressa verrattuna kaupunkiin. Kaupungissa mustarastaat pesivät räystään alla ulko-oven vierellä, syöttävät poikasiaan välittämättä tippaakaan ohi kulkevista ihmisistä ja yksi uros seuraa minua metrin päästä, kun teen puutarhahommia ja odottelee että heitän maasta löytyviä matoja. Saaressa taas mustarastaat saavat täyden halvauksen, kun ihminen astuu pihalle ja lentävät hälytyshuudon siivittämänä piiloon metsään. Samoin oravat ja punarinnat pyörivät kaupungissa ihan muutaman metrin päässä, kun taas saaressa niitä näkee vain ikkunasta.

Surkea kuva, mutta halusin ottaa kuvan ennen kukintaa. Syksyllä laitoin myös kasvihuoneen edellä olevalle niitylle narsissin sipuleita. Miksiköhän en ollut sitä ennen tajunnut tehdä. Nyt ehkä seuraavaksi kun tulen saareen täällä on jo keltainen narsissimeri. Tai ainakin sitä seuraavalla kerralla.

Kaffepaussi

Niin kuin varmasti monet muutkin, minut on määrätty etätöihin. Vaikka tilanne muuten onkin tosi kurja, liittyy etätöihin hyviäkin puolia. Voi esimerkiksi pitää kahvitauon pihalla krookuksia ihaillen.

 Auringonsäteet saavat krookukset avaamaan nuppunsa. Tykkään, kun kevätkukkijoita kasvaa kasvien lomassa. Nämä siemenestä jokunen vuosi sitten kasvattamani neilikat sopivat tähän tarkoitukseen hyvin, sillä ne ovat talvellakin vihreänä.

Muistan kun viime keväänä pelästyin tässä kohtaa hirveää surinaa. Joku mehiläispesä oli herännyt ja mehiläiset tungeksivat näissä krookuksissa. Vielä ei ole mehiläisiä sentään näkynyt. Muurahaiset sen sijaan ovat lähteneet liikkeelle. Niillä on oma polkunsa eteisen läpi, jota ne marssivat aina keväisin.

Maksaruohopenkissäkin kukkii. Tässä on multaa vain ehkä 5-10cm, joten ihme, että nämä tässä selviävät. Maksaruohopenkki on kivasti sammaloitunut. Tässä pihassa kyllä sammaloituu kaikki. Jopa kivikkoistutuksetkin.

Etualalla pari kurjenmiekkaakin kukassa. Olisikohan nämä edellisvuotisia, kun niitä on vain kaksi. Yleensä tuntuu, että kurjenmiekat katoavat kukittuaan yhden kerran, mutta nyt nämä voisivat olla sellaisia selvinneitä. Muistaakseni istutin uusiakin jonnekin, mutta niitä on aina kymmenen yhtä lajia.

Tämä ehkä vahvistaa sen. En varmasti olisi istuttanut kurjenmiekan sipulia keskelle talvisaippoa, mistä se hädin tuskin näkyy. Se on siis varmasti edellisvuotinen ja saippo on vaan kasvanut sen ylle viime kesänä.

 Päätin siistiä yhden viljelylavan tässä samalla. Hyvää taukojumppaa. Kuukausimansikka ja persilja olivat talvehtineet tässä lavassa. Kovassa kasvussa oli myös rönsyleinikki ja nokkonen. Ne päätin kitkeä ja tuoda pari ämpärillistä uutta multaa. Viime keväänä kun tein nämä lavat, laitoin pohjalle oksia ja lehtiä ja hevosenlantaa aika kerroksen. Nyt se kerros on selvästi maatunut, sillä mullan pinta oli laskenut huomattavasti. Lisää multaa siis tarvittiin. Toivottavasti mansikka ja persilja eivät suutu tällaisesta mullan lisäämisestä, vaikka ne vähän tuonne upposivatkin. Onpas kiva tämä kevään ensimmäinen nokkosten polttelu sormissa.