tiistai 17. tammikuuta 2017

Neljä kuvaa vuodesta

Sain Annelilta Pihakuiskaajan puutarhasta ihan ensimmäisen blogihaasteen koskaan! Kun viime kevääna aloin kirjoittaa blogia lähti se halusta kirjoittaa niistä kaikista puutarha-asioista, joita päässäni päivittäin pyörittelin. En ollut ennen edes lukenut yhtään blogia. En kevään ja kesän aikana hirveästi lukenut muita blogeja, touhuilin vain omiani, mutta nyt talven tultua löysin kokonaan uuden maailman täältä blogeista! Miten upeita pihoja ja hauskoja kirjoituksia täältä löytyykään ja kun luettavien blogien lista pitenee päivä päivältä, ilahduttavaa luettavaaa löytyy joka päivälle. Myös kommentit, haasteet ja muut viestit ilahduttavat aina. Minun blogillani on jo lukijoitakin :D Mutta nyt hyvät naiset ja herrat (mikäli niitä täällä on): ensimmäinen blogihaasteeni: Neljä kuvaa vuodesta.

Jotkut lukijat muistavatkin, että kotipihani lisäksi rakennan ja hoidan mökkipuutarhaa saaressa, johon me kesäisin käytännössä muutamme. Olenkin molemmat puutarhani suunnitellut sen mukaan, koska siellä eniten aikaa vietämme. Keväällä työt pitävät vielä kaupungissa, joten olen upottanut pihaani tuhansia sipulikukkia, istuttanut keväällä kukkivia pensaita ja valinnut aikaisin kukkivia perennoja mm. kivikkokasveja. Tässä ensimmäinen kuva keväästä metsäpuutarhastani: atsaleoita, rönsytiarellaa, sipulikukkia..ihanan keväisessä sekamelskassa.
Kesällä asumme saaressa: käymme venellä kaupassa, hoidan kasvimaatani ja kasvihuonetta, harrastan ötököiden, lintujen ja perhosten bongailua. Saaressa olen hyötykasvien lisäksi erikoistunut perhoskasveihin. Minulla on pieni kukkaniitty, paljon yrttejä ja muita perennoja, joista perhoset erityisesti pitävät. Viime kesä oli mahtava perhoskesä. Bongasin lukuisia uusia lajeja ja perhosmäärät olivat jo melkoiset puutarhassa. Kaiken huipennukseksi bongasin harvinaisen isoapollon! Tässä kuvani kesältä: keisarinviitta kukkaniityllä.
Elokuussa on aika palata arkeen ja kaupunkiin. Siellä lohdutuksena minua odottaa pitkälle syksyyn kukkiva ruusutarha ja lukuisat kärhöt. Myös perennat olen valinnut niin, että mahdollisimman moni olisi kukassa elo-lokakuussa. Kuvassa kurjenpolvi Orion ja uudelleen kukkimaan innostunut jaloakileija taustallaan ruusutarha.
Talven tultua siirryn touhuamaan kuistilleni eli talvipuutarhaani. Täällä voin ympäri vuoden puuhastella ja ihastella kaikkea kaunista ja kukkivaa. Kuvassa vieläkin kukkiva jättiverenpisara.  
Tämä haaste on kiertäynyt mielestäni lähes kaikissa blogeissa, joita minä olen lukenut, joten en nyt enää haasta ketään. Oli kiva muistella viime vuotta, vaikka katse on jo vahvasti tulevissa puutarhaunelmissa.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Ensimmäiset piipot pilkistävät!

Voi miten pienestä voi riemastua niin että melkein kyynel tuli silmään (tai oikeastaan vähän tulikin). Olin ostelemassa kevättä kuistille ja mukaan tarttuikin ihania helmililjoja, narsisseja, esikoita... ja vähän jo siemeniäkin.
Nämä ostokset eivät vielä saaneet silmiä kostumaan, vaikka ihania olivatkin, mutta kotiin tullessani huomasin yhdessä jouluistutuksessa jotain vaaleanvihreää. Se oli piippo! Viime syksynä tökkäilin pussien pohjilla pyörineitä viimeisiä kukkasipuleita eri ruukkuihin pihalle ja kuistille. Nyt ensimmäiset ovat jo pinnassa!
Myös isosta ruukusta persikkapuun juurelta pilkistää jo jotain. En taaskaan muista, mitä olen tökkäillyt mihinkin ruukkuun, mutta sillä ei ole nyt mitään väliä.
Kuistilla alkaa pilkistää kevät!
 

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Muotopuutarha, hedelmätarha ja muuta pientä puuhasteltavaa

Tänä vuonna en osannut päättää, lupaanko olla ahkerampi vai lupaanko laiskotella enemmän. En tiennyt, aloitanko laihdutuskuurin vai opettelenko leipomaan kakkuja. En luvannut opettelevani uutta kieltä tai alkavani joogaamaan joka aamu. Mutta tammikuun ensimmäisenä päivänä otin puutarhavihon käteeni (ja hups!) sivu täyttyi hetkessä uusista puutarhasuunnitelmista. Paremman puutteessa nämä suunnitelmat voivatkin olla minun uudenvuodenlupauksiani. Tässä lupaukseni lyhyesti ja kuvat paikoista tällä hetkellä. Hieman mielikuvitusta joutuu käyttämään, että näkee nykyhetken sijaan ihanan tulevaisuuden.

1. Muotopuutarha
Talon itäpäätyyn rakennan muotopuutarhan. Muotopuutarhassa nimensä mukaisesti muotoonleikattu taikinamarja-aita rajaa valkokukkaisia perennaistutuksia (ainakin akileijoja, sormustinkukkia, isotähtiputkia, lupiineja, morsiusleinikkejä, narsisseja, valkoisia lemmikkejä). Keskellä istutuksia kasvavat rungolliset sirotuomipihlajat. Vanhan terassin betonikivistä teen istutusten väliin polun, joka päättyy pyöreään patioon, jonka keskellä on lintujen kylpyamme. Patiolta pääsee köynnösmajaan, jonka seininä kukkivat valkoiset alppi- ja lumikärhöt.
2. Hedelmätarha
Lasten leikkipaikan viereen istutan hedelmäpuita ja marjapensaita. Ainakin omenoita, karviaisia, mustaviinimarjaa ja vihreää viinimarjaa. Puiden kasvaessa istutan niiden alle alppikärhöt. Ne voivat vähän kiemurrella marjapensaissakin.
3. Saniaspenkki
Talon pohjoispuolelle aloitinkin jo joululomalla rakentamaan saniaispenkkiä. Kiemuraisilla puunrungoilla rajataan penkki erilaisille saniaisille, jotka tuovat varjoon ihanan viidakkomaista tunnelmaa.  Maa peitetään kävyillä ja rajaavat rungot peittyvät vähitellen sammaleeseen. Sitten kun lapset ovat isompia, eivätkä heti mene hukkumaan, kaivan saniaspenkin viereen ison varjoisan lammen, jonka yli kulkee pieni kaarisilta.
4. Tuoksupenkki
Terassin viereistä pientä nurmialuetta reunustamaan rakennan tuoksupenkin kaikille ihanille tuoksuville kasveille. Ainakin illakoille, liljoille, värimintuille ja mirrinmintulle. Ehkä jokin ihanan tuoksuva ruusukin voisi tulla tänne. Terassille ostan kauniin valkoisen riippumaton, jossa makoilen, tuijottelen taivasta ja haistelen kukkia.
Jos laiskottaa, niin uudenvuodenlupauksethan on tehty rikottaviksi. Jos taasen on ahkera olo, niin saaressa täytyy aloittaa omat projektit. Ainakin uusi kukkaketo rantaan, toinen mansikkamaa, kivikkokasvi-istutukset kalliolle, kylvökukkapenkki...

Taitaapi tulla ihana vuosi tästä!

maanantai 9. tammikuuta 2017

Viileän valoisan talvehtijat

 Kuistista syntyi vahingossa loistava talvetuspaikka kasveille, jotka tarvitsevat viileän ja valoisan talvehtimisympäristön. Suunnitelmat kuistin lasittamisesta olivat jo tehtynä ennen kuin puutarhahulluus iski, mutta onneksi laseista tuli niin tiiviit ja talo ja autotalli vuotavat sen verran lämpöä, että kuistilla lämpötila pysyy talvella plussan puolella. Viime talven kovimpina pakkasina kastelukannun pinnassa oli kerran ohut jää. Pelargoneille tämä on ilmeisesti liian kylmä. Samoin amaryllikset pysäyttivät viime jouluna kasvunsa siihen paikkaan, kun nostin ne kuistille. Tosin ne jatkoivat kasvuaan sitten keväällä ja olivat kukassa kesällä. Jouluruusuille, hyasinteille, pikkuhavuille ja muille joulukukille kuisti sopii erinomaisesti ja kukintaa jatkuu piiiitkälle kevääseen.
Olen myös vähän keräillyt kasveja, joille tämän talvetuspaikan pitäisi sopia. On niin kiva, kun on talvellakin katseltavaa. Tämä viime talvena ostettu kamelia vietti kesän ulkona varjossa ja teki useita nuppuja. Se näyttää hyvin viihtyvän talvetuspaikassaan niukalla tasaisella kastetelulla, vaikkeivät nuput olekaan vielä auenneet.
Maljaköynnöksen ostin esikasvatettuina taimina viime kesänä, mutta ne pääsivät pahasti kuivahtamaan ja kolmesta istuttamastani taimesta yksi on kuollut talven aikana. Kaksi muuta vielä sinnittelee.
Erityisen varmaa talvetus on sellaisille kasveille, jotka sietävät vähän satunnaista kylmääkin. Esimerkiksi olivii, myrtti, puksipuu ja bambu ovat talvehtineet täällä hyvin. Myös isossa ruukussa kasvavat persikkapuu sekä sinisade Blue moon ovat kasveja, jotka suotuisissa olosuhteissa saattaisivat talvehtia jopa ulkona. Toistaiseksi nämä kuitenkin talvehtivat kuistilla. Ehkä ensi keväänä persikka siirtyy ulkokokeiluun. Myös perhosten suosikit buddleijat talvetan ruukuissa kuistin suojissa.
Edellisinä vuosina minulla on ollut myös kärhöruukkuja kuistilla ja ne ovatkin lähteneet kasvuun usein jo helmikuussa ja kukkineet jo parhaassa tapauksessa huhtikuussa. Tänä vuonna poloiset jäivät ulos. Ensi vuonna sitten uusi yritys. Viime syksynä istutin useaan ruukkuun myös pikkusipuleita. Enää en muista, mitä ja minne, eikä mullasta vielä pilkistele mitään, mutta eiköhän jotain pian ala sielläkin suunnalla tapahtumaan.
Kuistitalveltuksen suurin haitta minulla ovat kirvat. Heti kasvien aloittaessa keväällä kasvuaan niitä on kaikki paikat täynnä. Tomaatintaimia en taida tänä vuonna edes jaksaa yrittää kuistilla kasvataa kirvainvaasioiden takia.
Tarkkasilmäisemmät saattavat tästäkin kuvasta löytää kevään ensimmäiset kirvahavainnot..
Tällaiset keväänmerkit eivät ole niitä suosikkejani :)

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Ihanan ahkerat orkideat

On minulla muutama kasvi sisälläkin, vaikka olen niiden hoidossa aika noviisi vielä. Kasvien kastelu jostain syystä aina unohtuu pitkiksikin ajoiksi. Onneksi blogeista saa aina apua ja eilen luinkin hyvän postauksen Kukka & kaali -blogista, miten huonekasvien kastelua voisi helpottaa. Täytyykin joku päivä viritellä hydroruukkuja omillekin kasveille.

Orkideat ovat loistavia hoidokkeja huolimattomille huonekasviharrastajille - niitä ei saa huonolla hoidolla kuolemaan. Päin vastoin! Tuntuu välillä, että mitä huonompi hoito, sitä ahkerammin ne kukkivat. Meille onkin kertynyt jo pitkät rivit olohuoneen ikkunoille erilaisia orkideoita.
Osa oli pöytäkoristeena häissämme, osan olen ostanut miehelleni lahjaksi ja osa on tullut muina lahjoina tai tuliaisina. Yhteistä näille on se, että ne kukkivat vuodesta toiseen ilman mitään ihmeempiä hoitotoimenpiteitä.
Mieheni kastelee orkideat silloin kuin muistaa, muuten emme ole lannoittaneet tai ruukkuja vaihdelleet. Jollain pyhällä hengellä nämä kasvit selvästi elävät.  Osan orkideoista vien kesäksi kuistille. Niin olen saanut muutaman vaativammankin lajin kukkimaan.
Tämä kaunotar on uusin tulokas orkideaikkunallamme. Etsin miehelleni syntymäpäivälahjaa ja kukkakaupassa ehdottivat tällaisen tavallista suuremman orkidean ostamista. Suurin osa kukista oli vielä nupulla, kun sen ostin, mutta nyt siinä on valtavasti valkoisia kukkia.
Moni ystävistäni on kertonut heittävänsä aina orkideat pois, kun ne ovat kukkineet. No, kieltämättä kukkimaton orkidea on aika tylsä näky muutamine lehtineen ja rönsyilevine ilmajuurineen, mutta kärsivällisyyttä niiden orkideoiden kanssa! Eivät ne samantien kukikaan, menee puolikin vuotta, ennenkuin uusi kukkavana taas muodostuu. Mutta kun ne kukkivat, ne kukkivat useita kuukausia.
 Ja mikä parasta, ne kukkivat talvella, jolloin kukinta puutarhassa on tauolla.

maanantai 2. tammikuuta 2017

Tahtoo saniaispenkin!

Hyvää puutarhavuotta 2017 kaikille!

Tapaninpäivänä iski taas valtava puutarhahulluus. Joulua on aina niin kiva valmistella ja usein syksyn ja taimialennusmyyntien jäljiltä onkin vähän puutarhauupumusta ilmassa ja niinpä itsellänikin oli tauko puutarhahommista. Mutta tapaninpäivänä siis taas puutarhamopo lähti keulimaan. Tämä intoilu lähti ihan viattomasti siitä, että lämpökompostori oli täynnä, joten sitä tyhjennellessä sain valtavan inspiraation rakentaa oma saniaispenkki talon pohjoispuolelle. Istuttelin viime syksynä metsäpuutarhaan mm. helmisaniaista ja muutaman kuningassaniaisenkin ja luin myös saniaisiin liittyviä lehtijuttuja kantopuutarhoista, joissa lahoavien kantojen joukossa kasvoi ihanan raikkaita ja runsaita saniaisia.
Kantoja en tähän hätään löytänyt, mutta viime syksynä pilkottujen kahden tapille leikatun vaahteran pölkyt saivat kelvata. Ajattelin rajata penkin näillä kiemuraisilla puilla ja parantaa maata kasalla kompostia sekä viime syksyn lehtikasoilla.
Turun alueen taimistoilla näyttäisi olevan runsaasti eri saniaisia myytävänä! Ainakin viime vuoden listojen mukaan. Ostoslista on jo tehtynä. Mietin vielä, pitäisikö penkkiin lisätä myös esimerkiksi kuunliljoja. Kotilot ainakin tykkäisivät. Maan suunnittelin kattavani kävyillä. Olen nähnyt jossain lehdessä kuvan, jossa niin oli tehty ja se näytti tosi hauskalta. Ja käpyjä täällä riittää!
Ihanaa kun on taas pian kevät ja pääsee toteuttamaan kaikkia mahdollisia päähän pälkähtäneitä ideoitaan. Talon itäpääty ja pohjoispuoli ovat vielä ihan luonnontilassa. Hommaa siis riittää myös tälle vuodelle!





perjantai 23. joulukuuta 2016

Vihreää joulua!

Puutarhahommat ovat olleet täysin unholassa koko joulukuun, mutta nyt piti käydä tarkistamassa, kukkiiko tänä jouluna jouluruusu penkissä. Eipä näyttänyt kukkivan. Viime jouluna se ajoitti kukintansa hienosti jouluun.
Onneksi on kuistilla muutama uusi jouluruusu kukkimassa. Tämän ihanan jättiläisen löysin Flöristä. Se pääsee ensi keväänä penkkiin, jos vain muistan kastella sitä tarpeeksi. Joskus minulta keväisin pääsevät jouluruusut kuivahtamaan kuistilla.
Oli pakko lähteä pitkästä aikaa puutarhaan etsimällä etsimään, eikö sieltä mitään kukkivaa tänä jouluna löydy. Lunta ei ole ollenkaan ja puutarhan pääväri ei ole edes ruskea, vaan ihan vihreä. Osa ruusuistakin on vielä vihreissä lehdissä. Löytyihän sieltä kukkiviakin kasveja. Orvokkeja tietenkin.
 Orvokit eivät pienistä pakkasista piittaa. Aika jännä silti, että ne täällä ovat ihan kukassa. Onhan tässä ollut koviakin pakkaspäiviä aina välillä. Ehkä alapihan pienilmasto on sitten aika lämmin.
Tänään tein vielä viimeiset joululahjat valmiiksi. Pikkulinnut saavat tänä jouluna itsetehtyjä rasvapalloja. Näitä on kiva viedä joulutuliaisiksikin. Eivät jää nurkkiin pyörimään vaan menevät parempiin suihin. Oman pihan tintit ainakin jo kävivät rohkeasti maistelemassa joululahjojaan.
 Kuistilla kukkivat isältäni saamat puusta tehdyt joulukukat. Niiden kukinta-aika tulee voittamaan jopa orvokitkin.

Ihanaa joulua kaikille ! Ensi vuonna jatketaan !