Nyt viesti sinulle lokakuun 2017 Reetta. Täällä maaliskuun 2017 Reetalla olisi muutama asia, jotka sinun pitäisi muistaa. Tiedän että sinulla saattaa olla pienoinen puutarhaväsymys. Olet varmasti koko kesän puuhaillut puutarhassa ja syksyn tullen tahti on vain kiihtynyt. Tuliko hamstrattua liikaa taimialeissa? Niin paljon, että öitä myöden piti raivata niille istutustilaa? Entä tuliko tilattua tuhatmäärin kukkasipuleita? Niin paljon taas, ettei postista kotiin jaksanut yhdellä reissulla kantaa? No niinpä tietenkin. Eipä tule yllätyksenä. Mutta koitas vielä jaksaa muutama juttu, sillä keväällä et tule sitä katumaan. Usko minua.
Ensinnäkin, nosta ne ruukut pois sieltä ulkoa ennenkuin pakkaset yllättävät. Niitä on todella vaikea saada jäätymisen jälkeen irti ja ne halkeilevat ja sinua harmittaa katsella niitä koko talvi. Siirrä varsinkin kärhöruukut kuistille. Niiden jättäminen pakkaseen harmittaa kaikkein eniten.
Toiseksi, istuta paljon kukkasipuleita ruukkuihin kuistille. Voisit odottaa maan routaantumista ja sitä, että kaupat myyvät loput sipulit pois muutamalla eurolla. Sitten vaan kaikki mahdolliset purkit täyteen niitä ja odottamaan. Pieni vaiva ja valtava ilo helmikuussa, kun ensimmäiset piipot alkavat kurkistella.
Kolmanneksi, kylvä kylmäkäsittelyä vaativat perennat jo syksyllä kuistille. Siellä ne saavat kylmän kauden talvella ja keväällä voivat aloittaa kasvunsa kun siltä tuntuu.
Neljänneksi, älä heittele kaikkia puutarhatavaroita sikinsokin puutarhavarastoon, vaan koita laittaa ne niin, että sinne mahtuu sisälle. Sieltä on inhottava etsiä ruukkuja keväällä, kun ei sisään mahdu.
Viidenneksi, koita kestää. Kyllä se kevät sieltä taas tulee.
tiistai 7. maaliskuuta 2017
sunnuntai 5. maaliskuuta 2017
Kylvökuri pitää - melkein
Kevään edetessä hinku kaikenlaisiin puutarhahommiin kasvaa. Viime päivät ovat olleet todella aurinkoisia ja krookuksetkin kuistilla avautuivat vihdoin.
Minä tein tälle vuodelle tiukkaakin tiukemman kylvösuunnitelman itselleni. Taustana on tässä se, että yleensä kylväminen on riistäytynyt käsistä ja paikat täyttyneet liian aikaisin liian monista purkeista. Tämä taas on johtanut siihen, että valon puutteessa ja hoidonpuutteessa suuri osa kasvatusyrityksistäni on päättynyt huonosti. Nyt siis päätin panostaa laatuun. Ensinnäkin ostin kasvivalon. Ihan hirveä. Lapset kutsuvat sitä discovaloksi. Se on tosi iso ja täynnä punaisia ja sinisiä ledejä. No, kunhan ajaa asiansa.
Toiseksi laadin kurinalaisen kylvösuunnitelman. Helmikuussa sai kylvää vain kuukausimansikat. Onnistuin! En kylvänyt muuta ja hoidin huolella pikkuisia. Nyt ne ovat koulittuina kasvivalon alla kasvamassa. Maaliskuussa sain suunnitelman mukaisesti laittaa valkotupakat itämään. Ne on nyt kylvetty ja nyt on taas maltettava mieleni loppu kuun.
Tai melkein maltettava. Sallin nimittäin erittäin painavista syistä itselleni poikkeuksia tähän kylvökuriin.Ensinnäkin nyt oli vain pakko kokeilla perennojen kasvatusta kuistilla. En tiedä miksen ole ennen tajunnut, että kylmäkäsittely ja perennojen kasvatus yleensäkin voisi hoitua kokonaisuudessaan kuistilla. Sinne vaan syksyllä siemenet laatikkoon ja kevään lämmittäessä ne alkaisivat sieltä itsekseen kasvaa. Katsotaan miten käy.
Lisäksi halusin kokeilla rucolan kylvöä jo nyt parvekelaatikkoon kuistille. Rucolanhan pitäisi kestää aika kylmää ja toistaalta kuistilla on nyt jo todella lämmintä päivisin. Olisi ihana saada jo huhtikuussa omaa rucolaa.
Viimeisin poikkeus kylvökuriin on gladioluksen mukuloiden esikasvatuksen aloittaminen jo nyt. Halusin kokeilla, kuinka aikaisin saisin ne kukkimaan.
Eli kylvökuri on kyllä pitänyt melko hyvin. Nyt pitäisi siis odottaa huhtikuulle, jolloin saa kylvää lisää! Onneksi on muutakin ihanaa odotettavaa. Koskakohan ensimmäiset lumikellot pilkistävät maasta? Ei kauaa mene, jos nämä kelit jatkuvat. Kuistilla kamelia on myös alkanut availla nuppujaan, jotka se kehitti jo viime kesänä. Olin jo luopua toivosta, mutta nyt niistä näkyy jo punaista väriä.
Ihanaa odotusten aikaa!
| Krookukset avasivat kukkansa aurinkoisten päivien kunniaksi |
| Kevään ensimmäisiä krookuksia ehtii ihailla ihan läheltäkin |
Tai melkein maltettava. Sallin nimittäin erittäin painavista syistä itselleni poikkeuksia tähän kylvökuriin.Ensinnäkin nyt oli vain pakko kokeilla perennojen kasvatusta kuistilla. En tiedä miksen ole ennen tajunnut, että kylmäkäsittely ja perennojen kasvatus yleensäkin voisi hoitua kokonaisuudessaan kuistilla. Sinne vaan syksyllä siemenet laatikkoon ja kevään lämmittäessä ne alkaisivat sieltä itsekseen kasvaa. Katsotaan miten käy.
| Narsissin kukinta antoi odotuttaa itseään kuukauden viileällä kuistilla |
Viimeisin poikkeus kylvökuriin on gladioluksen mukuloiden esikasvatuksen aloittaminen jo nyt. Halusin kokeilla, kuinka aikaisin saisin ne kukkimaan.
Eli kylvökuri on kyllä pitänyt melko hyvin. Nyt pitäisi siis odottaa huhtikuulle, jolloin saa kylvää lisää! Onneksi on muutakin ihanaa odotettavaa. Koskakohan ensimmäiset lumikellot pilkistävät maasta? Ei kauaa mene, jos nämä kelit jatkuvat. Kuistilla kamelia on myös alkanut availla nuppujaan, jotka se kehitti jo viime kesänä. Olin jo luopua toivosta, mutta nyt niistä näkyy jo punaista väriä.
| Kamelian nuputkin ovat alkaneet raottumaan |
keskiviikko 1. maaliskuuta 2017
Kevään ensimmäinen päivä
Nyt on virallisesti kevät. Sen näkee paitsi kalenterista, myös monista selkeistä kevään merkeistä.
Esimerkiksi tila ostoskärryssä pienenee kevään edetessä. Viimeksikin piti jättää pari maitolitraa hyllyyn, kun esikot, narsissit ja ruukkuruusut hyppivät joukolla valtaamaan ostoskärryä.
Viime viikonloppuna söimme ensimmäisen lounaan lasten kanssa kuistilla. Itselläni oli kyllä takki päällä, mutta lasten mielestä oli jo niin lämmin, että pärjäsi sisävaatteilla. Selvä kevään merkki sekin.
Näkyykö muualla kevään merkkejä? Millaisia? Täyttyykö ostoskärryt kevätkukista? Ilmestyykö kurahousuja eteiseen?
Esimerkiksi tila ostoskärryssä pienenee kevään edetessä. Viimeksikin piti jättää pari maitolitraa hyllyyn, kun esikot, narsissit ja ruukkuruusut hyppivät joukolla valtaamaan ostoskärryä.
Toinen varma kevään merkki ovat eteiseen ilmestyvät märät mytyt. Märkiä sukkahousuja, märkiä kurakintaita, märkiä pipoja. Voisi ärsyttääkin niitä kerätä kuivumaan, ellei kyseessä olisi kauan odotetut kevään merkit.
Myös krookukset ovat kevään merkki, vaikkakin vähän ehkä huijausta tämä kuistilla ruukussa kasvattaminen. Jostain syystä nämä sinisateen alla kasvavat krookukset ovat jättiläisiä. Melkein 20 cm korkeita.
Persikkapuun juurella kasvavat ovat normaalin kokoisia. Ensi syksynä laitan näitä krookuksia paaaljon enemmän kuistille ruukkuihin. En tiedä, miksen ole ennen tätä tehnyt. Krookusten lisäksi laitan pieniä tulppaaneja, helmililjoja, narsisseja...
Aitoviikunassa on alkanut tapahtua. Pian sen lehdet rehevöittävät kuistia. Yritän tänä vuonna hoitaa tätä oikein hyvin, jos saisin viikunoita taas kerättyä. Viimeksi poimin ne tyhmyyttäni raakana.
Tällä hetkellä en malta olla postaamatta taas yhtä kuvaa kukkivasta persikkapuustani. Se on vaan niin ihana. Olen pienellä vesivärisiveltimellä sivellyt heteitä, jotta kukat pölyttyisivät ja saisin edes muutaman persikan syksyllä. Viime viikonloppuna söimme ensimmäisen lounaan lasten kanssa kuistilla. Itselläni oli kyllä takki päällä, mutta lasten mielestä oli jo niin lämmin, että pärjäsi sisävaatteilla. Selvä kevään merkki sekin.
Näkyykö muualla kevään merkkejä? Millaisia? Täyttyykö ostoskärryt kevätkukista? Ilmestyykö kurahousuja eteiseen?
maanantai 27. helmikuuta 2017
Pidän\en pidä
Vaalean vihreää blogissaan laati hyvän pidän\en pidä -listan puutarhastaan ja kehotti muita samaan. Minusta idea oli hyvä, sillä kevään kynnyksellä on hyödyllistä pohtia, mistä oikeasti omassa puutarhassaan pitää ja mistä ei. Teen omat listani nyt molemmista puutarhoistani ja kirjaan kolme asiaa, joista pidän ja kolme, joista en pidä.
Aloitetaan negatiivisista asioista kaupunkipuutarhassani:
1) Maaperä.
Tontista ei löydy kohtaa, johon lapio helposti uppoaisi. Täällä on kalliota, isoja kiviä, suuria puita, juuria. Lisäksi, kun viisi vuotta sitten piha pengerrettiin ja tänne laitettiin nurmikko, niin joka puolella on nurmikon vaatima 20cm multaa ja sen alla tiivis sorakerros. Soran läpi on mahdoton kaivaa, sillä se on täynnä eri kokoisia kivenlohkareita. Tarvitsen aina kuokan ja pari tuntia aikaa, että saan istutuskuopan kaivettua.
2) Kotilot
Piha rajautuu toisesta reunastaan rehevään metsäkaitaleeseen, josta lehtokotilot vaeltavat sankoin joukoin pihaani. Tämä ei varmaan enempää perusteluja kaipaa.
3) Ryteiköt
Piha on perustettu alunperin 50-luvulla, mutta minun aloittaessa puutarhurointia, piha oli saanut vuosia kasvaa omaa vauhtiaan ja se oli täysin ryteikkö. Vanhat syreenit ovat vallanneet neliöittäin tilaa ja pikkuvaahteroita kasvaa kaikkialla. Onneksi isot koneet tekivät alapihan ja pengerrykset ja auttoivat asiaa aika paljon. Pohjoispuoli on vielä tällaista ryteikköä, jota nyt parhaillaan yritän taltuttaa.
Asioita joista pidän kaupunkipihassani:
1) Vaihtelevuus
Tontilta löytyy tasoeroja, kalliota, isoja kiviä, valoa ja varjoa. Tämä tuo tiettyä haastetta suunnitelmille ja istutuksille, mutta myös mielenkiintoa.
2) Puut
Tontti on täynnä isoja mäntyjä. Niiden alle voi kuitenkin istuttaa melkein mitä vaan, ja esim. isoa mäntyä vasten kiipeävä kärhö näyttää todella hienolta.
3) Talvipuutarha
Rakastan kuistiani yli kaiken. Kun normaali kasvukausi loppuu tai ei ole vielä alkanut, voin puuhastella kuistilla. Persikkapuu aloitti tänä vuonna kukintansa jo helmikuussa. Samoin krookukset. Kuisti tuo minulle tärkeitä lisäkuukausia rakkaan harrastukseni parissa.
Sitten siirrytään saareen ja asioihin, joista en siellä pidä. No, se on yksinkertaista
1) Ei multaa
2) Ei kasteluvettä
3) Paljon peuroja
Kuulostaa vähän toivottomalta :D Saari on siis kallioinen saari meressä, joten kaikki ruokamulta on tänne tuotu 60-luvulla proomulla. Tuon kymmeniä säkkejä multaa kesässä, mutta sekin on veneellä aina oma operaationsa. Kovasti myös kompostoin, jotta sitä kautta saan lisää kasvuvuoimaa maahan. Saaressa on kaivo, mutta sen vesi on vähän suolaista. Olenkin yrittänyt kastella kaiken aina kerätyllä sadevedellä. Kesäisin se aina loppuu, joten suosin kuivuutta sietäviä kasveja.
Ja ne peurat. Niistä olen niin paljon avautunut ja tulen varmsti jatkossakin avautumaan, että jätetään se väliin tällä kertaa.
No kolme asiaa, joista pidän saaripuutarhassani:
1) Niitty
Perustin ensimmäisenä puutarhatekonani tänne kukkaniityn. Se on ehdoton suosikkini ja kaunis koko kesän ilman kastelua ja hoitoa.
2) Luonto
Luonto on täällä todella lähellä. Merikotkia näkee päivittäin, samoin kuin minkkejä, supikoiria, korppeja yms.
3) Perhoset
Olen täällä saaressa monta vuotta suosinut kukkaniityn lisäksi perhoskasveja ja perhosia onkin ilmaantunut vuosi toisensa jälkeen runsaammin. Viime kesä oli todellinen perhoskesä ja innolla odotan uutta kesää.
Mistä sinä pidät/et pidä puutarhassasi?
Aloitetaan negatiivisista asioista kaupunkipuutarhassani:
1) Maaperä.
Tontista ei löydy kohtaa, johon lapio helposti uppoaisi. Täällä on kalliota, isoja kiviä, suuria puita, juuria. Lisäksi, kun viisi vuotta sitten piha pengerrettiin ja tänne laitettiin nurmikko, niin joka puolella on nurmikon vaatima 20cm multaa ja sen alla tiivis sorakerros. Soran läpi on mahdoton kaivaa, sillä se on täynnä eri kokoisia kivenlohkareita. Tarvitsen aina kuokan ja pari tuntia aikaa, että saan istutuskuopan kaivettua.
2) Kotilot
Piha rajautuu toisesta reunastaan rehevään metsäkaitaleeseen, josta lehtokotilot vaeltavat sankoin joukoin pihaani. Tämä ei varmaan enempää perusteluja kaipaa.
3) Ryteiköt
Piha on perustettu alunperin 50-luvulla, mutta minun aloittaessa puutarhurointia, piha oli saanut vuosia kasvaa omaa vauhtiaan ja se oli täysin ryteikkö. Vanhat syreenit ovat vallanneet neliöittäin tilaa ja pikkuvaahteroita kasvaa kaikkialla. Onneksi isot koneet tekivät alapihan ja pengerrykset ja auttoivat asiaa aika paljon. Pohjoispuoli on vielä tällaista ryteikköä, jota nyt parhaillaan yritän taltuttaa.
Asioita joista pidän kaupunkipihassani:
1) Vaihtelevuus
Tontilta löytyy tasoeroja, kalliota, isoja kiviä, valoa ja varjoa. Tämä tuo tiettyä haastetta suunnitelmille ja istutuksille, mutta myös mielenkiintoa.
2) Puut
Tontti on täynnä isoja mäntyjä. Niiden alle voi kuitenkin istuttaa melkein mitä vaan, ja esim. isoa mäntyä vasten kiipeävä kärhö näyttää todella hienolta.
3) Talvipuutarha
Rakastan kuistiani yli kaiken. Kun normaali kasvukausi loppuu tai ei ole vielä alkanut, voin puuhastella kuistilla. Persikkapuu aloitti tänä vuonna kukintansa jo helmikuussa. Samoin krookukset. Kuisti tuo minulle tärkeitä lisäkuukausia rakkaan harrastukseni parissa.
Sitten siirrytään saareen ja asioihin, joista en siellä pidä. No, se on yksinkertaista
1) Ei multaa
2) Ei kasteluvettä
3) Paljon peuroja
Kuulostaa vähän toivottomalta :D Saari on siis kallioinen saari meressä, joten kaikki ruokamulta on tänne tuotu 60-luvulla proomulla. Tuon kymmeniä säkkejä multaa kesässä, mutta sekin on veneellä aina oma operaationsa. Kovasti myös kompostoin, jotta sitä kautta saan lisää kasvuvuoimaa maahan. Saaressa on kaivo, mutta sen vesi on vähän suolaista. Olenkin yrittänyt kastella kaiken aina kerätyllä sadevedellä. Kesäisin se aina loppuu, joten suosin kuivuutta sietäviä kasveja.
Ja ne peurat. Niistä olen niin paljon avautunut ja tulen varmsti jatkossakin avautumaan, että jätetään se väliin tällä kertaa.
No kolme asiaa, joista pidän saaripuutarhassani:
1) Niitty
Perustin ensimmäisenä puutarhatekonani tänne kukkaniityn. Se on ehdoton suosikkini ja kaunis koko kesän ilman kastelua ja hoitoa.
2) Luonto
Luonto on täällä todella lähellä. Merikotkia näkee päivittäin, samoin kuin minkkejä, supikoiria, korppeja yms.
3) Perhoset
Olen täällä saaressa monta vuotta suosinut kukkaniityn lisäksi perhoskasveja ja perhosia onkin ilmaantunut vuosi toisensa jälkeen runsaammin. Viime kesä oli todellinen perhoskesä ja innolla odotan uutta kesää.
Mistä sinä pidät/et pidä puutarhassasi?
keskiviikko 22. helmikuuta 2017
Ajatuksenlukua puutarhaostoksilla
Kävin pitkästä aikaa Plantagenissa hiihtoloman kunniaksi. Lähin sijaitsee 10 km kotiovelta, mutta liian monimutkaisen reitin päässä minun makuuni, joten käyn siellä todella harvoin. Taaskin ajoin oikean liittymän ohi kahdesti ja pyörin tyhmänä kahdeksikkoa ylös ja alas ramppeja moottoritielle :D Toisaalta hyvä juttu, ettei sinne tule joka viikko ajettua, sillä samoin kuin Ikeassa, nämä plantagenilaiset osaavat lukea ajatukseni ja täyttää hyllyt tavaroilla ja kasveilla, joita en vielä edes itse tajunnut tarvitsevani.
Otetaan ensimmäinen esimerkki. En todellakaan kaivannut tällaista metallista häkkyrää saati edes tiennyt että tällaisia on olemassa, mutta kun näin tämän tajusin, että juuri tällaisen tarvitsen. Ehdottomasti.
Peikonlehti oli myös pakko saada sekä siihen uusi suojaruukku.
Pieni tyräkkihän kruunaisi kukkaikkunani. Onneksi plantagenilaiset olivat sen tajunneet. Mistä ne myös tiesivät, että juuri tällaiset ruukut sopivat täydellisesti messinkisiin flamingoihini ruokasalissa!
Sama tapahtui minimehikasvien kohdalla. Juuri minimehikasveja kuistilla kituvat mehikasvi-istutukset tarvitsivat! Täydellistä!
Otetaan ensimmäinen esimerkki. En todellakaan kaivannut tällaista metallista häkkyrää saati edes tiennyt että tällaisia on olemassa, mutta kun näin tämän tajusin, että juuri tällaisen tarvitsen. Ehdottomasti.
Peikonlehti oli myös pakko saada sekä siihen uusi suojaruukku.
Pieni tyräkkihän kruunaisi kukkaikkunani. Onneksi plantagenilaiset olivat sen tajunneet. Mistä ne myös tiesivät, että juuri tällaiset ruukut sopivat täydellisesti messinkisiin flamingoihini ruokasalissa!
Sama tapahtui minimehikasvien kohdalla. Juuri minimehikasveja kuistilla kituvat mehikasvi-istutukset tarvitsivat! Täydellistä!
Niitäkin oli niin montaa eri lajia, että oli pakko ostaa aika monta. No, näistä riitti sitten myös toiseen istutukseen.
Muratteja on nurkat pullollaan, mutta plantagenilaiset tiesivät, että juuri tällainen ympyrän muotoon istutettu sopisi loistavasti kevätkukkien seuraksi kuistin hyllylle.
Hyvin monta samanlaista valaistumista kokeneena pääsin vihdoin sitruunapuihin asti (alkuperäinen syy miksi lähdin Plantageniin), mutta kärry oli jo niin täynnä, ettei puu yksinkertaisesti mahtunut kyytiin. Tyytyväisenä ostoksiini lähdin kotiin melkein suorimman reitin kautta. Täytyy palata pian ostamaan se sitruunapuu.
perjantai 17. helmikuuta 2017
Krookuksen nuppuja ja lumikon loikkia
Viime päivinä valo on ollut ihan erilaista. Sellaista, että työhuoneessa on vaikea istua, kotona tekisi mieli pestä ikkunat ja väkisinkin reitti autolta kotiovelle kiertää kivikkopuutarhan kautta (jos vaikka siitä umpijäisestä maasta jo pilkottaisi ensimmäinen lumikellon piippo). Kuistilla valo on tehnyt tehtävänsä. Ruukkuihin istutetut krookukset ovat jo nupulla.
Niinkuin vähän aikaa sitten postasinkin, persikkapuu on aloittanut kukintansa.
Sinisade on kasvattanut jo monta pitkää versoa ja uusia lehtiä. Kärhönkin silmut ovat jo aika pullollaan. Ruusut ovat täydessä kasvussa. Vähän keväistä tunnelmaa häiritsevät hyasintit, jotka sinnikkäästi vain kukkivat ja kukkivat. Tai no kukintaa enemmän häiritsee niiden jouluinen tuoksu, joka peittää alle kaikkien muiden kevätkukkien hennon tuoksun. Yleensä istutan hyasintit keväällä maahan, joten en näitäkään raaski pois heittää.
Myös ensimmäiset esikasvatukseni ovat itäneet. Kuukausimansikan hentoja alkuja pilkistelee mullasta. Nyt olen koittanut niitä kovasti hoivata: suihkuttelen säännöllisesti, pidän kasvivalon alla. Tänä vuonna todella panostan siihen, että saisin kasvini elossa ulos. Määrän sijaan nyt on laatuun keskittymisen vuoro.
Ulkona eläimillä on myös kevättä rinnassa. Linnut ja oravat kisailevat ympäriinsä. Eilen närhet tulivat isona parvena nokkimaan ruusunmarjoja. Hyvä juttu. Kun istutin ruusutarhan, yksi kriteeri oli, että pensasruusujen pitäis tehdä kiulukoita lintujen syötäväksi. Yleensä kiulukat kyllä jäävät kuivumaan ja mustumaan pensaisiin. Lintuja ne eivät ole liiemmälti ennen kiinnostaneet. Mustarastaatkin ovat palanneet penkomaan lehtikasoja. Hyvä sekin, rastaat kuulemma syövät kotiloita.
Myös lumikko tuli vierailulle pihaan. Sen touhuja oli hauska seurata keittiön ikkunasta, sillä raukan valkoinen suojaväri toimi vähän päin vastoin täällä lumettomalla pihalla. Kovasti oli lumikollakin vauhti päällä, kun se viipotti kivien välissä ja kasvien alla. Bongaatko tästä kuvasta lumikon?
Ensi viikon hiihtolomailen. Ehkä hieman myös puutarhailen. Uudet raivaussakset odottavat...
| Pian kukkivat ensimmäiset krookukset |
| Persikka ilahduttaa kukinnallaan kuistilla |
| Sitkeät hyasintit jaksavat kukkia monta kuukautta viileässä |
| Pikkuiset kuukausimansikat ovat hellässä hoidossa |
Myös lumikko tuli vierailulle pihaan. Sen touhuja oli hauska seurata keittiön ikkunasta, sillä raukan valkoinen suojaväri toimi vähän päin vastoin täällä lumettomalla pihalla. Kovasti oli lumikollakin vauhti päällä, kun se viipotti kivien välissä ja kasvien alla. Bongaatko tästä kuvasta lumikon?
| Löydätkö kuvasta lumikon? |
maanantai 13. helmikuuta 2017
Puutarhatesti maanantain iloksi
Minua kiehtoo se, miten erilaisia puutarhoja ihmisillä on. Miksi joku rakastaa rönsyilevää ja täyteen ahdettua puutarhaa ja jonkun toisen silmää miellyttää säntillisesti kantattu penkki valkoisilla perennoilla. Onko puutarhatyyli kytköksissä sisustustyyliin? Itselläni ainakin näkyy molemissa runsaasti väriä ja tietynlaista liioittelua. Olen myös sekä kodin siivouksessa että puutarhanhoidossa samanlainen: yhtä aikaa järjestelmällinen ja sotkuinen. Toisin kuin ihmisillä, joilla on aina siistiä, mutta laatikot voivat olla epäjärjestyksessä, minulla on laatikot ja kaapit tiukasti järjesteltyinä ja nimettyinä, mutta olohuoneessa voi olla viikon lelut, vaatteet ja lehdet läjässä. Samaten puutarha on tiukasti jaettu eri osioihin (ruusutarha, metsäpuutarha, kivikko jne.), mutta risukasat makaavaan vuoden etupihalla ja työkalut juuri siinä, mihin ne kädestäni pudotan.
Kauppatieteilijänä laadin asiasta havainnollistavan nelikentän, sillä olen kuullut, että se on meidän ydinosaamisalueemme :)
Huvikummussa istutusalueet ja penkit syntyvät hetken inspiraatiosta. Ehkä taimistolla on hyvä alet, ehkä kaveri tuo pistokkaan, ehkä päähäsi pälkähtää kesken päiväunien, että nyt teenkin pionipenkin. Huvikumpu ei ole työleiri, kaikki kukat saavat kukkia ja rikkaruohoihinkin suhtaudutaan ymmärtäväisesti. Muutama keskeneräinen projekti ei huvikummussa haittaa, sillä tämän valloittavan puutarhan kauneus piilee sen villeydessä ja luonnonläheisyydessä.
Cottage garden
Cottage gardenissa on pihan käyttö ja tarpeet suunniteltu hyvin. Vihannesmaalle on varattu tilaa, kasvihuoneeseen pääsee kivipolkua pitkin, nurmialueet on rajattu helppohoitoisiksi. Istutusalueiden sisällä sen sijaan kasvit saavat siementää vapaasti. Vihannesten joukossa voi kasvaa kukkia ja luonnonkasveillakin on oma paikkansa. Cottage gardenia ei pidetä aisoissa, se saa elää omaa elämäänsä, mutta vain tiettyjen rajojen sisällä. Tämän puutarha viehätys perustuu sen vastakohtiin: toisaalta suunniteltuihin alueisiin, toisaalta vapaana ryöppyäviin kasveihin.
Yksityiskohtien piha
Tätä pihaa ei ole etukäteen suunniteltu, vaan on edetty fiiliksen mukaan vuosi vuodelta. Kun kaupasta löytyy ihana lintujen juoma-allas, sen ympärille muokataan kesäkukkapenkki. Piha on täynnä yksityiskohtia, ehkä itsetekemiä pajutöitä, ehkä kierrätystaidetta. Tätä pihaa hoidetaan hyvin säntillisesti ja rakkaudella. Tässä pihassa riittää nähtävää ja valokuvattavaa.
Kartanopuutarha
Tämä piha on sekä huolella suunniteltu että huolella ylläpidetty. Pihassa voi olla tarkasti leikattuja pensasaitoja ja suuria hyvinhoidettuja istutusalueita. Pihasta saa puistomaisen vaikutelman, vaikkei se valtavan suuri kooltaan olisikaan. Puutarhan jokaisella osalla on tarkoitus, olisi se sitten hyötyyn tai vain kauneutuun keskittyvää. Puutarha voi koostua useista puutarhahuoneista ja sen viehätys perustuu näyttävyyteen ja vaikuttavuuteen.
Minulla on Cottage garden. Mihin lokeroon sinun puutarhasi kuuluu?
Kauppatieteilijänä laadin asiasta havainnollistavan nelikentän, sillä olen kuullut, että se on meidän ydinosaamisalueemme :)
X-akselina on järjestelmällisyys. Se kuvaa puutarhan suunnitelmallisuutta ja perustamista. Mikäli puutarhasi rakentuu tarkan suunitelman mukaisesti kokonaisuus huomioiden, järjestelmällisyytesi on korkea (nuolta oikealle), mikäli perustat puutarhaasi hetken mielijohteesta keskittyen kauniisiin yksityiskohtiin ja vaikka heräteostoksiin taimitarhoilta, järjestemällisyys on matala (nuolta vasemmalle).
Y-akselina on siisteys. Mikäli pihasi on siisti ja hoidettu, siisteytesi on korkea (nuoli ylöspäin). Mikäli kasvit valtaavat itse alaa ja kitkeminenkin tapahtuu satunnaisesti siisteystaso on matala (nuoli alaspäin)
Nyt voit arvioida alla olevasta kuviosta, mihin kohtaa nelikenttää sinun puutarhasi kuuluu.
Huvikumpu Huvikummussa istutusalueet ja penkit syntyvät hetken inspiraatiosta. Ehkä taimistolla on hyvä alet, ehkä kaveri tuo pistokkaan, ehkä päähäsi pälkähtää kesken päiväunien, että nyt teenkin pionipenkin. Huvikumpu ei ole työleiri, kaikki kukat saavat kukkia ja rikkaruohoihinkin suhtaudutaan ymmärtäväisesti. Muutama keskeneräinen projekti ei huvikummussa haittaa, sillä tämän valloittavan puutarhan kauneus piilee sen villeydessä ja luonnonläheisyydessä.
Cottage garden
Cottage gardenissa on pihan käyttö ja tarpeet suunniteltu hyvin. Vihannesmaalle on varattu tilaa, kasvihuoneeseen pääsee kivipolkua pitkin, nurmialueet on rajattu helppohoitoisiksi. Istutusalueiden sisällä sen sijaan kasvit saavat siementää vapaasti. Vihannesten joukossa voi kasvaa kukkia ja luonnonkasveillakin on oma paikkansa. Cottage gardenia ei pidetä aisoissa, se saa elää omaa elämäänsä, mutta vain tiettyjen rajojen sisällä. Tämän puutarha viehätys perustuu sen vastakohtiin: toisaalta suunniteltuihin alueisiin, toisaalta vapaana ryöppyäviin kasveihin.
Yksityiskohtien piha
Tätä pihaa ei ole etukäteen suunniteltu, vaan on edetty fiiliksen mukaan vuosi vuodelta. Kun kaupasta löytyy ihana lintujen juoma-allas, sen ympärille muokataan kesäkukkapenkki. Piha on täynnä yksityiskohtia, ehkä itsetekemiä pajutöitä, ehkä kierrätystaidetta. Tätä pihaa hoidetaan hyvin säntillisesti ja rakkaudella. Tässä pihassa riittää nähtävää ja valokuvattavaa.
Kartanopuutarha
Tämä piha on sekä huolella suunniteltu että huolella ylläpidetty. Pihassa voi olla tarkasti leikattuja pensasaitoja ja suuria hyvinhoidettuja istutusalueita. Pihasta saa puistomaisen vaikutelman, vaikkei se valtavan suuri kooltaan olisikaan. Puutarhan jokaisella osalla on tarkoitus, olisi se sitten hyötyyn tai vain kauneutuun keskittyvää. Puutarha voi koostua useista puutarhahuoneista ja sen viehätys perustuu näyttävyyteen ja vaikuttavuuteen.
Minulla on Cottage garden. Mihin lokeroon sinun puutarhasi kuuluu?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





